KKO/2012/31

2012 false KKO:2012:31 Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan hänen kiistämisestään huolimatta rangaistukseen huumausainerikoksesta katsoen näytetyksi, että vastaaja oli viljellyt tai ainakin yrittänyt viljellä Cannabis sativa -kasveja käytettäväksi huumausaineena. Kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämisestä. (Ään.) OK 25 a luku 11 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Etelä-Savon käräjäoikeuden tuomio 8.2.2011 Käräjäoikeus tuomitsi A:n

1. - 30.6.2010 tehdystä huumausainerikoksesta 40 päiväsakon sakkorangaistukseen ja menettämään kasvatuksessa käytetyn välineistön rikoksentekovälineinä valtiolle. Asian on ratkaissut käräjätuomari Virpi Pääkkönen. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 10.5.2011 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa sekä että syyte ja menettämisvaatimus hylätään. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Randelin, Pertti Jokinen ja Ari Kyllönen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan, jatkokäsittelylupa myönnetään ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi. Pääasian osalta A vaati, että syyte hylätään. Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu
2. Asiassa on ensi sijassa kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Vaatimukset ja vastaus käräjäoikeudessa
3. Syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen huumausainerikoksesta, koska A oli
4. - 30.6.2010 Heinävedellä yhdessä ja yksissä tuumin toisen henkilön kanssa viljellyt tai ainakin yrittänyt viljellä Cannabis sativa -kasveja käytettäväksi huumausaineena siten, että mainittu toinen henkilö oli sallinut A:n kasvattaa niitä asunnossaan. Asunnosta oli tavattu viisi kasvia korkeudeltaan tuolloin noin 15 senttimetriä. Kasvatus oli tapahtunut asiantuntevasti. Syyttäjä on myös vaatinut kasvatusvälineistön tuomitsemista rikoksentekovälineinä menetetyksi.
5. Syyttäjä on lisäksi esittänyt, että kansainvälisen kirjallisuuden ja tutkimusten mukaan yksi hamppukasvi tuotti sisäkasvatuksessa kukinnoista ja kukintoja ympäröivistä lehdistä kuivaamalla saatavaa marihuanaa keskimäärin 25 grammaa. Samaan tuottoarvioon oli päädytty keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimuksissa. Siten viiden kasvin oletettu tuottoarvio oli 125 grammaa. Syyttäjä on tässä suhteessa viitannut Kouvolan hovioikeuden 12.3.2009 antamaan tuomioon nro
7. A on kiistänyt syyttäjän vaatimukset. Hän on tunnustanut kasvattaneensa urospuolisia Cannabis indica -kasveja koriste- ja luontaistuotetarkoituksessa. Kasvatus oli ollut asiantuntevaa. Uroskasveista ei saanut kannabiksen vaikuttavaa ainetta tetrahydrokannabinolia (THC). A:n mukaan hänellä ja kanssasyytetyllä ei ollut ollut puhetta kasvien käyttötarkoituksesta ja kanssasyytetty oli varmaan erehtynyt asiassa jotenkin, kun tämä oli kertonut kasveja kasvatetun huumausaineen käyttöä varten. Käräjäoikeuden tuomio
8. Käräjäoikeus on viitannut kanssasyytetyn esitutkintakertomukseen, jonka tämä oli oikeudessa myöntänyt vastaavan totuutta. Kanssasyytetty oli esitutkinnassa kertonut kannabiskasvien kasvatuksesta ja käyttötarkoituksesta seikkaperäisesti. Kertomuksen paikkansapitävyyttä tukivat takavarikkopöytäkirjoista ilmenevät tiedot kasvattamisvälineistä sekä valokuvat kanssasyytetyn asunnolta löydetyistä kannabiskasveista. Käräjäoikeuden mukaan valokuvista ilmenevät seikat eivät tukeneet käsitystä, että kyse olisi ollut koristekasvien kasvattamisesta. Kyseinen laji ei yleensäkään ole tyypillisesti koristekasvi vaan vaatii erityisolosuhteet kasvaakseen. Tämän ja kanssasyytetyn esitutkinnassa antaman kertomuksen perusteella käräjäoikeus on katsonut viljelyn tapahtuneen huumausainekäyttöä varten.
9. Käräjäoikeus on viitannut asiassa kirjallisena todisteena esitettyyn keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion antamaan 8.10.2010 päivättyyn lausuntoon, jonka mukaan taimissa oli ollut kannabiksen vaikuttavaa ainetta THC:tä. Lausunnosta ei kuitenkaan käynyt ilmi lehtien THC-pitoisuus. Sillä ei ollut kuitenkaan merkitystä syyksilukemisen kannalta. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että kasvatuksen kohteena oli ollut huumausaine ja että kyseessä oli Cannabis sativa -lajike.
10. Käräjäoikeus on ratkaisuihin KKO 2002:5, KKO 1999:89 ja edellä kohdassa 3 mainittuun Kouvolan hovioikeuden ratkaisuun viitaten hyväksynyt syyttäjän näkemyksen, jonka mukaan kysymyksessä olevista kasveista oli ollut mahdollista laskennallisesti saada huumausainetta yhteensä 125 grammaa.
11. Käräjäoikeus on tuominnut A:n huumausainerikoksesta 40 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä menettämään rikoksentekovälineinä valtiolle kasvattamisessa käytetyn välineistön. A:n valitus hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu
12. A on pyytänyt jatkokäsittelylupaa kaikilla lupaperusteilla ja vaatinut, että syyte hylätään. Hovioikeus on tutkinut jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset ja katsonut, ettei luvan myöntämiseen millään perusteella ollut edellytyksiä. Korkeimman oikeuden arviointi
13. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos: 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste); 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste); 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste); tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.
14. A on edellä todetuin tavoin pyytänyt hovioikeudessa jatkokäsittelylupaa kaikilla perusteilla. Valituksen perusteet keskittyvät kuitenkin ensisijaisesti siihen, että A on katsonut, että käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja ettei käräjäoikeus ollut nimenomaisesti perustellut kasvien lajin ja sukupuolen merkitystä taikka arviota kasveista saatavissa olevan huumausaineen määrästä. Siten on ensin arvioitava, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla muutosperusteella tai 2 kohdan tarkoittamalla tarkistusperusteella.
15. Korkein oikeus toteaa, ettei käräjäoikeus ole ottanut kantaa kasvien sukupuoleen eikä perustellut sitä, miksi kasvien on katsottu olleen Cannabis sativa -lajiketta. Käräjäoikeus on kuitenkin todennut keskusrikospoliisin teknisen laboratorion lausunnosta ilmenevän, että kasvien lehdissä oli tetrahydrokannabinolia eli kannabiksen vaikuttavaa ainetta. Käräjäoikeus on katsonut, ettei sillä seikalla, ettei aineen pitoisuutta lehdissä ollut selvitetty, ollut merkitystä syyksilukemisen kannalta.
16. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan huumausainerikokseen syyllistyy muun muassa se, joka viljelee tai yrittää viljellä hamppua käytettäväksi huumausaineena. Tähän nähden hamppukasvin lajikkeella, sen sukupuolella tai kasvin huumausainepitoisuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä syyksilukemisen kannalta. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n näistä seikoista esittämien väitteiden perusteella ole aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Korkein oikeus katsoo, ettei valituksessa ole esitetty myöskään muita seikkoja, joiden johdosta näyttöä hampun viljelemisen tarkoituksesta tulisi arvioida uudestaan.
17. Sanotusta syystä myöskään sen perusteella, ettei käräjäoikeus ole ottanut kantaa A:n väitteeseen kasvin lajista tai sen sukupuolesta, käräjäoikeuden ratkaisu ei ole siten puutteellinen, ettei sen lopputuloksen oikeellisuutta ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä.
18. A on valituksessaan lisäksi katsonut, ettei syyksilukemisessa käytettyä kasveista saatavaa arvioitua huumausainemäärää ollut millään tavoin näytetty eikä selvitetty niitä perusteita, joihin arvio perustuu. Kouvolan hovioikeuden tuomiota, johon käräjäoikeus on tuomiossaan viitannut, ei ollut myöskään käräjäoikeudessa esitetty.
19. Käräjäoikeus on katsonut, että syytteessä esitetty lähtökohta kasveista odotettavissa olleesta huumausainemäärästä on ollut perusteltu. Syyttäjän arvio on perustunut A:n kasvattamien taimien lukumäärään ja yhdestä kasvista arviolta saatavissa olevaan huumausainemäärään. Viiden kasvin oletetuksi tuottoarvoksi on syytteessä katsottu 125 grammaa marihuanaa. Käräjäoikeus on perusteluissaan tältä osin viitannut kahteen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun ja yhteen Kouvolan hovioikeuden tuomioon. Viitatusta oikeuskäytännöstä ratkaisu KKO 2002:5 ei sisällä oikeusohjetta nyt arvioitavana olevaan kysymykseen. Käräjäoikeuden tuomiosta ei myöskään ilmene, miten asiaa on arvioitu Kouvolan hovioikeuden 12.3.2009 antamassa tuomiossa. Ratkaisussa KKO 1999:89 on sen sijaan ollut kysymyksessä hampun viljelyä koskeva huumausainerikos ja siinä on arvioitu takavarikoiduista Cannabis sativa -kasveista saatavissa ollutta huumausainemäärää kyseisistä kasveista suoritettujen tutkimusten nojalla. Asiassa päädyttiin Korkeimman oikeuden pysyttämissä hovioikeuden tuomion perusteluissa huomattavasti korkeampaan arvioon kasvikohtaisesta huumausainemäärästä kuin tässä asiassa.
20. A:n syyksi luettu menettely on paljastunut siinä vaiheessa, kun kasvit ovat olleet pieniä taimia. Teon moitittavuus perustuu pyrkimykseen viljellä hamppua käytettäväksi huumausaineena. Kun rikoksena on alkuvaiheessa kesken jäänyt hampun viljely tai sen yritys, rikoksella tavoitellun huumausaineen määrää ei ole mahdollistakaan mitata kasveista vaan se joudutaan arvioimaan tuomioistuimessa. Tuottoarviota käytetään vain kuvaamaan tavoitellun huumausainemäärän suuruusluokkaa ja siten rikoksen vakavuutta. Oikeuskäytännössä on muutoinkin, kuten ratkaisussa KKO 2004:6, tuomioistuimen toimesta arvioitu saatavissa oleva huumausaineen määrä, joka mainitussa tapauksessa katsottiin kasvien ja viljelyolosuhteiden vuoksi vähäiseksi. Tässä asiassa kasvatustavassa ei ole osoitettu sellaisia tekijöitä, joiden vaikutusta kasvien tuottoon käräjäoikeudella olisi ollut syytä erikseen perustella ja arvioida. Tapauksen olosuhteet eivät millään tavoin viittaa siihen, että käräjäoikeuden arvio olisi liiallinen. Näin ollen hovioikeus on voinut riittävästi arvioida käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta jatkokäsittelylupaa myöntämättä myös teosta odotettavissa olleen huumausainemäärän osalta, vaikka käräjäoikeuden tuomiossa ei ole yksityiskohtaisesti perusteltu määrää koskevaa arviota. Korkein oikeus katsoo, ettei tältä osin ole aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Pasi Aarnio (eri mieltä), Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Salonen, jonka mietintö kohtien 1 - 11 osalta vastasi Korkeimman oikeuden ratkaisua, esitti mietinnössään, että Korkein oikeus sen lisäksi lausuisi seuraavasti: Kanssasyytetty on syyttäjän näyttönä vetoamassa esitutkintakertomuksessaan kertonut molempien vastaajien yhteisestä tarkoituksesta kasvattaa kannabiskasveja huumausainekäyttöön. Tämä seikka samoin kuin kasvien kasvattamisen ammattimaisuudesta ja kasvatusolosuhteista esitetty selvitys tukevat syyttäjän A:n syyllisyydestä esittämää. Tähän suuntaan viittaa myös takavarikoituihin kasveihin kohdistettu laboratoriotutkimus, jossa niiden on havaittu sisältäneen huumausaineen vaikuttavaa ainetta. A on väittänyt, että asunnolta tavattujen kasvien lajikkeesta ja sukupuolesta johtuen kasvit eivät soveltuneet huumausainekäytössä hyödynnettäviksi. Valituksessaan hovioikeudelle A on ilmoittanut, että laboratoriotutkimuksen tulos ei osoittanut, etteikö hänen väitteensä voinut olla paikkansapitävä, koska myös uroskasvit sisälsivät pieniä määriä THC:tä. Hänen mukaansa tutkimustuloksesta ei voitu päätellä, että kyseessä oli kasvatus huumausainekäyttöön. Asiassa esitetty selvitys viittaa lähtökohtaisesti siihen, että kysymyksessä on ollut kasvatus huumausainekäyttöön eikä A:n väittämin tavoin koriste- tai luontaistuotekäyttöön. Huumausainerikoksen syyksilukeminen edellyttää kuitenkin, että viljeltyjen kasvien hyödynnettävyys huumausainekäytössä on riittävästi selvitetty. Myös se huumausaineen määrä, joka kasvatetuista kasveista väitetään olevan saatavissa, on voitava todeta tai arvioida riittävän luotettavasti. A:n valituksessaan hovioikeudelle esittämät väitteet ovat näiden edellytysten kannalta merkityksellisiä. Käräjäoikeus on edellä kuvatuin tavoin perustanut kasveista saatavissa olleen huumausaineen laskennallista määrää koskevan arviointinsa tuomiossa mainittuun oikeuskäytäntöön. Käräjäoikeuden mainitsemissa Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä kysymys ei kuitenkaan ole ollut tuottoarvioon perustuvasta huumausaineen määrän määrittämisestä. Käräjäoikeuden viittaamaa Kouvolan hovioikeuden julkaisematonta ratkaisua tai yhteenvetoa siitä ei A:n mukaan ollut käräjäoikeuden istunnossa hänen pyynnöstään huolimatta esitetty eikä hänellä siten ollut ollut tilaisuutta ottaa siihen kantaa. Käräjäoikeuden tuomion perusteella ei ole ollut riittäviä edellytyksiä arvioida mainittujen A:n valituksessaan esittämien näkökohtien merkitystä syyksilukemisen ja rangaistuksen mittaamisen kannalta. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta sen suhteen, onko kasveista vastoin A:n kiistämistä ollut saatavissa huumausainekäyttöä ajatellen riittävästi huumausainetta ja onko kasvien oletettu tuotto ollut syyttäjän esittämän mukainen, ei jatkokäsittelylupaa myöntämättä ole voitu hovioikeudessa arvioida. Jatkokäsittelylupa olisi siten tullut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla myöntää. Kun tuottoarvio on lisäksi perustunut aineistoon, johon A ei ole saanut tilaisuutta oikeudenkäynnissä tutustua ja lausua siitä, jatkokäsittelyluvan myöntämiseen on ollut myös sanotun momentin 4 kohdassa mainittu painava syy. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus myöntänee A:lle jatkokäsittelyluvan. Asia palautettaneen Itä-Suomen hovioikeuteen käsiteltäväksi. Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin enemmistö perustelujen 1 - 15 kohdan osalta. Sen jälkeen lausun seuraavaa: Käräjäoikeus on hyväksynyt syyttäjän syytteessään esittämän arvion kasvien tuottamasta huumausainemäärästä. Syyttäjän arvio on perustunut kasvien määrään ja syyttäjän viittaaman aineiston perusteella arvioituun yhdestä kasvista saatavissa olevaan määrään. Käräjäoikeus on arvionsa perusteluissa viitannut oikeuskäytäntöön. Viitatuista Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1999:89 käsittelee hampun kasvatusta koskevaa huumausainerikosta, mutta siitä ei ilmene perustetta, jolla voitaisiin arvioida kasvatuksella saatavissa olevan huumausaineen määrä. Ratkaisu KKO 2002:5 taas ei käsittele kysymyksessä olevanlaista huumausainerikosta. Sitä, miten arvion peruste ilmenee Kouvolan hovioikeuden 12.3.2009 antamasta tuomiosta, ei lausuta käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa. Tuomiota ei ole myöskään liitetty oikeudenkäyntiaineistoon. Siten käräjäoikeuden tuomion eikä muunkaan käytettävissä olevan oikeudenkäyntiaineiston perusteella ole ollut arvioitavissa, onko käräjäoikeuden arvio huumausaineen saatavissa olevasta määrästä oikea. Huomioon ottaen, että arvio vaikuttaa ainakin rangaistuksen mittaamiseen, katson, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole ollut mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos jokin oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:ssä tarkoitetuista perusteista on olemassa. Edellä mainituin perustein asiassa on pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla myönnettävä jatkokäsittelylupa. Estettä ei ole sille, että siitä huolimatta myös arvioidaan muita perusteita tai että lupa myönnetään usealla perusteella. Tässä tapauksessa riitaista on, miten arvioidaan kasvatettavana olevan hamppukasvin tuottama huumausainemäärä. Tästä kysymyksestä ei ole Korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä. Kysymyksellä on yleistä oikeudellista merkitystä vastaavanlaisia asioita käsiteltäessä. Sen vuoksi katson, että jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset myös sanotun 11 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla ovat olemassa. Näillä perusteilla kumoan hovioikeuden päätöksen ja myönnän A:lle jatkokäsittelyluvan sekä palautan asian Itä-Suomen hovioikeuden käsiteltäväksi. Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Aarnio.