KKO/2011/56

2011 false KKO:2011:56 Aviomies A oli pannut vireille isyyden kumoamista koskevan kanteen. A kuoli asian ollessa vireillä Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus katsoi, ettei A:n yleistestamentin saajalla ollut isyyslain 36 §:n nojalla oikeutta jatkaa isyyden kumoamiskanteen ajamista. Koska kukaan sanotussa lainkohdassa tarkoitetuista A:n lähimmistä perillisistä ei ollut ilmoittanut jatkavansa sitä, asia jätettiin sillensä. IsyysL 36 § Johdanto Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko isyyden kumoamiskanteen vireille panneen miehen yleistestamentin saajalla oikeus jatkaa kanteen ajamista miehen kuoltua asian ollessa vireillä Korkeimmassa oikeudessa. Asian tausta, aikaisemmat vaiheet ja muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa on selostettu jäljempänä Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdissa 1 -

1. Jäljempänä tunnuksella A tarkoitetaan kanteen vireille pannutta miestä, tunnuksella B lapsen äitiä ja tunnuksella C lasta. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden välituomion varaan. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. C:lle määrätty edunvalvojan sijainen vastasi valitukseen ja katsoi, että isyyden kumoaminen on lapsen edun mukaista. A:lle määrätty edunvalvoja ilmoitti 24.9.2010 Korkeimmalle oikeudelle, että A oli kuollut 24.9.
2. Korkein oikeus kehotti 28.9.2010 A:n asiamiestä esittämään selvityksen A:n oikeudenomistajista, joilla voi huomioon ottaen myös isyyslain 36 §:n säännös olla oikeus jatkaa A:n vireille panemaa kannetta. E toimitti 22.10.2010 omasta aloitteestaan Korkeimpaan oikeuteen lausuman. Korkeimpaan oikeuteen toimitettiin 25.1.2011 A:n jälkeen 22.12.2010 tehty perukirja liitteineen. Korkein oikeus varasi 4.3.2011 A:n perillisille F:lle, G:lle, H:lle ja hänen edunvalvojalleen sekä J:lle ja K:lle tilaisuuden lausua, halusiko joku heistä A:n lähimpänä perillisenä jatkaa A:n nostaman kanteen ajamista. Lisäksi Korkein oikeus varasi E:lle tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, millä perusteella hän katsoi hänellä olevan testamentin saajana oikeus A:n kuoltua oikeudenkäynnin aikana jatkaa A:n isyyden kumoamista koskevan kanteen ajamista. Edelleen Korkein oikeus varasi D:lle, joka oli E:n ohella A:n yleistestamentin saaja, tilaisuuden esittää omalta kohdaltaan näkökohtia kanteen ajamisen jatkamisen oikeutuksesta. D toimitti 23.3.2011 Korkeimpaan oikeuteen pyydetyn lausuman. E toimitti 25.3.2011 vastaavan lausuman. C antoi 15.4.2011 häneltä E:n ja D:n lausumien johdosta pyydetyn lausuman. B antoi 15.6.2011 häneltä E:n, D:n ja C:n lausumien johdosta pyydetyn lausuman. Korkeimman oikeuden ratkaisu Käsittelyratkaisu Korkein oikeus ottaa huomioon E:n omasta aloitteestaan Korkeimpaan oikeuteen 22.10.2010 toimittaman kirjelmän liitteineen. Pääasiaratkaisun perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu
3. A on 28.4.1994 vihitty avioliittoon B:n kanssa. B on 3.9.1998 synnyttänyt C:n. Puolisot on 18.4.2008 tuomittu avioeroon.
4. A on 5.5.2008 pannut C:tä ja B:tä vastaan vireille kanteen, jossa vaaditaan vahvistamaan, ettei A ollut C:n isä. Turun käräjäoikeus on välituomiossaan 20.11.2008 hylännyt kanteen katsoen, ettei A:lla ollut ollut isyyslain 35 §:n 3 momentissa tarkoitettua laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä nostaa kannetta 2 momentissa (700/1975) säädetyn viiden vuoden määräajan kuluttua. Turun hovioikeus on tuomiossaan 5.11.2009 katsonut A:lla olleen erittäin painava syy kanteen nostamiselle säädetyn määräajan jälkeen. Hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
5. B, jolle on 6.4.2010 myönnetty valituslupa asiassa, on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden välituomion varaan. A, joka on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä, on kuollut 24.9.
7. A:n jälkeen 22.12.2010 tehdystä perukirjasta ilmenee, että A:n tyttären C:n jälkeen A:n perillisiä ovat tämän veli F sekä 28.12.1999 kuolleen veljen Z:n lapset G, H, J ja K.
8. A ja hänen ensimmäinen vaimonsa VV ovat 1.12.1987 tehneet testamentin, jonka mukaan A:n kuoltua hänen kaikki omaisuutensa on menevä täysin omistusoikeuksin vaimolleen VV:lle, ja kun hänkin on kuollut, on puolet jäljellä olevasta omaisuudesta menevä VV:n pojan tyttärelle D:lle ja puolet VV:n pojalle E:lle. VV on kuollut 2.2.
10. Kohdassa 4 mainitut A:n veli ja toisen veljen lapset eivät ole ilmoittaneet haluavansa jatkaa isyyden kumoamiskanteen ajamista Korkeimman oikeuden varattua heille siihen tilaisuuden.
11. Sen sijaan E on ilmoittanut jatkavansa A:n isyyden kumoamista koskevan kanteen ajamista. E oli yleistestamentin saajana perillisasemassa A:n jälkeen, ja hänen oikeusasemansa ja perinnön laajuus riippui siitä, oliko C A:n siittämä lapsi. Tällä perusteella E on katsonut, että hän oli isyyslain 36 §:ssä tarkoitettu A:n lähin perillinen ja että hänellä oli isyyslain 36 §:n nojalla A:n isyyden kumoamista koskeva kanneoikeus tämän kuoltua.
12. D, joka on E:n ohella yleistestamentin saaja, on ilmoittanut tukevansa E:n päätöstä jatkaa A:n nostaman kanteen ajamista mutta ei ole ilmoittanut itse jatkavansa kanteen ajamista.
13. Korkeimmassa oikeudessa on siten ensisijaisesti kysymys siitä, onko E:llä yleistestamentin saajana oikeus A:n kuoltua oikeudenkäynnin aikana jatkaa A:n nostaman isyytensä kumoamista koskevan kanteen ajamista. Sovellettava säännös
14. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos oikeudenkäynti koskee henkilön varallisuusoikeudellisia oikeuksia tai velvollisuuksia ja tämä kuolee oikeudenkäynnin aikana, hänen oikeudenomistajansa tulevat hänen tilalleen asianosaisiksi asiassa ja oikeudenkäynti jatkuu oikeudenomistajien nimissä. Tällaisia oikeudenomistajia ovat kuolinpesän osakkaat tai sellainen yksittäinen henkilö, jolle koko jäämistö on lakisääteisen perintöoikeuden tai yleistestamentin nojalla siirtynyt. Jos oikeudenkäynti sen sijaan koskee henkilöön liittyvää asiaa, todetun kaltaista niin sanottua asianosaisseuraantoa ei lähtökohtaisesti tapahdu, jollei laista muuta ilmene, vaan asia raukeaa.
15. Isyyden kumoamiskanne koskee asianomaiseen henkilökohtaisesti kytkeytyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Isyyden kumoamista koskevien kanteiden osalta aviomiehen oikeudenomistajien oikeudesta nostaa isyyden kumoamista koskeva kanne säädetään isyyslain 36 §:ssä. Sen mukaan jos aviomies on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa.
16. Isyyslain 36 §:ssä on siten rajoitettu niiden henkilöiden piiriä, joilla on oikeus nostaa isyyden kumoamista koskeva kanne aviomiehen kuoltua. Korkein oikeus katsoo, että tämän säännöksen nojalla on arvioitava myös sitä, kenellä on kanteen vireille panneen aviomiehen kuoltua oikeudenkäynnin aikana oikeus jatkaa isyyden kumoamista koskevan kanteen ajamista. Säännöksen tulkinta tässä asiassa
17. Isyyslain 36 §:n säännös vastaa asialliselta sisällöltään aviollisesta syntyperästä annetun lain (syntyperälaki) 5 §:n oikeusohjeita (HE 90/1974 vp s. 32). Syntyperälain esitöissä (HE 29/1957 vp s. 2) aviomiehen oikeudenomistajien kanneoikeutta perusteltiin sillä, että oli kohtuullista, että milloin mies oli kuollut ennen kuin hän oli menettänyt oikeutensa kanteen nostamiseen, tuo oikeus siirtyi hänen oikeudenomistajilleen. Isyyslain esitöissä ei ole erikseen perusteltu aviomiehen oikeudenomistajien kanneoikeutta. Lakien esitöissä ei ole käsitelty myöskään sitä kysymystä, keitä säännöksessä mainituilla miehen lähimmillä perillisillä on tarkoitettu.
18. Kun isyyslaista tai sen esitöistä ei muuta ilmene, lain 36 §:n ilmaisulle perillinen on sanotussa säännöksessä annettava lähtökohtaisesti sama merkitys kuin perintöoikeudessa yleensä. Vaikka sekä perilliset että yleistestamentin saaja sinänsä katsotaan perittävän kuolinpesän osakkaiksi, esimerkiksi perintökaaressa ilmaisut perillinen ja testamentin saaja tarkoittavat eri asioita. Perillisellä tarkoitetaan nimenomaan perittävän sukulaista tai puolisoa, joka on lain nojalla oikeutettu perintöön.
19. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että yleistestamentin saajan intressi kuolleen aviomiehen jälkeen jäävään jäämistöön ja siihen liittyvään kanneoikeuteen olisi taloudellinen. Isyyslain tavoitteena kuitenkin on paitsi lapsen biologisen isyyden vahvistaminen myös vakiintuneen oikeudellisen, taloudellisen ja sosiaalisen perheyhteyden säilyttäminen. Näihin seikkoihinkaan nähden ei ole asianmukaista, että yleistestamentin saaja voisi saada aviomiehen isyyden kumotuksi nostamalla tämän kuoleman jälkeen isyyden kumoamiskanteen tai jatkamalla miehen kuoleman jälkeen tällaisen kanteen ajamista.
20. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei E:llä yleistestamentin saajana ole oikeutta A:n kuoltua oikeudenkäynnin aikana jatkaa A:n vireille paneman kanteen ajamista. Koska kukaan A:n edellä kohdassa 4 mainituista lähimmistä perillisistä ei ole ilmoittanut jatkavansa kanteen ajamista, lausunnon antaminen A:n kanteesta raukeaa. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja poistetaan ja asia jätetään sillensä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.