2012 false KKO:2012:107 Kun ulosottomenettely oli päättynyt ilman, että velallisen oli selvitetty saaneen tietoa ulosottoasiasta, ulosottomenettely ei johtanut saatavan vanhentumisen katkaisemiseen ve

§:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä. Pykälän 3 momentin mukaan vanhentumisajan ei katsota katkenneen, jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta on toimitettu velalliselle. Vanhentumislain esitöiden (HE 187/2002 vp) mukaan ulosotossa ratkaisevaa on ulosottoasian vireilletulo. Lain 11 §:n 3 momentissa säädetään poikkeuksista, joissa menettelyn vireilletuloon ei liity tavanomaisia keskeytys- ja katkaisuvaikutuksia. Säännös koskee tilanteita, joissa asian käsittely päättyy ennen kuin asian vireilletulosta on asianmukaisesti ilmoitettu velalliselle. Tällä tarkoitettiin kyseisessä menettelyssä noudatettavaa säännönmukaista tai sellaista erityistä tiedoksiantomenettelyä, jota olisi ollut noudatettava kyseisessä tapauksessa. Ulosottoasian vireilletuloilmoituksesta ja niistä poikkeuksista, jolloin sitä lain mukaan ei tarvitse antaa, on säännökset ulosottokaaren 3 luvun 33 §:ssä. Niiden mukaan ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos vastaajan olinpaikkaa ei ole saatu selville tai on aihetta olettaa, että ilmoitus tuntuvasti vaikeuttaa täytäntöönpanoa. Käräjäoikeus katsoi, että

§:n 3 momentin säännös ei tässä tapauksessa tullut sovellettavaksi, koska ulosottoviranomainen oli yrittänyt tavoittaa A:ta tiedossaan olleeseen postiosoitteeseen lähetetyillä ilmoituksilla tilanteessa, jossa ulosottokaaren 3 luvun 33 §:n mukaan olisi ollut mahdollista jättää vireilletuloilmoitus tekemättä ulkomailla olevalle A:lle. A:n olinpaikan tarkempi selvittäminen ja ilmoituksen toimittaminen A:lle henkilökohtaisesti tiedoksi olisivat saattaneet tuntuvasti vaikeuttaa täytäntöönpanoa. Velkoja ei esitöiden mukaan saanut kärsiä oikeudenmenetystä siitä, että viranomainen ei täyttänyt toimimisvelvollisuuttaan.

§:n mukaan vanhentuminen keskeytyy lainkohdassa tarkoitettujen menettelyjen ajaksi, ja vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt. Käräjäoikeus päätyi edellä selostettujen säännösten ja lain esitöiden perusteella siihen, että 6.7.2006 vireille tullut ulosottohakemus oli keskeyttänyt A:n antaman takauksen vanhentumisen ja vanhentuminen oli katsottava lopullisesti katkenneeksi 23.8.2006, jolloin ulosottoviranomainen oli tehnyt estetilityksen. Vanhentumislain 13 §:n mukaan velan katkaisemisesta alkaa uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Pykälän 2 momentin mukaan vanhentumisaika on viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Tässä tapauksessa yksipuolinen tuomio oli lainkohdassa tarkoitetuin tavoin täytäntöönpanokelpoinen ja siihen perustuvien saatavien osalta oli 23.8.2006 alkanut uusi viiden vuoden vanhentumisaika, joka ei ollut vielä päättynyt. Tuomio Käräjäoikeus muutti Paraisten käräjäoikeuden 5.3.1998 antamaa yksipuolista tuomiota siten, että A velvoitettiin suorittamaan yhtiölle ne maksuerät, jotka yhtiö oli maksanut velkojalle 16.8.1996 ja sen jälkeen. Muilta osin käräjäoikeus kumosi yksipuolisen tuomion ja poisti A:lle määrätyt maksuvelvoitteet vanhentuneina. Asian on ratkaissut laamanni Erkki Hämäläinen. Turun hovioikeuden tuomio 2.3.2011 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet vapautetaan velvollisuudestaan suorittaa käräjäoikeuden tuomiossa hänen suoritettavakseen tuomittuja määriä ja että yksipuolinen tuomio kumotaan hänen osaltaan kokonaisuudessaan ja yksipuolisessa tuomiossa hänen maksettavakseen määrätyt määrät poistetaan vanhentuneina. A lausui, ettei häntä vastaan ollut tullut voimaan yksipuolista tuomiota, koska siinä ratkaistuja saatavia koskevia vaatimuksia ei ollut annettu hänelle laillisesti tiedoksi ennen yksipuolisen tuomion antamista. Yksipuolista tuomiota oli hänen osaltaan pidettävä mitättömänä, nulliteettina, eikä sen toimittaminen ulosottoon ollut voinut katkaista saatavan yleistä vanhentumisaikaa, koska velkojalla ei tosiasiallisesti ollut ollut ulosottokelpoista ulosottoperustetta. Yhtiö vaati valituksen hylkäämistä. Täytäntöönpanohetkellä oli ollut ulosottokaaren tarkoittama ulosottokelpoinen ulosottoperuste A:ta vastaan, ja tämän ulosottoperusteen eli yksipuolisen tuomion täytäntöönpanoon tuli kytkeä ne oikeusvaikutukset, jotka käräjäoikeus oli tuomiossaan maininnut. Hovioikeus totesi, että ulosottoperuste oli ulosotossa sitova siinä mielessä, että sen sisältämää velvoitetta ei voitu sisällöllisesti riitauttaa ulosotossa. Ulosottomies ei saanut ryhtyä tutkimaan ulosottoperusteen materiaalista lainmukaisuutta. Tutkimuskielto käsitti ulosottoperusteen osalta sekä sen syntymenettelyn prosessuaalisen virheettömyyden että ratkaisun aineellisoikeudellisen oikeellisuuden. Edellä olevan perusteella kysymyksessä oleva yksipuolinen tuomio oli ollut ulosottokelpoinen ulosottoperuste haettaessa sen täytäntöönpanoa A:ta vastaan 6.7.2006 vireille tulleella ulosottohakemuksella. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomiolauselman muuttamiseen ollut aihetta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Elise Suvanto ja Kaarina Syysvirta. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kaikki Paraisten käräjäoikeuden 5.3.1998 antamassa yksipuolisessa tuomiossa hänen maksettavakseen vahvistetut saatavat todetaan vanhentuneiksi ja yhtiön vaatimukset hylätään kokonaisuudessaan. Yhtiö vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on takaisinsaantihakemuksessaan Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vaatinut muun muassa, että Paraisten käräjäoikeuden 5.3.1998 antama yksipuolinen tuomio, jossa A on antamansa takauksen perusteella velvoitettu yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa suorittamaan Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle, nyttemmin Aktiv Kapital Portfolio Oy:lle (yhtiö) sen velkomat saatavat korkoineen, kumotaan hänen osaltaan ja että yhtiön kanne häntä vastaan hylätään. A:n takaukseen perustuva velka yhtiölle on vanhentunut. Haastetta Paraisten käräjäoikeuteen ei ollut annettu tiedoksi A:lle. Yksipuolisen tuomion toimittaminen ulosottoon ei ole katkaissut vanhentumista, koska ulosottoyritykset eivät olleet tulleet Yhdysvalloissa asuneen A:n tietoon.
2. Käräjäoikeus on katsonut, ettei yhtiön saatavien vanhentuminen ollut katkennut haasteen tiedoksiannolla, koska haastetta ei ollut annettu A:lle tiedoksi henkilökohtaisesti tai muutoin säädetyssä järjestyksessä. Asialla ei kuitenkaan ollut merkitystä takaisinsaantioikeudenkäynnin kannalta, koska A oli takaisinsaantihakemuksessaan myös vastannut kanteeseen. Takauksen vanhentuminen oli keskeytynyt yhtiön yksipuoliseen tuomioon perustuvan ulosottohakemuksen vireilletulon johdosta 6.7.2006 ja katkennut lopullisesti 23.8.2006, jolloin ulosottoviranomainen oli tehnyt estetilityksen. Koska ulosottoviranomainen oli yrittänyt tavoittaa A:ta tiedossaan olleeseen postiosoitteeseen lähetetyin ilmoituksin tilanteessa, jossa ulosottohakemuksen vireilletuloilmoitus olisi ulosottokaaren 3 luvun 33 §:n perusteella ollut mahdollista jättää tekemättä, ei velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 11 §:n 3 momentin säännös tullut asiassa sovellettavaksi.
3. Varsinais-Suomen käräjäoikeus on muuttanut Paraisten käräjäoikeuden antamaa yksipuolista tuomiota siten, että se on velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti yksipuolisessa tuomiossa mainittujen henkilöiden kanssa suorittamaan yhtiölle ne saatavat, jotka eivät olleet vanhentuneet ennen ulosottohakemuksen vireilletuloa. Muilta osin yksipuolinen tuomio on kumottu A:n osalta. Hovioikeus, jossa A on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.
4. A on vaatinut valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kaikki Paraisten käräjäoikeuden 5.3.1998 antamassa yksipuolisessa tuomiossa A:n maksettavaksi vahvistetut saatavat todetaan vanhentuneiksi ja yhtiön vaatimukset A:ta kohtaan sen vuoksi hylätään kokonaisuudessaan.
5. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen kysymys enää siitä, mikä merkitys ulosottohakemuksella sekä ulosottomenettelyn päättymisellä estetilityksen ja -todistuksen antamiseen on käsillä olevissa olosuhteissa velan vanhentumisen kannalta. Ulosottohakemus ja saatavan vanhentuminen 6.

§:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, jos velkoja panee vireille ulosottoasian. Pykälän 2 momentin mukaan velan vanhentuminen keskeytyy ulosottomenettelyn ajaksi ja vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, kun asian käsittely on päättynyt. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa vanhentumislain 13 §:n 1 momentin mukaan uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. 7.

§:n 3 momentin mukaan vanhentumisajan ei kuitenkaan katsota katkenneen, jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta on toimitettu velalliselle. Lain esitöiden (HE 187/2002 vp s. 62) mukaan asian vireilletuloa koskevalla ilmoituksella tarkoitetaan kyseisessä menettelyssä noudatettavaa säännönmukaista tai sellaista erityistä tiedoksiantomenettelyä, jota olisi ollut noudatettava kyseisessä tapauksessa.

1. Ulosottomenettelyyn liittyvistä tiedoksiantomenettelyistä säädetään ulosottolainsäädännössä. Vuonna 2006 oli voimassa ulosottolain 3 luku sellaisena kuin se oli muutettuna vuonna 2003 annetulla lailla (679/2003). Luvun 33 §:n mukaan ulosottoasian vastaajalle oli annettava viipymättä vireilletuloilmoitus, kun hakemus oli saapunut ulosottomiehelle. Jos vireilletuloilmoitusta ei ollut annettu, ulosmittausta ei saanut luvun 34 §:n mukaan toimittaa antamatta velalliselle ennakkoilmoitusta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvinnut antaa, jos vastaajan olinpaikkaa ei ollut saatu selville tai oli aihetta olettaa, että ilmoitus tuntuvasti vaikeutti täytäntöönpanoa. Jollei velalliselle ollut annettu vireilletuloilmoitusta eikä ennakkoilmoitusta, ulosmittauksesta tuli kuitenkin antaa jälki-ilmoitus luvun 36 §:n 3 momentin mukaisesti. Ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset ovat sisällöltään pääosin muuttamattomina nykyisen ulosottokaaren 3 luvun 33, 34 ja 36 §:ssä.
2. Korkein oikeus katsoo, että edellä mainitut vireilletuloilmoitus, ennakkoilmoitus ja jälki-ilmoitus ovat vanhentumislaissa tarkoitettuja säännönmukaisia tai erityisiä tiedoksiantomenettelyitä. Ulosottohakemuksen vireilletulolla on vanhentumisen katkaiseva vaikutus vain, jos velallinen saa jonkin näistä ilmoituksista tiedokseen. Niin kuin vanhentumislain esitöissäkin on todettu, ulosottohakemuksen vireilletuloon ei liity normaaleja vanhentumisen katkaisun vaikutuksia, jos velallinen ei saa lainkaan tietoa velkaa koskevasta vaatimuksesta vanhentumisajan kuluessa (HE 187/2002 vp s. 62). Sillä, onko ulosottoviranomainen voinut ulosottolainsäädännön mukaan jättää jonkin ilmoituksen toimittamatta velalliselle tiedoksi, ei ole vanhentumisen katkaisemisen kannalta merkitystä. Saatavan mahdollinen merkitseminen ulosottorekisteriin niin sanotuksi passiivisaatavaksi ei pidennä ulosottoasian vireilläoloa (HE 187/2002 vp s. 61).
3. Esillä olevassa tapauksessa 6.7.2006 vireille tullut ulosottoasia on päättynyt ulosottolain 3 luvun 95 §:ssä (679/2003) tarkoitetulla tavalla estetodistuksen antamiseen 23.8.
4. A ei ole esitetyn selvityksen mukaan saanut tätä ennen tiedokseen vireilletuloilmoitusta, ulosmittauksen ennakkoilmoitusta tai jälki-ilmoitusta. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että ulosottoasian vireillepano ei ole johtanut

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla velan vanhentumisen katkeamiseen ulosottomenettelyn päättyessä. 11. Tilanteessa, jossa ulosottohakemuksen vireillepano ei johda velan vanhentumisen katkeamiseen, ulosottohakemuksen vireillepano kuitenkin keskeyttää vanhentumisen

§:n 3 momentin perusteella. Sanotun säännöksen toisen virkkeen mukaan velka ei nimittäin vanhene asian vireilläolon aikana eikä yhden vuoden kuluessa käsittelyn päättymisestä.

1. Esillä olevassa tapauksessa velka on siis ulosottomenettelyn johdosta voinut vanhentua aikaisintaan vuoden kuluessa menettelyn päättymisestä eli 23.8.
2. Velkojalla olisi ollut ulosottomenettelyn päättymisen jälkeen vuosi aikaa katkaista saatavan vanhentuminen vapaamuotoisilla tai oikeudellisilla katkaisutoimilla. Koska tällaisista katkaisemistoimista ei ole esitetty selvitystä, yhtiön kaikki saatavat ovat vanhentuneet edellä mainittuna päivänä. Johtopäätös
3. Edellä olevilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kaikki yhtiön kanteella vaatimat ja Paraisten käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla 5.3.1998 A:n yhtiölle maksettavaksi tuomitut saatavat ovat vanhentuneet. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Aktiv Kapital Portfolio Oy:n vaatimukset A:ta vastaan hylätään ja A vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta yhtiötä kohtaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Timo Esko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Kristiina Harenko.