KKO/2012/5

2012 false KKO:2012:5 Käräjäoikeuden määräyksen mukaan A:ta pidettiin erään osakeyhtiön konkurssissa velallisena konkurssilain velallisen velvoitteita koskevia säännöksiä sovellettaessa. A oli määrätty sakon uhalla täyttämään myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuutensa. Kysymys siitä, oliko velallisen velvollisuuksia koskevien säännösten soveltamispiiri voitu laajentaa koskemaan A:ta ja siitä, oliko uhkasakko voitu tuomita pesänhoitajan hakemuksessa väitetyllä perusteella maksettavaksi, kun A oli samaan aikaan vireillä olevassa esitutkinnassa epäiltynä yhtiön toiminnassa tehdyistä rikoksista. KonkL 4 luku 5 § KonkL 4 luku 11 § KonkL 4 luku 12 § IhmisoikeusSop 6 artikla Johdanto Korkeimmassa oikeudessa on kysymys käräjäoikeuden määräyksestä, jonka mukaan A:ta pidettiin X Oy:n konkurssissa velallisena konkurssilain velallisen velvoitteita koskevia säännöksiä sovellettaessa, ja siitä, onko A laiminlyönyt velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden niin, että hänet on voitu tuomita asetettuun uhkasakkoon. Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa sekä asian aikaisemmat vaiheet ja osapuolten lausumat on selostettu jäljempänä Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asian ovat Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ratkaisseet 7.4.2010 käräjätuomari Tarja Silfvenius ja 14.10.2010 käräjätuomari Markku Leporanta. Kouvolan hovioikeudessa ovat asian 2.12.2010 ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Leena Honkanen, Tarja Huossa ja Jussi-Pekka Jutila. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että määräys pitää häntä velallisen edustajana ja päätös tuomita hänet uhkasakkoon kumotaan. A lausui, että hän oli rikostutkinnassa kiistänyt epäilyt ja että pahimmillaan toteutunut menettely johtaa itsekriminalisointiin. X Oy:n konkurssipesä vastasi muutoksenhakemukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. Käräjäoikeus on X Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan hakemuksesta 7.4.2010 konkurssilain 4 luvun 12 §:n 4 momentin nojalla määrännyt, että A:ta oli pidettävä X Oy:n konkurssissa velallisen edustajana. Hakemuksesta on ilmennyt, että käsitys A:sta yhtiön tosiasiallisena toimijana perustui vireillä olevasta esitutkinnasta saatuihin tietoihin. A:lla oli ollut yhtiön tilin käyttöoikeus ja Visa Electron -kortti. A ei ollut vastannut hakemukseen.
2. Käräjäoikeus on 14.10.2010 pesänhoitajan hakemuksesta tuominnut A:n 3 000 euron sakkoon, koska A oli laiminlyönyt konkurssilain 4 luvun 5 §:ssä säädetyn myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuutensa, jonka täyttämiseksi käräjäoikeus oli 30.7.2010 asettanut hänelle sakon uhan.
3. Uhkasakon tuomitsemista koskevan hakemuksen mukaan A ei ollut ottanut yhteyttä pesänhoitajaan, mutta A:n asiamies oli toimittanut lausuman, jossa A oli todennut olleensa yhtiössä vain työntekijänä ja tietävänsä vain tässä ominaisuudessa tietoonsa saamiaan asioita. Hakemuksen perusteeksi on esitetty: Pesänhoitajana allekirjoittaneen tulee laatia pesäluettelo ja velallisselvitys. Selvää on, että A:n ”työntekijän asemassa” saamilla tiedoilla en kykene em. asiakirjoja laatimaan.
4. A on vastustanut uhkasakon tuomitsemista koskevaa hakemusta. Hän ei ollut ollut yhtiön edustaja eikä hänellä ollut hallussaan yhtiön omaisuutta tai muuta aineistoa. A oli ollut valmis vastaamaan tekemäänsä työtä koskeviin kysymyksiin.
5. Pesänhoitajan A:n vastaukseen antamasta lausunnosta ilmenee, että A:n epäiltiin syyllistyneen X Oy:ssä toimiessaan avunantoon törkeään veropetokseen ja rekisterimerkintärikokseen yhtiön toiminnassa, ja että asian esitutkinta oli kesken.
6. Hovioikeus, jonne A on kannellut velallisena pitämistä koskevasta 7.4.2010 annetusta käräjäoikeuden päätöksestä ja uhkasakon tuomitsemista koskevasta 14.10.2010 annetusta käräjäoikeuden päätöksestä, on pysyttänyt nämä päätökset. Uhkasakon tuomitsemisen osalta hovioikeus on todennut A:n ilmoittaneen pesänhoitajalle ainoastaan, ettei hän tiedä yhtiön asioista mitään. A oli näin menettelemällä laiminlyönyt myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuutensa.
7. A on vedonnut muutoksenhakemuksessaan Korkeimmassa oikeudessa siihen, että käsitys hänen asemastaan yhtiössä oli ollut virheellinen. Yhtiön työntekijänä hän ei ollut tiennyt mitään sen asioista, mutta oli kuitenkin ilmoittanut pesänhoitajalle olevansa valmis vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, joista jotain tietää. Tilanne, jossa hänen on vapautensa säilyttämiseksi keksittävä totuudenvastaisia vastauksia, johtaa pahimmillaan itsekriminointiin.
8. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko velallisen velvollisuuksia koskevien konkurssilain säännösten soveltamispiiri voitu laajentaa koskemaan A:ta ja toiseksi siitä, onko uhkasakko voitu tuomita maksettavaksi pesänhoitajan hakemuksessa väitetyllä perusteella, ottaen huomioon myös sen, että A on ollut samaan aikaan vireillä olevassa esitutkinnassa epäiltynä yhtiön toiminnassa tehdyistä rikoksista. Sovellettavista konkurssilain säännöksistä
9. Konkurssilain 4 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan, jos konkurssiin asetettu on yhteisö tai säätiö, velallista koskevia luvun 5 ja 11 §:ää sovelletaan muun muassa siihen, joka on henkilökohtaisesti vastuussa yhteisön velvoitteista, kuten yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön toimitusjohtajaan tai hallituksen jäseneen. Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen määräyksestä velallisena pidetään 1 momentissa tarkoitettuja lainkohtia sovellettaessa myös sitä, joka on tosiasiallisesti johtanut yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön toimintaa tai hoitanut sen hallintoa tai omaisuutta.
10. Konkurssilain 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan velallisen on myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja konkurssimenettely voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan velallisen tulee erityisesti 1) huolehtia siitä, että pesänhoitaja saa pesään kuuluvan omaisuuden ja velallisen käyttämät toimitilat hallintaansa sekä pääsyn velallisen tietojärjestelmiin, 2) antaa pesänhoitajalle pesäluettelon laatimista varten tarpeelliset tiedot konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta ja konkurssisaatavista, sekä 3) antaa pesänhoitajalle muut tämän tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Pykälän 3 momentin mukaan velallisen on ilmoitettava pesänhoitajalle yhteystietonsa ja oltava tarvittaessa pesänhoitajan tavoitettavissa. Pesänhoitajan pyynnöstä velallisen on saavuttava pesänhoitajan tai velallisen toimitiloihin 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa täyttämiseksi.
11. Konkurssilain 4 luvun 6 §:ssä on säädetty pesäluettelon vahvistamisesta ja tietojen antamisesta ja 11 §:ssä niskoittelevaan velalliseen kohdistettavista pakkokeinoista, joita ovat uhkasakko ja vankeus. Sanotun 11 §:n 1 momentin mukaan, jos velallinen laiminlyö 5 §:ssä säädetyn myötävaikutus- tai tietojenantovelvollisuutensa niin, että pesänhoitaja ei kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti tai kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi taikka antamasta 6 §:n nojalla tietoja pesäluetteloa varten, tuomioistuimen on pesänhoitajan vaatimuksesta määrättävä velallinen sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa. Jollei velallinen viivytyksettä täytä velvollisuuttaan, hänet on tuomittava uhkasakkoon. Pykälän 2 momentin mukaan, jos velallinen jatkaa niskoitteluaan 1 momentin nojalla tuomitusta uhkasakosta huolimatta, tuomioistuin voi pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä velallisen vankeuteen, kunnes hän täyttää velvollisuutensa. Velallinen voidaan uhkasakkoa asettamattakin tai asetettua uhkasakkoa tuomitsematta määrätä vankeuteen, jos on ilmeistä, että velallinen niskoittelee uhkasakosta huolimatta. Velallista ei saa pitää vangittuna enempää kuin kuusi kuukautta. Itsekriminointisuojan keskeinen sisältö
12. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään, esimerkiksi ratkaisussa KKO 2009:80 (kohta 17) todennut, että oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu rikoksesta epäillyn oikeus sekä esitutkinnassa että muussa viranomaismenettelyssä vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Oikeutta pysyä vaiti on arvioitava syytetyn näkökulmasta ja niiden tietojen perusteella, joita hänellä on silloin, kun häneltä pakon tai rangaistuksen uhalla vaaditaan tietoja. Syytetyllä ei ole velvollisuutta antaa sellaisia tietoja, joiden hän on perustellusti voinut arvioida vaarantavan tai heikentävän omia puolustusmahdollisuuksiaan. Samasta lähtökohdasta on arvioitava myös sitä, miten läheisesti tiedot liittyvät siihen rikokseen, josta häntä samaan aikaan epäillään. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan riittävää tässä suhteessa on jo se, ettei tietoja vaadittaessa ole voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tiedot saattavat olla merkityksellisiä rikosasiassa.
13. Itsekriminointisuoja merkitsee sitä, ettei rikoksesta epäiltyä tai syytteessä olevaa saa pakottaa tai painostaa myötävaikuttamaan omalla toiminnallaan syyllisyytensä selvittämiseen. Tämä periaate, joka liittyy rikoksesta epäillyn oikeussuojaan, voi tulla sovellettavaksi myös konkurssi- tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä (ks. ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Kansal v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.4.2004 ja Marttinen v. Suomi 21.4.2009).
14. Kuten ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisusta Marttinen v. Suomi ilmenee, velalliselta voidaan vaatia varallisuustietoja, jos on olemassa joko lain tai vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella takeet siitä, ettei näin saatuja tietoja käytetä hyödyksi vireillä olevassa esitutkinnassa tai rikosoikeudenkäynnissä. Tällaisia oikeusturvatakeita ei nyt puheena olevaan menettelyyn liittyen ole lakiin kuitenkaan sisällytetty eikä sellaisia voida vakiintuneeseen oikeuskäytäntöönkään perustaa. Velallisen velvollisuuksia koskevien säännösten soveltamispiirin laajentaminen koskemaan A:ta
15. Konkurssilain 4 luvun 12 §:n 4 momentin 1 kohdan nojalla velallisen velvollisuuksia koskevia säännöksiä voidaan siis tuomioistuimen määräyksestä laajentaa koskemaan muun muassa henkilöä, joka on tosiasiallisesti johtanut yhteisön toimintaa tai hoitanut sen omaisuutta. Määräys voidaan antaa myös henkilölle, jolla ei ole muodollista asemaa hallinnossa ja jota ei olisi pitänytkään ilmoittaa esimerkiksi kaupparekisteriin yhtiön edustajaksi. Hakemuksen mukaan A oli ollut yhtiön todellinen toimija, jolla oli ollut yhtiön tilinkäyttöoikeus ja maksukortti. Tiedossa ei ollut muita yhtiön toiminnassa mukana olleita henkilöitä, jotka voisivat antaa yhtiötä koskevia tietoja. A ei ollut vastustanut hakemusta. Määräykselle on siten ollut lain mukaiset perusteet. Vaikka A:han on voitu määräyksen perusteella soveltaa muun muassa velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuutta koskevaa säännöstä pakkokeinoineen, ei määräyksen antamisen itsessään voida katsoa loukanneen A:n oikeusasemaa. Tämän arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko A ollut samaan aikaan rikoksesta epäillyn asemassa. Velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden täyttäminen ja itsekriminointisuoja
16. Velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus koskee pesäluetteloon merkittävien tietojen lisäksi kaikkia sellaisia pesän selvittämiseksi tarvittavia tietoja, joita pesänhoitaja tai velkojat pyytävät ja jotka velallinen voi antaa. Kuten lain esitöistä ilmenee, velallisen tulee myös oma-aloitteisesti ilmoittaa sellaiset seikat, jotka velallisen tieten voivat olla pesänhoitajan tehtävien suorittamiseksi tarpeen (HE 26/2003 vp s. 63). Konkreettinen myötävaikutus taas on tarpeen esimerkiksi pesän tietojärjestelmiin pääsemiseksi. Jos näiden velvollisuuksien laiminlyönnistä johtuu, ettei pesänhoitaja kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti, velallinen voidaan määrätä sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa, ja jos niskoittelu jatkuu, tuomita uhkasakkoon ja painostusvankeuteen.
17. A on edellä todetuin tavoin jättänyt vastaamatta käräjäoikeuden lausumapyyntöön koskien pesänhoitajan hakemusta määräyksestä, että A:ta on pidettävä X Oy:n konkurssissa velallisen edustajana. A on niin ikään laiminlyönyt vastata lausumapyyntöön pesänhoitajan vaatimuksesta velvoittaa hänet sakon uhalla täyttämään velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden. Pesänhoitaja on hakemuksessaan uhkasakon asettamisesta 1.6.2010 käräjäoikeudelle lausunut, että A oli käräjäoikeuden 7.4.2010 antaman päätöksen jälkeen ollut yhteydessä häneen luvaten palata asiaan. A ei kuitenkaan ollut ottanut uudelleen yhteyttä pesänhoitajaan. A ei siten ole ollut konkurssilain edellyttämin tavoin pesänhoitajan tavoitettavissa.
18. Velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus konkurssissa on huomattavan laaja. Velallisen laiminlyödessä velvollisuutensa sen täyttämisen tehosteena voidaan käyttää ankariakin pakkokeinoja. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että se velallisen toimintavelvollisuuden laiminlyönti, jonka johdosta pakkokeinon tuomitsemista vaaditaan, on riittävästi yksilöity. Velvollisuuden täyttämisen tulee olla velallisen tosiasiallisten mahdollisuuksien rajoissa ja tuomioistuimen tulee arvioida myös sitä, onko tietojen antamiseen velvoittaminen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaista.
19. Pesänhoitajan asiassa esittämän selvityksen mukaan A on ollut esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä koko sen ajan, jona häneltä on vaadittu antamaan tietoja sakon uhalla. A on siten tuolloin ollut ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössään omaksuman tulkinnan mukaisesti rikoksesta syytetyn asemassa. Kohdissa 12 - 13 todettujen itsekriminointisuojan arviointiperusteiden nojalla A:han kohdistuneet rikosepäilyt ja pesänhoitajan tarvitsemat tiedot ovat saattaneet koskea samoja seikkoja siten, että tietojen antaminen olisi voinut vaarantaa A:n puolustautumismahdollisuuksia.
20. Käräjäoikeuden asetettua A:lle sakon uhan A on asiamiehensä välityksellä ilmoittanut 31.8.2010 pesänhoitajalle olleensa yhtiössä vain työntekijänä ja olevansa valmis vastaamaan tähän työhön liittyviin kysymyksiin. A on toistanut tämän näkemyksen 20.9.2010 käräjäoikeudelle annetussa lausumassa, joka koski vaatimusta uhkasakon tuomitsemisesta. Pesänhoitajan hakemus on perustunut siihen, ettei A ollut ottanut yhteyttä pesänhoitajaan ja etteivät ne tiedot, jotka hän oli asiamiehensä välityksin ilmoittanut voivansa yhtiön entisenä työntekijänä antaa, olleet pesänhoitajan tehtävien suorittamisen kannalta riittäviä.
21. Pesänhoitajan hakemuksessa uhkasakon tuomitsemisesta tai pesänhoitajan 1.10.2010 käräjäoikeudelle antamassa lausumassa ei ole väitetty, että pesänhoitaja olisi vaatinut A:ta antamaan joitakin yksilöityjä tietoja tai suorittamaan tietyn toimenpiteen. Myöskään esitutkinnassa A:n osalta tutkittavana olleista rikosepäilyistä ei ole esitetty juuri muuta selvitystä kuin rikosnimikkeet. Tuomioistuimella ei ole näiden tietojen nojalla ollut riittäviä perusteita katsoa, että A oli laiminlyönyt sellaisen pesänhoitajan häneltä vaatiman konkurssivelallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden, jonka hän olisi voinut täyttää toimintamahdollisuuksiensa rajoissa ja tulematta pakotetuksi myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Tämän vuoksi uhkasakon tuomitsemiselle ei ole ollut edellytyksiä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin A:n kantelussa on ollut kysymys käräjäoikeuden 7.4.2010 antamasta päätöksestä nro
22. Hovioikeuden päätös kumotaan käräjäoikeuden 14.10.2010 antamaa päätöstä nro 12559 koskevilta osin. A vapautetaan maksamasta uhkasakkoa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Matti Sepponen.