§:n 3 momentissa säädetyssä kahden vuoden määräajassa työsuhteen päättymisestä vaan vasta 3,5 vuoden kuluttua siitä. Saman säännöksen mukaan palkkasaatava vanhentuu kuitenkin pykälän 1 momentissa säädetyin tavoin ja siis viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä, jos työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina. Kanteessa oli kysymys työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta ja tulkinnanvaraisesta työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevasta määräyksestä. Myös sellaista voitiin pitää palkkasaatavan perusteena olevana ilmeisen tulkinnanvaraisena määräyksenä. Kannetta ei olisi saanut jättää 3 momentin nojalla vanhentuneena tutkimatta. TSL 13 luku 9 § 3 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa A oli työskennellyt Musiikkiopisto X:ssä musiikkileikkikoulun opettajana 24.6.2004 -24.1.2006. A oli purkanut työsopimuksen. Työsopimuksessa oli sovittu noudatettavaksi Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimusta. Kanne Tampereen käräjäoikeudessa A vaati kanteessaan, että B Musiikkiopisto X -nimisen toiminimen haltijana velvoitetaan suorittamaan A:lle maksamatta jätettyjä palkkoja yhteensä 3 267,42 euroa. Kanteen perusteluina A esitti, että työsuhteessa oli tullut noudattaa yleissitovana velvoittavaa yksityistä opetusalaa koskevaa työehtosopimusta. Työsopimuksessa sovittu tuntipalkka oli perustunut Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimukseen. Koska A:n palkkasaatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä oli pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, A:n saatavat vanhentuivat
§:n mukaisesti viiden vuoden määräaikaa noudattaen. Vastaus Vastauksessaan B vaati, että kanne jätetään vanhentuneena tutkimatta. Perusteluinaan B esitti, että työsopimuksessa oli sovittu, että siinä noudatetaan Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimusta. Työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset eivät olleet tulkinnanvaraisia. A oli purkanut työsopimuksensa 24.1.2006. Kanne olisi pitänyt nostaa kahden vuoden kuluessa tuosta ajankohdasta. Tampereen käräjäoikeuden päätös 30.10.2009 Oikeudenkäyntiväitettä koskeneessa päätöksessään käräjäoikeus totesi, että työtuomioistuin oli 22.12.2008 antanut lausunnon yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen soveltamisalasta eräässä toisessa taidekoulun ja pianonsoitonopettajan välistä riitaa koskevassa asiassa. Lausunnon mukaan työsuhteeseen oli tullut soveltaa kyseistä työehtosopimusta. A:n mukaan samaa työehtosopimusta oli tullut soveltaa myös hänen työsuhteessaan, jolloin hänen palkkansa olisi ollut korkeampi. Kanteessa oli vaadittu maksetun palkan ja kyseisen työehtosopimuksen mukaisen palkan erotusta. Vaikka palkkaukseen vaikutti se, mitä työehtosopimusta työsuhteeseen sovelletaan, asiassa ei ollut kysymys
§:n 3 momentin tarkoittamasta tilanteesta. A:n palkkasaatavat eivät suoraan perustuneet tulkinnan kohteena olleeseen työehtosopimuksen määräykseen, vaan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin, jotka ovat olleet selvät. Käräjäoikeus jätti kanteen vanhentuneena tutkimatta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija Kunnas. Turun hovioikeuden päätös 18.5.2010 A valitti ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen. Hovioikeus lausui, että
§:n 3 momentin esitöissä (HE 187/2002
§:n 3 momentin viimeinen virke oli lisätty eduskuntakäsittelyssä talousvaliokunnan aloitteesta käsiteltäessä
§:n muuttamista koskevaa lakiehdotusta. Talousvaliokunta oli mietinnössään (28/2002 vp) todennut täydentäneensä 3 momentin säännöstä siten, että työntekijän saatava vanhentuu kahden vuoden sijasta 1 momentin mukaisesti viidessä vuodessa, jos saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä oli pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina ja määräysten soveltamisesta oli työsuhteen päätyttyä syntynyt erimielisyyttä. Tällaisissa tapauksissa kahden vuoden kanneaikaa muun muassa menettelytapasäännöksistä johtuen oli pidettävä liian lyhyenä. Selvään ja riidattomaan työehtosopimuksen määräykseen perustuvaa saatavaa koskeva kanne oli talousvaliokunnan mietinnön mukaan nostettava kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.
§:n 3 momentin toisen virkkeen säännös oli poikkeus työsuhteen päättyessä sovellettavasta kahden vuoden pääsäännöstä. Kanteen kohteena olevat saatavat eivät perustuneet tulkinnanvaraisiin työehtosopimuksen määräyksiin. Säännöstä ei voitu soveltaa laajentavasti koskemaan työehtosopimuksen soveltamisalaa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Mikkola, Leena Mikkonen ja Hanna Finne (eri mieltä), joka myös esitteli asian. Eri mieltä ollut viskaali Finne katsoi, että saatavan perusteena olevilla työehtosopimuksen määräyksillä tarkoitettiin
§:n 3 momentissa kaikkia niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joiden perusteella työntekijän oikeus palkkasaatavaan määräytyi. Näin ollen säännös koski myös työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaa määräystä. Koska asiassa oli ilmeisen epäselvää, kumpaa työehtosopimusta A:n työsuhteessa olisi tullut noudattaa, vanhentui saatava viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä. Finne kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen. Vastauksessaan B vaati valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. A on noin kolme ja puoli vuotta työsuhteensa päättymisen jälkeen nostanut kanteen, jossa hän on vaatinut palkkasaatavia entiseltä työnantajaltaan. Kanne on perustunut siihen, että hänen työsuhteensa ehtojen olisi tullut määräytyä yleissitovan, yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen mukaan eikä Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen työehtosopimuksen mukaan, jonka noudattamisesta oli sovittu työsopimuksessa. A:n mukaan kanne on nostettu
§:n 3 momentin mukaisessa määräajassa, koska hänen palkkasaatavansa perustuivat yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen ilmeisen tulkinnanvaraiseen soveltamisalamääräykseen. 2. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaa määräystä pitää sellaisena
§:n 3 momentissa tarkoitettuna työntekijän palkkasaatavan perusteena olevana työehtosopimuksen määräyksenä, jonka ilmeinen tulkinnanvaraisuus voi pidentää vaatimusten esittämiselle säädettyä määräaikaa.
§:n 3 momentin soveltamisala 3.
§:n 1 momentin mukaan työntekijän palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä. Pykälän 3 momentin mukaan työsuhteen päätyttyä 1 momentissa tarkoitettu saatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava vanhentuu kuten 1 momentissa säädetään. 4. Työsuhteen päätyttyä noudatettavaa lyhyttä kahden vuoden kanneaikaa on perusteltu tarpeella saada riita-asiat ratkaistuiksi mahdollisimman nopeasti (HE 157/2000 vp s. 128). Tulkinnanvaraisia työehtosopimuksen määräyksiä koskevaa pidempää vanhentumisaikaa on perusteltu muun muassa menettelytapasäännöksillä (TaVM 28/2002 vp). Tällä viitataan siihen, että työehtosopimusmääräystä koskevassa tulkintakiistassa ensisijainen tulkinta- ja kanneoikeus on työehtosopimuksen osallisilla. Yleensä tulkintakiista on selvitettävä työehtosopimuksen osallisten välillä, ennen kuin työntekijä voi nostaa kanteen tulkinnanvaraisena pidetyn työehtosopimusmääräyksen perusteella. Työehtosopimuksissa on usein määräyksiä myös paikallis- ja liittotason neuvotteluista, joissa työehtosopimuksen tulkinnasta aiheutunutta erimielisyyttä on ensin yritettävä selvittää.
§:n 3 momenttia sovellettaessa ilmeisen tulkinnanvaraisena työehtosopimuksen määräyksenä voidaan pitää ainakin sellaista määräystä, jonka tulkinnasta työehtosopimuksen tehneet osapuolet ovat olleet erimielisiä. 5. Korkein oikeus toteaa, että työntekijän palkkaan voivat vaikuttaa työehtosopimuksen nimenomaisten palkkaa koskevien määräysten ohella myös muut työehtosopimusmääräykset, kuten esimerkiksi määräykset siitä, millä edellytyksillä kyseistä työehtosopimusta on sovellettava työsuhteessa.
§:n 3 momentin poikkeussäännös soveltuu siten myös tilanteisiin, joissa työntekijän palkkasaatavan epäselvyys johtuu työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen tulkinnanvaraisuudesta. Työehtosopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuus tässä tapauksessa
§:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla ilmeisen tulkinnanvaraisena. 8. A:n kanne on nostettu 3,5 vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä. Kun kanteen mukaan palkkasaatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on edellä kerrotuin tavoin pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava ei ole
§:n 3 momentin nojalla vanhentunut sen johdosta, että kannetta nostettaessa oli kulunut yli kaksi vuotta työsuhteen päättymisestä. Siten kannetta ei olisi saanut jättää tällä perusteella tutkimatta. Päätöslauselma Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Juha Mäkelä.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.