KKO/2012/95

2012 false KKO:2012:95 Lapsella ei ollut oikeutta panna vireille ja ajaa huoltonsa siirtämistä koskevaa hakemusasiaa. L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 14 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Hakemus Helsingin käräjäoikeudessa Isänsä huoltoon määrätty A vaati hakemuksessaan, että hänen huoltajakseen määrättäisiin isän sijasta äiti, jonka luokse A oli muuttanut asumaan noin kuukautta aiemmin. Lisäksi A pyysi, että hänelle määrättäisiin oikeudenkäyntiä varten edunvalvoja. Käräjäoikeuden päätös 8.9.2011 Käräjäoikeus totesi, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki määritteli tyhjentävästi ne tahot, joilla oli puhevalta huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Lain 14 §:n mukaan lapsella ei ollut asianosaisasemaa huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä. Mikäli lapsen huoltajat ja/tai vanhemmat eivät toimineet lapsen edun mukaisesti, oli sosiaalitoimen tehtävänä selvittää asiaa ja toimia lapsen edun mukaisesti. Perustuslaki, Euroopan ihmisoikeussopimus tai lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus eivät antaneet aihetta arvioida asianosaisten piiriä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain säännöksistä poiketen. Käräjäoikeus katsoi, ettei voimassa oleva kansallinen lapsen etua turvaava sääntely mahdollistanut huoltoa koskevassa asiassa puhevallan laajentamista tapauskohtaisen hankinnan perusteella ja etteivät lain 14 §:n säännökset olleet lapsen edun vastaisia. Lapsen itsenäinen puhevalta oli tietoisesti jätetty säännöksestä pois. Tällä sääntelyllä oli pyritty muun muassa estämään vanhempia käyttämästä lasta välineenä keskinäisten huoltoriitojen ratkaisemisessa. Pyrkimyksenä oli välttää tilanteita, joissa lapsi kokisi joutuvansa valitsemaan vanhempiensa välillä. Kun lapsella ei ollut asianosaisasemaa huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä, ei hänelle ollut mahdollista määrätä oikeudenkäyntiin myöskään edunvalvojaa. Käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta. Asian on ratkaissut notaari Kari Peltola. Helsingin hovioikeuden päätös 24.11.2011 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, ettei aihetta päätöksen muuttamiseen ollut ilmennyt, ja pysytti käräjäoikeuden päätöksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Paimela, Markus Nikolainen ja Hilppa Piirtola. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja että asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. A:n huolto on uskottu hänen isälleen. Käräjäoikeudelle toimittamassaan hakemuksessa tuolloin 16-vuotias A on vaatinut, että hänen huoltonsa siirretään hänen äidilleen. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat jättäneet hakemuksen tutkimatta. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ollut oikeus omissa nimissään saada tuomioistuimessa vireille huoltoaan koskeva asia. Toiseksi kysymys on siitä, mikä merkitys on annettava A:n väitteelle, että sosiaaliviranomaiset ovat laiminlyöneet velvoitteensa hänen asiassaan.
2. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhemmista, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen poikkeuksellisesti pykälän 2 momentin mukaan tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö.
3. Lapsella ei säännöksen mukaan ole oikeutta saada vireille huoltoaan koskevaa asiaa. Lapsi ei oikeudellisesti ole huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä riidan osapuoli, vaan kuten lain esitöistä ilmenee, lapsen edun mukaisena on pidetty, että hän ei joudu mukaan huoltoaan koskevaan riitaan asianosaisen asemassa (HE 224/1982 vp s. 6). Lapsen omat toivomukset ja mielipiteet kuitenkin selvitetään ja niille annetaan merkitystä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 11 §:ssä säädetyin tavoin.
4. A on katsonut, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:n säännös on ristiriidassa kansallisten perusoikeuksien sekä kansainvälisten ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia koskevien sopimusmääräysten kanssa, ja että säännöstä on sen vuoksi tulkittava laajentavasti.
5. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
6. Perustuslaissa turvatut perusoikeudet kuuluvat periaatteessa kaikille ikään katsomatta. Kuten perusoikeusuudistusta valmisteltaessa kuitenkin on todettu, käytännön tilanteissa kysymys saattaa palautua siihen, kuka käyttää perusoikeuksia koskevissa asioissa lapsen puhevaltaa (HE 309/1993 vp s. 45). Koska lapsen oikeuksia koskevat erillissäännökset katsottiin tuolloin perustelluksi sijoittaa kulloiseenkin asiayhteyteen, voidaan perustuslain 6 §:n 3 momentissa säädettyä pitää vahvistuksena sille, että lapsen oikeudellinen asema ja hänen puhevaltansa käyttö hänen oikeuksiaan koskevissa asioissa määräytyy kulloinkin sovellettavan lain säännösten perusteella. Perustuslaista ei siten voida johtaa lapselle oikeutta panna vireille huoltoaan koskevaa asiaa.
7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sen soveltamiskäytännön (esim. Giusto, Bornacin and V. v. Italy, 15.5.2007) valossa estä perustellusta syystä lainsäädännöllä rajoittamasta oikeutta oikeudenkäyntiin edellyttäen, ettei rajoituksella loukata oikeuden olennaista sisältöä. Rajoituksilla tulee mainitun soveltamiskäytännön mukaan lisäksi olla hyväksyttävä tavoite ja käytettyjen keinojen on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin.
8. Kun otetaan huomioon se, mitä edellä kohdassa 3 on todettu lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n tarkoituksesta, säännöksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa.
9. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) 12 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Artiklan 2 kohdan mukaan tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Artiklassa edellytetään siten, että lasta kuullaan ja että lapsen näkemykselle annetaan asianmukainen painoarvo. Kuulemisen toteuttamistapa on jätetty valtion harkintaan.
10. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevaa yleissopimusta täydentävän lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 13/2011) tarkoituksena on muun muassa turvata lapsille menettelyllisiä oikeuksia ja helpottaa näiden oikeuksien käyttöä varmistamalla, että lapset saavat joko itse tai toisten henkilöiden tai toimielinten kautta tietoja ja että he saavat osallistua oikeusviranomaisessa heitä koskevien asioiden käsittelyyn. Sellaisiksi perheoikeudellisten asioiden ryhmiksi, joihin sopimusta sovelletaan, Suomi on hyväksymiskirjansa tallettaessaan nimennyt isyyden vahvistamista, lapseksi ottamista ja huostaanoton tuomioistuinkäsittelyä koskevat oikeudelliset menettelyt. Lapsen huoltoa koskevissa asioissa sopimusta ei siis sovelleta.
11. Myöskään Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta (SopS 60/1991) tai lasten oikeuksien käyttöä koskevasta eurooppalaisesta yleissopimuksesta (SopS 13/2011) ei kohdissa 8 - 9 todetuista syistä johdu, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:ää tulisi tulkita A:n esittämin tavoin.
12. Siltä osin kuin A on hakemuksensa tueksi vedonnut siihen, että sosiaaliviranomaiset ovat laiminlyöneet velvollisuutensa hänen asiassaan, Korkein oikeus toteaa, että puhevaltaa yleisessä tuomioistuimessa lapsen huollon siirtämiseksi isältä äidille ei voida perustaa tapauskohtaiseen harkintaan siitä, vaatisiko lapsen etu asian käsittelemistä sosiaalilautakunnan väitettyjen laiminlyöntien vuoksi (ks. KKO 1998:66). Korkein oikeus toteaa lisäksi, että lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Sosiaalilautakunnan lapsen huoltoa järjestäessään lastensuojelulain nojalla tekemiin ratkaisuihin voidaan puolestaan hakea muutosta hallintotuomioistuimessa.
13. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Tarja Raiskinen.