KKO/2011/3

2011 false KKO:2011:3 A oli kuljettanut ensin henkilöautoa ja pian sen jälkeen traktoria niin, että menettelyt oli luettu hänen syykseen kahtena törkeänä rattijuopumuksena. Vaikka poliisipartio oli tavannut A:n vasta hänen kuljettaessaan traktoria, A:n katsottiin syyllistyneen traktoria kuljettaessaan tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettuun uusintarikokseen. Ks. KKO:2006:101 TLL 78 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Lohjan käräjäoikeuden tuomio 15.10.2009 Käräjäoikeus tuomitsi A:n 6.6.2009 tapahtuneista kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta ja kahdesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä oheissakkoon. Lisäksi käräjäoikeus määräsi A:n 6.6.2010 päättyvään ajokieltoon. Ajokiellon osalta käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että A:n syyllistyttyä kaksi kertaa törkeään rattijuopumukseen hänet oli tuomittava vähintään vuoden ajokieltoon. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kirsti Hakola. Turun hovioikeuden tuomio 23.2.2010 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että ajokieltoa lyhennetään. Hovioikeus lausui, että voimassa olevaan lakiin ei sisältynyt säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Lainvalmistelutöissä (LaVM 15/1990 vp s. 3 sekä HE 84/1980 vp s. 8) ja oikeuskäytännössä oli painotettu sitä, että huomiota oli kiinnitettävä siihen, oliko tekoja luonnollisen katsantokannan mukaan pidettävä yhtenä vai useampana rikoksena. Merkitystä oli muun muassa tekojen ajallisella ulottuvuudella ja sillä, oliko kysymys yhtenäisestä toiminnasta vai selkeästi erillisistä teoista. A oli ensin kuljettanut henkilöautoa suistuen sillä ojaan. Tämän jälkeen hän oli hakenut traktorin siirtääkseen ojaan suistuneen auton. A oli siten välillä keskeyttänyt matkanteon, mitä keskeyttämistä ei voitu pitää lyhytaikaisena. Lisäksi A oli tekokokonaisuuden aikana tehnyt kaksi erillistä ajoonlähtöpäätöstä sekä ajanut kahdella eri ajoneuvolla. Hovioikeus katsoi, että kysymys oli kahdesta erillisestä teosta. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön. Ajokielto ei ollut rangaistus, vaan ajo-oikeuteen kohdistuva seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan edellytysten siihen puuttuvan (HE 104/2004 vp s. 4). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:101 todetaan, että toisin kuin rikoslain rangaistuksen koventamisperustetta koskevassa 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa, ei edellytykseksi sille, että tekoa voitaisiin pitää ajokiellon kestoon vaikuttavana uusintarikoksena, ollut tieliikennelain 78 §:ssä asetettu rikosten toistumisen tekijässään osoittamaa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Perusteena tarpeelle ankaroittaa ajokieltoa oli kuitenkin tekijän välinpitämättömyys ja piittaamattomuus liikenteen turvaamiseksi annetuista säännöistä ja määräyksistä. Oikeuskäytännössä oli rangaistuksen määräämisen osalta katsottu, että rikoksen toistaminen voi koventaa rangaistusta silloinkin, kun tekijää ei ollut tuomittu aikaisemmista rikoksista. Riittävänä oli pidetty, että tekijä oli ollut rikoksensa johdosta poliisin kiinniottama. Mainitusta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmeni, että uusintarikoksen perustavana aikaisempana tekona voi olla esimerkiksi rikos, johon viranomaisen taholta oli jo jollain tavoin puututtu tai josta kiinnijäämisen tekijä oli pystynyt välttämään. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A:n ensimmäiseen ajoon ei ollut puututtu viranomaisen taholta eikä myöskään ollut kysymys edellisen kappaleen viimeisessä lauseessa tarkoitetusta tilanteesta. Jälkimmäinen teko ei siten ollut tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettu uusintarikos. A oli mainitun lainkohdan mukaan tuomittava edellä lausuttuun vähintään kolmen kuukauden ja enintään viisi vuotta kestävään ajokieltoon. A:n menettelyn moitittavuus huomioon ottaen hovioikeus vahvisti ajokiellon kestoksi kymmenen kuukautta. Tuota päätelmää tehdessään hovioikeus otti huomioon sen, että ajokielto jonkin verran vaikutti A:n toimentuloon hänen toimiessaan kaupungin palveluksessa koneenkuljettajana. Mainituilla perusteilla hovioikeus lyhensi ajokieltoaikaa ja määräsi, että ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä oli 6.4.

1. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Hannu Rimmanen ja Teija Vainiopää. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A määrätään ajokieltoon tieliikennelain 78 §:n mukaisesti vähintään vuodeksi. A vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
2. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan uusintarikoksista ajokiellon pituudeksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön.
3. A:n syyksi on luettu törkeänä rattijuopumuksena ensinnäkin se, että hän on kuljettanut 6.6.2009 henkilöautoa liikenteessä nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon jälkeen näytteenottohetkellä ollut 0,97 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Lisäksi hänen syykseen on luettu törkeänä rattijuopumuksena se, että hän on 6.6.2009 pian edellä mainitun ajon jälkeen kuljettanut traktoria liikenteessä nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon jälkeen näytteenottohetkellä ollut 0,97 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa ja olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Asiassa on kysymys siitä, onko A traktoria kuljettaessaan syyllistynyt tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin uusintarikokseen.
4. Lainkohdassa ei määritellä, mitä uusintarikoksella ajokiellon määräämisen yhteydessä tarkoitetaan. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2006:101 todennut, ajokielto ei ole rangaistus, vaan seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan edellytysten siihen puuttuvan. Ratkaisun mukaan arvioitaessa sitä, onko kyseessä uusintarikos, merkityksellistä on se, voidaanko tekoja pitää erillisinä rikoksina.
5. A on syyllistynyt 6.6.2009 lyhyessä ajassa kahteen erillisenä rikoksena pidettävään törkeään rattijuopumukseen. Molemmat menettelyt ovat olleet sellaisia, että niistä olisi voitu määrätä seuraamukseksi ajokielto. Tällaisessa tilanteessa ei ole perusteltua antaa merkitystä sille, ettei A:n ajoon henkilöautolla ollut viranomaisten toimesta puututtu ennen kuin A on ryhtynyt kuljettamaan traktoria. Mainittua A:n menettelyä, jolla hän on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, on siten pidettävä tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettuna uusintarikoksena.
6. A on tieliikennelain 78 §:n mukaan tuomittava vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta kestävään ajokieltoon. A:lle hovioikeudessa määrätty ajokielto on päättynyt 6.4.2010, jolloin hän oli ollut nyt määrättävän kiellon perusteena olevien tekojen johdosta ajokiellossa 10 kuukautta. Korkein oikeus ottaa tämän huomioon ajokiellon kestossa.
7. A:n menettelyt ovat olleet omiaan aiheuttamaan vaaraa muille tienkäyttäjille. Hänet on tuomittu törkeiden rattijuopumusten lisäksi molemmilla ajokerroilla tehdyistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista. Toisaalta A esittämänsä selvityksen mukaan tarvitsee ajo-oikeutta työssään, joten se vaikuttaa hänen toimeentuloonsa. Tekojen moitittavuuteen nähden käräjäoikeuden määräämää vuoden ajokieltoa voidaan viimeksi mainittu seikkakin huomioon ottaen pitää lyhyenä. Kun syyttäjä kuitenkin on tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, ajokieltoa ei voida määrätä niin, että se ylittäisi A:n jo kärsimä ajokielto huomioon ottaen yhden vuoden. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A määrätään ajokieltoon, jonka viimeinen päivä on 14.3.
8. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Kari Vesanen.