2011 false KKO:2011:51 A oli antanut täytetakauksen yhtiön velkakirjasaatavasta pankille. Käräjäoikeus velvoitti A:n yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa suorittamaan saatavan pankille. A haki muutosta

§:n soveltamisesta. OK 21 luku 8 b § OK 21 luku 16 § TakausL 2 § 4 kohta ja 23 § 1 mom UK 1 luku 1 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta X Oy oli saanut Suupohjan Osuuspankilta lainaksi 78 150 euroa 25.8.2006 allekirjoitetulla velkakirjalla. Pankki irtisanoi luoton X Oy:lle 3.10.2008 ja A:lle 22.9.2008 kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi, kun luotosta erääntyneet lyhennykset, korot, viivästyskorot ja kulut olivat jääneet maksamatta. Luoton maksamisen vakuutena pankilla oli hallussaan X Oy:n erityispanttaussitoumusten perusteella Asunto Oy Y:n osakekirjat 828 - 861, 862 - 936 ja 937 -

1. Lisäksi A oli antanut lainan vakuudeksi omavelkaisen täytetakauksen 25.8.
2. Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa Suupohjan Osuuspankki vaati, että käräjäoikeus velvoittaa X Oy:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille velkakirjasaatavaa 59 782,50 euroa korkoineen ja kuluineen. Pankki ilmoitti kanteessaan, että A:n vastuu perustui tämän 25.8.2006 antamaan omavelkaiseen täytetakaukseen ja että takaajan osalta annettava suoritustuomio oli ehdollinen ja että täytetakauksen luonne otettiin huomioon ulosottotäytäntöönpanossa. A vaati kanteen hylkäämistä, koska velkaa ei ollut yritetty periä ensisijaisesti pankin hallussa olleiden panttien arvosta ja kanne oli siksi ennenaikainen. Käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio ja tuomio 26.6.2009 Käräjäoikeus velvoitti X Oy:n yksipuolisella tuomiolla ja A:n tuomiolla suorittamaan yhteisvastuullisesti Suupohjan Osuuspankille velkakirjasaatavaa 59 782,50 euroa korkoineen ja kuluineen sekä korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, että A:n takaussitoumus oli täytetakaus. Asian on ratkaissut käräjätuomari Merja Vainio. Helsingin hovioikeuden tuomio 8.2.2010 A valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion muuttamista siten, että hänen maksuvelvollisuutensa todetaan olevan ehdollinen ja että maininta siitä sekä täytetakauksen luonteesta otetaan tuomiolauselmaan. Lisäksi A vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. Suupohjan Osuuspankki vaati, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan pankin vastauskulut hovioikeudessa. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A vastasi velkakirjasaatavasta kuluineen ja korkoineen vain siltä osin kuin näitä ei saatu perityksi saatavan ensisijaisesta vakuudesta. Hovioikeus totesi tuomiossaan A:n voittaneen asian hovioikeudessa. Käräjäoikeuden tuomiolauselman puutteellisuus ei kuitenkaan ollut johtunut pankista ja pankki oli täytäntöönpanossa ilmoittanut A:n vastuun oikean luonteen. Tähän nähden sekä ottaen muutoinkin huomioon valitukseen johtaneet seikat ja asian vähäinen merkitys A:lle pankin velvoittaminen korvaamaan osaksikaan A:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa oli

§:n tarkoittamin tavoin kohtuutonta. Hovioikeus hylkäsi vaatimukset oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Elisabeth Bygglin ja Jarmo Kilpelä. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion siltä osin kuin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa oli hylätty ja velvoittaa pankin korvaamaan A:lle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 630,40 euroa viivästyskorkoineen 8.3.2010 lukien. Lisäksi A vaati Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Suupohjan Osuuspankki vastasi valitukseen ja vaati valituksen hylkäämistä sekä vastauskulujensa korvaamista korkoineen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on antanut täytetakauksen X Oy:n (jäljempänä yhtiö) Suupohjan Osuuspankilta (jäljempänä pankki) saaman lainan vakuudeksi. Yhtiön velkakirjasaatavan jäätyä maksamatta pankki on kanteella vaatinut yhtiön ja A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan velkakirjaan perustuvan saatavan kuluineen ja korkoineen. Pankki on kanteessaan ilmoittanut, että A:n antama sitoumus on täytetakaus ja että saatavan vakuutena ovat yhtiön panttaamat asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet.
2. Helsingin käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille sen kanteessa vaatimat suoritukset. A on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, koska tuomiolauselmasta ei ilmennyt, että täytetakauksen antaneen A:n suoritusvelvollisuus oli ehdollinen. A:n vastuun perustuminen täytetakaukseen oli mainittu vain käräjäoikeuden tuomion perusteluissa. Pankki on vaatinut hovioikeudessa valituksen hylkäämistä aiheettomana ja perusteettomana. Pankin käsityksen mukaan A:n asema on riittävästi turvattu sillä, että käräjäoikeuden tuomion perusteluissa oli maininta vastuun perustumisesta täytetakaukseen ja että pankki oli täytäntöönpanon yhteydessä ilmoittanut saman asian ulosottoviranomaiselle.
3. A:n valituksesta hovioikeus on muuttanut tuomiolauselmaa siten, että A vastaa velkakirjasaatavasta korkoineen ja kuluineen pankille vain siltä osin kuin saatavaa ei saada perityksi saatavan ensisijaisesta vakuudesta. Hovioikeus on kuitenkin hylännyt A:n vaatimuksen valituskulujen korvaamisesta. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että A voitti juttunsa hovioikeudessa, mutta käräjäoikeuden tuomiolauselman puutteellisuus ei kuitenkaan ollut johtunut pankista, ja pankki on täytäntöönpanossa ilmoittanut A:n vastuun oikean luonteen. Ottaen huomioon muutoinkin valitukseen johtaneet seikat ja asian vähäisen merkityksen A:lle hovioikeus katsoi, että pankin velvoittaminen korvaamaan osaksikaan A:n oikeudenkäyntikuluja oli

§:n tarkoittamin tavoin kohtuutonta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko muutoksenhausta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja voitu kohtuullistaa hovioikeudessa hävinneen pankin hyväksi

§:n nojalla. Sovellettavat säännökset 4. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Vastaavasti, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. 5.

§:n mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Lain esitöiden mukaan kyse on poikkeussäännöstä, jonka soveltaminen tulisi kysymykseen silloin, jos kokonaisuutena arvioiden kohtuullistamisen edellytykset täyttyisivät. Edellytysten täyttyminen vaatii kaikkien laissa mainittujen seikkojen punnintaa eikä mikään niistä yksinään voi synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta (HE 107/1998 vp s. 20). Oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisesta tässä tapauksessa

1. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 2 §:n 4 kohdan mukaan täytetakauksen antaja vastaa päävelasta vain siltä osin kuin suoritusta ei saada päävelan vakuudeksi annetusta omaisuudesta. Mainitun lain 23 §:n 1 momentin mukaan velkoja saa täytetakauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta vasta, kun vakuus on myyty tai kun ulosotossa on todettu, että vakuuden myynnille on este. A:n maksuvelvollisuus täytetakauksen antajana erääntyy siten vasta edellä mainittujen edellytysten täytyttyä.
2. A:n suoritusvelvollisuuden ehdollisuus ei ole kuitenkaan ilmennyt millään tavoin käräjäoikeuden tuomiolauselmasta. Korkein oikeus katsoo, ettei tätä puutetta ole korjannut tuomion perusteluissa oleva maininta, jonka mukaan A:n vastuu perustuu täytetakaukseen. Ulosottoviranomaisen on ulosottokaaren 1 luvun 1 §:n ja 2 luvun 2 §:n mukaisesti pantava täytäntöön tuomioistuimen riita-asiassa antamasta tuomiosta ilmenevä maksuvelvoite. Sen yksilöity sisältö ilmenee tuomiolauselmasta. Ulosottoviranomaisella ei ole toimivaltaa tutkia tuomion aineellista oikeellisuutta eikä täytäntöönpantavan velvoitteen tarkempaa sisältöä tule siksi jättää tuomion perusteluista tehtävien johtopäätösten varaan. A:lla on siten ollut perusteltu syy muutoksenhakuun.
3. Pankki on vastustanut A:n muutoksenhakua sekä aiheettomana että perusteettomana. Kun A:n maksettavaksi käräjäoikeudessa tuomittu määrä on ollut yli 60 000 euroa, asia ei ole ollut A:lle merkitykseltään vähäinen. Näistä syistä ja ottaen huomioon myös asianosaisten aseman Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle osaksikaan ei ole ollut laissa säädettyjä edellytyksiä. Näin ollen pankki, joka on hävinnyt muutoksenhaun, on velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaisesti korvaamaan A:lle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Suupohjan Osuuspankki velvoitetaan korvaamaan A:lle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 630,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä. Muilta osin A:n vaatimukset hylätään. Suupohjan Osuuspankki velvoitetaan korvaamaan A:lle Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 787,25 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä. Suupohjan Osuuspankin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kristiina Harenko.