2011 false KKO:2011:23 Vastaajat järjestivät yhdistyksen nimissä yleisölle pokeripeliturnaukset, joihin oli osallistumismaksu ja joissa jaettiin rahapalkintoja. Menettelyn katsottiin täyttävän arpajai

§:n 1 momentissa tarkoitettua luvanvaraista arpajaistoimintaa, koska pelaaminen oli edellyttänyt 50 euron osallistumismaksun suorittamista ja pelissä oli ollut mahdollista saada ainakin osittain sattumaan perustuva rahanarvoinen voitto. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Soile Martio ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 10.4.2008 Vastaajat valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että pelitilaisuudet täyttivät luvanvaraisten arpajaisten tunnusmerkistön. Pelitilaisuuksiin osallistumisen vastikkeellisuuden osalta hovioikeus totesi, että

§:n 1 momentissa tarkoitetulta vastikkeelta ei edellytetä, että se tulee arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Näin ollen pokeriturnausten osallistumismaksua oli pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna vastikkeena. Sen osalta, perustuiko pokeripelissä voittaminen ainakin osittain sattumaan, hovioikeus totesi tulleen sinänsä selvitetyksi, että pelaajan taidolla oli pokerissa merkitystä. Kun kortit kuitenkin jakautuivat pelissä pelaajille sattumanvaraisesti, taitavinkaan pelaaja ei voinut kokonaan sulkea pois sattuman mahdollisuutta pelissä. Näin ollen voittaminen pelissä perustui ainakin osaksi myös sattumaan. Vastaajien erehtymisen osalta hovioikeus katsoi, että ottaen huomioon taidon merkitys pokeripelissä sekä se, että B, C, D, E ja F olivat pokerin pelaamisen ammattilaisia, vastaajat olivat perustellusti voineet pitää pokeria taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalaan ja jonka toimeenpaneminen ei siten edellytä viranomaisen lupaa. Samoin osallistumismaksun osalta vastaajat olivat voineet olla perustellusti siinä käsityksessä, että osallistumismaksu ei ollut

§:n 1 momentissa tarkoitettua vastiketta pelaamisesta, kun se ei ole ollut tullut pelin toimeenpanijan hyväksi ja kun sanotun lainkohdan mukaan vastikkeena ei pidetä erinäisiä kuluja ja maksuja. Näin ollen hovioikeus katsoi, että vastaajien voitiin katsoa erehtyneen rikostunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen suhteen, minkä vuoksi syyte oli heidän tahallisuutensa puuttuessa hylättävä. Hovioikeus hylkäsi syytteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Tuula Nousiainen ja Jaakko Hirsto. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja vastaajien tuomitsemista syytteen mukaisesti arpajaisrikoksesta 15 päiväsakon sakkorangaistukseen. B, C, D, E, F ja G vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä. Välitoimi Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman käsittelyratkaisua koskevasta kysymyksestä. B, C, D, E ja F antoivat lausuman syyttäjän lausuman johdosta. Hyvitysvaatimukset Korkeimmassa oikeudessa B, C, D ja E vaativat, että valtio velvoitetaan suorittamaan heille kullekin erikseen 6 000 euroa viivästyskorkoineen hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Lisäksi he vaativat, että valtio velvoitetaan korvaamaan heille kullekin erikseen hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet kulut viivästyskorkoineen. Syyttäjä vastasi vaatimuksiin todeten, että mikäli oikeudenkäynnin katsotaan viivästyneen hyvitykseen oikeuttavalla tavalla, hyvityksen tulee ensisijaisesti tapahtua tuomittavaa rangaistusta alentamalla. Korkeimman oikeuden ratkaisu Käsittelyratkaisut Syyttäjä on vedonnut valituksessaan siihen, että syytteessä kuvattu pokeriturnausten järjestäminen on ollut kasinopelin tarjolla pitämistä, jota

§:n 2 momentin mukaan koskee, mitä laissa säädetään arpajaisista. Vastaajat ovat vastustaneet tähän seikkaan vetoamista Korkeimmassa oikeudessa, koska siihen ei ollut asianmukaisesti vedottu alemmissa oikeusasteissa. Pokeriturnausten järjestämistä on alemmissa oikeusasteissa arvioitu yksinomaan

§:n 1 momentin kannalta. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, jollei hakija saata todennäköiseksi, ettei hän ole aikaisemmin voinut niihin vedota tai hänellä muutoin on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Rajoitus koskee vetoamista vain uusiin tosiseikkoihin ja todisteisiin. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin on sidottu rangaistusvaatimuksessa esitettyyn teonkuvaukseen, mutta ei syyttäjän esittämiin oikeudellisiin arviointeihin eikä lainkohtiin. Syytteen teonkuvauksen mukaan vastaajat olivat syyllistyneet rikoslain 17 luvun 6 a §:ssä (1051/2001) ja

§:ssä tarkoitettuun arpajaisrikokseen panemalla toimeen arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa järjestäessään X ry:n nimissä pelitilaisuuksia, joissa oli pelattu pokeria rahavastiketta vastaan. Syytteen teonkuvauksessa ei ole nimenomaisesti lausuttu, että teko on koskenut

§:n 2 momentissa tarkoitettua kasinopelin pitämistä yleisön käytettävänä. Teonkuvauksessa mainittu pokeri on kuitenkin yleisesti tunnetulla tavalla kasinoilla pelattava korttipeli. Pokerin pelaamista koskevien pelitilaisuuksien järjestäminen on ollut oikeudenkäynnin kohteena jo alemmissa oikeuksissa, ja siihen samoin kuin pokeripelin oikeudelliseen luonnehdintaan kasinopelinä on myös vedottu syyttäjän vastauksessa hovioikeudelle. Pokeripelitilaisuuksien järjestämisen oikeudellinen luonnehdinta

§:n 2 momentissa tarkoitetuksi kasinopelin tarjolla pitämiseksi ei myöskään ole merkinnyt uuteen seikkaan tai todisteeseen vetoamista, vaan kysymys on ollut syytteen tueksi esitetystä oikeudellisesta näkökohdasta. Syytteessä kuvatun vastaajien menettelyn arviointiin

§:n 2 momentin kannalta ei siten ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:stä tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:stä johtuvaa estettä. Pääasiaratkaisu Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on selvitetty, että vastaajat ovat olleet X ry -nimisen yhdistyksen nimissä järjestämässä kahta pelitilaisuutta ilman viranomaisen lupaa. Tilaisuuksissa on pelattu Texas Hold'em no limit -nimistä pokeria korteilla. Osallistumisesta on peritty 50 euron maksu, joista kertynyt rahasumma on jaettu turnauksessa parhaiten menestyneiden kesken. Pokeriturnauksista on ollut ilmoituksia muun muassa internetissä. Osallistuminen on edellyttänyt liittymistä yhdistyksen jäseneksi, mikä on voitu tehdä tilaisuuteen saapumisen ja osallistumismaksun suorittamisen yhteydessä.
2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että pelitilaisuuksissa kysymys on ollut arpajaisista, joiden järjestämiseen vastaajat ovat tuomioissa tarkemmin kuvatuin tavoin osallistuneet. Hovioikeus on kuitenkin hylännyt syytteet sillä perusteella, että vastaajien voitiin katsoa rikoslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla erehtyneen rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Vastaajat ovat hovioikeuden tuomion mukaan voineet erehtyä ensiksikin pitämään pokeria taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalan piiriin, ja toiseksi siitä, etteivät osallistumismaksut ole olleet

§:n 1 momentissa tarkoitettuja vastikkeita, koska ne eivät olleet osaksikaan tulleet pelin toimeenpanijoiden hyväksi. 3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko mainitut pokeritilaisuudet olleet

§:ssä tarkoitettuja arpajaisia, joiden järjestäminen ilman asianmukaista viranomaisen lupaa täyttää arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Mikäli vastaus on myöntävä, kysymys on myös siitä, onko kyseessä ollut sellainen tosiasioita tai lain sisältöä koskeva erehtyminen, jolla olisi oikeudellista merkitystä vastaajien tahallisuuden tai rangaistusvastuun kannalta. Sovellettavat säännökset 4. Rikoslain 17 luvun 16 a §:n (1051/2001) 1 kohdan mukaan arpajaisrikokseen syyllistyy se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa. Rikostunnusmerkistön kannalta keskeiset tekijät, arpajaisten käsite ja luvanvaraisuus, määräytyvät arpajaislain nojalla. 5.

§:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Se, mitä arpajaislaissa säädetään arpajaisista, koskee pykälän 2 momentin mukaan myös kasinopelien pitämistä yleisön käytettävänä vastiketta vastaan siten, että pelaaja voi saada rahanarvoisen voiton.

1. Arpajaislain 3 §:ssä määritellään arpajaisten eri toimeenpanomuodot. Pykälän 5 kohdassa määritellään kasinopeleiksi ruletti-, kortti-, noppa- ja muut niihin rinnastettavat pelit, joita pelaamalla voi voittaa rahaa. Lisäksi arpajaislain 4 §:n 2 kohdan mukaan sellaisten arpajaisten toimeenpano, joista pelaaja voi voittaa rahaa, on rahapelitoimintaa. Arpajaisten toimeenpano järjestämällä yleisölle kasinopelejä vastiketta vastaan on siis samalla rahapelitoimintaa.
2. Arpajaisten toimeenpano on arpajaislain 6 §:n nojalla yleensäkin luvanvaraista ottamatta lukuun eräitä pienimuotoisia tavara-arpajaisia. Rahapelitoiminnan harjoittaminen edellyttää arpajaislain 11 §:ssä tarkoitettua rahapelilupaa. Rahapelilupa annetaan yksinoikeutena siten, että kutakin rahapelitoiminnan muotoa varten annetaan kerrallaan vain yksi lupa. Arpajaisten tunnusmerkistön täyttyminen
3. Pelitilaisuuksissa on pelattu pokeria rahavoitoista. Kyseinen pokerilaji, Texas Hold'em no limit, on esitetyn selvityksen mukaan yksi tavallisimmista pelikasinoillakin pelattavista korttipeleistä, jossa on mahdollisuus voittaa rahaa. Kysymyksessä on siten arpajaislain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettu kasinopeli.
4. Kasinopelin toimeenpano rinnastetaan

§:n 2 momentin mukaan arpajaisiin, jos myös muut lainkohdan edellytykset täyttyvät. Näitä ovat osallistumisen vastikkeellisuus, pelin pitäminen yleisön käytettävänä sekä rahanarvoisen voiton mahdollisuus. Kasinopelejä koskevassa erityissäännöksessä ei edellytetä, että voitto perustuisi kokonaan tai osaksi sattumaan, toisin kuin 1 momentin yleissäännöksessä. Toisaalta lisäedellytyksenä on, että kasinopeliä tarjotaan yleisön käytettäväksi.

1. Hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 62) todetaan, että pelikasinotoiminta ja kasinopelien pitäminen muodostavat toiminnallisesti erillisen arpajaistoimintojen ryhmän. Lisäksi todetaan, että kasinopelit voivat olla myös pelejä, joissa sattuman lisäksi lopputulokseen vaikuttaa pelaajan taito. Asiassa ei siten ole tarpeen arvioida sattuman osuutta eikä sitä, onko näissä peleissä kysymys taito-, asiantuntija- vai onnenpelistä.
2. Pelitilaisuuksiin osallistuminen on edellyttänyt 50 euron osallistumismaksun suorittamista. Pelaajat ovat maksaneet peliin osallistumisesta, eikä vastikkeellisuuden arviointiin vaikuta se, jääkö vastike lopulta arpajaisten järjestäjien hyödyksi vai ei. Tämä käy ilmi

§:n 1 momentista, jonka mukaan ainoastaan osallistujien postimaksuja ja muita osallistumisilmoituksen toimittamisesta aiheutuvia kuluja ei pidetä vastikkeena. 12. Pelitilaisuuksia on markkinoitu yleisölle internetin välityksellä, ja yleisö on voinut osallistua peliin maksamalla osallistumismaksun ja rekisteröitymällä yhdistyksen jäseneksi juuri ennen pelitilaisuuden alkua. Pelin palkintona on ollut rahaa.

§:n 2 momentin soveltamisedellytykset täyttyvät pelitilaisuuksissa siis myös sen suhteen, että yleisön käytettävänä on pidetty kasinopeliä, jossa pelaaja voi voittaa rahanarvoisen etuuden.

1. Korkein oikeus katsoo, että vastaajat ovat menetelleet arpajaisrikossäännöksen vastaisesti, kun he ovat edellä kuvatulla tavalla järjestäneet arpajaisina pidettäviä pokeriturnauksia ilman viranomaisen lupaa. Koska voittona on ollut rahaa, tarvittava lupa olisi ollut rahapelilupa.
2. Koska vastaajien menettelyä on alemmissa oikeusasteissa kuitenkin arvioitu yksinomaan

§:n 1 momentin kannalta, Korkein oikeus toteaa, ettei säännöksessä sinänsä aseteta vaatimuksia sille, kuinka suuri osuus sattumalla tulee voiton saamisessa olla, jotta kysymys olisi arpajaisista. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 60) todetaan voiton saamisen perustuvan sattumaan silloin, kun sen vaikutusta voiton määräytymiseen ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea. Sattuman suuruuden merkitys arpajaisten määritelmässä on ollut toisenlaisessa tilanteessa esillä Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:119. Tuolloin Korkein oikeus lausui, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa arpajaisten määritelmää on syytä soveltaa supistavasti ja että urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa kysymys ei ole arpajaisista, jos osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa. Rahasta pelattavia kasinopelejä ei kuitenkaan voida rinnastaa urheilu- tai kulttuurikilpailuihin, joissa sattuman- tai arvostuksenvaraisuuden merkitys voi olla aidosti kiistanalaista. Vaikka pokeriturnauksissa pelaajien taidolla ja kokemuksella on merkitystä heidän voitonmahdollisuuksiensa kannalta, sattuma vaikuttaa jokaisessa korttien jaossa. Voitto määräytyy siten väistämättä osittain sattuman perusteella. Korkein oikeus katsoo, että asiassa päädyttäisiin samaan lopputulokseen myös

§:n 1 momenttia soveltamalla. Rikosoikeudellisen vastuun poistavasta erehtymisestä

1. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että he ovat erehtyneet niistä seikoista, jotka ovat tässä tapauksessa täyttäneet arpajaisrikoksen tunnusmerkistön, tai ainakin näiden seikkojen oikeudellisesta merkityksestä.
2. Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Koska arpajaisrikos on rangaistava vain tahallisena, voisi tällainen niin sanottu tunnusmerkistöerehdys poistaa tahallisuuden ja siten rikosoikeudellisen vastuun. Tässä tapauksessa säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska vastaajat ovat nimenomaan tarkoittaneet järjestää pelitapahtumia, joissa yleisölle tarjotaan mahdollisuus pelata pokeria osallistumismaksuilla kerättävistä rahavoitoista. Vastaajat ovat siten olleet täysin tietoisia niistä tosiseikoista, joiden nojalla menettelyn rikosoikeudellinen arviointi on suoritettava.
3. Tapauksessa oikeudellisesti merkityksellinen erehtyminen voisikin koskea lähinnä niin sanottua kieltoerehdystä eli sitä, että vastaajat ovat erehtyneet pitämään tekoaan sallittuna. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän on erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna ja jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.
4. Vastaajat ovat olleet aktiivisia ja osin ammattimaisia pokerinpelaajia taikka ovat muutoin työssään osallistuneet rahapelitoimintaan. Näistä lähtökohdista ei ole uskottavaa, etteivät he olisi tienneet kasinopelin toimeenpanon olevan luvanvaraista. On pikemminkin syytä olettaa heidän olleen selvillä siitäkin, ettei lupaa edes voitaisi myöntää, koska kasinopelien osalta rahapelilupa on annettu yksinoikeudella Raha-automaattiyhdistykselle. Asiassa ei ole perusteita arvioon, että vastaajat olisivat erehtyneet menettelynsä kielletystä luonteesta. Rangaistusvastuusta vapautumista ei voida asiassa perustaa myöskään kieltoerehdystä koskevaan säännökseen. Lopputulos
5. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vastaajat ovat menettelyllään syyllistyneet arpajaisrikokseen. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa silloin kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Tässä asiassa oikeudenkäynti on kestänyt muutoksenhakuasteissa hovioikeudessa noin kaksi vuotta ja Korkeimmassa oikeudessa yli kaksi ja puoli vuotta. Asian käsittely on siten kestänyt muutoksenhakuasteissa asian laatuun ja laajuuteen nähden liian pitkään. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön nojalla oikeudenkäynnin viivästyminen voidaan rikosasiassa hyvittää ottamalla viivästys huomioon asian lopputuloksessa. Vastaajille tuomittuja rangaistuksia on siten kohtuullistettava. Korkein oikeus harkitsee oikeaksi soveltaa rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohtaa ja 12 §:n 4 kohtaa ja jättää vastaajat, jotka käräjäoikeus oli tuominnut 15 päiväsakon sakkorangaistukseen, rangaistukseen tuomitsematta.
6. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 6 §:n 4 momentin mukaan asianosaisella ei ole oikeutta hyvitykseen siltä osalta kuin rangaistusta alennetaan viivästymisen perusteella. Tässä tapauksessa vastaajat jätetään oikeudenkäynnin viivästyminen johdosta rangaistukseen tuomitsematta, joten heillä ei ole oikeutta saada rahamääräistä hyvitystä. Koska B:n, C:n, D:n, ja E:n hyvitysvaatimusten perusteena oleva oikeudenkäynnin viivästyminen on johtanut hyvitykseen, vaikkakin rangaistukseen tuomitsematta jättämisen muodossa, Korkein oikeus on harkinnut kohtuulliseksi, että hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut korvataan valtion varoista. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan muutoin, mutta A, B, C, D, E, F ja G jätetään heidän syykseen luetusta arpajaisrikoksesta rangaistukseen tuomitsematta. Valtio velvoitetaan korvaamaan B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle kullekin erikseen hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina 250 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Juha Häyhä (eri mieltä), Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Tero Mikkola. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Häyhä: Lausuntoni koskee jaksoa 'Arpajaisten tunnusmerkistön täyttyminen' (kappaleet
7. - 14.) Enemmistön tavoin katson, että kyseessä oleva Texas Hold´em no limit -niminen korteilla pelattava pokeripeli on arpajaislain 3 §:n 5 kohdassa mainittu kasinopeli, jonka toimeenpanossa on

§:n 2 momentin säännöksen vuoksi noudatettava sitä, mitä mainitussa laissa on arpajaisten osalta säädetty. Samaa mieltä olen tunnusmerkistön arvioinnista myös vastikkeellisuuden, yleisön käytettävänä olon ja rahanarvoisen voiton mahdollisuuden osalta. Siltä osin kuin kysymys on sattuman merkityksestä lausun seuraavan:

§:n 1 momentista ilmenevät arpajaisten yleiset tunnuspiirteet. Jotta kysymys olisi laissa tarkoitetuista arpajaisista, voiton tulee perustua kokonaan tai osittain sattumaan.

§:n 2 momenttiin ei sisälly sattuman merkitystä koskevaa mainintaa. Hallituksen esityksessä arpajaislaiksi (HE 197/1999 vp s. 62) todetaan, että pelikasinotoiminta ja kasinopelien pitäminen muodostavat toiminnallisesti erillisen arpajaistoimintojen ryhmän. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa toiminnoissa on asiallisesti kysymys 1 momentissa tarkoitetuista arpajaisista poikkeavalla tavalla toimeenpannuista arpajaisista. Nämä seikat puoltavat kantaa, jonka mukaan asiassa ei olisi edes tarpeen arvioida, mikä käsillä olevassa kasinopeliksi luokiteltavassa korttipelissä on mahdollinen sattuman ja pelaajien taidon välinen suhde. Voidaan kuitenkin pitää tulkinnanvaraisena, sovelletaanko

§:n 1 momentissa ilmaistua arpajaisten yleismääritelmää myös pykälän 2 momentissa mainittuihin tilanteisiin. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan se, mitä arpajaislaissa säädetään arpajaisista, koskee myös esimerkiksi kasinopelien pitämistä yleisön käytettävänä. Lain valmisteluaineistosta ei ilmene tarkoitusta, jonka mukaan

§:n 1 momentin yleismääritelmään sisältyvä edellytys voiton perustumisesta kokonaan tai osittain sattumaan ei koskisi pykälän 2 momentissa mainittuja arpajaistoimintoja. Arpajaislain 3 §:ssä määritellyt arpajaisten toimeenpanomuodot ovat tyypillisesti sellaisia, joissa voidaan edellyttää sattuman osuutta lain 2 §:n 1 momentin yleismääritelmässä ilmaistuin tavoin. Kasinopelien osalta ilmenee hallituksen esityksestä nimenomaisesti, että niitä on lainvalmistelussa pidetty yleensä onnenpeleinä mutta ne voivat olla myös pelejä, joissa sattuman lisäksi lopputulokseen vaikuttaa pelaajan taito (HE 197/1999 vp s. 62). Viimeksi mainittujen seikkojen vuoksi katson vastaajien rikkoneen arpajaislain säännöksiä, jos kyseisessä kasinopelissä voitto on perustunut kokonaan tai osittain sattumaan

§:n 1 momentissa edellytetyin tavoin.

§:n 1 momentissa ei ole tarkemmin määritelty sitä, kuinka suuri osuus sattumalla tulee voiton saamisessa olla, jotta toiminta kuuluisi lain soveltamisalaan. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 60) on todettu voiton saamisen perustuvan sattumaan silloin, kun sen vaikutusta voiton määräytymiseen ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea. Pilkkikilpailua koskevassa ratkaisussa KKO 2008:119 Korkein oikeus lausui yhdenmukaisesti perustuslakivaliokunnan omaksuman kannan (PeVL 23/2000 vp s. 2) kanssa, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa arpajaisten määritelmää on syytä soveltaa supistavasti ja että urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa kysymys ei ole arpajaisista, jos osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa. Kuten enemmistö on todennut, rahasta pelattavat kasinopelit poikkeavat mainituilta osin esimerkiksi urheilu- tai kulttuurikilpailuista, joissa sattuman- tai arvostuksenvaraisuuden suhde taitoon voi olla aidosti tulkinnanvaraista. Pokeripelissä pelaajien taidolla ja kokemuksella on kieltämättä merkitystä. On ilmeistä, että taitava ja kokenut pelaaja voittaa useasta yksittäisestä jaosta koostuvan peliturnauksen taitamatonta ja kokematonta osallistujaa todennäköisemmin. Sattumalla on kuitenkin pokeripelissä keskeinen vaikutus jokaisessa yksittäisessä jaossa siten, ettei taitavakaan pelaaja voi pitää voittonsa todennäköisyyttä täysin varmana. Pelionni voi myös olla kokemattoman pelaajan puolella usean jaon ajan. Pelaajien väliset erot lisäksi tasoittuvat silloin, kun peliin osallistuu suurin piirtein taidoiltaan ja kokemukseltaan tasavahvoja pelaajia. Tietävin tai taitavinkaan pokerinpelaaja ei sanotun vuoksi voi poissulkea sattuman vaikutusta voiton määräytymiseen. Pelaajan henkilökohtaisella osaamisella ei ole tässä tarkoitetussa kasinopelissä sattuman osuutta olennaisesti suurempaa merkitystä voiton saamisessa, joten pelissä ei ole kysymys sellaisesta taitopelistä, jota arpajaislain säännökset eivät koske. Näillä perusteilla katson kuten enemmistö, että vastaajat ovat menetelleen rikoslain 17 luvun 16 a §:n 1 momentin vastaisesti järjestämällä arpajaisina pidettäviä pokeriturnauksia ilman rahapelilupaa. Oikeusneuvos Tulokas: Arpajaislain säännökset vahvistavat sen yleisen käsityksen, että arpajaisten tarkoituksena ja tunnusomaisena piirteenä on varojen kerääminen toimeenpanijalle yleishyödylliseen tarkoitukseen. Juuri varojen keräämistä ja käyttöä laissa pyritään valvomaan rajoituksin ja lupajärjestelyin. Arpajaisrikokseen syyllistyy rikoslain 17 luvun 16 a §:n mukaan se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa. Nyt esillä olevissa pokerinpelaajien yhdistyksen tilaisuuksissa ei ole lainkaan ollut kysymys varojen keräämisestä eikä ylipäätään sellaisesta toiminnasta, joka olisi voinut olla arpajaisluvan kohteena. Korkeimman oikeuden enemmistö on tutkinut vastaajien menettelyn myös kasinopelin toimeenpanona. Rahapelitoiminnan harjoittaminen edellyttää rahapelilupaa, joka annetaan rahapeliyhteisölle yksinoikeutena. Arpajaislaissa pyrkimyksenä on pelaamiseen liittyvien epäkohtien torjumisen ohella yksinoikeuden haltijan taloudellisten etujen suojaaminen. Tästäkään näkökulmasta pokerinpelaajien yhdistyksen järjestämät kilpailut eivät ole muodostaneet uhkaa lain tavoitteille. Toimeenpanija ei ole pyrkinyt varojen keräämiseen. Turnausmuodossa ja rajoitetuin panoksin järjestetyissä kilpailuissa lopputulos riippuu pääosin pelaajan taidoista eikä sattumasta. Sallitun ja kielletyn rajanveto arpajaisten osalta ei ole yksinkertaista. Ongelmat johtuvat suurelta osalta lainsäädännöstä. Arpajaisten käsitteeseen on pyritty sisällyttämään kovin monenlaista toimintaa. Samalla arpajaisten muutenkin epäselvästä määritelmästä on poistettu sääntelytarpeen kannalta keskeinen tunnusmerkki, varojen kerääminen. Pidän tulkinnanvaraisena, onko arpajaislainsäädäntöä syytteessä tarkoitetuissa tapauksissa lainkaan rikottu. Joka tapauksessa rikoslakia sovellettaessa sallitun ja kielletyn menettelyn rajan sekä kiellon syiden pitäisi ilmetä laista niin selvästi, ettei sitä varten tarvitsisi tehdä laajoja tutkimuksia lakien esivaiheista. Rikoslain 4 luvun 2 §:n perusteella päädyn hovioikeuden tavoin hylkäämään syytteet. Velvollisena äänestyksen tuloksena lausumaan seuraamuksista ilmoitan olevani samalla kannalla kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Sama koskee käsittelyn viivästymisen hyvittämistä ja hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.