2011 false KKO:2011:15 X Oy:n palveluksessa olevan A:n palkan määrä ulosmittauksessa oli arvioitu ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n nojalla (ns. fiktiivisen palkan ulosmittaus). A:lla, joka oli saanut X O

§:n mukaan sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi (vapaakuukaudet), jos: 1) ulosmittaus on toimitettu 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena; 2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat; tai 3) keskeyttämiseen on erityinen syy. Erityisenä syynä A oli hovioikeudessa viitannut käräjäoikeudessa tältä osin lausumaansa eli siihen, että ulosotto oli kestänyt pitkään ja että käräjäoikeus oli myöntänyt asiassa väliaikaisen täytäntöönpanokiellon. Hallituksen esityksessä 13/2005 oli vapaakuukausien perusteiden osalta todettu nykyisen säännöksen vastaavan ulosottolain 4 luvun 6 a §:n 2 momentin 3 kohtaa. Erityisenä syynä tältä osin oli esitetty esimerkkinä velalliselle tai hänen perheelleen tärkeä kertahankinta, kuten silmälasit tai kodinkone. Esittelijä ehdotti, että hovioikeus toteaisi, etteivät A:n esittämät seikat vastanneet luonteeltaan lainkohdan esitöissä tältä osin edellytettyä, ja että hovioikeus hylkäisi A:n vaatimuksen vapaakuukausista perusteettomana. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään taannehtivasti vapaakuukaudet vuoden 2008 osalta ajalle 1.10. - 31.12.2008 ja vuoden 2009 osalta ajalle 1.1. - 31.3.2009. Velkoja Y Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut 1. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla palkkaa koskevassa ulosottotäytäntöönpanossa oikeus

§:n mukaisiin vapaakuukausiin pyytämältään 1.10.2008 ja 31.3.2009 väliseltä ajalta.

1. A on tässä asiassa käräjäoikeuden 29.4.2009 toimittamassa valmisteluistunnossa ilmoittanut, ettei hän saanut tuolloin X Oy:ltä palkkaa eikä muuta korvausta kuin puhelinetuuden. Sanotun etuuden arvosta tai sen muustakaan sisällöstä ei asiassa ole esitetty selvitystä. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että X Oy olisi suorittanut A:lle varsinaista rahamääräistä palkkaa sinä aikana, jolta A on edellä mainituin tavoin pyytänyt ulosmittauksen keskeyttämistä vapaakuukausien ajaksi. Väitettä tällaisen palkan maksamisesta ei myöskään A ole asian käsittelyn missään vaiheessa tehnyt. Näistä syistä asiassa voidaan lähteä siitä, ettei X Oy ole sanottuna aikana maksanut A:lle rahamääräistä palkkaa.
2. Tampereen käräjäoikeus on 9.3.2005 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä vahvistanut ja arvioinut tuolloin voimassa olleen ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin (481/1999) nojalla A:n kohtuullisen työpalkan rahamääräksi eli niin sanotuksi fiktiiviseksi palkaksi 2 000 euroa kuukaudessa. X Oy:n uudesta hakemuksesta vireille tulleessa ulosottoasiassa Turun hovioikeus on valituksen johdosta 12.2.2010 antamallaan päätöksellä ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n nojalla muuttanut sanotun palkan rahamääräksi 1 000 euroa kuukaudessa 1.9.2008 lukien. Fiktiivistä palkkaa koskevan päätöksen merkitys on siinä, että sen perusteella ulosottomies antaa työnantajalle velallisen palkan ulosmittauksessa noudatettavan maksukiellon. Ulosottokaaren 4 luvun 68 §:ssä säädetään, että jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Jos työnantaja ei maksa velalliselle lainkaan palkkaa, fiktiivisen palkan vahvistaminen vaikuttaa vain työnantajan ulosottomiehelle maksamaan määrään. 4.

§:n mukaan sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä määräajaksi eli vapaakuukausiksi. Lainkohta vastaa keskeiseltä sisällöltään aikaisemmin voimassa ollutta ulosottolain 4 luvun 6 a §:n 2 momenttia (378/1997). Viimeksi mainitun lain esitöiden mukaan (HE 8/1997 vp s. 8) vapaakuukausien myöntämistä koskevalla säännöstöllä on pyritty parantamaan velallisen toimeentuloturvaa ja tarkoituksena on suunnata helpotus nimenomaan niille velallisille, joiden palkka on ollut pitkään ulosmitattuna.

1. Koska X Oy ei ole maksanut A:lle rahamääräistä palkkaa 1.10.2008 ja 31.3.2009 välisenä aikana, ulosottoasiassa annettu päätös siitä, mitä on pidettävä A:n kohtuullisen työpalkan rahamääränä kyseisenä aikana, kohdistuu vain X Oy:öön. Tällainen palkan arvioiminen vaikuttaa X Oy:n ulosottomiehelle maksettavaan rahamäärään, ja siinä tapauksessa, että yhtiö jättää rahamäärän kokonaan tai osaksi maksamatta, kyseinen määrä voidaan laissa säädetyin edellytyksin ulosmitata yhtiöltä. Sen sijaan palkan arvioiminen ei ole vaikuttanut A:n oikeudelliseen asemaan. A:n X Oy:ltä luontoisedun muodossa mahdollisesti saama mutta selvittämättä jäänyt tulo on asiassa merkityksetön. Vapaakuukausilla mahdollistetaan velallisen muutoin ulosottoon menevien rahavarojen käyttö hänen menoihinsa vapaakuukausina. Mitään varoja, joilla menoja voisi kattaa, ei tässä tapauksessa ole osoitettu siirtyneen tai siirtyvän velalliselle eikä tällaisia varoja siten siirtyisi myöskään vapaakuukausina. Näin ollen mahdollisten luontoisetujen määrällä ei ole merkitystä arvioitaessa vapaakuukausien vaikutuksia velalliselle. Vapaakuukausilla olisi merkitystä maksuhelpotuksena vain X Oy:lle, joka ei ole velallisen asemassa, ja niistä seuraisi velkojille haitallisia vaikutuksia velkojen perinnän keskeytyessä.
2. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla ole tällaisessa tilanteessa hyväksyttävää perustetta saada henkilökohtaisesti hyväkseen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuja vapaakuukausia. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen ja Marjut Jokela (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Jokela: Niin sanotun fiktiivisen palkan ulosmittauksen tarkoituksena on saattaa ulosmittauksen piiriin myös sellainen vastike tai muu taloudellinen hyöty, jonka ulosottovelallinen tosiasiassa jossakin muodossa saa työnantajaltaan, mutta jota ulosoton välttämiseksi ei kirjata palkkatuloksi. Käytännössä järjestelyjä näennäisesti palkattoman tai alipalkatun työn tekemisestä tehdään ulosottovelalliselle itselleen tai hänen läheiselleen kuuluvan yrityksen kanssa. Tällöin kohtuullisen työpalkan määrä joudutaan ulosmittauksessa arvioimaan. Ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n 1 momentin mukaan ulosmittaus toimitetaan tästä arvioidusta määrästä kuten palkasta. Palkasta ulosmitattavaan määrään vaikuttavat yhtäältä säännökset suojaosuudesta ja ulosmittaamatta jätettävästä palkan osasta sekä toisaalta säännökset vapaakuukausista, joiden ajaksi ulosmittaus keskeytetään. On pidetty selvänä, että suojaosuutta ja velalliselle jätettävää palkan osaa koskevia säännöksiä noudatetaan myös fiktiivisen palkan ulosmittauksessa. Näin on menetelty myös tässä tapauksessa. Kysymys on nyt siitä, ovatko vapaakuukausia koskevat säännökset eri asemassa.

§:n mukaan yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden jatkunut palkan ulosmittaus on keskeytettävä, jos ulosmittaus on toimitettu alhaisimmassa tuloluokassa eli ulosottokaaren 4 luvun 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena. Tällöin velalliselle on annettava vuosittain kaksi vapaakuukautta. Vapaakuukausia koskevia säännöksiä on sovellettava viran puolesta, eivätkä ne tulorajaulosmittauksen osalta sisällä minkäänlaista harkinnanvaraa. Säännösten yhdenmukainen soveltaminen kaikkiin ulosottokaaren 4 luvun 45 §:ssä tarkoitettuihin ulosmittauskelpoisiin tuloihin on perusteltua myös käytännöllisten syiden vuoksi, koska velalliselta ulosmitattava määrä lasketaan kaikkien velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä ja koska yksittäisestä ulosmittauskelpoisesta tulosta tai etuudesta saadaan tällöin ulosmitata säännönmukaista suurempi määrä. Vapaakuukausia koskevaan sääntelyyn ja sen uudistamiseen johtaneissa esitöissä (HE 8/1997 vp ja 13/2005 vp) ei viitata siihen, että fiktiivisen palkan ulosmittaus olisi tarkoitettu jätettäväksi näiden säännösten soveltamisen ulkopuolelle. Vapaakuukaudet ovat nykyään normaali osa ulosmittausjärjestelmää. Kysymys ei ole poikkeussäännöksistä, joita olisi tulkittava supistavasti. Kun alussa todetulla tavalla fiktiivisen palkan ulosmittaus viime kädessä perustuu siihen, että näin voidaan ulosmitata ulosottovelallisen työstään tosiasiassa saama vastike tai hyöty, tämä työnantajan ja työntekijän järjestely ja etujen tosiasiallinen yhteys on otettava huomioon myös vapaakuukausia annettaessa. Ei ole realistista ajatella, että ulosottovelalliselle tai hänen perheelleen kuuluvalle yritykselle asetetulla kuukausittaisella maksuvelvoitteella ei olisi minkäänlaisia vaikutuksia velallisen omaan toimeentuloon. Velkojen perintätuloksen kannalta on sama, koskeeko vapaakuukausiksi keskeytyvä ulosmittaus fiktiivistä vai todellista palkkaa. Näillä perusteilla katson, että A:lla on oikeus vapaakuukausiin vaatimaltaan ajalta.