KKO/2011/19

2011 false KKO:2011:19 Kysymys konkurssipesän pesänhoitajan oikeudesta saada tietoja konkurssivelallisen asioita hoitaneen asianajotoimiston ja velallisen välisestä maksuliikenteestä. KonkurssiL 8 luku 9 § 1 mom L asianajajista 5 c § 1 mom IhmisoikeusSop 6 art 1 kohta IhmisoikeusSop 6 art 3 c kohta Asian tausta X oli 6.6.2006 lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu 15.10.1994 ja 29.11.1995 välisenä aikana tehdystä törkeästä kavalluksesta vankeusrangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvaukseksi yli 5 miljoonaa euroa. X oli asetettu konkurssiin 10.10.2006 ja hänen konkurssipesänsä pesänhoitajaksi oli määrätty asianajaja Y. X:n asiamiehinä useissa eri oikeudenkäynneissä olivat toimineet Asianajotoimisto Z Oy:ssä (jäljempänä asianajotoimisto) työskennelleet asianajajat. Viimeinen asianajotoimistolle annettu X:n toimeksianto oli päättynyt 29.10.

1. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Tampereen käräjäoikeudessa Konkurssipesä esitti käräjäoikeudessa 27.6.2007 vireille panemassaan kanteessa, että X:n olinpaikka oli tuntematon, minkä vuoksi ei voitu selvittää kaikkia konkurssipesän hoidon kannalta tarpeellisia tietoja konkurssivelallisen taloudellisen aseman selvittämistä ja pesäluetteloa varten. Asianajotoimisto oli saanut toimeksiantosuhteen perusteella haltuunsa asiakirjoja, joista saatavilla tiedoilla oli merkitystä X:n konkurssipesän selvittämiseksi. Toimeksiantosuhteeseen liittyvän päämiehen maksuvelvoitteen osalta asianajotoimistolla oli tiedot maksusuorituksista, joiden yksilöintitiedoilla oli merkitystä konkurssipesän selvittämiseksi. Pesänhoitajalla oli oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tiedot konkurssivelallisen taloudellisista asioista, kuten velallisella itsellään olisi oikeus. Konkurssipesä vaati konkurssilain 8 luvun 9 §:n nojalla, että asianajotoimisto velvoitetaan luovuttamaan pesänhoitajalle X:n asianajotoimistolle antamien toimeksiantojen osalta seuraavat tiedot:
2. tiedon X:n maksettavaksi tehdyistä laskuista (luettelo reskontrasta ilmenevistä X:lle osoitetuista laskuista),
3. tiedon reskontraluettelon mukaisten X:lle osoitettujen laskujen maksuista asianajotoimistolle (tiliotteelta ilmenevä tieto maksun saapumisesta asianajotoimiston tilille),
4. tiedon tiliotteelta ilmenevästä laskun maksajasta,
5. tiedon tiliotteelta ilmenevästä maksun arkistointitunnuksesta, sekä
6. mikäli laskun maksu oli tapahtunut käteisellä, kopion X:n vastattavana olleen laskun maksamisesta annetusta käteiskuitista. Vastaus Asianajotoimisto ilmoitti, ettei se ollut voinut hankkia X:n lupaa tietojen luovuttamiseen, koska X:n olinpaikka oli tuntematon. Tästä syystä asianajotoimisto oli kieltäytynyt antamasta vaadittuja tietoja. Asianajotoimisto vaati kanteen hylkäämistä. Kanteen kiistämisen perusteina asianajotoimisto lausui, että koska X oli tuomittu eräiden varojen kavaltamisesta, oli mahdollista, että kyseisen rikosasian asianomistajat yrittivät pesänhoitajan pyytämien tietojen kautta saada tietoja varojen jäljittämiseksi. Poissuljettua ei ollut sekään, että X:llä itselläkään ei olisi velvollisuutta toimittaa pyydettyjä tietoja. Lisäksi teoreettisesti oli mahdollista, että joku muu kuin X oli maksanut laskuja. Siinä tapauksessa kysymys ei ollut X:n pankkitilistä tai maksuliikenteestä. Tiedon saaminen niistä jäi pesänhoitajan tietojensaantioikeuden ulkopuolelle. Asianajajista annetun lain 5 c §:n mukaan asianajaja tai hänen apulaisensa ei saanut luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän oli tehtävässään saanut tiedon. Lisäksi asianajaja oli Suomen Asianajajaliiton sääntöjen 35 §:n 2 momentin mukaan velvollinen, milloin laki ja hyvä asianajajatapa niin vaativat, vaikenemaan siitä, mitä hän toimessaan oli saanut tietoonsa. Asianajajan salassapitovelvollisuudesta määrättiin myös tuolloin noudatettavina olleiden hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 19 §:ssä. Sen mukaan sen lisäksi, mitä laissa säädetystä vaitiolovelvollisuudesta johtui, asianajaja oli velvollinen pitämään omana tietonaan kaiken, mitä hän asiakassuhteensa nojalla oli saanut tietää päämiehestä ja tämän oloista. Euroopan unionin asianajajien tapaohjeiden määräys 2.3.2 ulotti asianajajan vaitiolovelvollisuuden koskemaan kaikkia tietoja, jotka asianajaja oli saanut asianajotehtäviä hoitaessaan. Pesänhoitaja oli pyytänyt Suomen Asianajajaliiton lausunnon siitä, oliko konkurssipesän pesänhoitajalla konkurssilain 8 luvun 9 §:n perusteella oikeus asianajajan salassapitovelvollisuudesta huolimatta saada velallisen entiseltä asiamieheltä velalliseen liittyviä tietoja. Asianajajaliiton lausunnon mukaan konkurssilain 8 luvun 9 §:n säännöstä tulkittaessa voitiin lähtökohdaksi ottaa se, mitä ulosottolain uudistusten yhteydessä oli todettu. Ulosottolain 3 luvun 66 §:n säännös syrjäytti asianajajan salassapitovelvollisuuden vain, jos asianajajalla oli hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai jos asianajaja oli itse osallisena velalliselle kuuluvaa omaisuutta koskevassa sopimussuhteessa velalliseen. Lausunnon mukaan konkurssilain uudistuksella ei voitu katsoa annetun pesänhoitajalle laajempaa oikeutta saada sivulliselta velallista koskevia tietoja kuin virkavastuulla toimivalla ulosottomiehellä oli. Sen vuoksi asianajajalla oli velvollisuus ilmoittaa, oliko hänen hallussaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai oliko hän itse ollut sopimussuhteessa velalliseen tämän omaisuutta koskevissa järjestelyissä. Sen sijaan muut tiedot, jotka asianajaja oli toimeksiantoa hoitaessaan saanut velalliselta tietää, kuuluivat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin. Asianajotoimisto ilmoitti, ettei sen hallussa ollut X:lle kuuluvaa omaisuutta eikä se ollut ollut sopimussuhteessa X:n kanssa tämän omaisuutta koskevissa järjestelyissä. Pesänhoitajan vaatimat tiedot koskivat asianajolaskujen maksutapoja. Oli vaikea nähdä, kuinka pesänhoitajan pyytämät tiedot liittyivät X:n konkurssipesän selvittämiseen. Ainoa tieto, joka asianajolaskujen maksusta yleisesti löytyi, oli sen tilin tilinhaltijan nimi, jonka tililtä lasku oli maksettu. Pankkitilin tilinumero ei ilmennyt tiliotteesta. Toisaalta laskujen perusteella ei voitu varmasti tietää, olivatko maksuun käytetyt varat tilinhaltijan vai jonkun kolmannen tahon varoja. Käräjäoikeuden tuomio 15.8.2008 Käräjäoikeus totesi, että pesänhoitajan oli konkurssilain 8 luvun 10 §:ssä säädettyjen pakkokeinojen uhalla täytettävä hänelle konkurssilain mukaan kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet. Konkurssipesän selvityksen kannalta olennaisimmat tehtävät olivat pesäluettelon laatiminen ja velallisselvitys. Voidakseen suoriutua konkurssilain edellyttämistä pesänselvitykseen liittyvistä tehtävistä oli pesänhoitajalla konkurssilain 8 luvun 9 §:n mukainen tietojensaantioikeus. Mainitussa lainkohdassa oli säädetty, että pesänhoitajalla oli salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten tarpeelliset tiedot muun ohella velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä ja muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista. Pesänhoitajan tietojensaantioikeus oli yllä mainituin tavoin rinnastettu velallisen oikeuteen saada itseään koskevia edellä mainittuja tietoja. Hallituksen esityksen 26/2003 perusteluissa oli todettu, että lainkohdan mukaisen tietojensaantioikeuden voitaisiin katsoa olevan ilman nimenomaista säännöstäkin sillä perusteella, että määräysvalta konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen siirtyi velkojille konkurssiin asettamisella ja tähän määräysvaltaan sisältyi vastaava tietojensaantioikeus. Esityksessä oli todettu nimenomaisen säännöksen tietojensaannista kuitenkin olevan erityisesti tietojen luovuttajan kannalta tarpeellinen. Lainkohdan osalta ei ollut tehty viittauksia muuhun lainsäädäntöön, esimerkiksi tuolloin voimassa olleeseen ulosottolakiin. Konkurssilaki oli erityislaki ja tietojen saantioikeutta koskevaa säännöstä oli tulkittava, kun tarkempia soveltamisohjeita ei ollut olemassa, sen sanamuodon mukaisesti. Ulosottolain, nyttemmin voimassa olevan ulosottokaaren, 3 luvun 66 §:ssä säädettyä sivullisen tiedoksiantovelvollisuuden rajoituksia ei siten ollut tarkoitettu otettavaksi tulkinnallisesti huomioon sovellettaessa konkurssilain 8 luvun 9 §:ää. Tuon lainkohdan tarkoituksena oli mahdollistaa kaikkien sellaisten lainkohdassa tarkoitettujen tietojen saaminen, joiden saamisen salassapitosäännökset muutoin estivät. Kun lainkohdassa ei ollut tarkemmin yksilöity näitä salassapitosäännöksiä, oli katsottava, että säännös tarkoitti kaikkia salassapitoon velvoittavia, saman- ja alemmanasteisia yleisluontoisia säännöksiä. Siten pesänhoitajan tietojensaantioikeus syrjäytti esimerkiksi asianajajista annetun lain 5 c §:ssä säädetyn salassapitoa koskevan säännöksen kuin myös alemmanasteiset asianajajan salassapitovelvollisuutta koskevat määräykset. Konkurssipesän vaatimus koski tiedon saamista velallisen maksettavaksi tehdyistä laskuista, asianajotoimistolle saapuneista maksuista, tiliotteesta ilmenevästä maksun arkistointitunnuksesta ja mahdollisesta käteiskuitista. Kysymys oli nimenomaan sellaisten tietojen hankkimisesta, jotka auttoivat selvittämään velallisen pankkitilejä. Koska mainitut tiedot liittyivät kaikki velallisen tai mahdollisesti jonkun muun velallisen puolesta suorittamien maksujen selvittämiseen, kysymyksessä oli myös velallisen maksuliikenteen selvittäminen. Velallisella itsellään oli oikeus saada pyydettäessä mainitut tiedot. Näin ollen asianajotoimisto oli salassapitosäännösten estämättä velvollinen luovuttamaan pesänhoitajan pyytämät tiedot. Kun pesänhoitajalla ei voinut olla pyydettyjen tietojen tarkemmasta sisällöstä selvyyttä ennen tietojen saamista, oli mahdollista, että asiakirjoihin sisältyi sellaista tietoa, joka ei kuulunut tietojensaantioikeuden piiriin ja joka ei ollut välttämätöntä pesän selvittämisessä. Pesänselvittäjä oli kuitenkin toimessaan oikeutettu hyödyntämään vain ne tiedot, jotka olivat tarpeellisia pesän selvittämistyössä. Käräjäoikeus velvoitti asianajotoimiston luovuttamaan tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen X:n konkurssipesän pesänhoitajalle hallussaan olevat kanteessa vaaditut tiedot. Asian on ratkaissut käräjätuomari Olli Hakala. Muutoksenhaku Turun hovioikeudessa Asianajotoimisto valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään tai toissijaisesti, että se hylätään osittain. Perusteluinaan asianajotoimisto esitti muun ohella, että käräjäoikeuden ratkaisu kavensi oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Asianajajan päämiehen oli voitava luottaa siihen, että hän voi kääntyä oikeudenkäyntiä koskevassa asiassa asianajajan puoleen ilman, että hän joutui epäilemään sitä, että hänen toimeksiantoa varten antamiaan tietoja saatetaan myöhemmin ulkopuolisten tietoon ja mahdollisesti jopa vastapuolen saataville. Hovioikeuden tuli joka tapauksessa rajata tarkasti, mitä tietoja luovuttamisvelvollisuus koski ja sitoa luovuttamisvelvollisuuden ajankohta tuomion lainvoimaiseksi tulemisen ajankohtaan. Konkurssipesä esitti vastauksessaan, että asianajajan hallussa olevat toimeksiantosuhteeseen liittyvät asiakirjat voivat kuulua perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun yksityiselämän tai saman lain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin piiriin. Tähän perusoikeussuojaan oli kuitenkin voitu konkurssilailla säätää rajoituksia hyväksyttävän yhteiskunnallisen tarpeen sitä vaatiessa. Hovioikeuden tuomio 4.11.2009 Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Riitta Sandholm ja Nina Porkka. Esittelijä Anna-Liisa Autio. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. Asianajotoimisto vaati valituksessaan ensisijaisesti, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja X:n konkurssipesän kanne hylätään. Toissijaisesti asianajotoimisto vaati, että konkurssipesän vaatimukset hylätään siltä osin kuin vaaditut tiedot eivät olleet tarpeellisia konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten. Konkurssipesä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu
7. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko asianajotoimisto, jonka palveluksessa olleet asianajajat olivat hoitaneet asiakkaansa X:n oikeudenkäyntiasioita ja muita toimeksiantoja, velvollinen asianajajan salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttamaan X:n konkurssipesälle pesänhoitajan vaatimat, asianajotoimiston X:n maksettavaksi osoittamien laskujen maksamista koskevat tiedot. Sovellettavat säännökset
8. Konkurssipesän pesänhoitajan tietojensaantioikeudesta säädetään konkurssilain 8 luvun 9 §:n 1 momentissa. Sen mukaan pesänhoitajalla on salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten tarpeelliset tiedot velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä, rahoitusta koskevista sopimuksista ja sitoumuksista, velallisen varallisuudesta, verotuksesta ja muista velallisen taloudellista asemaa tai velallisen harjoittamaa taloudellista toimintaa koskevista seikoista.
9. Asianajajista annetun lain 5 c §:n 1 momentin mukaan asianajaja tai hänen apulaisensa ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Pesähoitajan oikeudet ja velvollisuudet konkurssipesän omaisuusselvittelyssä
10. Konkurssipesän pesänhoitajan keskeisiin tehtäviin kuuluu pesäluettelon laatiminen velallisen varoista ja veloista sekä velallisselvityksen tekeminen velallisesta ja tämän konkurssia edeltäneestä toiminnasta. Konkurssilain 8 luvun 9 §:n säännös pesänhoitajan tietojensaantioikeudesta turvaa osaltaan näiden velvollisuuksien täyttämistä. Säännöksen esitöissä (HE 26/2003 vp s. 100) tosin todetaan, että pesänhoitajalla olisi tietojensaantioikeus ilman nimenomaista säännöstäkin sillä perusteella, että määräysvalta konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen siirtyy velkojille konkurssiin asettamisella ja tähän määräysvaltaan sisältyy vastaava tietojensaantioikeus.
11. Mainittu säännös oikeuttaa pesänhoitajan saamaan konkurssipesään kuuluvan omaisuuden selvittämiseksi esimerkiksi pankilta tietoja velallisen pankkitileistä tai verotustietoja verohallinnolta (HE 26/2003 vp s. 100 ja 134). Nyt on kysymys velallisen maksuliikennettä koskevista tiedoista, joita on pyydetty velallisen toimeksiantoja ennen konkurssia hoitaneelta asianajotoimistolta. Asiaa on siten tarkasteltava myös siltä kannalta, estääkö asianajajan salassapitovelvollisuus tällaisten tietojen antamisen. Konkurssilain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 26/2003 vp) ei ilmene, onko konkurssilain 8 luvun 9 §:ssä olevalla maininnalla salassapitosäännösten väistymisestä tarkoitettu myös asianajajan salassapitovelvollisuutta. Asianajajan salassapitovelvollisuudesta
12. Päämiehen ja asianajajan välinen suhde perustuu luottamukseen ja luottamuksellisten tietojen salassa pysymiseen. Asianajajan salassapitovelvollisuus turvaa päämiehen puolustautumismahdollisuuksia oikeudenkäynnissä ja luo samalla muutoinkin edellytyksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, asianajajan ammattisalaisuuden murtaminen saattaa vaikuttaa lainkäyttötoimintaan laajemminkin ja loukata näin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattuja oikeuksia (esim. Niemietz v. Saksa, tuomio 16.12.1992, kohta 37). Mainitun artiklan 3 c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Vahvana lähtökohtana siten on, että asianajajan salassapitovelvollisuus voidaan murtaa vain painavista syistä.
13. Asianajajan salassapitovelvollisuus ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annettu laki ja sen mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti myös asianajajaa. Asianajajan osalta lain soveltamisala on kuitenkin rajoitettu koskemaan vain laissa erikseen mainittuja, asiakkaan puolesta tai lukuun tehtyjä liiketoimia. Lain 4 §:n 4 momentin mukaan lakia ei sovelleta toiminnassa, joka koskee oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10.6.1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/308/ETY koskevassa ratkaisussaan (asia C-305/05, tuomio 26.6.2007, kohdat 32 - 34) todennut, että asianajaja ei voisi varmistaa asiakkaansa neuvonta-, puolustus- ja edustamistehtäväänsä asianmukaisesti ja asiakkaalta evättäisiin näin ollen tälle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa myönnetyt oikeudet, jos asianajajan olisi oikeuskäsittelyn ja sen valmistelun yhteydessä tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa toimittamalla näille tietoja, jotka hän on saanut tällaisen käsittelyn yhteydessä tapahtuneen lainopillisen neuvonnan puitteissa. Mainitun direktiivin mukaisia tiedonanto- ja yhteistyövelvoitteita sovelletaan asianajajiin ainoastaan sikäli kuin he osallistuvat asiakkaansa puolesta tiettyjen, lähinnä rahoitustoimintaan tai kiinteistökauppoihin liittyvien liiketoimintojen suunnitteluun tai toteuttamiseen. Koska nämä toimet tapahtuvat luonteensa vuoksi asiayhteydessä, jolla ei ole mitään tekemistä oikeuskäsittelyn kanssa, ne jäävät oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle.
14. Samoin ulosottokaaren sivullisen tietojenantovelvollisuutta koskevan 3 luvun 66 §:n säännöksen, joka sisällöltään vastaa aikaisemmin voimassa ollutta ulosottolain 3 luvun 66 §:ää (679/2003), on katsottu koskevan myös asianajajaa ja syrjäyttävän asianajajan salassapitovelvollisuuden säännöksessä yksilöidyissä tilanteissa. Säännöksen nojalla asianajaja on velvollinen ilmoittamaan ulosottomiehelle muun muassa, onko hänellä hallussaan tai muutoin määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta, onko velallisella häneltä tai hänellä velalliselta saatavia tai onko hän tehnyt velallisen kanssa tai tämän hyväksi sellaisen oikeustoimen, jolla saattaa olla merkitystä etsittäessä velallisen omaisuutta.
15. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetty todistamiskielto koskee asianajajan ohella muitakin oikeudenkäyntiasiamiehiä ja -avustajia. Säännöksen tarkoittamaan henkilöpiiriin kuuluva asiamies ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:119 päätynyt siihen, että asiamiehen todistamiskiellon soveltamisala on asiamiehen vaitiolovelvollisuutta yleisesti koskevan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 17 §:ssä olevan säännöksen soveltamisalaa suppeampi. Tätä on perusteltu muun ohella aineellisen totuuden selvittämistarpeella oikeudenkäynnissä. Johtopäätös tässä asiassa
16. Tiedot asianajajan päämieheensä kohdistamasta laskutuksesta tai laskujen maksamisesta eivät selvästikään kuulu asianajosalaisuuden ydinalueeseen. Tiedolla siitä, milloin ja miltä tililtä päämies on maksanut laskun tai onko hän maksanut sen käteisellä, ei yleensä ole merkitystä päämiehen puolustautumisen tai oikeuksien kannalta. Tämä puoltaisi sitä, että asianajajan salassapitovelvollisuus ei estäisi nyt kysymyksessä olevien tietojen antamista konkurssiin asetetun entisen päämiehen konkurssipesälle. Tämän tulkintavaihtoehdon puolesta puhuu myös se, että asianajajan salassapitovelvollisuus ei ole poikkeukseton, vaan sitä on kohdista 6 - 9 ilmenevin tavoin katsottu voitavan lainsäädännöllä rajoittaa tärkeiden oikeudenhoitoa koskevien tai yhteiskunnallisten päämäärien saavuttamiseksi tai velkojien oikeuksien turvaamiseksi. Tällainen tulkinta olisi sopusoinnussa myös säännöksen sanamuodon kanssa.
17. Asianajosalaisuuden olennaisena tarkoituksena on turvata puolustautumiseen liittyvät oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset. Asianajaja ei voisi huolehtia asiakkaansa puolustautumisesta asianmukaisesti, jos asiakkaan luottamuksellisia tietoja voitaisiin hänen kauttaan saada ulkopuolisten käyttöön. Niin kuin edeltä kohdista 7 ja 8 ilmenee, asianajosalaisuus turvaa nimenomaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta ja se voi lailla säädetyllä tavalla väistyä, kun on kysymys esimerkiksi asianajajan päämiehensä puolesta tekemien oikeustoimien paljastamisesta. Oikeudenkäynnissä asianajosalaisuus voi kohdassa 9 kerrotulla tavalla väistyä myös silloin, kun on kysymys päämiehen asianajajalle asian ajamista varten uskomista tiedoista.
18. Konkurssipesä on vastauksessaan ilmoittanut, että kanteessa vaaditut tiedot ovat tarpeen pesänhoitajan selvittäessä X:n rahaliikennettä ja pyrkiessä tietojen avulla jäljittämään tämän mahdollisesti kätkemää omaisuutta. Asianajolaskujen maksamista koskevien tietojen perusteella voisi olla mahdollista selvittää, missä pankissa ja kenen nimissä olevalta tililtä laskut on maksettu tai onko X itse tai joku muu maksanut laskuja käteissuorituksin.
19. Kysymyksessä olevan asianajotoimiston asianajajat ovat avustaneet X:ää ainakin rikosasiassa, jossa X on tuomittu rangaistukseen kavallusrikoksesta. X:llä on ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan mukainen oikeus puolustautua itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Oikeudenkäyntiavun saaminen on edellyttänyt asianajopalkkioiden maksamista, mikä käytännössä tapahtuu pankkiyhteyksiä käyttämällä. Tieto pankkiyhteyksistä saattaa edellä todetulla tavalla edistää maksajan omaisuuden jäljittämistä. Jos asianajotoimistot olisivat velvollisia antamaan tiedot asiakkaansa pankkiyhteyksistä, pelko omaisuuden paljastumisesta vaikeuttaisi tällaisessa tapauksessa turvautumista oikeudenkäyntiavustajaan tai saattaisi estää sen kokonaan. X:n asemassa olevalla asianosaisella ei siten olisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämää mahdollisuutta vapaasti valita oikeudenkäyntiavustajaansa.
20. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asianajajan salassapitovelvollisuutta ja konkurssipesän pesänhoitajan tietojensaantioikeutta koskevia säännöksiä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamien vaatimusten johdosta tulkittava käsillä olevassa tapauksessa niin, että pesänhoitajalle säädetty tietojensaantioikeus ei syrjäytä asianajajan salassapitovelvollisuutta. Näin ollen Korkein oikeus päätyy siihen, että asianajajan salassapitovelvollisuus estää kanteessa vaadittujen tietojen antamisen konkurssipesälle. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Konkurssipesän kanne hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Matti Sepponen.