KKO/2011/37

2011 false KKO:2011:37 Auto oli ollut ulosmitattuna lähes kahden vuoden ajan. Autoa oli ensin säilytetty ulkona noin neljä kuukautta ja sitten paikallaan katetussa kylmävarastossa noin puolitoista vuotta. Säilytyksen jälkeen auton renkaat ja akut oli jouduttu uusimaan sekä korjaamaan jarrut. Korkein oikeus katsoi, etteivät ulosottoviranomaiset olleet autoa säilyttäessään noudattaneet julkisen vallan käyttämiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia, ja velvoitti valtion korvaamaan omistajalle aiheutuneen vahingon. Ks. KKO:1994:121 VahL 3 luku 2 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Tausta Kokkolan kihlakunnanvouti oli 21.11.2003 ulosmitannut Toyota Hilux -avolavapakettiauton A Oy:n veloista. Osuuskunta V:n (jäljempänä osuuskunta) 10.9.2004 vireille paneman täytäntöönpanoriitakanteen johdosta Vaasan hovioikeus oli 9.3.2006 vahvistanut auton omistusoikeuden kuuluvan osuuskunnalle ja kumonnut ulosmittauksen. Auto oli siten ollut ulosmitattuna 21.11.2003 - 9.3.

1. Kanne ja vastaus Turunseudun käräjäoikeudessa Valtioon kohdistamassaan kanteessa osuuskunta vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena: 1) korkolain mukaista korkoa auton kauppahinnalle 20 000 eurolle aikavälillä 1.6.2004 - 9.3.2006 yhteensä 3 373,32 euroa; 2) hinnanalennusta yhteensä 10 000 euroa; 3) ulosmitatun auton virheellisestä säilyttämisestä aiheutunut vahinko yhteensä 1 791,60 euroa; 4) ajalta 1.6.2004 - 9.3.2006 kertyneet auton ajoneuvoverot, dieselverot ja katsastusmaksut yhteensä 512,08 euroa; 5) osuuskunnalle ulosmittauksesta aiheutuneet ylimääräiset kulut sekä kustannukset yhteensä 1 608,28 euroa; 6) ulosmitatun auton tilalle hankitun auton kulut ajalla 5.11.2004 - 9.3.2006 yhteensä 6 720 euroa. Kanteensa perusteina osuuskunta lausui, että sen omistama auto oli ollut ulosmitattuna A Oy:n veloista virheellisin perustein 21.11.2003 - 9.3.2006 ja haltuunotettuna 1.6.2004 - 9.3.
2. Ulosottoviranomaiset eivät olleet antaneet A Oy:lle ennakkoilmoitusta ulosmittauksesta eikä A Oy:tä tai sen edustajia ollut kuultu lain edellyttämällä tavalla. Sinä aikana, kun auto oli ollut ulosottoviranomaisten hallussa, sitä oli säilytetty kylmässä varastossa yli kaksi vuotta. Autoa ei ollut käytetty eikä huollettu millään tavalla sillä seurauksella, että autosta olivat jäätyneet muun muassa akut. Lisäksi jarrut olivat vahingoittuneet ja renkaat tulleet soikeiksi. Valtio oli aiheuttanut osuuskunnalle vahingon, josta valtio oli vastuussa ulosottolain 3 luvun 109 §:n ja vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n sekä yleisten vahingonkorvausperiaatteiden perusteella. Valtio kiisti kanteen kokonaan. Sen mukaan ulosottoviranomaisten toiminnassa ei ollut tapahtunut virhettä tai laiminlyöntiä, jonka perusteella valtio olisi korvausvelvollinen. Ulosmittaus oli perustunut siihen, että auto oli ollut velallisen eli A Oy:n hallussa ja että A Oy oli merkitty ajoneuvon omistajaksi ajoneuvorekisteriin. Auto oli ensin jätetty merkittynä velallisen haltuun ja viimeistään 3.9.2004 otettu ulosottoviranomaisen haltuun. Ulosmittauksen johdosta B Oy oli ensin tehnyt sivullisomistajaväitteen, minkä itseoikaisupyynnön kihlakunnanvouti oli 2.9.2004 hylännyt. Vasta tämän jälkeen osuuskunta oli nostanut täytäntöönpanoriitakanteen Vaasan käräjäoikeudessa, joka oli hylännyt osuuskunnan kanteen. Vaasan hovioikeus oli osuuskunnan valituksen johdosta päätynyt katsomaan, että osuuskunta oli omistanut auton. Henkilötodistelu oli olennaisesti vaikuttanut ulosmittauksen kumoamiseen hovioikeudessa, joten ulosottoviranomaisten käytössä ulosmittaushetkellä ollut näyttö oli ollut riittävä ulosmittauspäätöksen perusteeksi eikä ulosottoviranomaisen näytön arviointia voitu pitää virheellisenä. Valtio lausui, että autoa oli säilytetty Kokkolan kihlakunnanviraston ulosmitatulle omaisuudelle tarkoitetussa katetussa kylmässä tilassa. Säilytysolosuhteet olivat olleet normaalit, eikä ulosmitatuille ajoneuvoille ollut kihlakunnanvirastossa muita tiloja. Auton säilyttämisessä ei ollut tapahtunut virhettä tai laiminlyöntiä ja auton säilyttämiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia oli noudatettu. Käräjäoikeuden tuomio 1.2.2007 Käräjäoikeus katsoi, ettei ulosottoviranomaisella ollut ollut ulosmittauksen tapahtuma-aikaan velvollisuutta antaa ennakkoilmoitusta puheena olevasta ulosmittauksesta. Kuulemisvelvollisuuden piirissä olivat velallinen ja mahdollinen omaisuuden omistajaksi ilmoitettu kolmas taho. Kuulemisvelvollisuus ei voinut olla niin laaja, että se koskisi tahoa, jota ei ollut tuotu esiin. Käräjäoikeus katsoi asiassa esitetyn henkilötodistelun ja muun selvityksen perusteella toteen näytetyksi, että auton sivulliseksi omistajatahoksi oli ulosmittausmenettelyssä esitetty B Oy eikä suinkaan osuuskunta. Ulosmittausmenettelyssä oli A Oy:tä ja sen toimitusjohtajaa kuulemalla selvitetty kysymystä mahdollisesta sivullisesta omistajasta. Kuulemisvelvollisuutta ei siten ollut näytetty rikotun. Ulosmittaus oli perustunut ulosotossa yleisesti noudatettavaan nimiperiaatteeseen ja asiassa oli menetelty ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Se seikka, että hovioikeus oli päätynyt tuomiossaan erilaiseen ratkaisuun kuin kihlakunnanvouti ja käräjäoikeus, ei vielä tehnyt voudin menettelyä lainvastaiseksi. Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei osuuskunnalla ollut oikeutta vaatimaansa vahingonkorvaukseen siltä osin kuin vaatimus oli perustettu ennakkoilmoituksen ja kuulemisvelvoitteen laiminlyöntiin ja auton virheelliseen ulosmittaukseen. Siltä osin kuin vahingonkorvausta oli vaadittu auton virheellisen säilyttämisen perusteella, käräjäoikeus totesi asiassa selvitetyksi, että auto oli otettu ulosottoviranomaisten haltuun touko-kesäkuun vaihteessa 2004 ja sitä oli säilytetty ulkona parkkipaikalla 15.9.2004 asti ja tämän jälkeen voudin käytössä olleessa kylmävarastossa. Auto oli ollut virheettömässä ja moitteettomassa kunnossa sitä ulosottoviranomaisten haltuun otettaessa. Jotta auto oli saatu samaan kuntoon kuin se oli ollut haltuun otettaessa, siihen oli jouduttu ulosmittauksen kumoamisen jälkeen vaihtamaan nokkaremmi ja asettamaan ohjainrullat, vaihtamaan tuulettajan ja tehostajan remmit, kunnostamaan jumittuneet jarrut, uusimaan polttoainesuodatin, suorittamaan öljynvaihto ja -huolto suodattimineen, vaihtamaan jarruneste, rasvaamaan alusta ja vaihtamaan lasinpyyhkijät. Tästä oli aiheutunut yhteensä 791,60 euron kustannukset. Auton renkaat olivat säilytyksen aikana muuttuneet käyttökelvottomiksi ja niiden hinnaksi oli ilmoitettu 700 euroa. Osuuskunnalle oli siten aiheutunut 1 491,60 euron kustannukset, jotta se olisi voinut saattaa auton alkuperäiseen ajokuntoon. Käräjäoikeuden mukaan viranomaisella oli velvollisuus julkista valtaa käytettäessä toimia niin, ettei haltuun otettu omaisuus vahingoitu. Vahingot olivat sen tyyppisiä, että niiltä olisi voitu välttyä esimerkiksi käynnistämällä ja siirtämällä autoa välillä paikasta toiseen, jolloin renkaat eivät olisi kovettuneet eivätkä jarrut jumittuneet ja vaurioilta olisi muutoinkin vältytty. Käräjäoikeus katsoi, ettei Kokkolan kihlakunnanvirastossa ollut noudatettu osuuskunnan autoa säilytettäessä sellaisia vaatimuksia, joita käytetyn auton pitkäaikaiselle sekä ulkona että kylmissä sisätiloissa säilyttämiselle voitiin kohtuudella asettaa. Tämän vuoksi valtio oli vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvollinen korvaamaan osuuskunnalle aiheutuneen vahingon 1 491,60 euroa. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannu Karsio. Turun hovioikeuden tuomio 7.10.2008 Osuuskunta valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa hylätyiltä osin. Valtio valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä kokonaan. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin kanne oli perustettu ennakkoilmoituksen ja kuulemisen laiminlyöntiin. Auton säilytyksen osalta hovioikeus totesi asiassa selvitetyksi, että auto oli ollut ulosottoviranomaisen säilytyksessä touko-kesäkuun vaihteesta 2004 kevääseen 2006 ensin ulkona noin 3,5 kuukautta ja sen jälkeen noin puolitoista vuotta lukitussa, lämmitystä vailla olevassa varastossa, jossa auto oli ollut koko ajan liikkumattomana paikallaan. Ulosottoviranomaisen luovuttaessa auton osuuskunnalle auto ei ollut ollut enää entisessä kunnossaan, minkä vuoksi se oli toimitettu huoltoon. Autokorjaamo oli laskuttanut osuuskuntaa tekemistään huoltotoimista 791,60 eurolla. Lisäksi auton renkaiden uusimisen oli ilmoitettu maksavan 700 euroa. Autokorjaamon laskusta ilmenevät 529,60 euron huoltotoimet eli jakopään, tuulettajan ja tehostajan hihnojen sekä jarrunesteen, öljyn, polttoainesuodattimen ja lasinpyyhkijöiden vaihdot, ohjainrullien asettaminen, öljysuodattimen huolto ja alustan rasvaus olivat tavanomaisia auton määräaikaishuoltoon kuuluvia toimenpiteitä, jotka auton pitkän säilytysajan jälkeen olivat olleet sinänsä ilmeisen tarpeellista tehdä, mutta ulosottoviranomaisen auton säilytystapa ei ollut vaatinut näiden toimenpiteiden tekemistä. Auton pitkä säilytysaika ei ollut aiheutunut ulosottoviranomaisen syystä. Edellä selostetuilla huoltokustannuksilla ei siten ollut syy-yhteyttä kanteessa väitettyyn ulosottoviranomaisen virheelliseen säilytykseen. Auton renkaiden, jarrujen ja akun kunnostuksesta oli selvitetty aiheutuneen osuuskunnalle 963 euron kustannukset. Auton säilyttäminen pitkään paikallaan oli voinut vaikuttaa sen renkaiden painumiseen kuten myös jarrujen ja akun vahingoittumiseen. Ulosottoviranomaisella oli julkista valtaa käyttäessään velvollisuus huolehtia siitä, ettei sen haltuunottama omaisuus vahingoitu. Ulosottoviranomainen oli säilyttänyt kysymyksessä olevaa autoa lyhyehkön ajan ulkona ja sen jälkeen varastossa olosuhteissa, joissa autoja yleensäkin säilytettiin. Hovioikeus katsoi, että ulosottoviranomainen oli noudattanut auton säilytyksessä sellaisia vaatimuksia, joita auton pitkäaikaiselle säilyttämiselle voitiin kohtuudella asettaa. Valtio ei ollut velvollinen korvaamaan osuuskunnalle auton renkaiden, jarrujen ja akun mahdollisesta vahingoittumisesta aiheutunutta vahinkoa. Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen kokonaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Elise Suvanto ja Marianne Salonen. Esittelijä Hannele Satopää. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. Osuuskunta vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että valtio velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvaukseksi yhteensä 24 005,28 euroa. Valtio vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu
3. Kokkolan kihlakunnanvouti oli 21.11.2003 ulosmitannut A Oy:n veloista avolavapakettiauton. Auto oli otettu pois velalliselta kihlakunnanvoudin haltuun asiassa saadun selvityksen mukaan touko-kesäkuun vaihteessa
4. Ulosottoviranomaisen hallussa autoa oli säilytetty 15.9.2004 asti ulkona pysäköintipaikalla ja tämän jälkeen ulosmitatulle omaisuudelle tarkoitetussa katetussa kylmävarastossa, kunnes Vaasan hovioikeus oli vahvistanut, että auton omistusoikeus kuului osuuskunnalle, ja kumonnut ulosmittauksen 9.3.
6. Osuuskunta on vaatinut valtiota korvaamaan vahingot, jotka sille ovat syntyneet ulosottomenettelyssä tehtyjen virheiden ja laiminlyöntien johdosta. Osuuskunnan mukaan kihlakunnanvouti oli menetellyt virheellisesti laiminlyömällä ulosmittauksen ennakkoilmoituksen, jättämällä ulosmittauksen yhteydessä kuulematta auton todellista omistajaa osuuskuntaa sekä säilyttämällä autoa siten huolimattomasti ja piittaamattomasti, että se oli vaurioitunut.
7. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomiota ole syytä muuttaa siltä osin kuin kysymys on ulosmittauksen ennakkoilmoituksen ja kuulemisen laiminlyönnin johdosta vaaditusta vahingonkorvauksesta. Asiassa on näin ollen vielä kysymys siitä, onko valtion korvattava osuuskunnalle auton säilytyksestä mahdollisesti aiheutunut vahinko. Vahingonkorvausvelvollisuuden peruste
8. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Korkein oikeus toteaa, että valtiolle kuuluva täytäntöönpanovalta oikeuttaa ulosottoviranomaisen laissa säänneltyjen pakkotoimien käyttöön yksityistä kansalaista kohtaan erikseen vahvistetun oikeuden toteuttamiseksi. Ottaessaan velallisen omaisuutta ulosottoviranomaisen haltuun sen toimesta säilytettäväksi kihlakunnanvouti käyttää lainkohdassa tarkoitettua julkista valtaa. Haltuunotetulle omaisuudelle aiheutuneet vahingot on siten korvattava mainitun lainkohdan nojalla valtion toimesta siltä osin kuin ne ovat johtuneet ulosottoviranomaisen virheestä tai laiminlyönnistä.
9. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan valtiolla on edellä mainittu korvausvastuu kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä on tältä osin todettu, että vakiintuneet muodot saavuttaneille viranomaistoiminnoille voidaan asettaa ankarammat virheettömyysvaatimukset kuin uusille toimintamuodoille (ks. HE 187/1973 vp s. 18). Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota virkatoimen ja sen moitteettoman hoitamisen merkitykseen etenkin sen tahon kannalta, jonka oikeuksiin toimi kohdistuu. Lisäksi merkitystä annetaan sille, ovatko virheen syntymiseen vaikuttaneet viranomaisten toimintatapojen tai organisaation epätarkoituksenmukaisuus, henkilökunnan vähyys tai puutteelliset toimintamahdollisuudet.
10. Asiassa sovellettavassa vuoden 1895 ulosottolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä ulosmitatun esineen säilyttämisestä ja hoitamisesta. Lain 4 luvun 17 §:ssä kuitenkin todetaan, että ulosottoviranomaisella tulee olla velallisen hallusta otettavalle omaisuudelle kelvollinen säilytyspaikka. Säännös ilmentää periaatetta, jonka mukaan ulosottomiehen on säilytettävä omaisuutta huolellisesti. Ulosmitatun esineen säilyttämistä ja hoitamista voidaan verrata pakkokeinolain nojalla takavarikoidun esineen säilyttämiseen ja hoitamiseen. Pakkokeinolain 4 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan takavarikoitu esine on säilytettävä sellaisenaan ja esinettä on hoidettava niin, ettei sitä käytetä väärin. Ulosotossa on toimenpiteet mitoitettava sekä velallisen että velkojien edut huomioon ottavalla tavalla eikä ole perusteita ajatella, että täytäntöönpanoa varten ulosmitattua esinettä olisi oikeus säilyttää huolimattomammin kuin takavarikoitua esinettä. Nyttemmin ulosottokaaren 4 luvun 36 §:ssä onkin nimenomainen säännös, joka velvoittaa ulosottomiestä ryhtymään toimiin, jotka ovat tarpeen ulosmitatun esineen arvon säilyttämiseksi.
11. Korkein oikeus toteaa, että ulosmitatun omaisuuden säilyttämisessä on kysymys varsin vakiintuneet muodot saavuttaneesta viranomaistoiminnosta. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että kohtuullista huolenpitoa haltuunotetusta omaisuudesta olisi vaikeuttanut henkilökunnan vähyys, puutteelliset toimintamahdollisuudet tai muu senkaltainen ulosottoviranomaisen toimintaedellyksiin liittyvä seikka. Ajoneuvot ovat tavanomaisia ulosoton kohteita, joten ulosottoviranomaisen voidaan edellyttää olevan yleisesti perillä siitä, mitä tekijöitä on otettava huomioon ajoneuvolle pitkäaikaisesta säilytyksestä aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi. Säilyttämisestä aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen
12. Auton säilyttäminen liikkumattomana pitkään paikallaan kylmässä varastossa vaikuttaa muun ohella auton akkujen tehoon, renkaisiin ja jarrujen kuntoon. Asiassa on riidatonta, että ulosottoviranomaisen säilytyksessä ollut auto on näiltä osin vahingoittunut. Vahingot olisivat olleet estettävissä toimenpitein, joita ei voida pitää kohtuuttomina. Ulosottotoimen suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei siten ole noudatettu. Osuuskunnalla on tämän vuoksi oikeus saada valtiolta vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla korvausta sille tältä osin aiheutuneesta vahingosta, jonka määrä on esitetyn selvityksen mukaan 963 euroa.
13. Muilta osin osuuskunta on vaatinut korvattavaksi autoon tehtyjä huoltotoimenpiteitä, joita ei voida pitää ulosottoviranomaisen virheellisen tai huolimattoman säilytyksen seurauksina. Kuten hovioikeus on tältä osin todennut, kysymys on näiltä osin auton tavanomaisista määräaikaishuoltoon liittyvistä toimenpiteistä, jotka olisi tullut tehdä riippumatta auton säilytystavasta. Tämän vuoksi tällaisilla huoltokustannuksilla, joiden määräksi Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin 529,60 euroa, ei ole syy-yhteyttä ulosottoviranomaisen julkisen vallan käyttöön. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Valtio velvoitetaan suorittamaan osuuskunnalle vahingonkorvaukseksi 963 euroa. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Jorma Rudanko. Esittelijä Reima Jussila.