KKO/2012/77

2012 false KKO:2012:77 Velalliselle oli kihlakunnanvoudin päätöksellä määrätty arvioitu kohtuullisen työpalkan rahamäärä, ja velallisen työnantajalle X Oy:lle oli annettu palkan ulosmittausta koskeva maksukielto. X Oy:n laiminlyötyä maksukiellon noudattamisen ulosottoon tilittämättä jätetty määrä oli määrätty ulosmitattavaksi yhtiöltä. X Oy:n omistama ajoneuvo oli myöhemmin ulosmitattu. X Oy valitti ulosmittauksesta muun ohella sillä perusteella, että kohtuullisen työpalkan rahamäärä oli arvioitu virheellisesti. X Oy vetosi valituksessaan myös maksukiellon perusteena olleiden olosuhteiden muuttumiseen. Yhtiön olosuhteiden muuttumiseen perustuvat vaatimukset olisi tullut tutkia maksukieltoa koskevana valituksena, joka voidaan tehdä ilman määräaikaa. Kysymys myös käräjäoikeuden velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely. (Ään.) UK 11 luku 1 § UK 11 luku 5 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Ulosottomiehen päätökset ja X Oy:n ulosottovalitus Pirkanmaan ulosottoviraston kihlakunnanvouti määräsi päätöksellään 3.2.2009 velallisen X Oy:n toimitusjohtajan A:n kohtuullisen työpalkan rahamääräksi 4 000 euroa kuukaudessa. Päätöksen mukaan työnantajalla on oikeus vähentää palkasta tosiasiallisesti toimitettavan ennakonpidätyksen määrä. Ulosmittaus tästä määrästä toimitetaan kuten palkasta. Työnantaja on velvollinen tilittämään ulosottomiehelle maksukiellon osoittaman rahamäärän vähintään kerran kuukaudessa. X Oy:lle A:n työnantajana annettiin mainitun päätöksen perusteella 16.2.2009 päivätty maksukielto, joka annettiin yhtiölle tiedoksi 24.2.

1. Koska X Oy ei noudattanut maksukieltoa ja tilittänyt ulosottoon maksukiellon mukaisia suorituksia, laiminlyöty määrä määrättiin kihlakunnanvoudin päätöksellä 19.5.2009 ulosmitattavaksi X Oy:n omaisuudesta. Kihlakunnanulosottomies ulosmittasi 4.8.2009 X Oy:n ajoneuvon. Ulosmittaus koski ulosottoon tilittämättä jätettyä palkkaa helmikuun ja elokuun 2009 väliseltä ajalta yhteensä 28 000 euroa. X Oy:n ulosottovalituksessa 3.9.2009 vaadittiin päätösten 19.5.2009 ja 4.8.2009 kumoamista. Valituksen mukaan kihlakunnanvoudin arvio velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä oli virheellinen. X Oy ei ollut taloudellisen tilanteensa johdosta kyennyt maksamaan A:lle hänen toimitusjohtajan toimistaan palkkiota eikä tilittämään ulosottovirastolle maksukiellon mukaista palkan määrää. Lisäksi ulosmittauksessa oli laiminlyöty noudattaa ulosottokaaren 4 luvun 48 ja 49 §:n palkan suojaosuutta ja palkan ulosmittausta koskevia säännöksiä. X Oy vaati suullisen käsittelyn toimittamista käräjäoikeudessa. Ulosottomies antoi asiassa lausuntonsa. Tampereen käräjäoikeuden päätös 22.12.2009 Käräjäoikeus hylkäsi yhtiön pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta katsoen, että asiaan osallisten lausumien sisällön, asiakirjoista saatavan riittävän selvityksen ja asian tutkimisen rajoittumisen ja sen todennäköisen lopputuloksen perusteella asian tai sen osan käsitteleminen suullisessa istunnossa ei ollut tarpeellista. Kihlakunnanvoudin 19.5.2009 tekemän päätöksen osalta käräjäoikeus jätti valituksen myöhään tehtynä tutkimatta. Valitus oli tullut tehdä 16.6.2009, ja se oli tehty 3.9.
2. Vaikka itse maksukieltoon voitiin velallisen toimesta hakea muutosta ilman määräaikaa, työnantajalla ei normaalisti ollut maksukiellon osalta valitusoikeutta. Valituksen oli katsottava kohdistuvan vain siihen kertaluontoiseen maksuvelvollisuuteen, joka yhtiölle oli määrätty päätöksellä 19.5.
3. Sanottuun päätökseen haettiin muutosta kolmen viikon määräajassa. Ulosmittauspäätöksen 4.8.2009 osalta käräjäoikeus totesi, että fiktiivisenkin palkan osalta oli noudatettava ulosottokaaren 4 luvun 48 ja 49 §:n suojaosuutta koskevia säännöksiä. Mainittujen säännösten soveltaminen johti tässä tapauksessa siihen, että suojaosuus oli puolet fiktiivisen palkan määrästä eli 2 000 euroa. Maksukiellon perusteella laiminlyöty määrä oli siten 14 000 euroa. Käräjäoikeus muutti ulosmitattavaa määrää vastaavasti. Muilta osin ei ollut esitetty lakiin perustuvia syitä valituksenalaisten päätösten muuttamiseen. Siltä osin kuin asiassa oli vedottu yhtiön taloudellisen tilanteen heikentymiseen tarkoituksin hakea muutosta fiktiivisen palkan ja maksukiellon perusteella määrätyn maksuvelvollisuuden perusteisiin ja määriin, käräjäoikeus totesi, että muutosta ei ollut päätöksen 3.2.2009 osalta haettu lainkaan eikä päätöksen 19.5.2009 osalta määräajassa. Yhtiön vaatimusten tutkiminen enemmälti kuin ne oli hyväksytty tai vaatimusten menestyminen ei siten ollut mahdollista. Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Tuominen. Turun hovioikeuden päätös 7.9.2010 Hovioikeus totesi, että X Oy:lle asetettua maksukieltoa koskeva kihlakunnanvoudin päätös, johon sai hakea ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin muutosta ilman määräaikaa, oli annettu 3.9.2009 (oikeastaan 3.2.2009). Tämä päätös ei ollut muutoksenhaun kohteena. Valituksenalainen päätös 19.5.2009 koski X Oy:n omaisuuden ulosmittausta maksukiellon laiminlyönnin johdosta. Tällaiseen päätökseen oli haettava muutosta ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyssä kolmen viikon määräajassa. Määräaika valituksen toimittamiselle oli päättynyt 16.6.2009, mutta valitus oli toimitettu ulosottovirastoon 3.9.
4. Valitus oli tullut jättää tutkimatta. Suullisen käsittelyn osalta hovioikeus totesi, että kihlakunnanvouti oli myöntänyt muutosvaatimuksen oikeaksi siltä osin kuin se koski ulosmitattavan määrän alentamista suojaosuutta koskevien säännösten nojalla. Tältä osin asia oli tullut riidattomaksi. Muut valituksen perusteina esitetyt seikat olivat käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla asiaan vaikuttamattomia. Tämän vuoksi ja koska X Oy ei ollut yksilöinyt, mitä henkilötodistelua se olisi asiassa halunnut esittää, käräjäoikeus ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:ssä säädetty huomioon ottaen menetellyt virheellisesti ratkaistessaan asian kirjallisessa menettelyssä. Ulosmittauspäätöksen 4.8.2009 osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Hirvonen, Jussi Isotalo ja Juha Laaksonen. Esittelijä Liisa Hirvonen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa X Oy:lle myönnettiin valituslupa. X Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu
5. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko X Oy hakenut valituksessaan muutosta arvioidun palkan ulosmittauksessa annettuun maksukieltoon ja mikäli näin on, miten työnantajan muutoksenhaun määräaika tällöin määräytyy. Jos X Oy:n valitus on tutkittavissa laajemmin kuin hovioikeus on päätöksessään katsonut, kysymys on myös velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely. Asian tausta ja sovellettavat säännökset
6. Kihlakunnanvouti on päätöksellään 3.2.2009 määrännyt velallisen A:n kohtuullisen työpalkan rahamääräksi X Oy:stä 4 000 euroa kuukaudessa. Päätös on perustunut ulosottokaaren 4 luvun 47 §:ään, jonka nojalla ulosottomies voi arvioida palkan tilanteessa, jossa velallinen työskentelee sivulliselle kuuluvassa yrityksessä ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan. Pykälän mukaan ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä kuten palkasta. Palkka saadaan arvioida, jollei hakijan saatavaa todennäköisesti muuten saada velalliselta kohtuullisessa ajassa perityksi.
7. Edellä mainitun päätöksen perusteella A:n palkan ulosmittaamiseksi X Oy:lle on annettu 16.2.2009 päivätty maksukielto, jonka johdosta yhtiön olisi tullut maksaa ulosottoon maksukiellon osoittama määrä A:lle määrätystä kohtuullisen työpalkan rahamäärästä. Ulosottokaaren 4 luvun 56 §:n 1 momentin mukaan palkan ulosmittauksessa annettavassa maksukiellossa määrätään, miten ulosottoon menevä määrä lasketaan, ja maksukiellon saaja velvoitetaan maksamaan määrä ulosottomiehelle. Maksukiellossa ilmoitetaan tulopohjaan vaikuttavien tulojen ja etuuksien määrä, velallisen suojaosuus sekä muut tarpeelliset tiedot.
8. X Oy ei ole noudattanut sille määrättyä maksukieltoa. Ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Maksukiellon noudattamisen laiminlyönnin johdosta ulosottomiehelle maksamatta oleva määrä on kihlakunnanvoudin päätöksellä 19.5.2009 määrätty ulosmitattavaksi X Oy:n omaisuudesta, ulosmitattavaa rahamäärää ja ulosmittauksen kohdetta kuitenkaan tarkemmin yksilöimättä. Tämän jälkeen yhtiön omistama ajoneuvo on päätöksellä 4.8.2009 ulosmitattu.
9. X Oy:n ulosottovalituksessa on ilmoitettu sen kohdistuvan edellä mainittuihin kihlakunnanvoudin päätökseen ulosmittauksen kohdistamisesta yhtiön omaisuuteen 19.5.2009 sekä ulosmittauspäätökseen 4.8.
10. Yhtiö on vaatinut mainittujen päätösten kumoamista. Perusteena vaatimuksilleen yhtiö on muun ohella esittänyt, että kihlakunnanvoudin päätös 3.2.2009 velalliselle A:lle määrätystä kohtuullisen työpalkan rahamäärästä oli virheellinen ja etteivät ulosottoviraston päätökset enää muuttuneiden olosuhteiden johdosta vastanneet X Oy:n taloudellista tilannetta. Siltä osin kuin kysymys on ollut 4.8.2009 ulosmitatusta rahamäärästä ja palkan suojaosuutta sekä palkasta ulosmittaamatta jätettävää rahamäärää koskevien ulosottokaaren 4 luvun 48 ja 49 §:n säännösten soveltamisesta ulosmittauksessa, yhtiön valitus on käräjäoikeudessa hyväksytty. Alemmat tuomioistuimet ovat katsoneet, ettei X Oy ole hakenut muutosta päätökseen 3.2.2009, ja ovat jättäneet valituksen päätöksen 19.5.2009 osalta myöhään tehtynä tutkimatta.
11. Ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan määräaika ulosottovalituksen tekemiseen on kolme viikkoa. Pykälän 2 momentin mukaan muutosta voimassa olevaan maksukieltoon, joka on annettu palkan tai muun toistuvaistulon ulosmittauksessa, saadaan hakea ilman määräaikaa. Korkeimman oikeuden johtopäätökset
12. X Oy:n ulosottovalituksessa on kysymys ensisijassa työnantajan omaisuuteen kohdistuvasta, palkan ulosmittauksessa annetun maksukiellon noudattamisen laiminlyöntiin perustuvasta ulosmittauksesta. Muutoksenhaun kohteena ovat kuitenkin ulosottovalituksen sisältö huomioon ottaen olleet myös kohtuullisen työpalkan rahamäärän määräämistä koskeva päätös 3.2.2009 ja maksukielto 16.2.2009, vaikka valituksessa on yksilöity vain yhtiön omaisuuteen kohdistuvat ulosmittauspäätökset 19.5.2009 ja 4.8.
13. Valituksessa on muun ohella vedottu siihen, että ulosmittauksen perusteena olleet olosuhteet olivat muuttuneet eikä maksukiellolle ja perinnälle sen vuoksi ollut edellytyksiä.
14. Kihlakunnanvoudin kohtuullisen työpalkan rahamäärän vahvistamista koskevassa päätöksessä 3.2.2009 on vahvistettu se palkan määrä ja ne olosuhteet, joiden perusteella maksukielto ja sen mukainen maksuvelvollisuus työnantajalle on sittemmin määrätty. Aikaisemmin voimassa olleen ulosottolain 4 luvun 9 b §:n säännöstä ulosmitattavan palkan arvioinnista koskevissa esitöissä todettiin, että ulosottomiehen päätös velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä, josta ulosmittaus toimitetaan, on välittömästi työnantajaan kohdistuva velvoite (HE 106/1995 vp s. 51). Kysymys on sellaisesta ulosottomiehen päätöksestä, johon työnantajan on haettava muutosta ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa määräajassa. Yhtiö ei ole voinut valituksessaan enää tuon määräajan jälkeen vedota siihen, että kohtuullisen työpalkan rahamäärä oli alun perinkin päätöksessä 3.2.2009 virheellisesti arvioitu ja että yhtiölle määrätty maksuvelvollisuus sen vuoksi tulisi poistaa.
15. Päätöksellä 16.2.2009 on määrätty X Oy:lle maksukielto. Ulosottokaaren 4 luvun 57 §:ssä säädetään maksukiellon voimassaolosta ja muuttamisesta. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan maksukielto on voimassa määräajan tai toistaiseksi, kunnes ulosottomies kirjallisesti ilmoittaa palkan maksajalle maksukiellon päättymisestä. Pykälän 2 momentin mukaan maksukielto on voimassa 47 §:ssä tarkoitetuissa palkan arviointia koskevissa tapauksissa, kunnes ulosottomiehelle osoitetaan, ettei siinä tarkoitetun perinnän jatkamiseen ole enää edellytyksiä olosuhteiden muuttumisen vuoksi.
16. Ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan palkan ulosmittausta koskevaan maksukieltoon voidaan hakea muutosta ilman määräaikaa. Mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan toistuvaistulon ulosmittauksessa toimitetaan asian vireilläolon aikana yleensä useita lopullisia tilityksiä, joiden osalta muutoksenhakumahdollisuus lakkaa ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaisesti. Sen sijaan itse maksukieltoon voitaisiin hakea muutosta toimitetuista tilityksistä huolimatta koko sen ajan, kun se on voimassa (HE 83/2006 vp s. 72). Sisällöltään vastaava lausuma oli jo ulosottolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 106/1995 vp s. 98).
17. Ulosmittauksessa toimitetun lopullisen tilityksen jälkeen voidaan ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2001:71 katsonut, että tuolloin voimassa ollut ja ulosottokaaren sanottua säännöstä vastannut ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin säännös ei estänyt työntekijää valittamasta palkan ulosmittauksesta siltä osin, kuin maksukielto koski vastaisuudessa maksettavia palkkaeriä tai häneltä mahdollisesti jo ulosmitattuja, mutta velkojille tilittämättä olevia varoja. Palkan ulosmittauksessa, jossa toimitetaan useita tilityksiä, ulosmitattujen varojen tilittäminen velkojalle tarkoitti muutoksenhakumahdollisuuden päättymistä vain kysymyksessä olevien varojen osalta.
18. Työnantajalla on edellä mainitun ulosottokaaren 4 luvun 57 §:n 2 momentin nojalla mahdollisuus ulosottomiehelle toimittamallaan selvityksellä osoittaa, ettei 4 luvun 47 §:ssä tarkoitetun kohtuullisen rahapalkan määräämiseen perustuvalle maksukiellolle enää ole edellytyksiä. Työnantajalla on siten mahdollisuus saattaa asia tulevien maksuerien osalta muuttuneiden olosuhteiden perusteella uudelleen harkittavaksi ja tarvittaessa valittaa asiassa annettavasta päätöksestä. Tämä puoltaisi tulkintaa, jonka mukaan työnantajan tulisi hakea muutosta arvioitua palkkaa koskevaan maksukieltoon kolmen viikon määräajassa. Jos palkan ulosmittauksessa ei kerry lainkaan tilitettävää, muutoksenhakuoikeus voi muutoin työnantajan oman laiminlyönnin johdosta olla avoinna hyvinkin pitkän ajan.
19. Tällainen tulkinta olisi kuitenkin ristiriidassa ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen sanamuodon kanssa. Lainkohdassa tai sen esitöissä ei ole asetettu rajoituksia sille, missä tilanteissa muutoksenhaku maksukieltoon on mahdollista ilman määräaikaa.
20. Siltä osin kuin X Oy on ulosottovalituksessaan vedonnut siihen, että yhtiön taloudelliset olosuhteet olivat muuttuneet päätöksen 3.2.2009 jälkeen eikä toimitusjohtaja A:lle tämän vuoksi pystytty maksamaan palkkaa ja että toimitusjohtajan toimi oli lakkautettu kesällä 2009, kysymys on siitä, onko maksukiellon voimassaololle ollut edellytyksiä enää samoin perustein kuin aikaisemmin. Tällainen vaatimus olisi tullut tutkia maksukieltoa koskevana valituksena, joka voidaan tehdä ilman määräaikaa.
21. Käräjä- ja hovioikeuden olisi näin ollen tullut tutkia X Oy:n ulosottovalitus myös siltä osin, kuin siinä on ollut kysymys vaatimuksesta maksukiellon muuttamisesta olosuhteiden muuttumisen perusteella. Suullinen käsittely
22. Ulosottokaaren 11 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ulosottovalituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Mainitun luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asia on käsiteltävä hakemusasian istunnossa, jos asiassa kuullaan asiaan osallista tai todistajaa taikka muuta henkilöä henkilökohtaisesti. Saman pykälän 3 momentin mukaan riitainen hakemusasia on käsiteltävä hakemusasian istunnossa, jos asiaan osallinen sitä vaatii tai käräjäoikeus asian tai sen osan selvittämiseksi pitää asian käsittelyä hakemusasian istunnossa tarpeellisena.
23. Ulosottokaaren 11 luvun 15 §:n esitöissä (HE 83/2006 vp s. 76) lausutaan, että pykälän 1 momentti vastaisi ulosottolain 10 luvun 13 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännöstä siitä, että valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä on todettu, että koska ulosottovalitusasia on säännönmukaisesti riitainen, se olisi käsiteltävä hakemusasian istunnossa, jos asianosainen sitä vaatii tai käräjäoikeus asian tai sen osan selvittämiseksi pitää asian käsittelyä hakemusasian istunnossa tarpeellisena. Asianosaisella olisi siten oikeus ulosottovalituksen suulliseen käsittelyyn käräjäoikeudessa (HE 32/2001 vp s. 77). Kuten Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2008:21 on todettu, oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 3 §:n 3 momentissa ei ole tältä osin jätetty tuomioistuimelle harkintavaltaa lukuun ottamatta selvästi perusteettomia ulosottovalituksia, jotka on käsittelyä jatkamatta heti hylättävä. Sellaisesta tilanteesta ei nyt ole kysymys.
24. X Oy:n ulosottovalituksessa on edellä mainituin tavoin ollut kysymys muun ohella siitä riitaisesta seikasta, onko yhtiön taloudellisessa tilanteessa tai A:n työskentelyssä yhtiössä tapahtunut maksukiellon perusteisiin vaikuttava muutos. Yhtiöllä on ollut oikeus suulliseen käsittelyyn käräjäoikeudessa.
25. Käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä X Oy:n pyyntöä suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asian käsittelyssä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, minkä vuoksi asia on käsiteltävä uudelleen käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Soile Poutiainen (eri mieltä), Marjut Jokela (eri mieltä), Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Jokela: Ulosottomies on tehnyt asiassa neljä erillistä päätöstä: 3.2.2009 päätöksen A:n X Oy:stä saaman kohtuullisen työpalkan rahamäärästä, 16.2.2009 päätöksen X Oy:lle asetetusta maksukiellosta, 19.5.2009 päätöksen siitä, että maksamatta jätetty määrä ulosmitataan yhtiön omaisuudesta, ja 4.8.2009 ulosmittauspäätöksen, jolla yhtiön omistama ajoneuvo on ulosmitattu. Enemmistön tavoin katson, että yhtiön tekemän ulosottovalituksen kohteina ovat olleet kaikki nämä päätökset. Asiassa on kysymys siitä, ovatko ulosottomiehen päätös kohtuullisen palkan määrästä ja tähän liittyvät päätökset maksukiellosta tulleet sitoviksi sen johdosta, ettei yhtiö ole hakenut päätöksiin muutosta ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa, vai voiko yhtiö vedota näiden päätösten virheellisyyteen vielä siinä vaiheessa, kun ulosmittaus on lopulta kohdistettu yhtiön omaisuuteen. Kuten enemmistön perusteluissa todetaan, ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentin erityissäännöksen mukaan palkan ulosmittausta koskevaan maksukieltoon saa hakea muutosta ilman määräaikaa. Pykälässä tai lain esitöissä ei ole asetettu rajoituksia sille, millä perusteilla ja missä tilanteissa muutosta maksukieltoon voidaan vaatia. Muutoksenhakua rajaa vain mainitun luvun 1 §:n 2 momentti, jonka mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Lähtökohtana siis on, että maksukieltoa koskeva ulosmittausvalitus voi koskea niin vastaisuudessa maksettavia palkkaeriä kuin myös jo ulosmitattuja, mutta velkojille vielä tilittämättömiä varoja. Selvää on myös, että palkan maksajalla on oikeus valittaa maksukiellosta. Katson, että yhtiö on määräajoista riippumatta voinut valituksessaan vedota maksukieltoa koskevan päätöksen virheellisyyteen ja vaatia sen muuttamista. Enemmistön ratkaisu perustuu siihen, että ulosottomiehen 3.2.2009 tekemä päätös kohtuullisen palkan määrästä on kuitenkin jo aikaisemmin tullut lainvoimaiseksi ja että tutkittavaksi on voitu ottaa vain päätöksen jälkeisiin olosuhteiden muutoksiin perustuvat vaatimukset. Olen tästä eri mieltä. Täytäntöönpanomenettely käsittää usein sarjan toimituksia ja päätöksiä, joista osaan voidaan hakea muutosta erikseen. Suhteellisen laajaa valituskelpoisuutta on perusteltu sillä, että vikaan menossa oleva ulosotto tulee voida katkaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (HE 106/1995 vp s. 29). Kaikista ulosottomiehen päätöksistä ei kuitenkaan voida valittaa erikseen, vaan ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n mukaan ulosottovalituksen edellytyksenä on, että päätös koskee asianosaisten tai sivullisten oikeuksia. Eräät ulosottomiehen päätökset ovat luonteeltaan tosiasiallisia taikka valmistelevia tai ennakoivia niin, että niiden avulla luodaan perustaa tuleville täytäntöönpanotoimille. Valmisteleva toimi ei luo asianosaisille oikeuksia ja velvollisuuksia tai merkitse puuttumista heidän oikeuspiiriinsä (HE 106/1995 vp s. 91). Tällaisia valmistelevia toimia ovat esimerkiksi omaisuuden yksilöinti ja arviointi. Oikeudellisesti samankaltaista tilannetta säännellään ulosottokaaren 3 luvun 30 §:n 2 momentissa, jonka mukaan ulosottomiehen väitepäätökseen ei saa hakea muutosta erikseen, vaan muutosta haetaan siitä toimesta tai toimituksesta, jota väite tai vaatimus koskee. Esimerkkinä tällaisesta ennakollisesta päätöksestä on mainittu ulosottomiehen päätös siitä, kuuluuko jokin esine velalliselta ulosmitattavaan omaisuuteen. Tällaisesta päätöksestä voidaan valittaa vasta esineen ulosmittauksen yhteydessä (HE 216/2001 vp s. 120). Kysymystä ulosottomiehen päätöksen valituskelpoisuudesta on käsitelty edellä mainittua säännöstä sisällöltään vastaavan ulosottolain 3 luvun 30 §:n 1 momentin (679/2003) säätämiseen johtaneissa esitöissä ja eduskuntakäsittelyn aikana. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että valtiosääntöoikeudellisesti olisi selkeintä, jos kaikista, myös esimerkiksi omaisuuden omistussuhteita koskevista ulosottomiehen päätöksistä, voitaisiin erikseen hakea muutosta (PeVL 12/2002 vp s. 6). Lakivaliokunta kuitenkin päätyi mietinnössään tukemaan hallituksen esityksen mukaista ehdotusta ja katsoi, että ennakollinen kannanotto ei yleisten prosessisäännösten perusteellakaan tuota muutoksenhakuoikeutta, koska siinä vaiheessa puuttuu sellainen toimi tai päätös, joka vaikuttaa jonkun oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tällaisesta ennakkopäätöksestä tehtävä valitus jätettäisiin ennenaikaisena käräjäoikeudessa tutkimatta (LaVM 34/2002 vp s. 10). Raja yhtäältä valmistelevan tai ennakollisen päätöksen ja toisaalta jonkun oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan päätöksen välillä ei ole kaikissa tapauksissa selkeä. Ei myöskään ole lainkaan yksiselitteistä, että laaja muutoksenhakuoikeus parhaiten turvaisi asiaan osallisten tai sivullisten oikeusturvan. Jos laajan valitusoikeuden seurauksena ulosottomiehen ennakolliset kannanotot tulevat lainvoimaisiksi ja myöhemmissä ulosoton vaiheissa sitoviksi, syntyy vaara siitä, että muutoksenhakuoikeus menetetään jo ennen kuin ulosotossa on edetty sellaisiin konkreettisiin toimiin, jotka kohdistuvat jonkun varallisuuspiiriin ja joiden johdosta syntyy aito reagoinnin tarve. On pitkälti ulosottomiehen harkinnassa, milloin, mistä seikoista ja millä tavalla ulosottoon liittyviä päätöksiä yksittäistapauksissa tehdään. Mitä useampiin päätöksiin menettely hajaantuu, sitä epäselvemmäksi käy se, milloin mihinkin asiaan on haettava muutosta. Näin on käynyt myös tässä tapauksessa. Kohtuullisen palkan arviointi tehdään yleensä, kuten Korkeimman oikeuden aikaisemmissa ennakkoratkaisuissa käsitellyissä tapauksissa on tehty, ulosmittauksen ja maksukiellon antamisen yhteydessä. Tässä tapauksessa ulosottomies on 3.2.2009 päättänyt kohtuullisen palkan määrästä ja on 16.2.2009 antanut maksukiellon työnantajalle. Katson, ettei ulosottomiehen arviointipäätös sellaisenaan - ennen tai ilman maksukiellolla tapahtuvaa ulosmittausta - vielä voi koskea yhtiön oikeuksia tai velvollisuuksia, vaan palkan maksajan oikeudelliseen asemaan puututaan vasta maksukiellolla. Kohtuullisen palkan arviointia koskeva päätös ja maksukielto liittyvät asiallisesti yhteen, ja vasta maksukielto saa aikaan palkan maksajaan kohdistuvan velvoitteen. Tästä seuraa, että maksukieltoa koskevan valituksen yhteydessä voidaan tutkia myös palkan arviointia koskeva päätös. Ottaen huomioon ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentin selkeän sanamuodon ja sen tarkoituksen turvata ja selventää valitusoikeutta, en pidä perusteltuna tulkinnallisesti supistaa säännöksen merkitystä muutoksenhakijan vahingoksi. Näillä perusteilla katson, että käräjä- ja hovioikeuden olisi tullut tutkia X Oy:n ulosottovalitus myös maksukieltoa koskevana asiana ja tällöin tutkia väitteet kohtuullisen työpalkan virheellisestä arvioimisesta ja olosuhteiden myöhemmästä muuttumisesta. Suullisen käsittelyn toimittamisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusneuvos Poutiainen: Päätökset ulosottomenettelyssä Kihlakunnanvouti määräsi 3.2.2009 A:n kohtuullisen työpalkan rahamääräksi X Oy:n palveluksessa 4 000 euroa kuukaudessa. Yhtiö velvoitettiin tilittämään ulosottomiehelle vähintään kerran kuukaudessa maksukiellon osoittama rahamäärä, mahdollisella ennakkopidätyksen määrällä vähennettynä. Maksuvelvollisuus oli voimassa, kunnes yhtiö osoitti ulosottomiehelle, ettei perinnän jatkamiseen enää ollut olosuhteiden muutoksen vuoksi edellytyksiä. Ulosottomies antoi 16.2.2009 tekemällään päätöksellä X Oy:lle palkan maksukiellon, jonka mukaan yhtiön tuli suorittaa palkan pidätys edellä mainitusta työpalkan rahamäärästä maksukiellon mukaisesti ja suorittaa kuukausittain palkan rahamäärä ulosottomiehelle. Maksukielto annettiin yhtiölle tiedoksi 24.2.
26. X Oy:n laiminlyötyä maksukiellon noudattamisen kihlakunnanvouti määräsi 19.5.2009 maksamatta jääneen rahamäärän ulosmitattavaksi X Oy:n omaisuudesta, ulosmitattavaa määrää ilmoittamatta. Ulosottomies päätti 4.8.2009 ulosmitata yhtiöltä yhteensä 28 000 euroa, mikä vastasi A:lle vahvistettua palkan rahamäärää maksujen laiminlyönnin ajalta eli seitsemältä kuukaudelta (helmikuu - elokuu 2009). Maksun suorittamiseksi ulosottomies ulosmittasi yhtiön omistaman ajoneuvon. Yhtiön vaatimukset ja alempien oikeuksien ratkaisut X Oy on valituksessaan Tampereen käräjäoikeudelle vaatinut, että Pirkanmaan ulosottoviraston 4.8.2009 ja 19.5.2009 tekemät päätökset yhtiön omaisuuden ulosmittauksesta kumotaan perusteettomina. Yhtiö on lausunut, että mainitut päätökset ovat perustuneet ulosottomiehen 3.2.2009 tekemään päätökseen A:n kohtuullisen työpalkan rahamäärästä. Palkan rahamääräksi yhtiön toimitusjohtajan tehtävästä on määrätty 4 000 euroa, jonka perusteella annettu palkan maksukielto on 24.2.2009 toimitettu yhtiölle. Yhtiö on vaatinut palkan rahamäärän määräämistä koskevan päätöksen ja palkan maksukiellon kumoamista. Yhtiö on katsonut, että ulosottomiehen päätöksellä määrätty palkan rahamäärä on virheellinen, koska palkan arviointi on virheellisesti perustettu vuoden 2007 olosuhteisiin, jolloin yhtiön taloudellinen tilanne oli ollut selvästi parempi kuin vuonna
27. Palkan rahamäärää ja maksukieltoa koskevat päätökset eivät ole vastanneet yhtiön taloudellista tilannetta vuonna 2009, sillä yhtiön kannattavuus oli kysynnän vähentymisen vuoksi huomattavasti heikentynyt vuoden 2008 lopusta alkaen. Lisäksi toimitusjohtajan toimi yhtiössä oli kaupparekisteriin 7.7.2009 merkityin tavoin lakkautettu. A:n tehtävien vähentymisen ja lopulta töiden päättymisen sekä yhtiön taloudellisen tilanteen heikkenemisen vuoksi yhtiölle ei ollut ollut mahdollista maksaa ulosottomiehelle maksukiellossa määrättyä työpalkan rahamäärää. Yhtiö on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely, jossa A:ta ja toista henkilöä kuultaisiin todistelutarkoituksessa edellä esitettyjen seikkojen selvittämiseksi. X Oy on myös vaatinut, että ulosmitattua määrää ainakin alennetaan, koska yhtiön ulosottomiehelle maksamatta jättämä palkan rahamäärä on ulosmitattu kokonaan ottamatta huomioon palkan suojaosuutta ja ulosmitattavaa palkan osaa. Käräjäoikeus on hylättyään X Oy:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta käsitellyt ja ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeus on jättänyt yhtiön valituksen myöhään tehtynä tutkimatta siltä osin kuin kysymys on kihlakunnanvoudin 19.5.2009 tekemästä päätöksestä yhtiön omaisuuden ulosmittaamisesta. Käsitellessään asiaa 3.2.2009 tehdyn työpalkan rahamäärän vahvistamispäätöksen ja yhtiölle 24.2.2009 tiedoksi annetun palkan maksukiellon osalta käräjäoikeus on esittämillään perusteilla jättänyt lausunnon antamisen enemmälti raukeamaan. Tutkittuaan yhtiön vaatimukset 4.8.2009 toimitettua ulosmittausta koskevalta osalta käräjäoikeus on oikaissut ulosmitattua rahamäärää ja muutoin pysyttänyt ulosmittauksen. Hovioikeus, jonne X Oy valitti, on katsonut, ettei yhtiön muutoksenhaku ollut koskenut yhtiölle annettua palkan maksukieltoa. Hovioikeus on käräjäoikeuden lausumiin perusteluihin yhtyen ja niitä täydentäen pysyttänyt sellaisenaan käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen. Sovellettavista säännöksistä Ulosottokaaren 4 luvun 47 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa säännöksessä mainituin edellytyksin päättää, mikä on velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärä, jolloin ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä kuten palkasta. Luvun 56 §:n 1 momentin mukaisesti annettavassa maksukiellossa maksukiellon saaja velvoitetaan maksamaan palkan rahamäärä ulosottomiehelle. Luvun 57 §:n 1 momentin mukaan maksukielto on voimassa määräajan tai toistaiseksi, ja jos maksukiellon perusteena olevat olosuhteet muuttuvat, ulosottomiehen tulee muuttaa maksukieltoa uudella maksukiellolla. Pykälän 2 momentin mukaan maksukielto on voimassa 47 §:ssä tarkoitetuissa palkan arviointia koskevissa tapauksissa, kunnes ulosottomiehelle osoitetaan, ettei siinä tarkoitetun perinnän jatkamiseen ole enää edellytyksiä olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Mainitun luvun 58 §:n 1 momentin mukaan palkan maksajan tulee kunakin maksukautena heti toimittaa palkan pidätys maksukiellon mukaisesti ja suorittaa määrä ulosottomiehelle. Pykälän 2 momentista ilmenee, että tämä velvoite koskee myös luvun 47 §:n nojalla määrättyä palkkaa. Luvun 68 §:n 1 momentin mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Ulosmittaus edellyttää, että maksukiellon saajan maksuvelvollisuus on selvä. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimista tai ulosottomiehen päätöksestä saa valittaa se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee. Pykälän 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan määräaika valituksen tekemiseen on kolme viikkoa. Pykälän 2 momentin mukaan muutosta voimassa olevaan maksukieltoon, joka on annettu palkan tai muun toistuvaistulon ulosmittauksessa, saadaan hakea ilman määräaikaa. Kannanottoni Pidän asiassa selvänä, että X Oy on saanut palkan maksukiellon 24.2.2009 tiedoksi lain edellyttämin tavoin ja että yhtiö on sen jälkeen laiminlyönyt suorittaa ulosottomiehelle maksukiellossa määrätyn palkan rahamäärän kaikkiaan seitsemän kuukauden ajalta. Tältä kannalta yhtiön maksuvelvollisuus maksamatta olevan määrän osalta on ollut ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 1 momentin säännöksessä edellytetyllä tavalla selvä. Perittävää rahamäärää koskenut virhe on nyt korjattu alempien oikeuksien päätöksillä. Näin oikaistuna ulosmittaus yhtiön omaisuudesta on voitu 4.8.2009 lain mukaan toimittaa ulosottomiehelle maksamatta olevan määrän suorittamiseksi. X Oy on asiassa vaatinut ulosmittauksen kumoamista ja kaikkien täytäntöönpanotoimien peruuttamista. Yhtiön valituksessa käräjäoikeudelle on sinänsä erikseen mainittu valituksen kohteiksi ulosottomiehen 4.8.2009 ja 19.5.2009 tekemät yhtiön omaisuuden ulosmittausta koskevat päätökset. Yhtiö on kuitenkin käräjäoikeudessa samoin kuin hakiessaan muutosta hovioikeudessa esittänyt myös vaatimukset siitä, että ulosottomiehen 3.2.2009 tekemä päätös palkan arvioidusta rahamäärästä ja sen perusteella yhtiölle 24.2.2009 tiedoksi annettu palkan maksukielto on kumottava. Sen vuoksi asiassa on ratkaistava, voidaanko myös näitä päätöksiä koskevat vaatimukset ottaa tässä ulosmittausvalitusasiassa tutkittaviksi. X Oy:n vaatimus ulosottomiehen 3.2.2009 tekemän päätöksen kumoamisesta on perustettu siihen seikkaan, että päätöksellä arvioitu ja vahvistettu palkan rahamäärä eli niin sanottu fiktiivinen palkka on virheellinen, koska sen arviointi on perustettu virheellisiin seikkoihin ja olosuhteisiin. Ottaen huomioon ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n 1 momentin säännökset, yhtiöllä on ollut oikeus valittaa kysymyksessä olevasta ulosottomiehen päätöksestä laissa säädetyssä määräajassa. Tämän yhtiö on kuitenkin aikanaan laiminlyönyt. Valitusmääräaika oli yhtiöön nähden kulunut umpeen ennen kuin yhtiön omaisuuteen on kohdistettu nyt kysymyksessä olevat ulosottotoimenpiteet. X Oy on siten menettänyt oikeuden valittaa fiktiivisen palkan määräämistä koskevasta ulosottomiehen päätöksestä. Sen vuoksi katson, ettei yhtiön tässä asiassa esittämää, sanottua päätöstä koskevaa vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi. Ulosottokaaren 11 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhaku palkan maksukieltoon on rajattu kiellon voimassaolon aikaan, mutta muutoin säännös on sanamuodoltaan avoin siten, ettei siihen sisälly rajoituksia sen suhteen, missä tilanteissa ja millä perusteilla muutosta maksukieltoon voidaan vaatia ilman määräaikaa. Maksukiellon muuttaminen edelleen vireillä olevassa palkan ulosmittauksessa voi olla tarpeen useistakin syistä senkin vuoksi, että palkan ulosmittaus voi jatkua yhtäjaksoisesti pitkänkin ajan. Tästä näkökulmasta katsottuna on sinänsä asianmukaista, että palkan maksukielto voidaan sen voimassaolon aikana joustavasti sopeuttaa kulloinkin muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Periaate on otettu huomioon palkan ulosmittausta koskevassa sääntelyssä, esimerkiksi ulosottokaaren 4 luvun 57 §:n säännöksessä maksukiellon voimassaolosta ja muuttamisesta. Kuitenkin pidän perusteltuna, että joissakin tilanteissa muutoksenhaun mahdollisuutta palkan maksukiellon osalta arvioidaan toiselta kannalta. X Oy:n vaatimus palkan maksukiellon kumoamisesta on perustettu siihen, että maksukielto perustuu ulosottomiehen 3.2.2009 tekemällään päätöksellä arvioimaan ja vahvistamaan fiktiivisen palkan rahamäärään. Kuten edellä olen esittänyt, yhtiö on pitänyt palkan rahamäärää virheellisenä, koska sen arviointi ei ole alun perin perustunut yhtiön taloudellista asemaa vuonna 2009 koskeviin todellisiin olosuhteisiin. Vaatimuksen perusteena on siis ulosottomiehen palkan rahamäärää koskevan päätöksen väitetty virheellisyys, eikä niinkään sellaiset seikat, jotka olisivat nimenomaan sattuneet sen jälkeen, kun ulosottomies oli kyseisen päätöksen 3.2.2009 tehnyt ja palkan maksukielto oli 24.2.2009 annettu yhtiölle tiedoksi. Tässä suhteessa pidän merkityksettöminä yhtiön lausumia toimitusjohtajan tehtävien päättymisestä ja kyseisen toimen lakkauttamisesta vain hieman ennen 4.8.2009 tapahtunutta yhtiön omaisuuden ulosmittausta. Fiktiivisen palkan ulosmittaustapauksissa palkan maksukiellon antamista on edeltänyt ulosottomiehen päätös kohtuullisen työpalkan rahamäärästä. Päätös jää voimaan ellei siihen haeta muutosta määräajassa. En pidä perusteltuna ulottaa palkan maksukiellon saajan oikeussuojaa niin pitkälle, että tämä voisi hakea määräämättömän ajan muutosta maksukieltoon sillä perusteella, että maksukiellon perusteena oleva fiktiivinen palkka olisi ulosottomiehen päätöksellä määrätty alun perin virheellisten olosuhteiden pohjalta ja palkan rahamäärä siten olisi ollut vahvistamisesta lähtien virheellinen. Palkan maksukiellon kumoaminen tällaisella perusteella valituksen johdosta määräajasta riippumatta on ristiriidassa sen seikan kanssa, että fiktiivisen palkan vahvistamispäätökseen on haettava muutosta määräaikaan sidotulla valituksella. Katson, että nyt on kyse tämän kaltaisesta tilanteesta. Sen perusteella mitä olen edellä lausunut, katson, ettei X Oy:n palkan maksukieltoa koskevaa vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi tässä asiassa. Yhtiön pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta käräjäoikeudessa on liittynyt myös tähän puoleen asiassa, joten asian palauttamiselle käräjäoikeuteen ei ole perustetta. Pysytän hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muilta osin. Korkeimman oikeuden palautettua asian käräjäoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, ilmoitan olevani suullisen käsittelyn toimittamisen osalta ratkaisusta ilmenevällä kannalla.