2012 false KKO:2012:64 A omisti keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttivat hallitsemaan yhtiön rakennuksessa myymälä-, toimisto- ja varastohuoneistoja. B hankki kiinteistöosakeyhti

§:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Saman säännöksen 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Osakeyhtiölain 18 luvun säännöksiä säädettäessä asia ei ollut ollut käsiteltävänä perustuslakivaliokunnassa eikä osakeyhtiölain säännösten näin ollen ollut nähty olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. A Oy ei ollut vaatinut, että jutussa olisi sovellettava osakeyhtiölain 18 luvun säännösten asemesta lunastuslakia. A Oy oli katsonut, että perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla tulisi lunastushintaa määrättäessä ottaa huomioon vahinko, joka yhtiölle aiheutui. Yhtiön mukaan ristiriita osakeyhtiölain ja perustuslain omaisuuden suojasäännöksen osalta syntyi, koska yhtiö ei voinut saada korvausta sille syntyneestä vahingosta kiinteistöosakeyhtiöön sovellettavan osakeyhtiölain nojalla. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut ristiriitaa osakeyhtiölain ja perustuslain säännösten välillä. Osakeyhtiölain säätämisvaiheessakaan tätä ristiriitaa ei ollut nähty, koska asiassa ei ollut kuultu perustuslakivaliokuntaa. Käräjäoikeus katsoi, ettei se voinut edes perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla määrätä lunastushintaa siten, että A Oy:n väitetty vahinko liiketoiminnan menetyksestä ja muuttokustannuksista voitaisiin siinä huomioida. Käräjäoikeus hylkäsi A Oy:n muutoksenhakemuksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Sirpa Ahola. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A Oy:lle myönnettiin valituslupa. A Oy vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että ensisijaisesti Korkein oikeus vahvistaa lunastuksen kohteena olevien A Oy:n omistamien osakkeiden yhteiseksi lunastushinnaksi 1 050 000 euroa ja että B velvoitetaan suorittamaan sanottu lunastushinta A Oy:lle sekä että toissijaisesti Korkein oikeus vahvistaa lunastushinnaksi 850 000 euroa ja lunastuslaissa tarkoitetuksi vahingonkorvaukseksi 200 000 euroa ja että B velvoitetaan suorittamaan nämä määrät yhtiölle. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. A Oy, joka on harjoittanut laukkujen vähittäis- ja tukkumyyntiä, korjaustoimintaa sekä valmistusta, on omistanut käräjäoikeuden tuomiossa mainitut Oy Iso-Roobertinkatu 6:n osakkeet. Osakkeet oikeuttivat kahden varaston, myymälän ja toimiston hallintaan kiinteistöosakeyhtiön omistamassa, vuonna 1967 valmistuneessa rakennuksessa. A Oy on merkinnyt toisen varaston ja myymälän hallintaan oikeuttavat osakkeet 14.6.1966 ja ostanut toisen varaston ja toimiston hallintaan oikeuttavat osakkeet 19.11.
3. B on 21.12.2005 ostanut kiinteistöosakeyhtiön osakkeita niin, että hänen osuutensa sen osakkeista on kaupan jälkeen ollut 93,28 prosenttia osakekannasta ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. B on esittänyt osakeyhtiölain mukaisen lunastusvaatimuksen.
4. Osakkeiden lunastamista koskeva välimiesmenettely on tullut vireille 15.1.
5. Välimiesoikeus on 6.6.2007 antamassaan päätöksessä vahvistanut, että B:llä oli oikeus lunastaa kyseiset osakkeet ja että B oli velvollinen maksamaan lunastushinnalle korkoa 4 prosenttia 15.1.2007 lukien siihen asti, kunnes lunastushinta on maksettu. Välimiesoikeus on välitystuomiossaan 12.11.2007 katsonut kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden käyväksi arvoksi 640 000 euroa ja näin määräytyvän lunastushinnan sisältävän kokonaiskorvauksen osakkeista. Välimiesoikeus on hylännyt A Oy:n korvausvaatimuksen liikepaikan menetyksestä ja liikkeen poismuutosta aiheutuneista vahingoista.
6. A Oy ei ole käräjäoikeudessa hakenut muutosta väli-miesoikeuden päätökseen siltä osin kuin välimiesoikeus oli vahvistanut B:llä olevan oikeus lunastaa A Oy:n omistamat osakkeet. Välimiesoikeuden päätös on siten tältä osin lainvoimainen. Kysymyksenasettelu
7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys lunastushinnan määräämisestä ja erityisesti siitä, onko lunastushintaa määrättäessä otettava huomioon lunastuksen saajalle liiketilojen hallinnan menetyksestä syntyneet kustannukset ja vahingot tai onko lunastaja velvollinen korvaamaan mainitut vahingot. Ensin on kuitenkin arvioitava sitä, onko osakkeiden lunastushinnan määräämiseen ja lunastushinnalle maksettavaan korkoon sovellettava voimassa olevaa vai kumottua osakeyhtiölakia. Sovellettava laki
8. Osakeyhtiölaki (624/2006) on tullut voimaan 1.9.
9. Uudella lailla on kumottu vuoden 1978 osakeyhtiölaki (734/1978) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajan oikeuteen ja velvollisuuteen lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet sillä perusteella, että hänellä on yli yhdeksän kymmenesosaa yhtiön osakkeista ja äänistä, sovelletaan vanhaa lakia, jos lunastusvaatimus perustuu ennen uuden lain voimaantuloa vallinneisiin seikkoihin. Pykälän 2 momentissa säädetään, että lunastusmenettelyyn sovelletaan vanhaa lakia, jos lunastaja on ilmoittanut lunastusvaatimuksensa yhtiölle tai vähemmistöosakkeenomistaja vaatinut osakkeensa lunastamista välimiesmenettelyssä ennen uuden lain voimaantuloa.
10. Mainittu voimaanpanolain 20 §:n 1 momentti koskee vähemmistöosakkeiden lunastusoikeutta ja -velvollisuutta. Sanotun pykälän 2 momentti koskee puolestaan lunastusmenettelyyn sovellettavaa lakia. Kun lunastusmenettelyssä määritetään lunastushinta ja sille maksettava korko, lunastushinnan ja koron määräämiseen tulee sovellettavaksi voimaanpanolain 20 §:n 2 momentti. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, ettei lunastusvaatimusta tässä tapauksessa ole esitetty kiinteistöosakeyhtiölle ennen uuden lain voimaantuloa. Lunastushinta ja sille maksettava korko määräytyvät siten uuden osakeyhtiölain 18 luvun säännösten perusteella. Vähemmistöosakkeiden lunastushintaa koskevat säännökset
11. Osakeyhtiölain 18 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä (lunastaja), on oikeutettu käyvästä hinnasta lunastamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet. Sanotun luvun 7 §:n 1 momentissa säädetään, että osakkeen lunastushinta on määritettävä välimiesmenettelyn vireilletuloa edeltävän ajankohdan käyvän hinnan mukaan. Laissa ei ole määritelty, mitä osakkeen lunastushinnalla ja käyvällä hinnalla tarkoitetaan.
12. Vuoden 1895 osakeyhtiölaissa ei ollut säännöksiä vähemmistöosakkeiden lunastamisesta. Vähemmistöosakkeiden lunastamisesta otettiin säännökset 1.1.1980 voimaan tulleeseen osakeyhtiölakiin (734/1978). Jos emoyhtiö yksin tai tytäryhtiöineen omisti enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa toisen tytäryhtiön osakkeista ja näin omistettujen osakkeiden tuottama äänimäärä oli suurempi kuin yhdeksän kymmenesosaa tytäryhtiön osakkeiden yhteisestä äänimäärästä, oli emoyhtiöllä lain 14 luvun 8 §:n nojalla oikeus käypään hintaan lunastaa jäljellä olevat osakkeet viimeksi mainitun tytäryhtiön muilta osakkeenomistajilta. Esitöissä todettiin, että lunastusoikeuden vastapainoksi vähemmistöosakkeenomistajille turvattiin niin korkea lunastushinta, että he voivat tappiotta sijoittaa pääomansa muualle (HE 27/1977 vp s. 108). Osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan osakkeiden lunastushinnan määrätessään välimiesten oli otettava huomioon kaikki kussakin yksittäistapauksessa asiaan vaikuttavat seikat. Välimiesten oli siten yleisten arvostusperusteiden ohella otettava huomioon myös kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet. Lunastushinnan tavoitteeksi asetettiin osakkeiden käypä todellinen arvo. On syytä todeta, että lain valmistelussa harkittiin, olisiko laissa tarkemmin määrättävä perusteet, joiden mukaan osakkeiden arvostuksen tulee tapahtua. Kielteiseen tulokseen päädyttiin lähinnä sillä perusteella, että osakkeiden arvostusperusteet eivät näyttäneet olevan muotoiltavissa sellaisiksi yleisiksi säännöiksi, jotka olisivat kohtuullisen suppeat, mutta silti niin yksityiskohtaiset, että kussakin yksittäistapauksessa esiintyvät seikat tulisivat otetuiksi huomioon (HE 27/1977 vp s. 116).
13. Vuoden 1978 osakeyhtiölain uudistuksen yhteydessä vuonna 1997 lunastusoikeus ja -velvollisuus ulotettiin koskemaan myös luonnollista henkilöä. Voimassa olevan osakeyhtiölain 18 luku rakentuu näin kehittyneen sääntelyn periaatteiden pohjalle. Lain esitöiden (HE 109/2005 vp s. 173) mukaan lähtökohtana käyvän hinnan määrittelylle on osakkeen markkinahinta. Lakiin ei katsottu enää tarpeelliseksi ottaa nimenomaista säännöstä siitä, että välimiesten oli hinnanmäärityksessä otettava huomioon kaikki kussakin yksittäistapauksessa asiaan vaikuttavat seikat. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut muuttaa käyvän hinnan määrityksessä noudatettavia oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa muodostuneita periaatteita.
14. Vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölailla (809/1991) suljettiin pois mahdollisuus soveltaa asunto-osakeyhtiöön osakeyhtiölain vähemmistöosakkeiden lunastamista koskevia säännöksiä. Asunto-osakeyhtiölakiin otettiin säännökset lain soveltamisesta keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön, jollei yhtiö-järjestyksessä ollut toisin määrätty. Lakia ei kuitenkaan voimaanpanosäännöksen mukaan sovellettu keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön, jos sen perustamista koskeva ilmoitus oli tehty ennen 1.1.1992, ellei sen yhtiöjärjestyksessä toisin määrätty. Vastaavansisältöiset säännökset sisältyvät voimassa olevaan asunto-osakeyhtiölakiin (1599/2009).
15. Oy Iso-Roobertinkatu 6 on keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, jonka tarkoituksena on omistaa ja hallita yhtiön omistamaa rakennusta ja jonka osakkeet tuottavat oikeuden hallita yhtiön rakennuksessa olevia huoneistoja. Huoneistojen yhteenlasketusta lattiapinta-alasta yli puolta ei ole määrätty osakkeenomistajien hallinnassa oleviksi asuinhuoneistoiksi. Kiinteistöosakeyhtiön perusilmoitus on kuitenkin tehty ennen 1.1.
16. Näin ollen kiinteistöosakeyhtiöön ei sovelleta asunto-osakeyhtiölakia, kun yhtiön yhtiöjärjestyksessä ei ole tältä osin toisin määrätty, vaan sovellettaviksi tulevat osakeyhtiölain säännökset. Osakeyhtiölain mukainen lunastushinta kiinteistöosakeyhtiössä
17. Osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 §:n mukaan osakkeiden lunastushinta määräytyy siis osakkeiden käyvän hinnan mukaan. Vähemmistöosakkeiden lunastusta koskevat säännökset on säädetty lähinnä liiketoimintaa harjoittavia osakeyhtiöitä silmällä pitäen. Laissa ei ole säännöksiä vähemmistöosakkaalle osakkeiden lunastamisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta. Vuoden 1978 osakeyhtiölaki oli asiallisesti samansisältöinen. Myöskään lakien esitöissä ei ole käsitelty vähemmistöosakkaalle aiheutuvien vahinkojen huomioon ottamista osakkeita lunastettaessa.
18. Lunastussäännöstön tarkoituksena voidaan nähdä olevan tarjota enemmistöosakkaalle mahdollisuus ottaa osakeyhtiön omistus haltuunsa kokonaan ja siten mahdollistaa yhtiön hallinnointi ja sen varojen käyttö tarvitsematta ottaa huomioon yhtiön vähemmistöosakkeenomistajien etua ja oikeuksia. Lunastusmenettelyllä poistetaan tällaisissa yhtiöissä helposti syntyvät eturistiriidat enemmistö- ja vähemmistöosakkeenomistajien välillä. Vähemmistöosakkeenomistajan näkökulmasta lunastaminen merkitsee sitä, että hänelle tarjoutuu mahdollisuus saada osansa yhtiön arvosta rahana silloin, kun yhtiö on enemmistöosakkaan määräävän aseman vuoksi muuttanut luonnettaan. Kun vähemmistöosakas saa yhtiöosuuttaan vastaavan määrän rahana, hän voi vapaasti sijoittaa samat varat uudelleen. Lunastussäännöstö kuvastaa osaltaan osakeyhtiön luonnetta pääomayhtiönä.
19. Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö poikkeaa liiketoimintaa harjoittavasta osakeyhtiöstä siltä osin, että osakkeiden omistukseen liittyy oikeus huoneiston tai muun tilan yksinomaiseen hallintaan. Osakkeiden omistaminen ei siten merkitse vain varojen sijoittamista tuoton saamiseksi, mikä oletetaan liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön perimmäiseksi tarkoitukseksi. Keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden omistus on keino saada tietty tila pysyvästi yksinomaiseen hallintaan. Osakeyhtiöoikeuden periaatteet turvaavat yhtiöjärjestykseen otetun hallintaoikeuden pysyvyyden. Tämä hallintaoikeus voidaan myös nähdä eräänlaisena välillisenä omistusoikeutena.
20. Lunastustilanteessa vähemmistöosakas menettää keskinäisessä kiinteistöosakeyhtiössä paitsi normaalit osakkeen omistukseen liittyvät yhtiöoikeudelliset taloudelliset ja hallinnolliset oikeutensa myös osakkeiden tuottaman hallintaoikeuden. Tätä tilannetta varten ei ole laissa olemassa erityissäännöksiä, eikä lakien esitöissäkään ole osoitettu ratkaisua siihen, miten lunastuksen aiheuttamat kustannukset ja vahingot katetaan. Asunto-osakeyhtiöissä asuntohuoneiston lunastaminen vastaavissa tilanteissa ei ole lain mukaan mahdollista. On katsottu, että osakkeenomistajan pakottaminen lunastusmenettelyn myötä muuttamaan asunnostaan olisi asunto-osakeyhtiölainsäädännön oikeuspoliittisten perustavoitteiden vastaista (HE 27/1977 vp s. 125).
21. Tiettyjen tilojen hallintaoikeus saattaa tosin keskinäisessä kiinteistöosakeyhtiössäkin käytännössä olla pelkkä taloudelliseksi luonnehdittava oikeus. Tämä on tilanne esimerkiksi silloin, kun osakkeiden omistukseen liittyvä hallintaoikeus on vuokrasopimuksella siirretty kolmannelle ja vuokranantajan oikeudet siirtyvät osakkeiden lunastajalle. Näissä tapauksissa osakkeiden käyvän hinnan mukainen lunastussumma antaa lunastuksen saajalle kattavan vastineen hänen menetyksestään.
22. Toisin on, kun kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden tuottama hallintaoikeus on vähemmistöosakkaan omassa välittömässä käytössä. Tällöin lunastaminen kohdistuu paitsi taloudellisiin arvoihin myös omistusoikeuteen rinnastettavaan hallintaoikeuteen. Sen menettämisestä voi, kuten tässä tapauksessa, aiheutua osakkeiden omistajalle ylimääräisiä kuluja ja taloudellisia tappioita hänen joutuessaan siirtämään liiketoimintansa pois hallitsemistaan tiloista. Syntyy menetystä, jota osakkeiden pelkkään vaihto-, substanssi- tai tuottoarvoon tai muuhun arvostusmenetelmään perustuva lunastushinta ei kata. Lunastushinta ja omaisuudensuoja 19.

§:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentista ilmenee, ettei omaisuutta saa pakkolunastaa yleiseen tarpeeseen muutoin kuin lakiin perustuen ja täyttä korvausta vastaan. Tässä asiassa A Oy on esittänyt, että osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 §:n säännöksiä tulisi tulkita perusoikeusmyönteisesti ottamalla huomioon omaisuuden perusoikeussuoja ja lunastuslain periaatteet niin, että lunastushinnassa otettaisiin huomioon kohteen käyvän arvon ohella myös liiketoiminnan keskeytymisestä ja siirtämisestä lunastuksen kohteeksi joutuneelle aiheutuneet kustannukset. 20. Korkein oikeus toteaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ole lausunut osakeyhtiölain lunastussäännösten perustuslainmukaisuudesta silloin, kun säännökset on sisällytetty lainsäädäntöön tai niitä on muutettu. Sen sijaan valiokunta on antanut lausuntonsa eräästä, tätä sivuavasta eli valtion vakuusrahastoa koskevasta säännöksestä, jonka mukaan tietyt pankkien osakkeet voitiin lunastaa muun muassa mainitulle rahastolle täyttä korvausta vastaan. Säännöksessä esitettiin säädettäväksi, että osakkeiden käyvän hinnan määrittämiseen ja lunastusmenettelyyn sovellettaisiin, mitä osakeyhtiölain (734/1978) 14 luvun 19 §:n 4 ja 5 momentissa sekä mainitun luvun 20 ja 21 §:ssä säädetään. Valiokunnan mukaan (PeVL 53/2001 vp s. 2) täyden korvauksen vaatimus täyttyy, kun lunastuskorvauksen perusteisiin ja määräämiseen sovelletaan lunastuslakia. Valiokunta totesi, että osakkeiden käyvän hinnan määrittämiseen ja lunastusmenettelyyn sovelletaan ehdotuksen mukaan kuitenkin osakeyhtiölain säännöksiä. Koska täyden korvauksen periaate ilmenee itse lainkohdasta ja koska menettelynä noudatetaan osakeyhtiössä yleisesti käytettävää lunastusmenettelyä, valiokunta katsoi ehdotuksen olevan tältä osin sopusoinnussa

§:n 2 momentin kanssa.

1. Edellä selostetusta perustuslakivaliokunnan lausunnosta ei voida päätellä, minkä sisältöinen lausunto olisi ollut, jollei säännöksessä olisi ollut nimenomaista mainintaa siitä, että lunastaminen tapahtui täyttä korvausta vastaan. Sen sijaan lausunnosta ilmenee perustuslakivaliokunnan katsoneen, että täyden korvauksen vaatimus täyttyy myös osakkeiden lunastustilanteessa, jos lunastuslain korvausperusteita sovelletaan korvausta määrättäessä.
2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan ottanut kantaa lunastuskorvauksen suhteeseen omistusoikeuden suojaan, sellaisena kuin se on ilmaistu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa. Ratkaisuista on todettavissa pääsääntö, jonka mukaan lunastuskorvauksen täytyy olla kohtuullinen suhteessa sen esineen arvoon, joka lunastetulta on viety, vaikka yleiset hyväksyttävät syyt saattavat puhua sellaisen korvauksen puolesta, joka on alempi kuin markkinahinta (ks. esim. tuomio 29.3.2006 Scordino v. Italia, kohdat 93 - 98 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).
3. Tuomiossaan 10.7.2007 Kanala v. Slovakia tuomioistuin on ottanut kantaa tapaukseen, joka koski mahdollisuutta lunastaa kiinteätä omaisuutta entisten liikekumppanusten välillä, tosin pakkotäytäntöönpanoon liittyen. Tuomioistuin katsoi (kohta 60), että viranomaiset estivät valittajaa saamasta kohtuullisen mahdollisuuden myydä omaisuutensa sen todellisesta arvosta, kun ne hyväksyivät sen, että toinen osaomistaja hankki valittajan osuuden alle sen markkina-arvon. Itse lunastusmahdollisuutta kohtaan ei esitetty arvostelua. Sen sijaan ei ollut selvää yleisen edun sanelemaa oikeutusperustetta sille, että kansallinen oikeus salli tällaisen taloudellisesti edullisen hankinnan, jossa omaisuuden todellista arvoa ja siten myöskään velkojien oikeuksia ei otettu huomioon.
4. Ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti todennut, että valtiolla on tietty harkintavalta lunastuskorvauksen suhteen. Harkintavarasta riippumatta korvaus ei ole kohtuullinen, jollei se tavalla tai toisella kata sitä erityistä menetystä, joka johtuu siitä, että lunastetulta viedään välineet tulon hankkimiseksi (ks. esimerkiksi tuomio 11.4.2002 Lallement v. Ranska, kohta 18). Uudemmassa oikeuskäytännössään tuomioistuin on myös todennut katsovansa, ettei valtion tulisi joutua velvolliseksi suorittamaan korvausta kaikissa niissä tapauksissa, joissa lunastus saa aikaan henkilön tai yhteisön toiminnan väliaikaisen tai lopullisen päättymisen, mutta periaatteessa kohtuuttomana tuomioistuin ei ole pitänyt sitä, että kansallisessa oikeudessa otettaisiin huomioon mainittu olosuhde lunastuksen vaikutusten kokonaisarvioinnissa (ks. tuomio 26.7.2011 Choromidis v. Kreikka, kohta 68).
5. Edellä selostettujen suuntaviivojen pohjalta voidaan tässä tapauksessa lähteä siitä, ettei ihmisoikeusvelvoitteiden täyttäminen edellytä valtion turvaavan sellaista lunastetun hyödykkeen markkinahinnan ylittävää korvausta, joka kattaisi myös lunastukseen liittyvät kulut ja tulonmenetyksen silloin, kun kysymyksessä on yleisen edun vuoksi luotu lunastusjärjestelmä. Tästä huolimatta huomionarvoista on, että ansaintatarkoitukseen käytetyn hyödykkeen menettämiseen on suhtauduttava eri tavalla kuin muun omaisuuden lunastamiseen. Tällaisen hyödykkeen lunastuskorvausta harkittaessa on sen erityisellä käyttötarkoituksella merkitystä. Liiketoiminnan huomioon ottaminen lunastushinnassa
6. Korkein oikeus katsoo, että ne linjaukset ja näkökohdat, jotka ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä lunastustapauksissa ovat tulleet esille, on syytä ottaa huomioon myös ratkaistaessa käsillä olevaa lunastuskorvausta koskevaa riitaa, jossa elinkeinotoiminnassa käytetyn huoneiston hallintaan liittyvät omaisuudensuojakysymykset ovat nousseet esille poikkeuksellisella tavalla.
7. Korkein oikeus pitää lähtökohtana ja yleisenä korvausoikeudellisena periaatteena sitä, että lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada lunastushintana täysi korvaus hänelle lunastuksesta aiheutuneista taloudellisista tappioista. Arvioitaessa täyden korvauksen vaatimusta omaisuuden lunastusmenettelyssä voidaan, sen mukaisesti kuin edellä on tullut ilmi, tulkinta-apua saada lunastuslain säännöksistä.
8. Kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden lunastaminen on vaikutuksiltaan rinnastettavissa kiinteistön määräosan lunastamiseen. Kiinteistön määräosan lunastuksessa lunastettavan omaisuuden omistajalla on lunastuslain nojalla oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Lunastuskorvaus muodostuu kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta. Kun lunastuksesta aiheutuu muuttamisen, liikkeen tai ammatin harjoittamisen keskeytymisen taikka muun syyn vuoksi tappiota, kustannuksia tai muuta vahinkoa lunastettavan omaisuuden omistajalle, tällainen vahinko on korvattava (vahingonkorvaus). Lunastuslain mukaiseen lunastuskorvaukseen sisältyvät täyden korvauksen periaatteen mukaisesti siten myös lunastuksesta omaisuuden omistajalle aiheutuvat sanotunkaltaiset vahingot. Lunastuslain lunastuskorvausta koskevat, säännöksistä ilmenevät tavoitteet ja periaatteet puoltavat myös kiinteistöosakeyhtiön vähemmistöosakkaalle lunastuksesta aiheutuvien vahinkojen korvaamista.
9. Koska osakeyhtiölaissa lunastushinta on määritelty käyväksi hinnaksi, tulee ratkaistavaksi kysymys, voidaanko vahingonkorvauksen piirteitä omaavia eriä ottaa huomioon osakkeiden lunastushintaa määrättäessä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa seuraavaa.
10. Tavallisen liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osalta osakkeen vaihto-, substanssi- tai tuottoarvon perusteella laskettua tai muulla tavalla määritettyä käypää arvoa vastaava lunastushinta on tarkoitettu antamaan täysi korvaus lunastuksen aiheuttamasta menetyksestä. Tämä ilmenee lain esitöistä. Niistä ilmenee myös, että tarkkaa lunastushinnan määrittämismenetelmää ei ole katsottu aiheelliseksi tai edes mahdolliseksi säätää, vaan välimiehille on tietoisesti annettu varsin laaja tapauskohtainen harkintavalta. Tähän nähden on perusteltua, että niissä tapauksissa, joissa kohteen erityispiirteet antavat siihen aiheen, käypään arvoon voidaan sisällyttää lunastettavasta omaisuudesta johtuvat korjauserät.
11. Liiketoiminnan siirtäminen uusiin tiloihin on välitön seuraus osakkeiden omistusoikeuden ja sen myötä liiketilojen hallinnan menetyksestä. Mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa häiriöttä tiloissa, joiden hallintaan osakkeenomistus oikeuttaa, ja itse määrätä toimitilaratkaisusta on läheisessä yhteydessä siihen, mitä osakkeiden omistaja katsoo omistavansa ja omistuksensa arvoksi. Liiketilojen käyttömahdollisuuden ja omistusoikeuden suojan läheisestä yhteydestä Korkein oikeus on lausunut ratkaisussaan KKO 2004:
12. Se, joka suunnittelee vapaaehtoista luopumista liiketiloista, sisällyttänee niistä tai niihin oikeuttavista osakkeista pyydettyyn hintaan myös eriä, joilla katetaan siirtyminen uusiin vastaaviin tiloihin. Niinpä suostuminen nopeaan ja ennalta suunnittelemattomaan tilojen vapauttamiseen merkitsee yleensä korkeampaa hintapyyntöä ja myyntihintaa. Muun muassa nämä erityispiirteet erottavat keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön ja liiketoimintaa harjoittavan, tuottoa pääomalle hakevan osakeyhtiön lunastusvaatimuksen kohteiksi joutuneiden vähemmistöosakkaiden asemat toisistaan. Riskipääomapanoksen palautukseen liittyy harvemmin konkreettisia menoeriä.
13. Tätä taustaa vasten Korkein oikeus katsoo, etteivät osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 § estä sellaista tulkintaa, että keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön vähemmistöosakkeiden omistajalla A Oy:llä olisi oikeus saada osakkeiden lunastuksen johdosta lunastushintana suoritus, jossa vaihto-, substanssi- ja tuottoarvoon sekä vastaaviin arvostusperusteisiin perustuvan osakkeiden kohteenkorvauksen ohella käypää arvoa määriteltäessä otettaisiin huomioon myös yhtiölle osakkeiden lunastamisesta johtuvat toimitilojen hallinnan menettämisestä aiheutuvat välittömät kustannukset ja vahingot.

§:stä ilmenevät periaatteet tukevat tällaista tulkintaa. Vailla merkitystä ei ole myöskään se, että A Oy on hankkinut osan niistä osakkeista, jotka ovat lunastuksen kohteena, ennen kuin lainsäädäntö salli vähemmistöosakkaan osakkeiden pakollisen lunastamisen. Osakkeenomistajan oikeus täyteen korvaukseen korostuu tilanteessa, jossa hän ei yhtäältä ole voinut estää oikeusasemansa heikkenemistä uuden lainsäädännön myötä eikä toisaalta siihen varautua tehdessään sijoituksen yhtiöön. A Oy:n osakkeiden lunastushinta

1. Korkein oikeus hyväksyy välimiesoikeuden perustelut siltä osin kuin välimiesoikeus on arvioinut markkinahintaan perustuvaa osakkeiden käypää hintaa. Tämä hinta 640 000 euroa voidaan ottaa lunastushinnan määrittämisessä lähtökohdaksi.
2. A Oy:n mukaan yhtiölle on sen jouduttua muuttamaan hallitsemistaan tiloista muualle aiheutunut muuttokustannuksia ja kustannuksia uuden liikepaikan hankkimisesta. A Oy on väittänyt, että yhtiö oli joutunut lopettamaan vähittäismyyntitoiminnan, koska lunastushinnalla ei ollut mahdollista hankkia vastaavaa liikepaikkaa. Vähittäismyyntitoiminnan lopettamisesta ja siitä johtuvasta laukkujen tukkumyynnin ja korjaustoiminnan supistumisesta oli aiheutunut yhtiölle vahinkoa yhtiön tuloksen heikennettyä ja yhtiön menetettyä osan liiketoiminnastaan ja jouduttua irtisanomaan työntekijöitä. Liiketoiminnan keskeytymisestä oli myös aiheutunut vahinkoa.
3. B on katsonut, että väitetty vahinko on aiheutunut liiketoiminnan lopettamisesta eikä osakkeiden lunastuksesta. Liiketoiminnan lopettaminen oli perustunut A Oy:n omaan päätökseen.
4. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A Oy:lle on aiheutunut muuttokustannuksia yhtiön jouduttua osakkeiden lunastuksen johdosta siirtämään liiketoimintansa pois hallitsemistaan tiloista muualle. Selvitystä ei ole A Oy:lle uuden liikepaikan hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Kiinteistöosakeyhtiön tiloissa sijainneen A Oy:n myymälän toiminta on loppunut 1.9.2008, eikä A Oy ole tämän jälkeen jatkanut vähittäismyyntitoimintaa. Vähittäismyyntitoiminnan lopettaminen on perustunut A Oy:n omaan liiketaloudelliseen päätökseen. Korvaavien tilojen hankkiminen ei olisi ollut mahdotonta. Sanotun liiketoiminnan lopettamisesta aiheutunut tulojen menetys ja sen johdosta vähentynyt tukkumyynti ja korjaustoiminta sekä irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajan palkat eivät siten ole syy-yhteydessä osakkeiden lunastukseen. Sen sijaan osakkeiden lunastuksesta aiheutuneesta liiketoiminnan keskeytyksestä johtuvat keskeytystappiot ovat syy-yhteydessä lunastukseen. Lähtökohtana on kuitenkin, että liiketilojen haltijan edellytetään tietyn ajan kuluessa pystyvän siirtymään uusiin tiloihin elinkeinonsa harjoittamista varten. Huomioon ottaen, että A Oy on lunastusprosessin aikana voinut varautua liiketoiminnan siirtämiseen uuteen paikkaan, Korkein oikeus katsoo, että lunastushinnassa huomioon otettavaksi voivat tulla liiketoiminnan keskeytyksestä aiheutuvat menetykset kolmelta kuukaudelta. Sen selvityksen perusteella, mikä asiassa on esitetty A Oy:n liiketoiminnasta, sen laajuudesta ja keskeytyksen yhtiölle aiheuttamasta haitasta, Korkein oikeus arvioi lunastushintaa korottavan menetyksen määrän olevan mainitulta ajalta 20 000 euroa.
5. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon kohdassa 26 mainitut välimiesoikeuden perustelut Korkein oikeus katsoo, että A Oy:llä on oikeus saada B:ltä osakkeiden lunastushintana 660 000 euroa. Korko
6. Asianosaiset ovat välimiesoikeudessa olleet yhtä mieltä siitä, että osakeyhtiölain 18 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu korkotaso oli 4 prosenttia vuotuista korkoa. Korkein oikeus katsoo, että A Oy on esittämänsä mukaisesti tarkoittanut lausumallaan vain hyväksyä, että välimiesoikeudessa asiaa käsiteltäessä laissa tarkoitettu viitekorko oli 4 prosenttia, mutta ei myöntää koron määräksi 4 prosenttia korkotason muutoksista riippumatta. A Oy:llä on siten oikeus saada 660 000 euron lunastushinnalle vuotuista viivästyskorkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin vahvistetun viitekoron mukaisesti 15.1.2007 lukien. Tuomiolauselma Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan. A Oy:n osakkeiden lunastushinnaksi vahvistetaan 660 000 euroa. Lunastushinnalle on maksettava osakeyhtiölain 18 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua viitekorkoa. B velvoitetaan maksamaan A Oy:lle osakkeiden lunastushintana 660 000 euroa edellä mainittuine korkoineen välimiesoikeuden määräämin tavoin 15.1.2007 lukien. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Jukka Sippo (eri mieltä) ja Pekka Koponen. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Sippo: Asiassa on kysymys kanteessa tarkoitettujen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 §:n mukaisen lunastushinnan määräämisestä ja erityisesti siitä, onko lunastushintaa määrättäessä otettava osakkeiden käyvän hinnan lisäksi huomioon liiketilojen hallinnan menetyksestä aiheutuneet kustannukset ja vahingot. Asian tausta, vähemmistöosakkeiden lunastushintaa koskeva sääntely, sen kehittyminen ja soveltuminen tähän asiaan on selostettu Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdissa 1 -
7. Niin kuin ratkaisun kohdassa 12 on todettu, tässä asiassa kysymyksessä olevaan kiinteistöosakeyhtiöön tulevat sovellettaviksi osakeyhtiölain säännökset muun muassa vähemmistöosakkeiden lunastushinnasta, koska kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty sovellettavaksi asunto-osakeyhtiölakia, jonka mukaan enemmistöosakkaalla ei olisi oikeutta vähemmistöosakkeiden lunastukseen. Osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 §:n mukaan osakkeiden lunastushinta määräytyy osakkeiden käyvän hinnan mukaan. Vakiintuneesti on katsottu, että käyvällä lunastushinnalla on osakeyhtiölaissa tarkoitettu ensisijaisesti sellaista markkinahintaa, jonka ulkopuolinen taho on osakkeista vapaassa vaihdannassa normaalisti toimivilla markkinoilla valmis maksamaan. Silloin, kun osakkeen käypää hintaa ei voida määrätä osakkeista maksettujen kauppahintojen perusteella, käypä hinta on pyritty määrittelemään lunastuksen kohteena olevan yhtiön arvosta käsin erilaisia osakkeen arvostusmenetelmiä hyväksikäyttämällä kaikki kussakin yksittäistapauksessa asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen. Käypää lunastushintaa määrättäessä merkitystä ei kuitenkaan ole annettu esimerkiksi sellaisille lunastajaan tai vähemmistöosakkaaseen taikka heidän omistusosuuteensa liittyville seikoille, joilla voi olla vaikutusta osakkeiden arvoon heidän kädessään. Osakkeen käyvän lunastushinnan on siten tarkoitus vastata viime kädessä yhtiön arvosta johdettua osakkeiden taloudellista arvoa objektiivisesti arvioituna. Tämä hinta myös normaalisti vastaa sitä taloudellista menetystä, joka vähemmistöosakkeenomistajaa kohtaa osakkeidensa lunastamisen johdosta. Lunastusta vaativa tai siihen velvoitettu voi puolestaan lähteä siitä, että hän saa osakkeet omakseen tältä vakiintuneelta pohjalta määritellyllä lunastushinnalla. Kiinteistöosakeyhtiö poikkeaa muunlaista liiketoimintaa harjoittavista yhtiöistä siinä, että sen osakkeet tuottavat osakkaille oikeuden hallita tiloja yhtiön omistamassa rakennuksessa. Tästä syystä tällaisten osakkeiden lunastuksesta voi aiheutua omistajalleen osakkeiden arvon menetyksen lisäksi muutakin vahinkoa, kuten erilaisia kuluja ja tappioita liiketoiminnan keskeytymisestä ja siirtämisestä uusiin tiloihin, jos yhtiö harjoittaa tällaista toimintaa omistamissaan tiloissa. Lunastushinta määräytyy tällaisessakin tilanteessa osakeyhtiölain 18 luvun 1 ja 7 §:n nojalla. A Oy on kuitenkin katsonut, että osakeyhtiölain sanottuja säännöksiä tulisi tulkita perusoikeusmyönteisesti ottamalla huomioon

§:ssä tarkoitetun omaisuuden perusoikeussuojan ja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) periaatteet niin, että lunastushinnassa otettaisiin huomioon myös liiketoiminnan keskeytymisestä ja siirtämisestä lunastuksen kohteeksi joutuneelle aiheutuneet kustannukset.

§:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentista ilmenee, ettei omaisuutta saa pakkolunastaa yleiseen tarpeeseen muutoin kuin lakiin perustuen ja täyttä korvausta vastaan. Se, mitä pidetään sanotussa säännöksessä tarkoitettuna täytenä korvauksena, määräytyy itsenäisesti. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lausunnossaan PeVL 53/2001 vp s. 2 todennut, että täyden korvauksen vaatimus täyttyy, kun lunastuskorvauksen perusteisiin ja määräämiseen sovelletaan lunastuslakia. Perustuslakivaliokunnan mainittu lausunto koski valtion vakuusrahastosta annetun lain muuttamista siten, että pankkituen kohteena olevan pankin osakkeet voitiin lunastaa täyttä korvausta vastaan valtion vakuusrahastolle tai sen määräysvallassa olevalle omaisuudenhoitoyhtiölle. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan yhtäältä todennut, ettei perustuslaista välttämättä aiheutunut estettä osakkeiden lunastamiselle yksityiseltä taholta toiselle mutta toisaalta huomiota on kiinnitetty siihen, että osakkeiden käyvän hinnan määrittämiseen sovellettaisiin ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain säännöksiä. Koska täyden korvauksen periaate kuitenkin ilmeni itse ehdotetusta säännöksestä, valiokunta katsoi ehdotuksen olleen tältäkin osin sopusoinnussa

§:n 2 momentin kanssa. Lausunnossa ei ole otettu kantaa siihen, voisiko ja millaisissa tilanteissa osakkeiden käyvän hinnan määrittäminen osakeyhtiölain säännösten nojalla olla ristiriidassa

§:n 2 momentin tai siitä ilmenevien periaatteiden kanssa. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa puolestaan todetaan, että jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan eikä keneltäkään saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että sanottu lisäpöytäkirjan määräys voi tulla sovellettavaksi myös yksityisten välisissä suhteissa (esimerkiksi tuomio 21.2.1986 James and others v. Englanti, kohdat 39 - 45) ja että sen arviointi, milloin pakkolunastus on yleisen edun mukaista, kuuluu ensisijassa kansallisille viranomaisille, joilla on tällöin tiettyä harkintamarginaalia (esimerkiksi tuomio 4.11.2010 Dervaux v. Ranska, kohta 47). Lunastuskorvauksen osalta ihmisoikeustuomioistuin on useissa yhteyksissä korostanut sitä, että lunastuskorvauksen tulee olla kohtuullisessa suhteessa omaisuuden arvoon, vaikkakin yleisen edun mukaisista hyväksyttävistä tavoitteista saattoi johtua, että korvaus voi alittaa omaisuuden markkina-arvon (esimerkiksi tuomio 29.3.2006 Scordino v. Italia, kohta 98). Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on edelleen viitteitä yhtäältä siihen, että lunastuskorvauksen hyväksyttävyyttä arvioitaessa omaisuuden erityinen merkitys lunastukseen velvoitetulle tämän niin sanottuna työvälineenä tulisi ottaa huomioon (esimerkiksi tuomio 11.4.2002 Lallement v. Ranska, kohta 18). Toisaalta on katsottu, ettei valtiolla ole kaikissa lunastustilanteissa velvollisuutta korvaukseen henkilölle tai yhteisölle lunastuksesta seuraavan toiminnan päättymisen johdosta, joskaan estettä ei ole ottaa tätä seikkaa kansallisessa oikeudessa huomioon lunastuksen vaikutusten kokonaisarvioinnissa (esimerkiksi tuomio 26.7.2011 Choromidis v. Kreikka, kohta 68). Arvioidessani edellä todetulta pohjalta mahdollisuuksia tulkita osakeyhtiölain lunastussäännöksiä perusoikeusmyönteisesti vaaditulla tavalla totean, että

§:ssä turvatun omaisuuden suojasta ja lunastuslain sääntelystä voi sinänsä olla johdettavissa yleinen korvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus lunastuksesta aiheutuneesta menetyksestään. Lunastuslaki, jonka mukaan lunastuskorvaus muodostuu kohteen- ja haitankorvauksen lisäksi vahingonkorvauksesta, ei kuitenkaan esillä olevaan tilanteeseen sovellu. Asiassa sovellettavan osakeyhtiölain lunastushintaa koskevien säännösten sisältö on puolestaan yksiselitteinen: Lunastushintana on maksettava vain osakkeiden käypää hintaa vastaava arvo. Säännökset eivät velvoita lunastajaa korvaamaan vähemmistöosakkaan muita mahdollisia osakkeista luopumisesta johtuvia menetyksiä eivätkä siten mahdollista kiinteistöosakeyhtiöissäkään sellaista tulkintaa, että lunastaja olisi velvollinen maksamaan osakkeiden käyvän hinnan lisäksi tai siihen sisältyvänä myös korvausta liiketoiminnan keskeytymisestä ja siirtämisestä aiheutuneista menetyksistä. Ihmisoikeusvelvoitteidenkaan täyttäminen ei ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä päätellen näyttäisi sinänsä edellyttävän tällaista tulkintaa. Sen sijaan lain selvä ja harkittu sanamuoto asettaa esteen tällaiselle tulkinnalle. Pelkästään edellä mainittujen yleisten korvausoikeudellisten periaatteiden perusteella ei ole edellytyksiä päätyä myöskään siihen, että osakeyhtiölain yksiselitteinen ja selvä säännös osakkeiden käypää hintaa vastaavan arvon korvaamisesta johtaisi esillä olevassa tilanteessa perustuslain 106 §:n tarkoitettuun ilmeiseen ristiriitaan

§:ssä turvatun omaisuuden suojan kanssa. Edellä mainituilla perusteilla hylkään A Oy:n valituksen siltä osin kuin siinä on vaadittu maksettavaksi tai lunastushintaan sisällytettäväksi korvausta toimitilojen hallinnan menetyksestä aiheutuneista kustannuksista ja vahingoista. Osakkeiden markkinahintaan perustuvan käyvän hinnan ja sille maksettavan korkokannan osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Pysytän käräjäoikeuden tuomion pääasian osalta.