2012 false KKO:2012:74 A oli lyönyt B:tä nyrkillä useita kertoja päähän ja vartaloon, syöttänyt B:lle mäntysuopasaippuaa, suihkuttanut B:n päälle vettä ja pitänyt B:tä rinnuksista kiinni. A oli tuomit

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin taikka ihmisarvoa säännöksen 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin vakavasti loukattu. Huomioon ottaen, että pahoinpitelyssä oli käytetty myös toista halventavia tekotapoja, B:llä katsottiin olevan oikeus korvaukseen kärsimyksestä

§:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. (Ään.) VahL 5 luku 1 § VahL 5 luku 6 § 1 mom 1 kohta VahL 5 luku 6 § 1 mom 3 kohta VahL 5 luku 6 § 1 mom 4 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Varkauden käräjäoikeuden tuomio 17.7.2009 Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen pahoinpitelyyn. A oli 30.6. - 1.7.2008 tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle. A oli eräässä asunnossa lyönyt useita kertoja B:tä nyrkillä päähän ja vartaloon sekä syöttänyt B:lle mäntysuopasaippuaa, suihkuttanut tämän päälle vettä ja pitänyt tätä rinnuksista kiinni. A oli menettelyllään aiheuttanut B:lle kipua, turvotusta huuliin, verenvuotoa nenästä, kuhmun takaraivolle ja hetkellisen tajuttomuuden. B vaati korvausta muun ohella kärsimyksestä. B perusteli vaatimustaan sillä, että fyysisen väkivallan lisäksi teko oli sisältänyt ihmisarvoa alentavia piirteitä. Kärsimyskorvauksen osalta käräjäoikeus totesi, että vahingonkorvauslain muuttamista koskevien lain esitöiden (HE 167/2003 vp s. 57 - 58) mukaan henkilökohtaisella koskemattomuudella tarkoitetaan ennen muuta ruumiillista koskemattomuutta. Sitä loukataan tyypillisesti esimerkiksi pahoinpitelyrikoksella. Kärsimyskorvauksen edellytyksenä on, että loukkaus on vakava. Tapon, murhan ja surman yritys ja törkeä pahoinpitely voidaan yleensä katsoa tällaiseksi vakavaksi henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukseksi. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut B:hen kohdistamalla pahoinpitelyllään lain tarkoittamalla tavalla vakavasti loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta. B oli lisäksi katsonut, että pahoinpitelyllä oli

§:n 4 kohdan mukaisesti vakavasti loukattu hänen ihmisarvoaan. Hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp s. 58 - 59) mukaan loukkauksen tuli olla vakava. Arvioinnissa voitiin kiinnittää huomiota esimerkiksi loukkauksen laatuun, etenkin loukkauksen tekotavan raakuuteen, julmuuteen tai nöyryyttävyyteen. Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely oli pitänyt sisällään muun muassa veden ruiskuttamista B:n päälle ja saippuan syöttämistä, ja teon tarkoituksena oli ollut osaltaan B:n nöyryyttäminen. Kysymyksessä oli ollut sellainen vakava ihmisarvon loukkaaminen, jonka perusteella B:llä oli oikeus

§:n nojalla saada korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Kohtuullinen korvaus oli määrältään 500 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen ja A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta muun ohella kärsimyksestä 500 euroa. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Lumiala, käräjätuomari Seppo Isometsä ja notaari Jukka-Pekka Sirviö. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.8.2010 A valitti hovioikeuteen vaatien, että korvausvaatimus kärsimyksestä hylätään. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Helena Lindgren ja Juha Halijoki (eri mieltä). Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Juha Halijoki totesi kärsimyskorvauksen osalta seuraavan.

§:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Sanotun pykälän 4 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Nyt kyseessä olevassa teossa oli kysymys B:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksesta. Tämän vuoksi oikeus kärsimyskorvaukseen määräytyy edellä mainitun 3 kohdan mukaan. Kyseessä oli ollut pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävä teko. Kärsimyskorvauksen tuomitseminen tavallisen pahoinpitelyn kyseessä ollen oli poikkeuksellista. A:n syyksi luettu menettely oli ollut jossain määrin nöyryyttävää, mutta kyse ei ollut ollut sellaisesta vakavasta ihmisarvon loukkauksesta, jota

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. B:n saamat vammat olivat olleet vähäiset, teon motiivi sellaisenaan ei puhunut kärsimyskorvauksen tuomitsemisen puolesta eikä kyse ollut toistuvasta teosta. Halijoki katsoi, ettei B:llä ollut oikeutta saada korvausta kärsimyksestä ja hylkäsi vaatimuksen tältä osin. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että vahingonkorvausvaatimus kärsimyksen osalta hylätään ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta tältä osin. B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on syytekohdassa 9 luettu tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla pahoinpitely. Syyksi lukemisen mukaan A oli lyönyt B:tä nyrkillä useita kertoja päähän ja vartaloon, syöttänyt B:lle mäntysuopasaippuaa, suihkuttanut B:n päälle vettä ja pitänyt B:tä rinnuksista kiinni aiheuttaen B:lle kipua, turvotusta huuliin, verenvuotoa nenään, kuhmun takaraivolle ja hetkellisen tajuttomuuden. Hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 500 euroa.
2. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A tämän pahoinpitelyrikoksen johdosta velvollinen suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä. Kärsimyksen korvaamisen edellytykset 3.

§:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, ja 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Säännöksen 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. 4. Kysymyksessä olevassa tapauksessa kärsimyskorvausta on vaadittu pahoinpitelyn perusteella. Asiassa tulee siten arvioitavaksi ensisijaisesti, voiko kärsimys tulla korvattavaksi säännöksen 3 kohdan nojalla. Kuten vahingonkorvauslain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä HE 167/2003 vp s. 58 ja Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:11 on todettu,

§:n 1 momentin 4 kohdan soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi ja se laajentaa korvausvastuuta vain eräissä momentin 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavissa erityistapauksissa. 5. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 54) on lausuttu, että vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä myös, vaikka säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta ei lueta vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen katsotaan sisältyvän muuhun rikokseen. Korkein oikeus onkin jo ratkaisussa KKO 1997:82 todennut kärsimyskorvauksen edellytysten täyttyneen petosta koskevassa asiassa tilanteessa, jossa petos oli sisältänyt pakottamista ja sittemmin ratkaisussa KKO 2012:14 tapauksessa, jossa pahoinpitelynä syyksi luetussa teossa oli loukattu asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Näin ollen asiassa voi tulla arvioitavaksi myös se, sisältyykö A:n syyksi luettuun pahoinpitelyyn jokin muu

§:ssä tarkoitetun oikeushyvän sellainen loukkaus, joka voi oikeuttaa kärsimyskorvaukseen. Henkilökohtaisen koskemattomuuden tai ihmisarvon vakava loukkaus 6.

§:n 1 momentin 3 kohdassa kärsimyksen tuomitsemisen edellytykseksi on säädetty, että henkilön henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta loukattu vakavasti. Henkilökohtaisella koskemattomuudella tarkoitetaan ennen muuta ruumiillista koskemattomuutta. Henkilökohtaista koskemattomuutta loukataan tyypillisesti esimerkiksi pahoinpitelyrikoksella.

1. Säännöksen 3 kohdan nojalla oikeus korvaukseen kärsimyksestä on erityisesti törkeiden väkivaltarikosten uhreilla. Hallituksen esityksessä 167/2003 vp s. 58 on todettu, että myös pahoinpitelyn asianomistajalla saattaa olla oikeus tällaiseen korvaukseen, jos tekoon liittyy uhrin ihmisarvoa alentava erityispiirre. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:46 esillä olleessa tapauksessa asianomistaja oli joutunut puolisonsa pahoinpitelemäksi kolme kertaa vuoden sisällä omassa kodissaan. Tekojen toistuvuus ja tekopaikka merkitsivät loukkausta, joka rikkoi uhrin elinpiirin turvallisuutta. Sellaista lainkohdan edellyttämää erityistä raakuutta tai nöyryyttävää taikka halventavaa tekotapaa tekoihin ei kuitenkaan katsottu liittyneen, että oikeus korvaukseen olisi syntynyt.
2. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on lyönyt B:tä nyrkillä useita kertoja päähän ja vartaloon, syöttänyt tälle mäntysuopasaippuaa, suihkuttanut vettä päälle ja pitänyt B:tä rinnuksista kiinni. Arvioitaessa sitä, onko henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus ollut säännöksen tarkoittamassa mielessä vakava, olennainen merkitys on ennen muuta sillä, kuinka olennaisella tavalla teko on loukannut B:n ihmisarvoa. Tässä arvioinnissa merkitystä on myös teon motiivilla.
3. A:n syyksi on luettu rikoslain 21 luvun 5 §:n mukainen pahoinpitely. Ilman uhrin ihmisarvoa loukkaavaa erityispiirrettä pahoinpitely ei merkitsisi säännöksessä tarkoitettua vakavaa henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkausta. Siltä osin kuin A on lyönyt B:tä kasvoihin ja vartaloon, kysymys on tyypillisestä pahoinpitelyn tekotavasta, eikä teko sisällä säännöksen tarkoittamaa vakavaa henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkausta.
4. Teko on lisäksi käsittänyt mäntysuopasaippuan syöttämistä ja veden suihkuttamista B:n päälle. Teko ei tältäkään osin ole henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena arvioituna sellainen, että se säännöksen tarkoittamalla tavalla vakavasti loukkaisi B:n ihmisarvoa, vaikka A:n tarkoituksena on ilmeisesti ollut pelotella ja nöyryyttää B:tä. 11.

§:n 4 kohta on edellä todetuin tavoin tarkoitettu säännöksen 1 - 3 kohtia toissijaisesti täydentäväksi. Sen soveltamisen edellytyksenä on niin ikään se, että asianomistajan ihmisarvoa on vakavasti loukattu. B:hen kohdistunutta ihmisarvon loukkausta ei voida pitää lainkohdan edellyttämällä tavalla vakavana.

1. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei perustetta kärsimyskorvauksen tuomitsemiseen ole säännöksen 3 kohdan tai 4 kohdan nojalla. Kärsimyskorvaus kunnian loukkaamisen perusteella
2. Huomioon ottaen A:n syyksi pahoinpitelynä luetun teon tekotapa kärsimyskorvauksen edellytyksiä voidaan tämän menettelyn perusteella oikeudellisesti arvioida myös

§:n 1 kohdan nojalla. Tällöin arvioitavana on ensiksi se, onko mäntysuopasaippuan syöttämisellä ja veden suihkuttamisella myös loukattu B:n kunniaa rangaistavaksi säädetyllä teolla. Kärsimyskorvauksen tuomitseminen edellyttää sitä, että A:n olisi voitu katsoa näiltä osin syyllistyneen kunnianloukkaukseen (KKO 1994:27 ja KKO 1997:82).

1. Toisen kunniaa voidaan loukata muun ohella esittämällä toisesta valheellinen tieto tai vihjaus taikka muuten halventamalla toista. Toisen halventaminen voi tapahtua myös teoin tai erilaisin elein. Kuten kohdassa 10 on todettu, A:n ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella ja nöyryyttää B:tä. Nöyryyttäminen on toteutettu tavalla, joka on tullut asunnossa läsnä olleiden tietoon. Mäntysuopasaippuan syöttämistä sekä veden suihkuttamista asianomistajan päälle voidaan siksi pitää toista halventavana. Menettely loukkaa rangaistavaksi säädetyllä tavalla B:n kunniaa. Vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, että kunnianloukkausta ei ole erikseen luettu A:n syyksi. Loukkauksen tulee kuitenkin objektiivisesti arvioiden olla sellainen, että siitä aiheutuu kärsimystä.
2. Kysymyksessä olevassa tapauksessa teko on sisältänyt sekä mäntysuopasaippuan syöttämistä että veden suihkuttamista. Tällainen teko on uhrin kannalta nöyryyttävä ja ilmeistä on, että tällaiseen vaikutukseen on teolla myös pyritty. Teon on kuvattu olleen kestoltaan sellainen, että uhri on kokenut nöyryytystä pidemmän aikaa kuin ainoastaan lyhyen hetken. B:tä on kuvatulla tavalla nöyryytetty usean henkilön tieten. Nämä seikat puoltavat kärsimyskorvauksen tuomitsemista.
3. Toisaalta teko on tapahtunut yksityisasunnossa, jossa läsnä ovat olleet toisensa entuudestaan tunteneet henkilöt. Yksittäin ja erillisinä arvioituina A:n edellä mainitut menettelyt eivät ole B:n kunniaa erityisen voimakkaasti loukkaavia. Nämä seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan teosta ei objektiivisesti arvioiden olisi aiheutunut kärsimystä.
4. Arvioidessaan edellä mainittuja eri suuntaan puhuvia perusteita vastakkain ja nyt kysymyksessä olevaa A:n B:hen kohdistamaa menettelyä kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, että B:n kunniaan kohdistunut loukkaus on ollut laadultaan ja kestoltaan sellainen, että se on objektiivisesti arvioiden ollut omiaan aiheuttamaan kärsimystä. Tähän arvioon Korkein oikeus on päätynyt sillä perusteella, että veden suihkuttaminen ja varsinkin mäntysuovan syöttäminen ovat merkinneet sellaista B:n alistamista, joka tyypillisesti aiheuttaa ja jonka voidaan arvioida tässäkin tapauksessa aiheuttaneen nöyryytyksen ja häpeän tunteena ilmennyttä kärsimystä. B:llä on siten oikeus korvaukseen tästä kärsimyksestä

§:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Kärsimyskorvauksen määrä 18. Hovioikeuden tuomitsema 500 euron korvaus kärsimyksestä on kohtuullinen eikä kärsimyskorvauksen alentamiseen ole aihetta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä), Juha Häyhä, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa perustelujen kohtien 1 - 12 osalta. Katson kuitenkin, päinvastoin kuin enemmistö, että B:hen kohdistuneet halventavat toimenpiteet, mäntysaippualiuoksen syöttäminen ja veden suihkuttaminen hänen päällensä, eivät ole sellaisia, että niiden perusteella olisi syytä erikseen arvioida, onko B oikeutettu kärsimyskorvaukseen kunnianloukkauksen perusteella

§:n 1 kohdan nojalla. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenee, että B kyseisenä ajankohtana samassa yksityisasunnossa on joutunut pahoinpitelyn kohteeksi neljän eri henkilön toimesta. Pahoinpitelytilanteet ovat edenneet siten, että ennen A:n tuloa paikalle kaksi henkilöä ovat pahoinpidelleet B:tä, osaksi nyrkein, osaksi kaatamalla hänet kylpyammeeseen. Kolmas henkilö on sittemmin kaatanut B:n lattialle ja vasta tämän jälkeen A on syyllistynyt siihen pahoinpitelyyn, josta nyt on kysymys ja johon liittyivät edellä mainitut nöyryyttävät piirteet. Kärsimyksen intensiteettiä ja luonnetta arvioitaessa on keskeistä B:n oma kertomus alemmissa oikeuksissa. B on käräjäoikeudessa kuvannut pahoinpitelyä ja tilannetta siten, että ”A oli myös suihkuttanut B:n päälle vettä. Vesi oli ollut välillä kylmempää ja välillä kuumempaa, mutta ei jääkylmää tai tulikuumaa. A:n suihkuttaessa B:llä oli ollut osittain vaatteet päällä. B:lle oli lisäksi työnnetty saippuaa suuhun. B ei muistanut, kuka oli työntänyt saippuaa hänen suuhunsa.” Käräjäoikeus on todennut erään todistajana kuullun henkilön kertoneen A:n puhuneen mäntysuovalla pesusta ja katsonut näytetyksi, että A oli syöttänyt B:lle mäntysuopasaippuaa. Todistelussa oli myös tullut ilmi, että muut vastaajat tai ainakin osa heistä olivat käyneet kylpyhuoneessa silloin, kun A oli tehnyt siellä ruumiillista väkivaltaa B:lle. Katson, että tapausta on arvioitava nimenomaan henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena. Olen hyväksyessäni perustelujen kohdan 10 katsonut, että loukkaus ei ole lainkohdan tarkoittamassa mielessä vakava. Pahoinpitelyyn sisältyy tai liittyy hyvin usein nöyryyttäviä ja loukkaavia piirteitä ilman, että niitä olisi perusteltua luonnehtia kunnianloukkauksiksi. Tässä tapauksessa edellä selostettu näyttöratkaisu viittaa siihen, että yksityisasunnossa hyvin rajoitetun henkilömäärän läsnä ollessa tapahtuneessa pahoinpitelyssä vedellä kastelulla ja saippualiuoksen syöttämisellä osoitettu häpäisemistarkoitus on jäänyt ruumiinvammoja aiheuttaneen pahoinpitelyn varjoon ja siihen verrattuna vähämerkitykselliseksi. Kärsimyskorvauksen ohella A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvausta aiheuttamastaan kivusta ja särystä 500 euroa. Totean että, kuten kysymyksessä olevan lainkohdan säätämiseen johtaneesta, enemmistön mainitsemasta hallituksen esityksestä HE 167/2003 vp s. 58 ilmenee, esimerkiksi tavanomaisen lievän pahoinpitelyn uhrille aiheutunut kärsimys tulee yleensä asianmukaisesti hyvitetyksi hänen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta saamallaan korvauksella. Tämän vuoksi henkilökohtaisen koskemattomuuden kohdistuvasta loukkauksesta aiheutuneen kärsimyksen korvaamisen edellytyksenä onkin, että loukkaus on vakava. Erillisen kärsimyskorvauksen tuomitseminen tässä tapauksessa kivusta ja särystä tuomitun korvauksen ohella laajentaisi mielestäni korvattavien vahinkojen piiriä yli sen, mihin lainkohdalla on pyritty. Edellä mainituilla perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että hylkään B:n kärsimyskorvausta koskevan vaatimuksen ja poistan A:n maksuvelvollisuuden tältä osin. Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.