KKO/2012/83
2012 false KKO:2012:83 A oli käräjäoikeudessa tuomittu nuorena henkilönä tehdystä pahoinpitelystä rangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksena Kansaneläkelaitokselle 4 891 euroa korkoineen ja asianomistaja X:lle sairaalakuluista 210 euroa, työansion menetyksestä 1 950 euroa ja kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa eli vahingonkorvauksia yhteensä 10 051 euroa. A vaati valituksessaan hovioikeudessa, että kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomittu korvaus alennetaan 2 800 euroon, ja esitti vahingonkorvauksen sovittelua koskevan muutosvaatimuksen. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin tarvitsevan asiassa jatkokäsittelyluvan. Jatkokäsittelylupa myönnettiin painavan syyn perusteella.
OK 25 a luku 5 § OK 25 a luku 11 § 1 mom 4 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 3.6.2011 Käräjäoikeus tuomitsi A:n 6.6.2010 nuorena henkilönä tehdystä pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja velvoitti A:n tämän rikoksen perusteella maksamaan vahingonkorvauksena Kansaneläkelaitokselle ja asianomistaja X:lle yhteensä 10 051 euroa korkoineen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Himanen.
Vaasan hovioikeuden päätös 16.8.2011 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen X:lle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksettavakseen tuomittua korvausta alennetaan ja että vahingonkorvauksia sovitellaan vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla tai ainakin alennetaan saman luvun 2 §:n perusteella.
Hovioikeus katsoi, että A tarvitsi asiassa jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Raimo Risku ja Eija-Liisa Helin.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
X vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Kansaneläkelaitos vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A valittaessaan hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomitsemista rikosperusteisista vahingonkorvauksista tarvinnut jatkokäsittelyluvan. Mikäli näin katsotaan olevan, kysymys on vielä siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.
Käräjäoikeuden tuomio 2. A on käräjäoikeudessa tuomittu sakkorangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä pahoinpitelystä. Hänen syykseen on luettu, että hän oli tehnyt X:lle ruumiillista väkivaltaa tönäisemällä tätä kaksin käsin voimakkaasti takaa päin selkään. Tönäisyn seurauksena X oli kaatunut ja kaatuessaan loukannut vasemman polvensa niin, että se oli vaatinut leikkaushoitoa.
A:n valitus hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu 4. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänen X:lle maksettavakseen tuomittu korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta alennetaan 2 800 euroon. Lisäksi hän on vaatinut, että tuomittuja vahingonkorvauksia sovitellaan vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla siten, että hänen tulisi korvata korkeintaan puolet vahingoista tai että korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:n nojalla. Viimeksi mainitun alentamisvaatimuksen perusteena A on vedonnut siihen, että hän on ikänsä ja varattomuutensa sekä tekonsa seurauksen ennalta arvaamattomuuden vuoksi velvollinen korvaamaan vain osan aiheutetusta vahingosta.
Korkeimman oikeuden arviointi Jatkokäsittelyluvan tarve 6. A:n valitus hovioikeudessa on koskenut ainoastaan rikosasian yhteydessä maksettavaksi määrättyjä yksityisoikeudellisia korvauksia. Jatkokäsittelyluvan tarve määräytyy näin ollen jatkokäsittelylupaa riita-asiassa koskevan säännöksen mukaisesti.
Lisäksi hän on vaatinut, että vahingonkorvauksia joka tapauksessa sovitellaan muun muassa hänen nuoren ikänsä perusteella. Valituksessaan hovioikeudelle A ei ole enää kiistänyt korvausvaatimusten perustetta, mutta on vaatinut kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomitun 3 000 euron vahingonkorvauksen alentamista 2 800 euroon. Lisäksi hän on vaatinut kaikkien vahingonkorvausten sovittelua vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla siten, että hänet velvoitettaisiin korvaamaan korkeintaan puolet vahingoista, ja vahingonkorvausten alentamista saman luvun 2 §:n nojalla niin, että hänet velvoitettaisiin korvaamaan vain osa vahingoista. A ei ole valituksessaan ottanut kantaa siihen, onko asia kuulunut jatkokäsittelyluvan soveltamisalaan.
Hän on valituksessaan vielä todennut pitävänsä kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta myöntämäänsä korvausmäärää X:lle aiheutuneeseen vammaan nähden oikeana.
Jatkokäsittelyluvan edellytykset 12. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:
Asian jatkokäsittely 16. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asiaa ei voida ottaa enemmälti tutkittavaksi Korkeimmassa oikeudessa.
Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Jukka Sippo. Esittelijä Petteri Mikkola (mietintö).
Esittelijän mietintö Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Mikkola:
Esittelijän mietintö oli kohtien 1 - 8 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen mietintö oli seuraava:
Korkein oikeus todennee, että jatkokäsittelyluvan tarve määräytyy saamista koskevassa asiassa pelkästään käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen ja sitä koskevan hovioikeudessa esitetyn asianmukaisen muutosvaatimuksen perusteella. Huomioon ei siis voida ottaa esimerkiksi muutosvaatimuksen perusteita ja menestymismahdollisuuksia eikä muitakaan aineellisia seikkoja.
Vaikka jatkokäsittelylupajärjestelmän säätämisellä ei sinänsä ole rajoitettu oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon, sillä on vaikutusta muutoksenhakemuksen tutkimismenettelyn perusteellisuuteen. Tällaista muutoksenhakuun vaikuttavaa säännöstöä on perusteltua tulkita suppeasti ja viime kädessä muutoksenhakijalle myönteisesti. Jos jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltuvuus asiaan on epäselvä, valituksen käsittelyä on siten syytä suoraan jatkaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvussa säädetyllä tavalla.
Jos jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltuvuus asiaan on epäselvä muutosvaatimusten puutteellisuuden vuoksi, hovioikeuden on tarvittaessa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 3 §:n mukaisesti täydennytettävä valitusta tältä osin.
Käsillä olevassa tapauksessa käräjäoikeuden A:n maksettavaksi tuomitsemien vahingonkorvausten yhteismäärä on 10 051 euroa. Käräjäoikeuden ratkaisu on siten tämän rahamäärän osalta A:lle vastainen. A:n valituksessaan hovioikeudelle esittämien vahingonkorvausten alentamista ja sovittelua koskevien vaatimuksien perusteella hovioikeudessa on ollut kysymys tästä tuomittujen vahingonkorvausten yhteenlasketusta määrästä kokonaisuudessaan.
A on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa myöntänyt kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta vaaditun vahingonkorvauksen 2 800 euron osalta. Vahingonkorvauksen yhteismäärän sovittelua koskevan muutosvaatimuksensa osalta hänen ei kuitenkaan voida katsoa yksiselitteisesti osaksikaan tyytyneen käräjäoikeuden ratkaisuun. Sen vuoksi häviöarvona on pidettävä hovioikeuden tutkittavaksi saatettua vahingonkorvausten yhteismäärää eli 10 051 euroa.
Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei A ole tarvinnut valitusasiassaan hovioikeudessa jatkokäsittelylupaa.
Asia palautettaneen Vaasan hovioikeuteen sen käsittelyn jatkamiseksi siten kuin oikeudenkäymiskaaren 26 luvussa säädetään.