KKO/2011/15

2011 false KKO:2011:15 X Oy:n palveluksessa olevan A:n palkan määrä ulosmittauksessa oli arvioitu ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n nojalla (ns. fiktiivisen palkan ulosmittaus). A:lla, joka oli saanut X Oy:stä puhelinetuuden mutta jolle yhtiö ei ollut maksanut rahamääräistä palkkaa, ei ollut oikeutta mainitun luvun 52 §:ssä tarkoitettuihin vapaakuukausiin. (Ään.) UK 4 luku 47 § UK 4 luku 52 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian aikaisempi käsittely ja ulosottomiehen päätös 1.12.2008 Tampereen käräjäoikeus oli 9.3.2005 antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä määrännyt, että A:n kohtuullisen työpalkan rahamäärä oli 2 000 euroa kuukaudessa. Palkan määrästä oli toimitettava ulosmittaus siten, että X Oy:n oli tilitettävä ulosottoon yksi kolmasosa siitä määrästä, joka jäi jäljelle, kun pidätys veron ennakkoperintää ja siihen rinnastuvia maksuja varten oli toimitettu. Päätöksensä perusteluissa käräjäoikeus oli muun ohella lausunut, ettei A:lle ollut suoritettu X Oy:stä lainkaan rahallista korvausta ja että oli ilmeistä, että tämä palkkajärjestely oli toteutettu ulosoton välttämiseksi. Turun hovioikeus oli X Oy:n uudesta hakemuksesta vireille tulleessa ulosottoasiassa 12.2.2010 valituksen johdosta antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä arvioinut ja vahvistanut A:n kohtuulliseksi palkan määräksi X Oy:ltä 1.9.2008 lukien 1 000 euroa, koska yhtiön toiminta oli pitkäaikaisesti heikentynyt.

A oli ulosottomiehelle saapuneessa 1.12.2008 päivätyssä hakemuksessaan pyytänyt, että palkan ulosmittaus keskeytetään niin, että vuoden 2008 vapaakuukaudet myönnetään ajanjaksolle 1.10. - 31.12.2008 ja vuoden 2009 vapaakuukaudet ajanjaksolle 1.1. - 31.3.2009.

Ulosottomies hylkäsi hakemuksen. Ulosottomies perusteli ratkaisuaan muun muassa sillä, että vapaakuukausijärjestelmä liittyi säännönmukaisesti toteutetun palkan ulosmittauksen yhteydessä myönnettäviin ulosmittauksen määrällisiin rajoituksiin. Fiktiivisen palkan määrääminen taas johtui ulosmittauksen välttelystä, ja ulosottomies antoi siinä työnantajalle maksukiellon niin kuin velalliselle maksettaisiin arvioidun suuruista kohtuullista palkkaa. Vapaakuukausien myöntäminen ei ollut mahdollista fiktiivisen palkan määräämisen yhteydessä niillä perusteilla, joilla säännönmukaisessa palkan ulosmittauksessa niitä voitiin myöntää.

Tampereen käräjäoikeuden päätös 15.5.2009 A valitti ulosottomiehen päätöksestä käräjäoikeuteen.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen muun muassa seuraavin perustein. Lainsäädäntö esitöineen ja oikeuskäytäntö tukivat vapaakuukausijärjestelmän ulottamista koskemaan pikemminkin säännönmukaisesti velalliselle maksetun todellisen palkan kuin siitä poikkeavan järjestelyn varalta työnantajalle määrätyn fiktiivisen palkan ulosmittausta, jossa sen määrääminen johtui ulosmittauksen välttelystä. Tällaisessa tapauksessa ei voinut olla myöskään yleisten oikeusperiaatteiden mukaan hyväksyttävissä, että ulosottoa välttelevä työnantaja tai velallinen voisi saada hyväkseen lainsäädännön mukaisen lisäsuojan vapaakuukausina. Vapaakuukausijärjestelmässä oli pohjimmiltaan kysymys velallisen eikä työnantajan oikeuksien parantamisesta ulosmittauksessa. Siten fiktiivisen palkan määräämisessä oli kysymys maksukiellosta työnantajan ja ulosottomiehen välillä eikä velallisen ja ulosottomiehen välisessä suhteessa tilanteessa, jossa velallinen vältteli ulosottoa, sen aiheuttamatta muutoksia työnantajan ja velallisen väliseen tilanteeseen.

Näin ollen vapaakuukausijärjestelmää tarkoittavaa ulosmittauksen keskeytyssäännöstöä ei voitu soveltaa fiktiivisen palkan varalta työnantajalle X Oy:lle määrättyyn maksukieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Tuominen.

Turun hovioikeuden päätös 12.2.2010 Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Hannu Rimmanen ja Sirpa Saarnilehto. Esittelijä Hanna Väliaho (mietintö).

Viskaali Väliaho lausui mietinnössään, että ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n 1 momentin mukaan, jos velallinen työskentelee sivulliselle kuuluvassa yrityksessä ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan, ulosottomies saa päättää, mikä on velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärä. Ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä kuten palkasta. Palkka saadaan arvioida, jollei hakijan saatavaa todennäköisesti muuten saada velalliselta kohtuullisessa ajassa perityksi.

Vaikka lainkohdan sanamuodosta kävi ilmi, että ulosottomiehen arvioima työpalkan määrä ei ollut suoraan rinnastettavissa palkkaan, oli mainitun lain 4 luvun 2 §:n palkan määritelmää kuitenkin tältä osin pidettävä ratkaisevana. Mainitun lainkohdan ensimmäisen virkkeen mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaista palkkaa, palkkiota, luontoisetua sekä muuta etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa, samoin kuin ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua muuta etuutta.

Tällaisena oli siten pidettävä myös ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n mukaista arvioitua työpalkan määrää. Näin ollen varsinaista estettä tutkia lainkohdan mukaisen työpalkan määrän osalta vapaakuukausien mahdollisuutta ei ollut. Tätä seikkaa ei muuttanut se, että ulosottokaaren 4 luvun 57 §:n 2 momentin säännös antoi ulosottomiehelle yksinomaisen oikeuden toisaalta arvioida myös fiktiivisen palkan perinnän jatkamisen edellytyksiä.

Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi (vapaakuukaudet), jos: 1) ulosmittaus on toimitettu 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena; 2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat; tai 3) keskeyttämiseen on erityinen syy.

Erityisenä syynä A oli hovioikeudessa viitannut käräjäoikeudessa tältä osin lausumaansa eli siihen, että ulosotto oli kestänyt pitkään ja että käräjäoikeus oli myöntänyt asiassa väliaikaisen täytäntöönpanokiellon. Hallituksen esityksessä 13/2005 oli vapaakuukausien perusteiden osalta todettu nykyisen säännöksen vastaavan ulosottolain 4 luvun 6 a §:n 2 momentin 3 kohtaa. Erityisenä syynä tältä osin oli esitetty esimerkkinä velalliselle tai hänen perheelleen tärkeä kertahankinta, kuten silmälasit tai kodinkone. Esittelijä ehdotti, että hovioikeus toteaisi, etteivät A:n esittämät seikat vastanneet luonteeltaan lainkohdan esitöissä tältä osin edellytettyä, ja että hovioikeus hylkäisi A:n vaatimuksen vapaakuukausista perusteettomana.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään taannehtivasti vapaakuukaudet vuoden 2008 osalta ajalle 1.10. - 31.12.2008 ja vuoden 2009 osalta ajalle 1.1. - 31.3.2009.

Velkoja Y Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut 1. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla palkkaa koskevassa ulosottotäytäntöönpanossa oikeus ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaisiin vapaakuukausiin pyytämältään 1.10.2008 ja 31.3.2009 väliseltä ajalta.

Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen ja Marjut Jokela (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Jokela: Niin sanotun fiktiivisen palkan ulosmittauksen tarkoituksena on saattaa ulosmittauksen piiriin myös sellainen vastike tai muu taloudellinen hyöty, jonka ulosottovelallinen tosiasiassa jossakin muodossa saa työnantajaltaan, mutta jota ulosoton välttämiseksi ei kirjata palkkatuloksi. Käytännössä järjestelyjä näennäisesti palkattoman tai alipalkatun työn tekemisestä tehdään ulosottovelalliselle itselleen tai hänen läheiselleen kuuluvan yrityksen kanssa. Tällöin kohtuullisen työpalkan määrä joudutaan ulosmittauksessa arvioimaan. Ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n 1 momentin mukaan ulosmittaus toimitetaan tästä arvioidusta määrästä kuten palkasta.

Palkasta ulosmitattavaan määrään vaikuttavat yhtäältä säännökset suojaosuudesta ja ulosmittaamatta jätettävästä palkan osasta sekä toisaalta säännökset vapaakuukausista, joiden ajaksi ulosmittaus keskeytetään. On pidetty selvänä, että suojaosuutta ja velalliselle jätettävää palkan osaa koskevia säännöksiä noudatetaan myös fiktiivisen palkan ulosmittauksessa. Näin on menetelty myös tässä tapauksessa. Kysymys on nyt siitä, ovatko vapaakuukausia koskevat säännökset eri asemassa.

Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden jatkunut palkan ulosmittaus on keskeytettävä, jos ulosmittaus on toimitettu alhaisimmassa tuloluokassa eli ulosottokaaren 4 luvun 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena. Tällöin velalliselle on annettava vuosittain kaksi vapaakuukautta. Vapaakuukausia koskevia säännöksiä on sovellettava viran puolesta, eivätkä ne tulorajaulosmittauksen osalta sisällä minkäänlaista harkinnanvaraa. Säännösten yhdenmukainen soveltaminen kaikkiin ulosottokaaren 4 luvun 45 §:ssä tarkoitettuihin ulosmittauskelpoisiin tuloihin on perusteltua myös käytännöllisten syiden vuoksi, koska velalliselta ulosmitattava määrä lasketaan kaikkien velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä ja koska yksittäisestä ulosmittauskelpoisesta tulosta tai etuudesta saadaan tällöin ulosmitata säännönmukaista suurempi määrä.

Vapaakuukausia koskevaan sääntelyyn ja sen uudistamiseen johtaneissa esitöissä (HE 8/1997 vp ja 13/2005 vp) ei viitata siihen, että fiktiivisen palkan ulosmittaus olisi tarkoitettu jätettäväksi näiden säännösten soveltamisen ulkopuolelle. Vapaakuukaudet ovat nykyään normaali osa ulosmittausjärjestelmää. Kysymys ei ole poikkeussäännöksistä, joita olisi tulkittava supistavasti.

Kun alussa todetulla tavalla fiktiivisen palkan ulosmittaus viime kädessä perustuu siihen, että näin voidaan ulosmitata ulosottovelallisen työstään tosiasiassa saama vastike tai hyöty, tämä työnantajan ja työntekijän järjestely ja etujen tosiasiallinen yhteys on otettava huomioon myös vapaakuukausia annettaessa. Ei ole realistista ajatella, että ulosottovelalliselle tai hänen perheelleen kuuluvalle yritykselle asetetulla kuukausittaisella maksuvelvoitteella ei olisi minkäänlaisia vaikutuksia velallisen omaan toimeentuloon. Velkojen perintätuloksen kannalta on sama, koskeeko vapaakuukausiksi keskeytyvä ulosmittaus fiktiivistä vai todellista palkkaa.

Näillä perusteilla katson, että A:lla on oikeus vapaakuukausiin vaatimaltaan ajalta.