2012 false KKO:2012:34 Sivullinen X Oy oli valittanut ulosmittauksesta sillä perusteella, että ulosmittaus loukkasi sen oikeutta. Ulosmittauksen hakija Y Oy peruutti ulosottohakemuksensa ja ulosottomi

§:n 2 momentin nojalla korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikuluja. UK 11 luku 20 § 2 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Ulosmittaus ja ulosottovalitus Pirkanmaan käräjäoikeudessa Pirkanmaan ulosottoviraston kihlakunnanulosottomies ulosmittasi 6.9.2010 A:n veloista Y Oy:lle moottoripyörän, mikä ulosmittauspöytäkirjan mukaan oli Pirkanmaan poliisilaitoksen hallussa. X Oy valitti ulosmittauksesta ja vaati sitä kumottavaksi sillä perusteella, että yhtiö omisti moottoripyörän. Yhtiö vaati lisäksi, että valtio

§:n 2 momentin nojalla velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Kihlakunnanulosottomies ilmoitti käräjäoikeudelle, että Y Oy, joka oli ulosottoasiassa ainoa velkoja, oli peruuttanut ulosottohakemuksensa ja ulosmittaus oli peruutettu. Käräjäoikeuden päätös 2.11.2010 Käräjäoikeus lausui, että valituksenalainen ulosmittaus oli perustunut Y Oy:n ulosottohakemukseen. Y Oy oli peruuttanut ulosottohakemuksensa, koska sillä ei ollut enää saatavaa A:lta. Valituksenalainen ulosmittaus oli peruutettu. Käräjäoikeus päätti, että lausunnon antaminen ulosottovalituksen osalta raukesi. X Oy:n vaatimien oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus lausui, ettei valitusasian käsittelyä ollut ollut tarpeen jatkaa, koska velkoja oli peruuttanut ulosottohakemuksensa. Asiassa ei ollut voittanutta tai hävinnyttä osapuolta. Ensisijainen kuluvastuu asiassa oli asianosaisilla. Käräjäoikeuden mielestä ei ollut perusteita velvoittaa valtiota korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikuluja. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valtioon kohdistetun oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Säde Suojanen. Turun hovioikeuden päätös 18.4.2011 X Oy valitti hovioikeuteen. Valtakunnanvoudinvirasto vastasi valitukseen. Hovioikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi olevan kohtuutonta, että sivullinen ajoneuvon omistaja joutuisi kärsimään asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Eeva Perho ja Kaarlo Mikkola. Esittelijä Peter Arvidsson. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Valtakunnanvoudinvirastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Valtakunnanvoudinvirasto vaati, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata X Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. X Oy vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys 1. Pirkanmaan ulosottoviraston kihlakunnanulosottomies oli 6.9.2010 ulosmitannut Y Oy:n A:lta olevista saatavista moottoripyörän. Ulosmittauspöytäkirjan mukaan moottoripyörä oli tuolloin ollut Pirkanmaan poliisilaitoksen hallussa. 2. X Oy on Pirkanmaan käräjäoikeuteen 4.10.2010 saapuneessa valituksessa vaatinut, että ulosmittaus kumotaan sillä perusteella, että kyseinen moottoripyörä ei ollut ollut A:n omistama, vaan sen oli omistanut ajoneuvorekisterinkin mukaan toinen henkilö. X Oy oli 13.8.2010 sopinut tämän henkilön kanssa suullisesti, että yhtiö ostaa moottoripyörän häneltä 7 000 euron kauppahinnalla. Yhtiö oli saanut moottoripyörän haltuunsa 11.9.2010. Kauppasopimus oli allekirjoitettu 21.9.2010, ja yhtiö oli sen jälkeen rekisteröinyt moottoripyörän ajoneuvorekisteriin omistukseensa. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan

§:n 2 momentin perusteella korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

1. Käräjäoikeuden pyydettyä A:lta asiassa lausumaa A on ilmoittanut, ettei kyseinen moottoripyörä ole koskaan ollut hänen omistuksessaan.
2. Käräjäoikeuden pyydettyä Y Oy:ltä asiassa lausumaa yhtiö on ilmoittanut, että se oli perinyt A:lta ulosottoteitse YEL-vakuutusmaksuja vuosilta 2005 -
3. Sittemmin yhtiö oli saatuaan lisäselvitystä A:n yrittäjätoiminnasta päättänyt vakuutuksen takautuvasti 16.4.
4. Yhtiö on ilmoittanut käräjäoikeudelle, että sillä ei enää tämän jälkeen ole ollut saatavaa A:lta ja että yhtiö oli peruuttanut saatavat ulosotosta.
5. Pirkanmaan ulosottoviraston kihlakunnanvouti on käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että X Oy oli vedonnut asiassa rekisterimerkintään. Pelkkä rekisteritieto oli vain ensikäden tieto ja palveli julkista tarkoitusta. Merkintä tehtiin ilmoittajan antamien tietojen perusteella eikä noiden tietojen oikeellisuutta tarkisteta. Moottoripyörän haltuunotto, kauppasopimuksen allekirjoittaminen ja moottoripyörän rekisteröinti olivat tapahtuneet ulosmittauksen jälkeen.
6. Pirkanmaan ulosottoviraston kihlakunnanulosottomies on ilmoittanut käräjäoikeudelle, että ulosottoasiassa ainoa velkoja oli peruuttanut ulosottohakemuksen ja että valituksen kohteena oleva ulosmittaus oli peruutettu.
7. Käräjäoikeus on 2.11.2010 antamassaan päätöksessä todennut, että Y Oy oli peruuttanut ulosottohakemuksensa ja että valituksenalainen ulosmittaus oli peruutettu. Käräjäoikeus on päättänyt, että lausunnon antaminen ulosottovalituksen osalta raukeaa. Lisäksi käräjäoikeus on hylännyt X Oy:n valtioon kohdistaman oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Käräjäoikeus on muun ohella todennut, että valitusasian käsittelyä ei ollut ollut tarpeen jatkaa, koska velkoja oli peruuttanut ulosottohakemuksensa. Asiassa ei ollut voittanutta tai hävinnyttä osapuolta. Ensisijainen kuluvastuu asiassa oli asianosaisilla. Asiassa ei ollut perusteita velvoittaa valtiota korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikuluja.
8. X Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäyntikulujen jääminen yhtiön vahingoksi oli kohtuutonta. Ulosottomies oli menetellyt selvästi virheellisesti ulosmitattuaan yhtiön omistaman ajoneuvon sellaisen henkilön velasta, joka ei ollut koskaan ajoneuvoa omistanut.
9. Hovioikeus on velvoittanut valtion korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeus on katsonut olevan kohtuutonta, että sivullinen ajoneuvon omistaja joutuisi kärsimään asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Hovioikeus on todennut perusteluinaan, että sekä X Oy ulosottovalituksessaan että A velallisena lausumassaan ovat käräjäoikeudessa ilmoittaneet, ettei ulosmitattu ajoneuvo ollut koskaan ollut A:n omaisuutta. Ulosottomies ei ollut käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa kiistänyt väitettä, mutta oli katsonut, että ajoneuvorekisterin merkintä ei yksinään riittänyt osoittamaan, ettei ajoneuvo olisi ollut A:n omaisuutta. Hovioikeus on todennut, että julkisen rekisterin merkintä luo omistajaolettaman. Ulosottomies ei ollut esittänyt mitään, mikä johtaisi päättelemään, että ajoneuvo olisi ollut A:n omaisuutta. Lausunnon antaminen pääasiassa oli rauennut ulosottovelkojan peruutettua hakemuksensa.
10. Asiassa on kysymys siitä, onko X Oy:llä näissä olosuhteissa oikeus saada valtiolta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta 11.

§:n 2 momentin mukaan jos sivullisen valitus hyväksytään, valtio voidaan sivullisen vaatimuksesta määrätä osittain tai kokonaan korvaamaan tämän kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos kulujen jäämistä sivullisen vahingoksi voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää kohtuuttomana. 12.

§:n 2 momentissa tai sitä koskevissa esitöissä ei määritellä, mitä valituksen hyväksymisellä säännöksessä tarkoitetaan. Esitöiden (HE 83/2006 vp s. 79) mukaan valtion oikeudenkäyntikuluvastuun on tarkoitettu tulevan sovellettavaksi erityisesti silloin, jos yksityinen sivullinen on joutunut puolustautumaan tilanteessa, jossa on tapahtunut suhteellisen selvä virhe. Tällöin kulujen jäämistä sivullisen vahingoksi voitaisiin yleensä pitää kohtuuttomana. Valtion korvausvastuuta ei sitä vastoin ole tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi silloin, kun tapaus on ollut oikeudellisesti tai näytön osalta objektiivisesti katsoen tulkinnallinen tai epäselvä. 13. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2012:6 ilmenee, ulosottovalitusasiassa myös sivullinen vastaa

§:n 1 momentin mukaisesti lähtökohtaisesti itse omista oikeudenkäyntikuluistaan. Korkein oikeus on sanotussa ratkaisussaan myös katsonut, että valtion oikeudenkäyntikuluvastuu voi

§:n nojalla toteutua, paitsi vastapuolen korvausvastuun ohella, myös siitä riippumatta. Kun ulosmittaus oli kumottu ulosottomiehen selvän menettelyvirheen ja virheellisen lainsoveltamisen johdosta, oikeudenkäyntikulujen jäämistä kokonaan sivullisen vahingoksi pidettiin kohtuuttomana. Ratkaisussa KKO 2012:7 Korkein oikeus puolestaan on katsonut, ettei perusteita valtion velvoittamiseen korvaamaan

§:n 2 momentin perusteella sivullisen oikeudenkäyntikuluja ollut tilanteessa, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet eri lopputulokseen sen suhteen, oliko asiassa perustetta katsoa tietty järjestely ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä tarkoitetuksi keinotekoiseksi järjestelyksi. Tuossa ratkaisussa Korkein oikeus on antanut merkitystä muun ohella sille, että vaikka sivullisen ulosottovalitus oli sinänsä hyväksytty, asiassa oli ollut kyse näytöllisesti ja oikeudellisesti tulkinnanvaraisesta tilanteesta, jossa oikeudenkäyntikulujen jääminen sivullisen vahingoksi ei ollut kohtuutonta. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa 14. X Oy on valittanut ulosmittauksesta sivullisena ja tällöin vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut

§:n 2 momentin nojalla.

1. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ulosmittaus on toimitettu Y Oy:n YEL-vakuutusmaksusaatavista. Yrittäjän eläkelain 120 §:n 1 momentin mukaan eläkelaitoksen tämän lain perusteella määräämä työeläkevakuutusmaksu saadaan viivästyskorkoineen ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 3 §:n mukaan tällainen saatava on suoraan ulosottokelpoinen. Ulosottomies on ollut velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin saatavan perimiseksi ulosottotoimin ilman, että hänellä olisi ollut oikeutta ryhtyä tutkimaan, oliko yhtiöllä ilmoittamaansa saatavaa A:lta.
2. Tässä tapauksessa X Oy:n ulosottovalitusta ei ole hyväksytty, mitä valtion kuluvastuu

§:n 2 momentin mukaan lähtökohtaisesti edellyttää. Sen sijaan lausunnon antaminen X Oy:n ulosottovalituksesta on rauennut sen vuoksi, että ulosottoa hakenut Y Oy oli peruuttanut ulosottohakemuksensa ja ulosottomies ulosmittauksen. Y Oy:n menettelystä on siten seurannut, että edellytyksiä ulosottovalituksen käsittelyn jatkamiselle ei enää ole ollut. Pääasiaa ei siis ollut lainkaan tutkittu. X Oy ei ollut kohdistanut oikeudenkäyntikuluvaatimustaan Y Oy:hyn, jota oli käräjäoikeudessa kuultu velkojana. Valtion vastuu X Oy:n oikeudenkäyntikuluista tällaisessa tilanteessa edellyttäisi lähtökohtaisesti sitä, että ulosottotoimen osoitettaisiin menetelleen virheellisesti. Tällaista valtion vastuulle jäävää virheellistä menettelyä asiassa ei kuitenkaan ole voitu todeta. Tämän vuoksi X Oy:n oikeudenkäyntikulujen jäämistä yhtiön vahingoksi ei voida olosuhteet huomioon ottaen pitää kohtuuttomana. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. X Oy:n valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään ja valtio vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö). Esittelijän mietintö Esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö kohtien 1 - 13 osalta vastasi Korkeimman oikeuden päätöksessä lausuttua, esitti, että Korkein oikeus muilta osin lausuisi seuraavan: Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arviointi tässä tapauksessa X Oy on valittanut ulosmittauksesta sivullisena ja tällöin vaatinut vain valtion velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut

§:n 2 momentin nojalla.

§:n 2 momentissa valtion oikeudenkäyntikuluvastuun edellytykseksi on asetettu, että sivullisen valitus hyväksytään. Tällöin valtio voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos oikeudenkäyntikulujen jääminen sivullisen vahingoksi olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Tässä tapauksessa lausunnon antaminen X Oy:n ulosottovalituksesta on rauennut sen vuoksi, että ulosottoa hakenut velkoja oli peruuttanut ulosottohakemuksensa ja ulosottomies oli peruuttanut ulosmittauksen. Koska ulosmittauksen hakeminen ja hakemuksen peruuttaminen ovat perustuneet velkojan toimenpiteisiin, X Oy ei ole tässä tilanteessa omilla toimillaan voinut vaikuttaa siihen, että käräjäoikeus on määrännyt lausunnon antamisen yhtiön ulosottovalituksesta raukeamaan. Se oikeudellinen tarve, jonka perusteella X Oy oli tehnyt ulosottovalituksensa, eli kysymys mahdollisuudesta ulosmitata yhtiön omistamakseen väittämä moottoripyörä A:n velasta, ei kuitenkaan sinänsä ole poistunut sillä, että A:n ulosottovelkoja oli peruuttanut ulosmittausta koskevan hakemuksensa. Ulosmittauksen peruuttaminen ja siihen perustunut lausunnon antamisen raukeaminen X Oy:n ulosottovalituksen johdosta on yhtiön kannalta merkinnyt asiallisesti sitä, että yhtiö on päässyt samaan lopputulokseen kuin jos ulosmittaus olisi kumottu yhtiön ulosottovalituksen johdosta. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että käräjäoikeuden päätös asiassa voidaan rinnastaa

§:n 2 momentissa tarkoitettuun tilanteeseen, jossa sivullisen ulosottovalitus hyväksytään. Siten valtion oikeudenkäyntikuluvastuun ei voida katsoa tällä perusteella poistuneen. Asiassa on kuitenkin lisäksi kysymys siitä, voidaanko oikeudenkäyntikulujen jäämistä X Oy:n vahingoksi pitää olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana. Tältä osin Korkein oikeus todennee, että asiassa ovat jääneet tarkemmin selvittämättä muun ohella ne olosuhteet, joiden vuoksi kyseessä oleva moottoripyörä on ollut ulosmittausta toimitettaessa Pirkanmaan poliisilaitoksen hallussa, kenen nimiin moottoripyörä on ollut ennen ulosmittausta rekisteröitynä ja mikä merkitys näillä seikoilla on ollut arvioitaessa mahdollisuutta ulosmitata moottoripyörä nimenomaan A:n veloista ottaen huomioon, että ulosottomies on käräjäoikeudelle ilmoittanut vain, että moottoripyörän haltuunotto, kauppasopimuksen allekirjoittaminen ja rekisteröinti ovat tapahtuneet vasta ulosmittauksen jälkeen. Selvityksen esittäminen siitä, että ulosmittaukselle edellä kerrotuissa olosuhteissa on ollut riittävä peruste, on kuulunut lähtökohtaisesti ulosottomiehelle. Koska ulosoton edellytykset ovat jääneet epäselviksi, on perusteltua tulkita tilannetta sivullisen eduksi. Tätä lähtökohtaa ei muuta se, että käräjäoikeus ei ole asiallisesti tutkinut ulosmittauksen oikeellisuutta. Korkein oikeus katsonee, että riittävää perustetta ulosmittaukselle ei ole ollut. Tämän vuoksi asiassa on käsillä peruste velvoittaa valtio korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut. X Oy:n ilmoittamien oikeudenkäyntikulujen määrää on pidettävä kohtuullisena. Mainituilla perusteilla hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane. Valtio velvoitettaneen suorittamaan X Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 720 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.