KKO/2012/42

2012 false KKO:2012:42 Velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este. Melkein kaikki velkajärjestelyn piiriin kuuluvat velat olivat rikosperusteisia. Hakija oli velkaantumisestaan lähtien ollut koulutustaan vastaavassa työssä, mutta ei ollut osaksikaan suorittanut velkojaan. Hakijan velkajärjestelylle ei ollut painavia syitä. Vrt. KKO: 2011:9 KKO:2011:76 VJL 10 § 1 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Velkajärjestelyhakemus ja vastaus A pyysi 8.3.2010 vireille tulleessa hakemuksessaan, että hänelle myönnetään velkajärjestely. Hakemuksen liitteestä ilmeni, että A oli velkaantunut vuosina 1992 - 1995 tekemiensä talousrikosten johdosta, minkä vuoksi velkajärjestelylle oli este. A kuitenkin katsoi, että tästä huolimatta velkajärjestely tulisi painavasta syystä myöntää ottaen huomioon velkaantumisesta kulunut aika ja hänen muut olosuhteensa sekä velkajärjestelyn suuri merkitys hänelle. Verohallinto vastusti A:n hakemusta ja vaati sen hylkäämistä. A:n toiminnasta oli aiheutunut suurta taloudellista vahinkoa yhteiskunnalle eikä A ollut maksanut velkaansa osaksikaan. Lapin käräjäoikeuden päätökset 5.7.2010 ja 29.9.2010 Käräjäoikeus totesi, että A:lla on huomattava määrä rikosperusteista velkaa, minkä vuoksi velkajärjestelylle on velkajärjestelylain 10 §:ssä tarkoitettu este. Arvioidessaan mainitun lain 10 a §:ssä tarkoitettujen painavien syiden käsilläoloa käräjäoikeus piti velkajärjestelyn myöntämistä vastaan puhuvana seikkana sitä, että A ei ole lyhentänyt velkojaan juuri lainkaan. Käräjäoikeus totesi, että velkaantumisesta on kuitenkin kulunut aikaa yli 15 vuotta, velkajärjestelyllä on suuri merkitys A:lle ja tämän perheelle, perintä on ollut tuloksetonta eikä velkajärjestelyn myöntämisellä ole suurta merkitystä suurimmalle velkojalle Verohallinnolle. Käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelylle on näiden seikkojen vuoksi painavia syitä ja päätti aloittaa A:n velkajärjestelyn. Käräjäoikeus vahvisti 29.9.2010 antamallaan päätöksellä selvittäjän ehdotuksen mukaisen maksuohjelman A:n maksuohjelmaksi. Maksuohjelman kestoksi määrättiin viisi vuotta. Se määrättiin alkamaan 1.11.2010 ja päättymään 31.10.

1. Asian on ratkaissut käräjätuomari Esko Hohti. Rovaniemen hovioikeuden päätös 5.4.2011 Verohallinto valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että A:lle ei myönnetä velkajärjestelyä ja että vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan. A vaati vastauksessaan hovioikeudelle, että valitus aiheettomana hylätään. Hovioikeus totesi, että A on tuomittu vuonna 2002 rangaistukseen lokakuussa 1993 - syksyllä 1995 tehdystä avunannosta kahteen törkeään veropetokseen ja vuonna 2005 rangaistukseen vuosien 1992 ja 1993 aikana tehdystä kirjanpitorikoksesta ja vuonna 1992 tehdystä törkeästä veropetoksesta. A on näillä tuomioilla velvoitettu maksamaan Verohallinnolle vahingonkorvausta siten, että A:n kokonaisvelkamäärä, josta suurin osa perustuu mainittuihin rikostuomioihin, on yli 2 miljoonaa euroa. Hovioikeus totesi, että rikokset ovat törkeitä ja niistä syntyneet velat muodostavat yleisen esteen A:n velkajärjestelylle. Painavien syiden olemassaoloa arvioidessaan hovioikeus totesi, että tapahtumat, joihin esteen muodostaneet rikostuomiot olivat perustuneet, olivat kaikki jo yli viidentoista vuoden takaa. A oli lopettanut tuomioihin liittyvän yritystoiminnan vuonna 1995 ja ollut siitä lukien koulutustaan vastaavassa palkkatyössä eikä ollut velkaantunut lisää. Velkajärjestelyllä oli A:lle suuri merkitys eivätkä muut velkojat kuin Verohallinto olleet vastustaneet velkajärjestelyn aloittamista. Verohallinnon mahdollisuus saada suoritusta saatavalleen ei merkittävästi muutu, jos A:lle myönnetään velkajärjestely. A oli ulosotossa todettu varattomaksi ja kaikki hänen tulonsa menivät hänen ja hänen perheensä perustoimeentuloon, joten oli selvää, että hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta velkojensa vapaaehtoiseen suorittamiseen. Hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeus, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli painavat syyt esteestä huolimatta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen (eri mieltä) ja Pasi Oikkonen sekä asian esitellyt Suvi Hannula. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Laukkanen oli enemmistön kanssa samaa mieltä velkajärjestelyn myöntämistä puoltavista seikoista. Laukkanen kuitenkin katsoi, että A:n rikoksen laadun ja sillä aiheutetun vahingon määrän ja korvausvelvollisuuden olemattoman lyhennyksen sekä A:n nuorehkon iän huomioon ottaen velkajärjestelylle ei ole painavia syitä. Laukkanen hylkäsi hakemuksen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Verohallinto vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja A:n velkajärjestelyhakemus hylätään. A vastusti antamassaan vastauksessa Verohallinnon vaatimuksia. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Velkajärjestelyn edellytykset ja kysymyksenasettelu
2. A:lle vahvistetun maksuohjelman mukaan hänen velkojensa yhteismäärä on 2 191 348,17 euroa eikä hänellä ole realisoitavaa omaisuutta eikä maksuvaraa. Velkojen huomattava määrä ja A:n maksukyvyttömyys huomioon ottaen velkajärjestelyyn on velkajärjestelylain 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet. A ei myöskään kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään riittävästi voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista. Yleiset edellytykset velkajärjestelyn myöntämiseen ovat siten käsillä.
3. Asiassa on riidatonta, että A:n velat ovat syntyneet rikollisesta toiminnasta, joten velkajärjestelylle on velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n velkajärjestelylle velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä esteestä huolimatta. Sovellettava säännös
4. Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:n estämättä myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
5. Mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 98/2002 vp s. 33) mukaan jos velallisen velat perustuvat törkeään rikokseen taikka jos velallinen on järjestellyt tulojaan tai varojaan pyrkimyksenään välttää velkojensa takaisinmaksamista, on yleensä edellytettävä, että velkojen syntymisestä on kulunut enemmän aikaa kuin silloin, jos on kyse esimerkiksi ilmeisen kevytmielisestä velkaantumisesta. Mitä suurempaa moitittavuutta velkajärjestelyn este osoittaa velallisessa, sitä tärkeämpää on, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä velvoitteidensa hoitamiseen. Esteperusteen laatu
6. A on tuomittu törkeistä talousrikoksista avunantajana ja tekijänä. Hän on ollut vastuuasemassa kahdessa yhtiössä, joiden toiminnassa on suunnitelmallisesti vältetty verojen maksamista. A:n rikosperusteisten velkojen määrä on 2 184 014,02 euroa eli 99,67 prosenttia hänen velkojensa yhteismäärästä.
7. Lähes kaikki A:n velkajärjestelyn piiriin kuuluvat velat ovat rikosperusteisia ja velkaantumisen perusteena olevaa rikollista toimintaa voidaan pitää erityisen moitittavana. Näistä syistä A:n velkajärjestelyä puoltavien seikkojen tulee olla erityisen painavia, jotta velkajärjestely voidaan esteestä huolimatta myöntää. Velkaantumisesta kulunut aika
8. A:n rikosperusteinen maksuvelvollisuus on vahvistettu vuosina 2002 ja 2005 annetuilla rikostuomioilla. Tuomioiden perusteena olevat teot ovat päättyneet jo vuonna
9. Näin ollen A:n velkaantumisesta on kulunut sinänsä melko pitkä aika, mikä voisi puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta
10. Velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana voidaan pitää myös velkajärjestelyn suurta merkitystä A:n ja hänen perheensä toimeentulolle ottaen huomioon velkojen suuri määrä.
11. Vaikka velkajärjestelyllä ei olisi mainittavaa taloudellista merkitystä suurimmalle velkojalle Verohallinnolle, asiassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys on tähän velkojaan kohdistuneista rikosperusteisista veloista. Velkajärjestelyn merkitystä velkojalle ei lähtökohtaisesti voida pitää vähäisenä silloin, kun maksuvelvollisuus perustuu vahingonkorvaukseen, johon velallinen on tuomittu velkojaan kohdistamansa rikoksen johdosta. Näin ollen velkajärjestelyn merkitys velkojalle ei puhu A:n velkajärjestelyn myöntämisen puolesta. Velallisen toimet velkojen maksamiseksi
12. Kun velkaantumisen perustetta voidaan pitää erityisen moitittavana, on tärkeää, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä velvoitteidensa hoitamiseen. Tämä periaate ilmenee ratkaisusta KKO 2011:9, jossa osin rikosperusteisesti velkaantuneen velallisen katsottiin osoittaneen asianmukaista asennoitumista velkavastuuseensa, kun hän oli velkaantumisensa jälkeen siirtynyt uuteen ammattiin, minkä jälkeen hänen velkojaan oli säännöllisesti lyhennetty ulosottotoimenpitein yli 30 000 euroa. Ratkaisussa KKO 2011:76 ilmeisen kevytmielisesti velkaantuneen velallisen velkajärjestelyä puoltavana seikkana pidettiin sitä, että velallinen oli useita vuosia palkastaan ulosmitatuin suorituksin maksanut velkojaan yli 30 000 euroa eikä hänellä ollut ollut mahdollisuutta lyhentää velkojaan olennaisesti enempää.
13. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ei ole suorittanut velkojaan osaksikaan vapaaehtoisin suorituksin. Verohallinnon ilmoituksen mukaan A:lta ei ole saatu suorituksia tuomittuihin korvaussaataviin lukuunottamatta noin sadan euron määrää, joka oli kuitattu A:n veronpalautuksesta.
14. Vuonna 1968 syntynyt A on velkajärjestelyhakemuksen mukaan työskennellyt vuodesta 1995 lukien koulutustaan vastaavassa työssä kokkina ja vuodesta 2001 lukien vaimonsa omistamassa lounasravintolassa. Hän on ilmoittanut nettotulojensa määräksi noin 700 euroa kuukaudessa. Määrä perustuu arvioon, joka on laskettu A:n vuoden 2008 ja 2009 verotustietojen perusteella. Vuonna 2008 A:n nettotulojen määrä on ollut keskimäärin 454,72 euroa kuukaudessa ja vuonna 2009 keskimäärin 803,86 euroa kuukaudessa. A:n maksuvara on negatiivinen 30.6.2012 asti, mutta siitä lukien A:lla on maksuohjelman loppuun 31.10.2015 asti maksuvaraa 33 euroa kuukaudessa.
15. Korkein oikeus toteaa, että A:n nettotulojen määrä on hänen ammattiinsa nähden hyvin vähäinen. Hänellä on kuitenkin melko nuoreen ikäänsä, ammattitaitoonsa ja ansaintakykyynsä nähden ollut edellytykset kohentaa maksukykyään, mutta siihen hän ei ole ryhtynyt. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A ei ole mahdollisuuksiensa mukaisesti pyrkinyt hoitamaan velkojaan.
16. A:n velkajärjestelyä puoltavat syyt eivät sanotun vuoksi ole riittävän painavia velkajärjestelyn myöntämiseksi esteestä huolimatta. Velkajärjestelyn myöntämiselle ei siten ole perusteita. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. A:n velkajärjestelyhakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Kristina Oinonen.