KKO/2011/76

2011 false KKO:2011:76 A:n velkajärjestelyhakemus oli vuonna 2005 hylätty, koska hänen katsottiin velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti. Hän oli sen jälkeen palkastaan ulosmitatuin suorituksin maksanut velkojaan. Toisaalta hän oli velkaantunut jonkin verran lisää. A haki vuonna 2009 uudelleen velkajärjestelyä. Kysymys siitä, oliko velkajärjestelyn myöntämiselle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. VJL 10 a § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta ja A:n hakemus A:n velkajärjestelyhakemus oli hylätty Kotkan käräjäoikeudessa 7.9.2005, koska velkajärjestelylle oli ollut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este. Kouvolan hovioikeus oli 23.11.2005 antamallaan päätöksellä jättänyt käräjäoikeuden päätöksen voimaan. A pyysi 2.3.2009 vireille tulleessa uudessa hakemuksessaan, että hänelle myönnetään velkajärjestely. Velkojista Luottokunta, Verohallinto ja Kansaneläkelaitos vastustivat hakemusta. Kymenlaakson käräjäoikeuden päätös 23.2.2010 Käräjäoikeus totesi, että hakijan velat olivat vuonna 2005 olleet yhteensä 71 639,84 euroa, ja nyt ne olivat 47 639,84 euroa. Velkarakenne oli käytännössä samanlainen kuin vuoden 2005 hakemuksen mukaan. Uuteen hakemukseen sisältyi noin 8 000 euron edestä velkoja, joita vuoden 2005 hakemukseen ei sisältynyt. Käräjäoikeus totesi, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukaan este. Tämän estämättä velkajärjestely voitiin kuitenkin myöntää, jos siihen oli lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Velkojat olivat saaneet maksuja vain ulosoton kautta ilman, että A olisi pyrkinyt vapaaehtoisesti suorittamaan velkojaan. A oli myös velkaantunut lisää edellisen velkajärjestelyhakemuksen jälkeen. Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ei osoittanut, että A:n velkaantumisen syynä olisi ollut sairaus. Ottaen lisäksi huomioon kevytmielisen velkaantumisen moitittavuuden asteen sellaisena kuin se ilmeni A:n velkaantumishistoriasta käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ei ollut velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Kujala. Kouvolan hovioikeuden päätös 1.7.2010 Hovioikeus totesi, että A oli tehnyt suorituksia velkojille yksinomaan ulosoton kautta. Ottaen huomioon ulosottoperinnän kokonaismäärä suhteessa A:n maksukykyyn häneltä ei kuitenkaan ollut voitu edellyttää ulosottoperinnän lisäksi vapaaehtoisia suorituksia, eikä niiden puuttuminen estänyt velkaärjestelyn myöntämistä. A oli ensimmäisen velkajärjestelyhakemuksen hylkäämisen jälkeen velkaantunut lisää. Ottaen huomioon uusien velkojen kokonaismäärä ja niiden perusteet lisävelkaantuminen oli velkajärjestelyn myöntämistä vastaan puhuva seikka. Näillä lisäyksillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei velkajärjestelyn myöntämiselle ollut velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapani Vasama, Marja-Leena Honkanen ja Markku Almgrén. Esittelijä Lasse Tirronen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään velkajärjestely. Luottokunta, Verohallinto ja Kansaneläkelaitos eivät vastanneet valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. Kotkan käräjäoikeus on 7.9.2005 antamassaan päätöksessä katsonut, että A oli velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti ja että velkajärjestelyn myöntämiselle hänelle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 7 kohdan mukainen este. Sen vuoksi käräjäoikeus on hylännyt A:n velkajärjestelyhakemuksen. Kouvolan hovioikeus on 23.11.2005 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä jättänyt käräjäoikeuden päätöksen voimaan. A on 2.3.2009 vireille tulleella hakemuksella hakenut uudelleen velkajärjestelyä. Asiassa on kysymys siitä, onko sanotusta lainvoimaisesti todetusta esteestä huolimatta velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle. Sovellettava säännös
2. Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:n estämättä myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta. A:n veloista
3. A:n velat ovat vuonna 2005 hylätyn hakemuksen mukaan olleet 71 639,84 euroa. Nyt ratkaistavana olevan hakemuksen mukaan ne ovat 47 639,84 euroa. A:n Korkeimmassa oikeudessa esittämän maksuluettelon mukaan hän on ajalla 2.9.2005 - 17.8.2010 maksanut ulosottoon suorituksia yhteensä 33 378,48 euroa. Toisaalta hänelle on aikaisemman hakemuksen hylkäämisen jälkeen syntynyt uutta velkaa ainakin 5 843,62 euroa. A:n jäljellä olevista veloista pieni osa on 1990-luvulta, mutta pääosa on vuosilta 2003 -
4. Painavien syiden arviointia
5. Sovellettavan säännöksen mukaan painavien syiden arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota ensiksi velkaantumisesta kuluneeseen aikaan. Säännöksen esitöissä (HE 98/2002 vp s. 31) on katsottu, että velkaantumisesta kulunut aika olisi velkajärjestelyn puolesta puhuva seikka, jos velkaantumisesta ja velkaongelmien syntymisestä on kulunut selvästi kauemmin kuin muutama vuosi. Oikeuskäytännössä on painavia syitä katsottu olevan tapauksissa, joissa velkaantumisesta on kulunut yli 10 vuotta (KKO 2004:108 ja KKO 2011:9). A:n pääasiallisesta velkaantumisesta kulunut aika ei ole niin pitkä, että se vielä vahvasti puhuisi velkajärjestelyn myöntämisen puolesta.
6. Painavien syiden arvioinnin kannalta on keskeistä, millä tavoin velallinen on mahdollisuuksiensa puitteissa osoittanut ottavansa vastuun velkojensa hoitamisesta. A on maksanut velkojaan edellisen hakemuksen hylkäämisen jälkeen yksinomaan hänen palkastaan ulosmitatuin suorituksin. Näin kertyneen, hänen Korkeimmassa oikeudessa selvittämänsä määrän voidaan arvioida olevan sellainen, että hänen käyttöönsä palkasta jääneet varat ovat olleet välttämättömiä hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Näissä olosuhteissa häneltä ei ole voitu edellyttää, että hän olisi ulosottoperinnässä kertyneiden suoritusten lisäksi myös vapaaehtoisin suorituksin lyhentänyt velkojaan. Kuten myös mainituissa lain esitöissä on todettu (HE 98/2002 vp s. 32), tälläkin tavoin tapahtunut velkojen maksu voi osoittaa riittävän pitkään jatkuneena sellaista vastuunottoa veloista, että se puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä.
7. A on kuitenkin myös samanaikaisesti velkaantunut jonkin verran lisää. Uudet velat ovat vakuutusmaksuvelkoja ja joitakin muita jokapäiväiseen elämiseen liittyviä menoja. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia kulutusluottoja, jotka viittaisivat kevytmieliseen velkaantumiseen. Hän on itse selittänyt perheensä toimeentulon olleen niin tiukoilla, että tällainen velkaantuminen oli ollut väistämätöntä. Velkaantumisen määrä ja velkojen laatu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei tällainen lisävelkaantuminen näissä olosuhteissa vahvasti puhu velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.
8. Painavia syitä arvioitaessa otetaan myös huomioon velkajärjestelyn merkitys toisaalta velallisen ja toisaalta velkojien kannalta. A:n palkkatulot ovat noin 2 500 euroa kuukaudessa. Hän on avioliitossa, josta hänellä on vuosina 2002 ja 2008 syntyneet lapset. Lisäksi hänellä on elatusvelvollisuus vuonna 1999 syntyneestä lapsesta. Puoliso ei ole hakemusta jätettäessä ollut työssä. A:n sanottuihin olosuhteisiin nähden velkajärjestelyllä olisi hänelle huomattava merkitys.
9. A:n suurin velkoja on Etelä-Karjalan Säästöpankki noin 8 700 euron saatavallaan. Velkajärjestelyä vastustaneista velkojista suurin saatava on Kansaneläkelaitoksella, noin 5 800 euroa. Muilla velkajärjestelyä vastustaneilla velkojilla Luottokunnalla ja Verohallinnolla on tätä pienempi saatava. Huomioon ottaen velkojien saatavien suuruus, velkajärjestelyn myöntämisellä ei ole kenenkään velkojan kannalta erityistä merkitystä.
10. Velkajärjestelyn myöntäminen tapahtuu viime kädessä kokonaisharkinnan perusteella. Vaikka velkajärjestelyn este on todettu lainvoimaisesti, harkinnassa voidaan kiinnittää huomiota myös esteen laatuun ja niihin olosuhteisiin, joissa velkaantuminen on tapahtunut. A on vedonnut siihen, että velkaantumiseen oli vaikuttanut sairaus, josta johtuen hän ei ollut pystynyt huolehtimaan taloudellisista asioistaan riittävän hyvin. Hän on velkajärjestelyhakemusta vuonna 2005 käsiteltäessä esittänyt lääkärinlausunnon, jossa on katsottu sairauden vaikuttaneen taloudellisten ongelmien syntyyn. Johtopäätös
11. Korkein oikeus katsoo, että velkajärjestelyä puoltaa painavimmin se, että A on useita vuosia palkastaan ulosmitatuin suorituksin maksanut velkojaan eikä hänellä ole ollut, hänen taloudelliset olonsa huomioon ottaen, mahdollisuutta lyhentää velkojaan olennaisesti enempää. Edellä mainituin perustein velkajärjestelyn esteen toteamisen jälkeen tapahtunut lisävelkaantuminen ei muuta tätä arviota. Vaikka A:n jäljellä oleva velkamäärä ei ole enää erityisen suuri, velkajärjestelyllä on kuitenkin hänen taloudellisiin ja henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa nähden hänelle huomattava merkitys. Velkojien kannalta velkajärjestelyn myöntämisellä taas ei ole sanottavaa merkitystä. Huomioon ottaen velkaantumiseen johtaneet edellä mainitut olosuhteet, este ei myöskään laadultaan ole niin moitittava, että se kulunut aika huomioon ottaen enää ehdottomasti estäisi velkajärjestelyn. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että asiassa on velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä myöntää velkajärjestely lainvoimaisesti todetusta esteestä huolimatta. Velkajärjestelyn aloittaminen
12. Velkajärjestelyn aloittaminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Kymenlaakson käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan välittömästi ottaa asia käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari.