KKO/2013/100 | Europaius

2013 false KKO:2013:100 Television pääuutislähetyksessä ja kahdessa muussa samana päivänä lähetetyssä uutislähetyksessä oli kerrottu poliisin tutkimista, elinkeinotoiminnan yhteydessä tehdyiksi epäillyistä vakavista talousrikoksista. Epäilyihin oli liitetty yritystoimintaa harjoittavat puolisot. Uutisessa oli esitetty toisen puolison nimi ja kuva. Myöhemmin uutisessa tarkoitetuista rikoksista oli osassa tehty syyttämättäjättämispäätös ja osassa syyte hylätty. Kysymys siitä, oliko uutisoinnissa syyllistytty törkeään kunnianloukkaukseen ja yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. (Ään.) RL 24 luku 8 § RL 24 luku 9 § 1 mom 1 kohta RL 24 luku 10 § IhmisoikeusSop 8 art IhmisoikeusSop 10 art Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Syyte, asianomistajien vaatimukset ja vastaajien vastaukset Helsingin käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Syyte kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta A ja B olivat, A Yleisradio Oy:n toimittajana toimittamalla TV 1 -kanavan pääuutislähetyksessä 3.4.2006 kello 20.30 ja kahdessa muussa samana iltana lähetetyssä uutislähetyksessä erästä poliisin tutkimaa talousrikosasiaa koskevan uutisen ja B päättämällä kanavan ohjelmatoiminnan vastaavana toimittajana kyseisen uutisen sisällöstä ja sen toimittamisesta yleisön vastaanotettavaksi esittäneet X:stä ja Y:stä valheellisen tiedon ja vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Uutisessa oli valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen. Lisäksi uutisessa oli esitetty valheellinen tieto tai vihjaus siitä, että tutkinnan kohteena olleen yhtiön tileille oli tullut kymmeniä miljoonia euroja, jotka varat oli laiminlyöty merkitä kirjanpitoon, ja että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä Venäjältä lähtöisin olevaa rikollisesti hankittua rahaa. Nämä yhtiön toimintaa koskevat valheelliset tiedot ja vihjaukset olivat kohdistuneet suoraan kyseisen pienen osakeyhtiön hallituksen varsinaiseen jäseneen ja puheenjohtajaan Y:hyn ja hallituksen varsinaiseen jäseneen ja toimitusjohtajaan X:ään. Uutisessa oli esitetty X:n nimi ja valokuva. Myös Y oli ollut uutisesta tunnistettavissa. Kunnianloukkaus oli tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä, teolla oli aiheutettu X:lle ja Y:lle suurta ja pitkäaikaista kärsimystä sekä erityisen suurta ja tuntuvaa vahinkoa ja rikos, huomioon ottaen valheellisen tiedon ja vihjauksen vakavuus, sen syyttömyysolettamaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä vaarantava luonne sekä sen esittäminen pääuutislähetyksessä, oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyte kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä A ja B olivat edellä kerrotulla tavalla oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä esittäneet X:n yksityiselämästä tiedon ja kuvan sekä Y:n yksityiselämästä tiedon siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Uutisessa oli kerrottu valheellisten tietojen ja vihjausten lisäksi poliisin X:ään ja Y:hyn kohdistamasta esitutkinnasta. X ja Y olivat olleet uutisesta tunnistettavissa. X ja Y eivät olleet toimineet elinkeinoelämässä rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä heitä koskevan esitutkinnan uutisointi ollut ollut tarpeen minkään yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Asianomistajien vaatimukset X ja Y yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Vastaukset A ja B kiistivät syytteet. Käräjäoikeuden tuomio 29.10.2008 Uutisen sisällöstä Käräjäoikeus totesi, että X:n ja Y:n oli 23.12.2004 päivätyssä esitutkintapöytäkirjassa epäilty syyllistyneen kirjanpitorikoksiin ja törkeisiin kätkemisrikoksiin yhtiöissään. Syyttäjä oli tehnyt 28.6.2006 päätöksen syyttämättä jättämisestä törkeiden kätkemisrikosten osalta, ja Lappeenrannan käräjäoikeus oli 21.12.2007 hylännyt syytteet kirjanpitorikoksista. X ja Y eivät olleet syyllistyneet esitutkinnassa esillä olleisiin rikoksiin. Syytteessä tarkoitetun TV-uutisen mukaan poliisi oli paljastanut laajan idänkauppaan liittyneen kirjanpito- ja rahanpesurikoksen. Uutisesta ilmeni, että TV-uutisten saamien tietojen mukaan tutkittavana olleen yrityksen tileille oli tullut kymmeniä miljoonia euroja rahaa ohi kirjanpidon ja lisäksi yhtiön vastuuhenkilöitä oli epäilty rahanpesusta. Poliisi uskoi, että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä rikollisesti hankittua rahaa, joka oli lähtöisin Venäjältä. Rikoksista epäiltiin X:ää, joka kiisti epäilyt, ja toinen pääepäilty oli hänen miehensä. Uutisen lopussa oli kerrottu, että juttu oli syyttäjällä ja että syyteharkinta valmistunee kesään mennessä. Johtopäätökset uutisen paikkansa pitävyydestä Uutinen oli esitetty televisiossa 3.4.2006, jolloin esitutkinta oli ollut vielä vireillä. Uutinen rikosepäilyn osalta oli siten ollut paikkansa pitävä. Syytteen mukaan uutisessa oli valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen. Käräjäoikeus totesi, että uutisen mukaan poliisi oli paljastanut laajan idänkauppaan liittyneen kirjanpito- ja rahanpesurikoksen, josta oli epäilty X:ää ja hänen miestään. Kun rahanpesuepäilyn osalta oli sittemmin tehty päätös syyttämättä jättämisestä ja kirjanpitorikoksen osalta syyte oli hylätty, epäily X:n ja Y:n syyllistymisestä rikoksiin oli ollut tosiasioiden vastainen. Uutisessa oli kerrottu, että yhtiöiden tileille oli tullut kymmeniä miljoonia euroja rahaa ohi kirjanpidon. Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomiosta kirjanpitorikosten osalta ilmeni, että yhtiö oli käynyt komissiokauppaa ja että sillä oli ollut runsaasti varoja asiakasvaratileillä. Käräjäoikeus katsoi, että tieto kirjanpidon ohi tulleista varoista oli perustunut näitä varoja koskeviin tietoihin. Käräjäoikeuden tuomion mukaan menettely tältä osin ei ollut ollut lainvastainen. Uutinen oli paikkansa pitävä siltä osin, että yhtiön pitämillä asiakasvaratileillä oli ollut runsaasti varoja. Uutisen mukaan varat olivat olleet yrityksen tileillä, vaikka ne olivat olleet asiakasvaratileillä erillään kirjanpitovelvollisen omista varoista. Näin ollen uutinen oli paikkansa pitämätön. Edelleen uutisen mukaan yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä Venäjältä lähtöisin olevaa rikollisesti hankittua rahaa. A ja B eivät olleet kertoneet, mihin heidän tietonsa oli näiltä osin perustunut. Käräjäoikeus totesi, että uutisen totuudellisuuden tueksi ei ollut esitetty perusteita. Käräjäoikeus katsoi, että uutinen oli tältäkin osin paikkansa pitämätön. Johtopäätökset siitä, oliko uutisessa vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen rikoksiin Käräjäoikeus totesi, että uutisessa oli mainittu X:n nimi ja esitetty hänen valokuvansa, joten hänet oli tuotu selvästi esiin rikoksista epäiltynä henkilönä. Y oli myös ollut uutisesta laajalti muun muassa liiketuttavien piirissä tunnistettavissa, kun uutisessa oli kerrottu X:n miehen olevan toinen pääepäilty. Kerrotut rikosepäilyt oli myöhemmin todettu lainvoimaisilla ratkaisuilla perättömiksi. Uutisessa oli näin ollen valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen. Uutisen aiheuttama vahinko Käräjäoikeus katsoi, että uutinen oli aiheuttanut syytteessä todetuin tavoin erityisen suurta ja tuntuvaa vahinkoa. A:n ja B:n velvollisuus arvioida esitetyn uutisen oikeellisuutta ja sen julkaisukelpoisuutta A ja B olivat tienneet, että kysymys oli ollut poliisitutkinnassa olleesta asiasta. Asian käsittelyn aikana he eivät olleet tuoneet esiin tietolähteitään, joiden perusteella he olivat tosiasioiden vastaisesti päätyneet siihen, että julkaistu uutinen oli pitänyt paikkansa. Kysymys oli ollut asiasta, joka ei vielä ollut ollut tuomioistuinkäsittelyssä ja rikosepäilyn kohde oli uutisessa nimetty, joten A:lla ja B:llä oli ollut erityinen velvollisuus riittävästi varmistua saamiensa rikosepäilyjen oikeellisuudesta ja tarkastaa nämä tiedot ennen niiden julkistamista. A ja B eivät olleet kertoneet, miten he olivat varmistaneet tietojen oikeellisuuden. Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat julkistaneet tiedot voimatta varmistua niiden oikeellisuudesta. Näin ollen heidän menettelynsä oli ollut virheellisten tietojen julkistamisen osalta tahallista. X:lle oli varattu puhelimitse uutisen esittämispäivänä mahdollisuus kommentoida uutista. Uutisesta ei ilmennyt, minkälaiset ennakkotiedot uutisoinnista hänelle oli kerrottu ennen kysymysten esittämistä ja mitä häneltä oli kysytty ennen uutisessa esitettyä puhelinkommentin osaa. Mahdollisuus kommentointiin tuli olla todellinen, ja nyt puhelinhaastattelu oli tapahtunut yllättäen ja lyhyesti. Puhelinhaastattelussa julkaistu X:n kiistäminen ei kumonnut uutisessa esitettyjä tietoja rikosepäilystä ja haastattelu toi X:n henkilöllisyyden entistä vahvemmin esiin perättömiä tietoja sisältävässä uutisessa. A:n ja B:n oli tullut ottaa huomioon myös se, että nimen ja kuvan kanssa julkaistu rikosepäily leimasi epäillyksi mainitut henkilöt ainakin jossakin määrin syyllisiksi jo ennen tuomioistuimen ratkaisua. A:n ja B:n oli tullut ymmärtää, että laajalle levinneen ja näkyvällä tavalla tehdyn rikoksiin syyllistymisestä annetun vaikutelman poistaminen ei enää myöhemmin ollut täydellisesti mahdollista. A:n ja B:n oli tullut tiedotusalan ammattilaisina myös tietää, että edes rikoksista tuomitun henkilöllisyyden julkistaminen ei ollut kaikissa tapauksissa hyväksyttävää ja että vasta tutkinnassa olevien rikosepäilyjen julkistamisessa tuli jo senkin vuoksi noudattaa erityistä varovaisuutta. Edelleen A:n ja B:n oli tullut ottaa huomioon, että TV-uutisen perusteella kuulijalla ei ollut mahdollisuutta tutustua rauhassa uutisen sisältöön, vaan kuulija sai uutisesta vain pääkohtiin perustuvan kokonaisvaikutelman. Tällöin rikosepäilystä kertova uutinen voi helposti antaa vaikutelman siitä, että rikoksen tapahtuminen oli jo tosiasiassa todettu, varsinkin kun uutinen alkoi sanoilla: "Poliisi on paljastanut laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen". A:n ja B:n oli tullut ottaa myös huomioon, että nimen julkistaminen voi loukata ennen tuomioistuinratkaisua voimassa olevaa syyttömyysolettamaa ja ettei sananvapauden käyttäminen ollut niin tärkeä perusoikeus, että se olisi voinut oikeuttaa tällaisen toisen tärkeän ihmisoikeuden loukkauksen. Käräjäoikeus katsoi, että sananvapauden rajoittaminen toisen henkilön maineen turvaamiseksi muodosti hyväksyttävän ja painavan sananvapauden rajoittamisperusteen. Sananvapauden käyttämiseen kuului olennaisena osana myös se, että sananvapautta käyttämällä yleisölle välitettiin paikkansa pitäviä tietoja. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen Uutisessa oli tuotu esille, että poliisi oli kohdistanut X:ään ja Y:hyn esitutkintaa. Tältä osin uutiseen oli sisältynyt yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. X ja Y eivät olleet toimineet elinkeinoelämässä eikä heitä koskevan esitutkinnan uutisointi ollut ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Lopputulos Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kummankin rikoslain 24 luvun 8 ja 10 §:n nojalla kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sirkka Jäntti ja lautamiehet. Yksi lautamies olisi hylännyt syytteet. Helsingin hovioikeuden tuomio 29.4.2010 A ja B valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että syyte hylätään. Törkeä kunnianloukkaus Hovioikeus totesi, että syyte törkeästä kunnianloukkauksesta oli perustunut siihen, että A ja B olivat syytteessä kerrotuin tavoin esittäneet X:stä ja Y:stä valheellisen tiedon ja vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä heille tai heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Tällaisiksi lausumiksi oli syytteessä eritelty se, että uutisessa oli valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen, ja se, että uutisessa oli esitetty valheellinen tieto tai vihjaus siitä, että tutkinnan kohteena olleen yhtiön tileille oli tullut rahaa kymmeniä miljoonia euroja, mitkä varat oli laiminlyöty merkitä kirjanpitoon, sekä se, että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä Venäjältä lähtöisin olevaa rikollisesti hankittua rahaa. Uutisen yhteydessä oli näytetty X:n kuva ja mainittu hänen nimensä. Asiassa oli riidatonta, että X ja Y olivat uutisen lähettämisen aikaan olleet esitutkinnassa epäiltyinä kirjanpito- ja rahanpesurikoksista, joita koskevat syytteet oli sittemmin hylätty tai syyttäjä oli jättänyt syytteet nostamatta. Uutisessa oli esitutkintaa koskevaa tosiseikkaa vastaavasti mainittu, että X:n epäiltiin syyllistyneen kirjanpito- ja rahanpesurikoksiin. Uutisesta oli käynyt myös ilmi, että syyteharkinta oli ollut kesken ja että Y oli ollut toinen pääepäilty näihin rikoksiin. Uutiseen oli sisältynyt myös X:n haastattelu, jossa hän oli kiistänyt syyllisyytensä rikolliseen menettelyyn. Tiedon tai vihjauksen todenperäisyyttä arvioitaessa oli toisaalta otettava huomioon se, että uutisen alussa oli kerrottu poliisin paljastaneen laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen. Lisäksi uutisessa oli kerrottu TV-uutisten saamana tietona, että yrityksen tileille oli tullut kymmeniä miljoonia euroja rahaa ohi kirjanpidon. Vielä oli kerrottu poliisin uskovan, että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä rikollisesti hankittua rahaa. Uutisessa oli siten ensimmäiseksi kerrottu tosiasiana rikosten tapahtuminen. Vasta sen jälkeen on selitetty, että kyse oli vain rikosepäilyistä. Todelliseen tietoon perustuvana tosiseikkana oli myös kerrottu, että X:n ja Y:n yrityksen tilille oli tullut rahaa ohi kirjanpidon. Poliisilla olleista tiedoista ja poliisin käsityksistä asiassa käytetyt ilmaisut viittasivat siihen, että rikosepäilyt olisivat perustuneet esitutkinnassa selvitettyihin tosiseikkoihin ja että poliisi olisi pitänyt kyseisiä rikoksia selvitettyinä. Kun uutisessa oli myös kerrottu X:ää koskeneet uutisen julkaisemista edeltäneen vuoden verotiedot, uutisella oli kokonaisuutena välitetty uskottava mielikuva X:n syyllistymisestä epäiltyihin talousrikoksiin. Uutisen esittäminen oli tapahtunut ennen syyteharkinnan tekemistä esitutkinnan ollessa vielä kesken. Näin aikaisessa vaiheessa olevan rikosepäilyn uutisoinnissa tuli noudattaa erityistä varovaisuutta ja tietojen todenperäisyyteen tuli suhtautua kriittisesti. Hovioikeus katsoi, että edellä selostetut uutisessa käytetyt ilmaisut vihjasivat rikoksiin syyllistymisestä tavalla, joka ei ollut selitettävissä kielenkäytön ymmärrettävyyteen tähtäävin toimituksellisin perustein. Uutinen oli kokonaisuutena ollut epäillylle kuuluvaa syyttömyysolettamaa loukkaava ja syylliseksi leimaava. Siinä on ilmoitettu X:n nimi ja Y oli ollut siitä tunnistettavissa. Näin ollen hovioikeus katsoi, että uutisessa oli valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen siinä mainittuihin rikoksiin. Hovioikeus totesi, että A:n ja B:n oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että esitetty valheellinen vihjaus rikoksiin syyllistymisestä oli loukkaava ja omiaan aiheuttamaan kärsimystä. A:n ja B:n tahallisuuden osalta hovioikeus totesi, että he olivat uutista toimittaessaan olleet tietoisia siitä, että asia oli vasta esitutkinnassa. Toimittajien oli tullut ymmärtää, ettei epäiltyjä rikoksia koskevan asian näin aikaisessa vaiheessa saanut välittää yleisölle käsitystä epäiltyjen syyllisyydestä ja esittää totena vasta tutkittavana olleita vakavia rikoksia koskeneita seikkoja. A:lla ja B:llä oli siten uutisen toimittaessaan ollut kunnianloukkausrikoksen edellyttämä tahallisuus. Valheellinen vihjaus oli välitetty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä ja sillä oli aiheutettu X:lle ja Y:lle erityisen suurta ja tuntuvaa vahinkoa ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Näillä ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla A:n ja B:n oli katsottava syyllistyneen käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan törkeään kunnianloukkaukseen. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen A oli hovioikeudessa kertonut, että hän oli ennen uutisen toimittamista jo kahden vuoden ajan tutkinut Suomen ja Venäjän väliseen kauppaan liittynyttä kaksoislaskutusta, mikä oli ollut syynä uutisen tekemiseen. Tarkoitus oli hänen mukaansa ollut käsitellä uutisessa tätä Suomen idänkaupan ongelmiin liittyvää yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa ja välittää tietoa Venäjälle suuntautuneessa elinkeinotoiminnassa vaurastuneesta henkilöstä. Hovioikeus katsoi ensinnä, että uutisessa esitetty tieto X:ään ja Y:hyn kohdistetusta poliisin suorittamasta esitutkinnasta oli ollut heidän yksityiselämäänsä koskeva tieto, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä X:lle ja Y:lle tai heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan pidetty sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon esittämistä elinkeinoelämässä toimivasta, joka voi vaikuttaa elinkeinonharjoittajan toiminnan arviointiin tässä toiminnassa, jos esittäminen oli tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Syytteessä tarkoitetusta uutisesta oli käynyt ilmi, että esitutkinta oli kohdistunut X:n ja Y:n toimintaan heidän omistamassaan ja hallinnoimassaan perheyrityksessä. Asiassa oli riidatonta, että X ja Y olivat harjoittaneet liiketoimintaa osakeyhtiön kautta toimien molemmat yhtiön hallituksen jäseninä ja X yhtiön toimitusjohtajana sekä Y yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Hovioikeus katsoi siten toisin kuin käräjäoikeus, että uutisessa esitetty tieto esitutkinnasta oli koskenut elinkeinoelämässä toimineita henkilöitä. Ottaen huomioon, että uutisessa oli kerrottu X:ää ja Y:tä epäiltävän mittavista talousrikoksista heidän perheyrityksessään, tiedon esittämisen oli katsottava voineen vaikuttaa heidän toimintansa arviointiin heidän yritystoiminnassaan. Vaikka syytteessä tarkoitetussa uutisessa oli todettu X:n ja Y:n perheyrityksen välittävän tavaraa Venäjälle muista maista, siinä ei ollut mitenkään viitattu Suomen ja Venäjän väliseen kauppaan yleisemmin liittyviin ongelmiin. Uutisessa ei ollut mainittu kaksoislaskutusta eikä yleiseltä kannalta käsitelty muitakaan Suomen idänkauppaan liittyviä ongelmia. Uutisen painopiste on ollut poliisin heihin kohdistaman esitutkinnan tuloksissa ja X:n henkilössä. Uutisessa kerrottu tieto oli koskenut keskeneräistä esitutkintaa laajassa ja vaikeaselkoisessa asiassa, jossa syyteharkintaa ei ollut tehty. Esitutkintaa koskeneen tiedon julkaiseminen oli ollut omiaan aiheuttamaan suurta vahinkoa ja kärsimystä loukatulle. Hovioikeus katsoi sen vuoksi, että asian näin aikaisessa vaiheessa esitutkintaa koskeneen tiedon esittämistä pelkästään esimerkkinä Suomen idänkauppaa koskevista ongelmista ei voitu pitää perusteltuna. Yksittäisen perheyrityksen toimintaan kohdistunutta esitutkintaa koskeneen uutisen esittämisen, varsinkin kun esittäminen oli tapahtunut liittämättä uutista A:n kuvaaman yhteiskunnallisen asian käsittelemiseen, ei voitu siten katsoa olleen tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että A ja B olivat syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Lopputulos Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Paula Salonen ja Seppo Ovaskainen (eri mieltä). Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Ovaskainen totesi, että A:lle ja B:lle oli vaadittu rangaistusta kahdesta kunnianloukkauksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan he olivat esittäneet X:stä ja Y:stä valheellisen tiedon ja vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan heille vahinkoa tai kärsimystä tai heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Kysymyksessä olevan uutisen alussa oli kerrottu, että poliisi oli paljastanut laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen ja että Suomen edellisenä vuonna eniten ansainnutta naista epäiltiin mittavista talousrikoksista. Myöhemmin uutisessa oli todettu, että poliisi epäili lappeenrantalaisen toimitusjohtajan syyllistyneen kirjanpito- ja rahanpesurikoksiin. TV-uutisten saamien tietojen mukaan tutkittavana olleen yrityksen tileille oli tullut kymmeniä miljoonia euroja ohi kirjanpidon, minkä lisäksi yhtiön vastuuhenkilöitä epäiltiin rahanpesusta. Poliisi uskoi, että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä rikollisesti hankittua rahaa, joka oli lähtöisin Venäjältä. X:n oli todettu olleen rikoksista epäilty henkilö. Uutisissa oli esitetty myös hänen valokuvansa. X:n miehen oli todettu olleen toinen pääepäilty kirjanpito- ja rahanpesurikoksissa. Uutiseen oli sisältynyt X:n haastattelu, jossa hän oli kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Rikostutkinnan oli todettu olleen monimutkainen ja laaja. Syyteharkinnan arveltiin valmistuvan seuraavaan kesään mennessä. Uutisen alku, jonka mukaan poliisi oli paljastanut uutisessa tarkoitetut rikokset, ja maininta siitä, että TV-uutisten saamien tietojen mukaan tutkittavana olleen yrityksen tileille oli tullut varoja ohi kirjanpidon, loi katsojalle käsityksen siitä, että X ja hänen puolisonsa, joka oli ollut uutisesta tunnistettavissa, olisivat syyllistyneet uutisessa tarkoitettuihin rikoksiin. Tältä osin uutisessa käytettyjä ilmaisuja ja uutisen esittämistapaa voitiin arvostella. Uutista oli kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Siinä oli toistuvasti todettu, että kysymyksessä olivat vasta rikos¬epäilyt. Uutisesta ilmeni myös, että X kiisti häneen kohdistuneet rikosepäilyt. Arviota siitä, oliko uutinen sisältänyt valheellisen tiedon tai vihjauksen X:stä ja Y:stä ei voitu tehdä yksittäisten uutisen asiayhteydestä irrotettujen ilmaisujen perusteella. Uutisessa ei ollut otettu kantaa X:n ja Y:n syyllisyyteen. Kokonaisuutena tarkasteltuna uutinen ei ollut loukannut syyttömyysolettamaa. Näillä perusteilla Ovaskainen katsoi jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat esittäneet X:stä tai Y:stä valheellista tietoa tai vihjausta ja hylkäsi heihin kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta kohdistetun syytteen. A:lle ja B:lle oli vaadittu rangaistusta myös kahdesta yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä. Tältä osin syyte oli perustunut siihen, että he olivat edellä mainitussa uutisessa kertoneet poliisin X:ään ja Y:hyn kohdistamasta esitutkinnasta. Uutisessa oli X mainittu nimeltä ja hänestä oli esitetty valokuva. Y oli ollut uutisen perusteella X:n aviopuolisona tunnistettavissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella oli oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa todettiin, että jokaisella oli sananvapaus. Tämä oikeus sisälsi vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Artiklan toisen kappaleen mukaan sananvapaus voitiin saattaa rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista oli säädetty laissa ja jotka olivat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun ohella muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi. Arvioitaessa, olivatko A ja B syyllistyneet yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, oli X:lle ja Y:lle kuuluvaa oikeutta yksityisyyden suojaan ja A:n ja B:n oikeutta sananvapauteen punnittava vastakkain. Arvioitaessa sitä, oliko A:n ja B:n sananvapauden rajoittaminen ollut välttämätöntä X:n ja Y:n yksityisyyden suojaamiseksi ja oliko edellä selostettujen tietojen kertominen uutisessa siten ollut oikeudetonta, huomiota tuli kiinnittää seuraaviin seikkoihin: Rikoksesta epäillyn henkilön nimen julkistamiseen joukkotiedotusvälineessä tuli lähtökohtaisesti suhtautua pidättyvästi, koska nimen julkistaminen saattoi johtaa seuraamusten kasaantumiseen, jonka vaikutuksia voi olla mahdotonta ennustaa tai säädellä. Nimen julkistaminen saattoi tulla kysymykseen yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa käsiteltäessä. Epäillyn henkilön nimen julkistaminen vain tiedotusvälineen kohderyhmän uteliaisuuden tyydyttämiseksi ei ollut hyväksyttävää. X ja Y olivat toimineet elinkeinoelämässä idänkauppaa harjoittavassa osakeyhtiössä. Idänkauppaan liittyneet taloudelliset epäselvyydet kuten niin sanottu kaksoislaskutus olivat kysymyksessä olevana aikana olleet yhteiskunnallisesti merkityksellinen ongelma, josta tiedottaminen oli kuulunut joukkotiedotusvälineiden perustehtäviin. X:ää ja Y:tä ei harjoittamansa elinkeinotoiminnan perusteella ollut voitu pitää taloudellisina vallankäyttäjinä. X oli kuitenkin lyhyehkössä ajassa vaurastunut huomattavasti juuri harjoittamansa idänkauppaan liittyvän elinkeinotoiminnan ansiosta. Tiedotusvälineet olivat jo ennen nyt kysymyksessä olevaa uutista julkaisseet uutisia, joissa oli kerrottu hänen vaurastumisestaan. Hänestä oli siten tahtomattaankin tullut julkisuuden henkilö. Ovaskainen katsoi, että X:ään ja hänen puolisoonsa kohdistuvalla X:n julkisuuden piirissä olleella talousrikos-epäilyllä oli näissä olosuhteissa ollut yhteiskunnallista merkitystä. Kysymyksessä olevassa lyhyehkössä ja tiiviissä uutisessa ei ollut kohtuudella voitu käsitellä idänkauppaa laajemmalti. Y:n osuuden jättäminen pois uutisesta ei olisi antanut kysymyksessä olevasta rikosepäilystä oikeaa kuvaa. X:ää ja Y:tä koskevasta esitutkinnasta kertomista siten kuin uutisessa oli tehty, ei voitu pitää heidän yksityiselämäänsä koskevan tiedon oikeudettomana esittämisenä. Näillä perusteilla Ovaskainen hylkäsi myös A:han ja B:hen kohdistetun syytteen kahdesta yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. A ja B vaativat yhteisessä valituksessaan, että syytteet hylätään ja heidät vapautetaan sakkorangaistuksesta. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. X ja Y vaativat yhteisessä vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. Yleisradio Oy:n TV 1 -kanavan uutislähetyksessä 3.4.2006 kello 20.30 on julkaistu X:ää ja hänen aviomiestään Y:tä koskeva uutinen, joka on toistettu saman päivän uutislähetyksissä TV 2 -kanavalla kello 21.50 ja TV 1 -kanavalla kello 23. 2. Uutinen on alkanut seuraavalla alkujuonnolla: "Poliisi on paljastanut laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen. Suomen viime vuonna eniten ansainnutta naista epäillään mittavista talousrikoksista. TV-uutisille hän kiistää syyllistyneensä rikoksiin." 3. Seuraavaksi uutisesta on ilmennyt se, että keskusrikospoliisi on tutkinut useita vuosia mittavaa talousrikosjuttua, jossa tutkinnan kohteena on ollut edellisen vuoden verokuningatar ja hänen vientiyhtiönsä. Uutisen mukaan poliisi epäili lappeenrantalaisen toimitusjohtajan syyllistyneen kirjanpito- ja rahanpesurikoksiin. Tässä yhteydessä uutisen kuvituksena on käytetty eräässä iltapäivälehdessä verotustietojen perusteella julkaistua artikkelia, jossa on ollut näkyvissä X:n haastattelu ja kuva. 4. Tämän jälkeen uutislähetyksessä on lausuttu: "TV-uutisten saamien tietojen mukaan tutkittavana olleen yrityksen tileille on tullut kymmeniä miljoonia euroja rahaa ohi kirjanpidon. Tämän lisäksi yhtiön vastuuhenkilöitä epäillään rahanpesusta. Poliisi uskoo, että yhtiön kautta on kierrätetty suuri määrä rikollisesti hankittua rahaa, joka on lähtöisin Venäjältä." 5. Seuraavaksi uutislähetyksessä on todettu, että rikoksista epäilty X nousi edellisenä vuonna yllättäen naisten ansiotulolistan kärkeen lähes kolmen miljoonan euron vuosituloilla. Samalla hänestä tuli koko Suomen kahdeksanneksi eniten ansiotuloja saanut henkilö. X teki huiman nousun kahdeksannelle sijalle edellisen vuoden sijalta 182. 6. Tämän jälkeen uutislähetyksessä on kerrottu, että verotilastojen kärkinimi johtaa pientä, mutta hyvää tulosta tekevää perheyritystä. Perheyritys välittää Etelä-Venäjän öljykentille teollisuuslaitteiden osia Euroopasta, Japanista ja Yhdysvalloista. X kertoi viime marraskuussa Ilta-Sano-missa omistavansa yrityksen, mutta käytännössä johtavansa sitä miehensä kanssa. Hänen miehensä on mainittu toiena pääepäiltynä kirjanpito- ja rahanpesurikoksissa. Tässä yhteydessä on näytetty kahden sanomalehden verotustietoja käsitteleviä artikkeleita. Lisäksi on kuvattu öljyn pumppaamista. 7. Edelleen uutiseen on sisältynyt lyhyt katkelma toimittajan ja X:n välisestä puhelinkeskustelusta. Aluksi on todettu, että Lappeenrannasta puhelimitse tavattu X kiistää TV-uutisille syyllistyneensä rikoksiin, minkä jälkeen keskustelu on tapahtunut seuraavasti: "En ole syyllistynyt mihinkään. Päinvastoin." - "Mitä tarkoittaa päinvastoin?" - "Päinvastoin tarkoitan, että yritän koko ajan tehdä juuri parasta, maksaa verot ja tehdä sitä ihminen vain voi tehdä." Tässä yhteydessä on näytetty mainitussa iltapäivälehdessä julkaistua kuvaa X:stä. 8. Lopuksi uutisessa on todettu, että edellisen vuoden verokuningatarta ja hänen yritystään koskeva rikostutkinta on ollut monimutkainen ja laaja, esitutkinta-aineistoa on 5 000 sivua ja että juttu on parhaillaan syyttäjällä ja syyteharkinta valmistunee kesään mennessä. 9. Asiassa esitetyn 23.12.2004 päivätyn esitutkintapöytäkirjan mukaan poliisi on aloittanut esitutkinnan X:ää ja Y:tä vastaan vuonna 2002. Kummankin osalta tutkittavana on ollut kaksi kirjanpitorikosta ja kaksi törkeää kätkemisrikosta. Kihlakunnansyyttäjä on 28.6.2006 tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä törkeiden kätkemisrikosten osalta. Lappeenrannan käräjäoikeus on tuomiollaan 21.12.2007 hylännyt syytteet kirjanpitorikoksista. X:n ja Y:n ei siten ole todettu syyllistyneen niihin rikoksiin, joista heitä esitutkintapöytäkirjan mukaan on epäilty, eikä siten myöskään siihen menettelyyn, josta uutisessa on ollut kysymys. Kysymyksenasettelu 10. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A Yleisradio Oy:n toimittajana ja B ohjelmatoiminnan vastaavana toimittajana mainitusta uutisesta ilmenevät tiedot esittäessään syyllistyneet sekä X:ään että Y:hyn kohdistuneeseen törkeään kunnianloukkaukseen ja yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. Arvioitavana on tällöin ensinnäkin se, ovatko he esittäneet X:stä ja Y:stä sellaisen valheellisen tiedon tai vihjauksen, jota kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetaan. Toiseksi arvioitavana on se, ovatko he esittäneet yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla X:n yksityiselämästä sellaisen tiedon tai kuvan sekä Y:n yksityiselämästä sellaisen tiedon, että heidän tekonsa on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä X:lle ja Y:lle taikka näihin kohdistuvaa halveksuntaa. Näissä arvioinneissa on otettava huomioon yhtäältä sananvapautta ja toisaalta yksityiselämän suojaa koskevat säännökset sekä niiden tulkintakäytäntö ja erityisesti se seikka, että kysymys on ollut rikoksista epäiltyjä koskevien tietojen julkaisemisesta. Tähän vaiheeseen liittyy vaatimus, ettei syyttömyysolettamaa rikota. Asiassa on edelleen kysymys A:n ja B:n tahallisuudesta väitettyihin rikoksiin. Kunnianloukkausta koskevat rangaistussäännökset ja niiden tulkinnan lähtökohdat 11. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa (1 kohta), taikka muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista (2 kohta). Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 12. Rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaan, jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville (1 kohta) taikka aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa (2 kohta) ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 13. Kunnianloukkausta koskevalla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös yksityiselämän suojaa koskevasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon perustuslain 12 §:ssä, KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja. Tämän suojan keskeisenä ajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. 14. Mainittuja perusoikeuksia on siten punnittava vastakkain arvioitaessa kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttymistä tässä tapauksessa, jossa on julkaistu tietoja yksityisistä henkilöistä. Tässä punninnassa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen henkilön yksityiselämän suojaa koskevan perusoikeuden ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä. Huomioon on otettava myös se, että KP-sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Tämä syyttömyysolettama koskee myös tiedotusvälineissä yksityishenkilöistä julkaistavia tietoja. 15. Niin kuin ratkaisussa KKO 2011:71 (kohta 9) on todettu, rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa on kysymys valheellisen tiedon tai tietoa lähellä olevasta vihjauksen esittämisestä. Säännöksen 2 kohdassa on kysymys puolestaan muunlaisesta halventavasta lausumasta, joka voi olla tosiseikkoihin perustuva lausuma tai arvostelulausuma. Viimeksi mainitun kohdalla ei ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. Tätä jaottelua vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä omaksuttu jako yhtäältä tosiasiatoteamuksiin ja toisaalta arvoarvostelmiin. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004 (kohta 98) on todettu, että tosiasioiden olemassaolo voidaan näyttää, mutta arvoarvostelmien totuudenmukaisuus ei ole näytettävissä. Yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskeva rangaistussäännös ja sen tulkinnan lähtökohdat 16. Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Pykälän 2 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. 17. Mainittu säännös turvaa henkilön yksityiselämää perusoikeutena, josta säädetään perustuslain 10 §:ssä, KP-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Myös tätä säännöstä sovellettaessa on vastaavalla tavalla kuin kunnianloukkauksenkin kohdalla otettava huomioon sananvapauden suoja. Sananvapautta sekä yksityiselämän suojaa ja kunnian ja maineen suojaa koskevasta käytännöstä 18. Ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi tapauksessa von Hannover v. Saksa

(2)antamassaan suuren jaoston tuomiossa 7.2.2012 kiteyttänyt niitä periaatteita, joita sen mielestä on sovellettava arvioitaessa yhtäältä sananvapautta sekä toisaalta yksityiselämän tai kunnian ja maineen suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että kummankin artiklan suoja on otettava periaatteessa yhtäläisesti huomioon.

Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ensinnäkin perustavanlaatuinen arviointiperuste on se, onko esimerkiksi lehtiartikkelilla tai kuvalla edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa (Bladet Tromsø ja Stensaas v. Norja, suuri jaosto 20.5.1999). Sen määritteleminen, mikä on yleisesti kiinnostava aihe, on tapauskohtaista. Tällaisina aiheina on pidetty ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä poliittisia kysymyksiä ja rikoksia.
Toinen tärkeä ja myös edellä käsiteltyyn arviointiperusteeseen liittyvä seikka on asianomaisen henkilön asema ja se, miten hyvin hänet yleisesti tunnetaan, sekä itse artikkelin tai kuvan aihe. Yksityishenkilöt ovat tässä suhteessa erilaisessa asemassa kuin sellaiset henkilöt, jotka toimivat julkisuudessa, kuten poliitikot. Yleisölle tuntematon yksityinen henkilö saa erityistä yksityiselämän suojaa. Merkitystä on tässä yhteydessä sillä seikalla, liittyykö artikkeli tai kuva henkilön toimintaan julkisuudessa vai koskevatko ne yksinomaan henkilön yksityiselämää tai pyritäänkö niillä pelkästään tyydyttämään määrätyn lukijakunnan uteliaisuutta.
Huomioon tulee edelleen ottaa asianomaisen henkilön oma käyttäytyminen ennen artikkelin julkaisemista ja myös se, onko artikkelin tiedot tai kuva julkaistu jo aikaisemmin. Henkilön ei kuitenkaan ole katsottu menettäneen kaikkea suojaansa artikkelin tai kuvan julkaisemisen suhteen pelkästään sen vuoksi, että hän on aikaisemmin suostunut yhteistoimintaan lehdistön kanssa.
Vielä huomioon tulee ottaa se, millä tavalla artikkeli tai kuva on julkaistu ja millainen on ollut henkilöä koskeva esittämistapa. Merkitystä on annettava vielä julkaistujen tietojen totuudenmukaisuudelle sekä yksityiselämään tunkeutumisen laadulle ja vakavuudelle sekä julkaisemisesta aiheutuneille seuraamuksille. Toisaalta sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon (Yordanova ja Toshev v. Bulgaria 2.10.2012).
Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan Novaya Gazeta ja Borodyanskyi v. Venäjä 28.3.2012 todennut muun muassa, että toimittajien tulee toimia vilpittömässä mielessä sekä tarjota oikeaa ja luotettavaa tietoa, kertoa objektiivisesti julkiseen keskusteluun osallistuneiden mielipiteistä ja pidättäytyä pelkästä sensaation tavoittelusta (kohta 37). Ihmisoikeustuomioistuin on edelleen pannut painoa sille seikalle, etteivät tiedotusvälineet pelkästään anna tietoa, vaan saattavat tietojen esittämistavalla vaikuttaa siihen, miten tiedot ymmärretään (kohta 42). Ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä rikoksesta epäillyn kohdalla
Ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan arvioinut kysymystä, onko toimittajan sananvapautta loukattu, kun hänet on tuomittu seuraamuksiin oikeudenkäyntiä koskevasta selostuksesta, jossa on paljastettu salassa pidettäviä tietoja tai oikeudenkäyntiasiakirjoja. Ihmisoikeustuomioistuimen mielestä ei tällöinkään ollut ajateltavissa, että tiedotusvälineessä ei saisi käsitellä oikeusjuttuihin liittyviä kysymyksiä niiden vireillä ollessa tai ennen vireille tuloa. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on painottanut sitä, että jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi oikeudenkäyntiä koskevissa selostuksissa ei saa olla lausumia, joilla vaarannetaan tarkoituksella tai muutoin henkilön mahdollisuuksia saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai heikennetään yleisön luottamusta tuomioistuinkäsittelyyn. Myös toimittajilla on vastuita ja velvollisuuksia, joiden laajuus on riippuvainen kunkin tapauksen olosuhteista. Tässä yhteydessä huomioon on otettava myös ihmisoikeussopimuksessa taattu syyttömyysolettama. (Esim. Tourancheau ja July v. Ranska 24.11.2005, Campos Damaso v. Portugali 24.4.2008 ja Pinto Coelho v. Portugali 28.6.2011). Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan antanut merkitystä myös sille seikalle, onko salassa pidettäviin tietoihin kuuluvat tiedot kerrottu oikein.
Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei myöskään rikoksesta epäillyn tai syytetyn henkilön yksityiselämän suoja ole vailla merkitystä, vaikka henkilö olisikin ollut aikaisemmin yhteistyössä lehdistön kanssa (esim. Egeland ja muut v. Norja 16.4.2009, kohta 62, ja Eerikäinen ja muut v. Suomi 10.9.2009, kohta 66).
Kysymyksessä olevan tapauksen kannalta huomiota on kiinnitettävä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon Yordanova ja Toshev v. Bulgaria 2.10.2012, jossa oli kysymys siitä, oliko toimittaja pysynyt vastuidensa mukaisissa rajoissa kertoessaan lainvalvontaviranomaisten tiedotteiden pohjalta alkuvaiheessa olleesta rikostutkinnasta. Tapaus liittyi sisäministeriön ja rikostutkintaviraston entistä virkamiestä koskevaan pidätykseen ja rikostutkintaan vuonna 1996 asiassa, jossa virkamies oli tutkittavana virassaan tekemistään taloudellisista rikoksista ja asiakirjojen anastamisesta ja kätkemisestä. Kysymys oli siten julkisuuden kannalta huomattavan merkityksellisestä asiasta. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut ratkaisussaan ensinnäkin, että lehdistö saa normaalisti luottaa virallisiin selontekoihin ja kertoa noista lähteistä saamistaan tiedoista. Toimittajan artikkeleista oli näkynyt, ettei hän ollut esittänyt niistä ilmeneviä väitteitä ominaan. Tosin hallituksen mukaan artikkeleilla oli tietty sensaatiohakuinen sävy ja juttua oli vääristelty. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan toimittaja voi kuitenkin turvautua jossakin määrin liioitteluun tai jopa provokaatioon. Olennaista ei siten ole se, että artikkeleissa ja niiden otsikoissa on käytetty ilmaisuja, joilla on haluttu kiinnittää yleisön huomiota. Yordanova ei ollut käyttänyt loukkaavia ilmaisuja. Hän olisi voinut muotoilla lausumat huolellisemmin ja tuoda esille sen, että niillä oli haluttu kuvata lainvalvontaviranomaisten toteamuksia rikostutkinnan alkuvaiheissa. Ilmaisuilla ei ollut kuitenkaan ylitetty vastuullisen tiedonvälityksen rajoja. Yordanova oli selvästi ilmoittanut, että hän lainasi lainvalvontaviranomaisia ja että lausumat perustuivat tuohon mennessä toimitettuun rikostutkintaan. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut tapauksessa, että puuttumista sananvapauteen ei ollut perusteltu riittävin seikoin ja että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa oli rikottu. Tuomiossa ei ole ollut kysymys siitä, että ihmisoikeusloukkausta olisi arvioitu syyttömyysolettaman kannalta.
Sananvapautta koskevan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön tapauskohtaisuutta osoittavat eräät ratkaisut, joissa on ollut kysymys tapauksesta, jossa muu kuin julkisuuden henkilö on ollut rikoksesta epäilty, syytteessä tai tuomittu (esim. Egeland ja muut v. Norja 16.4.2009, A v. Norja 9.4.2009, White v. Ruotsi 19.9.2006, Eerikäinen ja muut v. Suomi 10.9.2009 sekä Iltalehti ja Karhuvaara v. Suomi 6.4.2010). Asian arviointi tässä tapauksessa
Niin kuin edellä kohdassa 10 on todettu, arvioitaessa sitä, onko X:stä ja Y:stä esitetty televisiouutisessa sellainen valheellinen tieto tai vihjaus, jota kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, on merkitystä annettava erityisesti sille seikalle, että he ovat olleet rikoksesta epäillyn asemassa. Arviointi on tämän vuoksi tehtävä pääasiassa muilla perusteilla kuin niillä, joiden on katsottu soveltuvan rikoksesta tuomittua koskevaan uutisointiin. X:n ja Y:n kunnian ja maineen sekä yksityiselämän suojaa on punnittava toimittajien sananvapauden suojaa vasten, jolloin merkitystä on annettava niille periaatteille, jotka ilmenevät ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä. Koska kysymys on ollut televisiossa esitetystä uutislähetyksestä, merkitystä saa tietojen esittämistapa. Vaikutelma, joka televisiokatsojalle syntyy uutisessa esitetyistä tiedoista, on esimerkiksi lehtikirjoitukseen verrattuna yleensä uutisen nopean seuraamistapahtuman varassa.
Törkeän kunnianloukkauksen osalta kysymys on siitä, onko uutisessa valheellisesti vihjattu X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen, ja onko uutisessa esitetty valheellinen tieto tai vihjaus siitä, että tutkinnan kohteena olleen yhtiön tileille oli tullut rahaa kymmeniä miljoonia euroja, mitkä varat oli laiminlyöty merkitä kirjanpitoon, sekä siitä, että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä Venäjältä lähtöisin olevaa rikollisesti hankittua rahaa. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen osalta kysymys on puolestaan siitä, onko uutisessa esitetty tieto poliisin X:ään ja Y:hyn kohdistamasta esitutkinnasta rikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu oikeudettomasti esitetty loukkaava tieto.
Korkein oikeus toteaa ensiksi, että kohdassa 9 mainituin tavoin X:n ja Y:n ei ole sittemmin katsottu syyllistyneen mihinkään sellaiseen rikokseen, jota uutisessa on käsitelty. Uutisen sisältö on ollut rikoksia koskevien tietojen perusteella luonteeltaan niin leimaava, että se on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä X:lle ja Y:lle. Uutisessa on ilmoitettu monta kertaa X:n nimi ja näytetty hänen kuvansa, ja myös Y on ollut uutisesta tunnistettavissa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon, että uutisen tiedot eivät ole koskeneet heidän yksityiselämäänsä, vaan ne ovat liittyneet heidän toimintaansa yrityksessä.
Uutinen on esitetty television valtakunnallisessa lähetyksessä siinä vaiheessa, kun asia on ollut syyttäjällä, mutta syyttäjä ei ollut vielä tehnyt ratkaisua, nostaako hän asiassa syytteen vai ei. Tällaisessa tilanteessa syyttömyysolettamalla on korostunut merkitys.
Uutisessa kerrotuista tiedoista ja myös A:n ja B:n kertomuksista alemmissa oikeuksissa ilmenee, että A on saanut tietonsa sellaisilta lähteiltä, jotka ovat olleet selvillä esitutkinnasta ja siinä ilmenneistä tiedoista. Tiedot eivät ole kuitenkaan perustuneet esimerkiksi poliisin toimesta tapahtuneeseen viralliseen tiedottamiseen. Asiassa todisteena esitetystä esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että X:n ja Y:n on epäilty tehneen sen kaltaisia rikoksia, joista uutisessakin on kerrottu. Esitetyt tiedot ovat siten vastanneet siinä määrin tuolloin tiedossa olleita tosiasioita, ettei niitä voida pitää sellaisenaan väärinä.
Sananvapauden ja kunnianloukkausrikoksen välistä suhdetta on tämän jälkeen arvioitava ennen kaikkea siltä pohjalta, millainen vaikutelma uutisella on sen julkaisemistavan perusteella annettu kokonaisuutena arvioiden.
Niin kuin edellä on todettu, syyttömyysolettamalla on uutisen esittämisen ajankohta huomioon ottaen korostunut merkitys. On myös otettava huomioon, että henkilön tunnistamiseen johtavien tietojen esittämisessä on oltava varovainen silloin, kun kysymys on vasta rikosepäilystä, jossa syyttämistä koskevaa ratkaisuakaan ei ole vielä tehty. Merkitystä on tässä tapauksessa annettava sille seikalle, onko uutisessa vain kerrottu rikosepäilyyn liittyvistä tiedoista synnyttämättä vaikutelmaa, että X ja Y olivat syyllistyneet ilmoitettuihin tekoihin.
Korkein oikeus toteaa, että uutinen on aloitettu lausumalla, että poliisi on paljastanut laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen. Tämä tieto näin tapahtuneiksi todetuista rikoksista on heti kytketty X:ään, jonka nimi ja kuva on myös esitetty uutisen myöhäisemmässä vaiheessa. Tiedon ilmaisutapa on ollut sellainen, että tieto on esitetty tosiasiatietona. Syntynyttä vaikutelmaa X:n syyllistymisestä rikoksiin on vahvistettu esittämällä korostetusti tämän verotustietoja. Siten ilmaisutapa viittaa myös siihen, että toimittaja on halunnut tuoda ilmi käsityksensä siitä, miten hänen mielestään rikosepäilyistä saatuihin tietoihin oli tässä tapauksessa suhtauduttava. A:n käräjäoikeudessa ilmoittama selitys, että ilmaisua oli käytetty, koska uutinen oli haluttu tehdä tavalliselle suomalaiselle kansan kieltä käyttämällä, on selvässä ristiriidassa sen kanssa, miten käytetty ilmaisu on yleisessä kielenkäytössä ymmärrettävä. Tosiasiatietona on esitetty myös maininta tutkittavana olleen yrityksen tileille ohi kirjanpidon tulleesta suuresta rahamäärästä. Uutisessa on tosin useassa kohdassa viitattu siihen, että kysymyksessä oli rikosepäily, mutta nämä viittaukset eivät ole voineet poistaa sitä kokonaisvaikutelmaa, mikä uutisesta televisiolähetyksessä esitettynä on syntynyt siinä käytettyjen painotusten perusteella. Uutinen on kokonaisuutena arvioiden antanut väärän vaikutelman siitä, että oli olemassa tosiasiaperusteita, joiden nojalla X:ää ja Y:tä voitiin pitää syyllisinä uutisessa kerrottuun rikolliseen menettelyyn.
Uutisessa on mainittu X:n kiistävän syyllistyneensä rikoksiin. Uutiseen on sisältynyt myös katkelma toimittajan ja X:n käymästä puhelinkeskustelusta, joka kuitenkin osoittaa, ettei hänelle ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta ottaa kantaa uutisessa esitettyihin tietoihin. Y:lle ei ole edes annettu tilaisuutta lausua hänestä esitetyistä tiedoista. Uutinen ei siten tässä suhteessa ole ollut tasapuolinen.
A ja B ovat vedonneet siihen, että uutisessa oli käsitelty yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa, jolla he ovat tarkoittaneet idänkauppaan kuten Suomen ja Venäjän välillä tapahtuvaan kauppaan liittyvää yksityisten henkilöiden talousrikollisuutta. Tällainen aihe omaa epäilemättä periaatteessa yleistä mielenkiintoa. Toimittajat voivat myös käsitellä tällaista aihetta verraten vapaasti, jopa liioittelevalla ja provosoivalla kielenkäytöllä. Tässä tapauksessa uutisessa ilmoitettuja tietoja ei kuitenkaan ole kytketty idänkauppaan liittyvään rikollisuuteen muutoin kuin alkujuonnon lyhyellä viittauksella, joka tässä suhteessa on ollut riittämätön osoittamaan edellä mainittua tarkoitusta. Uutisen pääpaino on ollut X:n henkilössä ja hänen kytkemisessään verokuningattarena uutisessa ilmoitettuihin tietoihin. Väitetty uutisen yhteiskunnallinen tarkoitus olisi myös voitu tuoda esiin ilman sanottua kytkentää. X:ää ei pelkästään sen johdosta, että hän on ollut aikaisemmin julkisuudessa verotustietojen perusteella suuria ansiotuloja saaneena henkilönä, voida pitää sellaisena julkisuuden henkilönä, jonka yksityiselämän suoja olisi ratkaisevasti rajoittunut.
Yhteenvetonaan Korkein oikeus katsoo, että uutisessa on sen esittämistapa huomioon ottaen vihjattu, että X:n ja Y:n syyllisyys uutisessa ilmoitettuihin rikoksiin oli selvitetty. Tämän laatuisella vihjauksella on loukattu syyttömyysolettamaa niin vakavasti, etteivät A ja B voi saada sananvapauden suojaa.
Korkein oikeus yhtyy hovioikeuden näkemykseen siitä, että kerrotuissa olosuhteissa esitutkintaa koskevan tiedon julkaiseminen on ollut omiaan aiheuttamaan X:lle ja Y:lle suurta taloudellista vahinkoa ja kärsimystä ja ettei julkaiseminen ole ollut perusteltua sananvapauden näkökulmastakaan. Tahallisuutta koskeva arviointi
A ja B ovat edellä mainittuja tietoja julkaistessaan olleet tietoisia siitä, että tiedot ovat perustuneet vasta esitutkintavaiheessa oleviin rikosepäilyihin. Heidän on myös täytynyt tietää, ettei heillä asian tällaisessa vaiheessa ole ollut oikeutta esittää uutisessa sellaista käsitystä, että X ja Y olisivat syyllistyneet uutisessa mainittuun rikolliseen menettelyyn. Heidän on edelleen täytynyt tietää, että esitetty vihjaus on ollut loukkaava ja omiaan aiheuttamaan X:lle ja Y:lle taloudellista vahinkoa ja kärsimystä. A:n ja B:n on myös täytynyt tietää, että esitutkintaa koskevan tiedon esittäminen kerrotuissa olosuhteissa on ollut X:n ja Y:n yksityiselämää loukkaava ja on ollut omiaan aiheuttamaan heille vahinkoa ja kärsimystä. Rikosten syyksilukeminen
Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A ja B ovat uutisessa valheellisesti vihjanneet X:n ja Y:n syyllistyneen laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen. Tätä vihjausta on yksilöity valheellisella vihjauksella siitä, että X:n ja Y:n yrityksen tileille oli tullut rahaa kymmeniä miljoonia euroja merkitsemättä varoja kirjanpitoon ja että yhtiön kautta oli kierrätetty suuria määriä Venäjältä lähtöisin ollutta rikollista rahaa. Mainitut loukkaavat vihjaukset ovat olleet omiaan aiheuttamaan X:lle ja Y:lle vahinkoa ja kärsimystä.
Valheellinen vihjaus on esitetty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä. Vihjauksella on sen vakava luonne huomioon ottaen aiheutettu X:lle ja Y:lle suurta kärsimystä ja erityisen tuntuvaa vahinkoa. Kunnianloukkausta on huomioon ottaen vihjauksen valtakunnallisen uutislähetyksen johdosta saama suuri julkisuus myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.
Edellä mainituilla ja myös hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A ja B ovat syyllistyneet myös syytteessä tarkoitettuun yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen esitutkintaa koskeneen tiedon osalta. Rangaistusseuraamukset
Hovioikeus on tuominnut A:n ja B:n 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Tämän suuruista sakkorangaistusta voidaan pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena heidän syykseen luetuista teoista. A ja B eivät ole muutoksenhakemuksissaan Korkeimmassa oikeudessa puuttuneet rangaistuksen määrään. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla rangaistusta lieventävänä seikkana voidaan ottaa huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Tässä tapauksessa A on joutunut esitutkintatoimenpiteiden kohteeksi toukokuun puolessa välissä 2006 ja B seuranneen kesäkuun alkupuolella. Asian käsittelyn kestoajaksi on siten muodostunut noin seitsemän ja puoli vuotta. Tämän tyyppisten rikosten kysymyksessä ollessa rikosasian käsittelyn voidaan katsoa viivästyneen niin pitkän ajan, että viivästyksen voidaan katsoa loukkaavan asianosaiselle perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvattua oikeutta saada asia käsitellyksi ilman aiheetonta viivästystä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa. Mainituilla perusteilla A ja B ovat oikeutettuja saamaan hyvityksen asian käsittelyn kohtuuttoman keston perusteella. Tämä hyvitys voidaan toteuttaa tuomitsemalla heidät hovioikeuden tuomitsemaa sakkorangaistusta alempaan rangaistukseen. Korkein oikeus kohtuullistaa tämän vuoksi heille tuomittuja rangaistuksia alentamalla sakkorangaistukset 20 päiväsakoksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle ja B:lle tuomitut sakkorangaistukset alennetaan kummankin osalta 20 päiväsakoksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti (eri mieltä) ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Ojala: Mietintö oli kohtien 1 - 27 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan. Johtopäätökset kunnianloukkauksen osalta Kysymyksessä oleva uutinen on käsitellyt syyteharkintavaiheessa ollutta rikosasiaa. Vireillä olevaa rikosepäilyä koskevan uutisen arvioinnissa on merkitystä annettava ensinnäkin rikoksesta epäillyn syyttömyysolettamalle. Toisaalta merkitystä on annettava myös sille, minkälaisesta rikosepäilystä on ollut kysymys ja miten perusteltuna uutisointia siitä on pidettävä ja millä tavoin siitä on voitu uutisoida. Uutisen arvioinnissa on siten kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, millä tavoin uutisesta ilmenee asian käsittelyn vaihe ja käsittelyn sen hetkinen tilanne sekä millä tavoin rikosepäily ja keskeneräinen asia on uutisoitu (ks. myös KKO 2011:101, kohdat 24 ja 25). Rikoksesta epäillylle kuuluva syyttömyysolettama ei estä uutisointia vasta esitutkintavaiheessa olevasta rikosasiasta. Syyttömyysolettama edellyttää kuitenkin, että uutisoinnissa on otettava huomioon tutkittavana olevan asian keskeneräisyys. Asian keskeneräisyys on mahdollista tuoda uutisessa esille monin eri tavoin, eikä tuomioistuimen tule puuttua siihen, miten keskeneräisyys tuodaan julki tai minkälaisia journalistisia tekniikoita uutisia koskevissa selostuksissa käytetään. Tämän johdosta uutisen sisältöä ja siinä käytettyjä ilmaisuja tulee arvioida kokonaisuutena. Lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden rooli huomioon ottaen perusteltuna ei voida pitää myöskään vaatimusta, että tiedotusväline toimisi täysin objektiivisesti. Liioittelu uutisvälityksessä voi näkyä esimerkiksi uutisen otsikoinnissa tai muissa yhteyksissä, joissa uutisen tietyllä kohdalla halutaan kiinnittää yleisön huomiota (Yordanova ja Toshev v. Bulgaria 2.10.2012). Tämänkin johdosta olennaista on kiinnittää huomiota tietojen tai vihjausten valheellisuuden arvioinnissa uutisen sisältöön kokonaisuutena. Kysymyksessä olevan uutisen sisällön osalta Korkein oikeus todennee, että uutinen on koskenut tutkinnassa ollutta talousrikosasiaa. Asiassa esitetyn perusteella X ja Y ovat olleet uutisen julkaisemisen aikaan rikoksista epäiltyinä ja uutinen on julkaistu siinä vaiheessa, kun juttu on ollut syyttäjällä syyteharkinnassa. X:n ja Y:n ei ole sittemmin katsottu syyllistyneen tutkinnan kohteena oleviin rikoksiin. Kirjallisena todisteena esitetyn esitutkintapöytäkirjan johdannon perusteella poliisi oli epäillyt X:n ja Y:n syyllistyneen yritystoiminnassa uutislähetyksessä selostetun kaltaiseen menettelyyn. Uutisen alussa oleva maininta siitä, että poliisi on paljastanut laajan idänkauppaan liittyvän kirjanpito- ja rahanpesurikoksen, on voimakas ilmaisu ja se esitetään tosiasiaväitteen kaltaisena toteamuksena. Tällaista yksittäistä liioittelevaa ja osin harhaanjohtavaa ilmaisua ei pidettäne kuitenkaan asian ratkaisemisessa merkityksellisenä, vaan arvio uutisesta on tehtävä yhdessä muun uutisessa esitetyn kanssa. Heti seuraavassa virkkeessä uutisessa kerrotaan kysymyksen olevan vasta epäilystä ja tätä seuraavassa virkkeessä ilmoitetaan epäiltynä olevan henkilön kanta, jonka mukaan hän kiistää syyllistyneensä rikoksiin. Tämän jälkeen uutisessa tuodaan useassa kohtaa esille se, että kysymys on poliisin suorittamasta esitutkinnasta ja että poliisi epäilee tutkittavana olleiden rikosten tapahtumista. Uutisessa ilmoitetaan selvästi asian käsittelyn vaihe eli se, että kysymys on poliisin tutkinnasta ja että asia on syyteharkinnassa. Näiden uutisessa ilmoitettujen seikkojen katsottaneen osoittavan, että uutisessa tuodaan esille asian keskeneräisyys eikä uutisessa esitetä väitettä epäilyjen totuudellisuudesta. Uutisesta ei sen sisältöä objektiivisesti ja kokonaisuutena arvioiden saa sellaista käsitystä, että X:n ja Y:n syyllisyyttä tutkittavana olleisiin rikoksiin olisi uutisessa esitetyn perusteella voitu pitää selvitettynä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan myös todeta, että asian käsittelyn etenemistä eri viranomaisissa oli seurattu ja asian käsittelyn vaiheet sekä asiassa tehdyt päätökset on uutisoitu totuudenmukaisesti. Tältäkin osin asiassa on toimittu vastuullisesti ja syyttömyysolettama on otettu huomioon. Korkein oikeus lausunee edellä todetun lisäksi, että uutista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös uutisen kohteena olleen rikoksen laatuun ja arvioitava, onko keskeneräisestä rikosasiasta kirjoittaminen tästä näkökulmasta ollut perusteltua. Uutisen kohteena olleessa talousrikosasiassa esitutkinnan kohteena on ollut kymmenien miljoonien Venäjän ruplan arvoiset varojen siirrot. Tutkinnan kohteena ollut asia on ollut laadultaan ja laajuudeltaan sellainen, että se on omiaan herättämään yleistä mielenkiintoa, joten uutisointi tämänkaltaisesta rikosepäilystä on perusteltua. Sananvapauden rajoittamiseen tulee siten suhtautua erityisen pidättyvästi (Novaya Gazeta ym. v. Venäjä 28.3.2013). X:n ja Y:n yritystoimintaa ja sen sisältöä oli käsitelty lehdistössä myös ennen kyseessä olevaa uutista. Korkein oikeus todennee johtopäätöksenään, että uutisessa esitetyt yksittäiset tiedot siitä, mistä rikoksista tutkintaa on suoritettu ja mistä X:ää ja Y:tä on epäilty, eivät ole virheellisiä. Uutisessa on tuotu esille myös X:n ja Y:n asema epäiltyinä. Lisäksi uutisessa on mainittu heti alussa se, että X kiistää syyllistyneensä rikoksiin. Myös uutisen lopussa tuodaan esille hänen kiistämisensä. Toimittaja on ollut myös yhteydessä X:ään juttua tehdessään. Uutisessa käytetyt ilmaisut olisi ollut mahdollista muotoilla myös toisella tavoin vähemmän provosoivasti, mutta uutista kokonaisuutena arvioituna siitä ei voi perustellusti saada sellaista vaikutelmaa, että X:n ja Y:n syyllisyys olisi varma tai että syyllistyminen mainittuihin rikoksiin olisi esitetty tosiseikkana. Uutinen ei siten loukkaa X:n ja Y:n syyttömyysolettamaa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei uutisen sisältöä voida pitää kunnianloukkausta koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla valheellisena tai edes vihjaavana eikä X:n ja Y:n kunniaa ole siten rangaistavaksi säädetyllä tavalla loukattu. Johtopäätös yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevilta osin Syyte yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä perustuu siihen, että uutisessa on kerrottu poliisin X:ään ja Y:hyn kohdistamasta esitutkinnasta ja tällä tavoin samalla X:n nimi ja kuva julkaisemalla ja Y:stä yksityiselämää koskeva tieto esittämällä oli loukattu heidän yksityiselämäänsä. Korkein oikeus todennee, että rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaisen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kannalta olennaista on se, onko tieto rikosepäilystä ja esitutkinnasta koskenut yksityiselämän alueelle kuuluvaa seikkaa. Rikos tai rikosta koskeva esitutkinta ei ole edellä todetuin tavoin rikokseen syyllistyneen tai siitä epäillyn yksityisasia. Myös esitutkinnan kohteena olevalle henkilölle kuuluu oikeus elää rauhassa ja näin ollen vireillä olevasta esitutkinnasta kertominen koskee X:n ja Y:n yksityiselämää (KKO 2005:136, kohta 10). Asiassa on siten tämän jälkeen arvioitava, onko tiedon julkistaminen tapahtunut oikeudettomasti. Korkein oikeus todennee, että rikoksesta epäillyn henkilön nimen tai henkilöllisyyden paljastamisen sallittavuus riippuu rikoksen laadusta ja asian saamasta muusta julkisuudesta sekä rikoksentekijän omasta henkilöstä ja yhteiskunnallisesta asemasta sekä hänen lähiympäristöönsä kuuluvien olosuhteista. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2005:136 (kohta 14) todetuin tavoin, mitä julkisemmassa tai yhteiskunnallisesti tärkeämmässä yhteydessä rikos tehdään, sitä suurempi yhteiskunnallinen kiinnostavuus ja merkitys on myös rikoksentekijän henkilöä koskevalla tiedolla. Tämä koskee lähtökohtaisesti kaikkia rikoksia niiden vakavuusasteesta riippumatta. Myös yksittäisten rikosten vakavuusasteella voi olla itsenäistä merkitystä arvioitaessa sitä, onko tiedon levittäminen tapahtunut rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla oikeudettomasti. Vakava rikollisuus jo sellaisenaan koetaan yleiseltä kannalta kiinnostavaksi ja yhteiskunnallisestikin tärkeäksi asiaksi (KKO 2005:136, kohta 15). Korkein oikeus todennee, että uutisointi on koskenut X:n ja hänen miehensä Z Oy -nimiseen yritykseen liittynyttä talousrikosepäilyä. Epäily on liittynyt siihen X:n ja Y:n elinkeinotoimintaan, jonka avulla X:stä oli tullut uutisen julkaisemisen aikoihin Suomessa eniten ansiotuloja ansainnut nainen. X:n ja Y:n elinkeinotoimintaa oli käsitelty lehdistössä jo ennen kysymyksessä ollutta uutista. Kyseessä oli ollut huomattava talousrikosepäily. Uutisessa ei ollut tuotu esille muita X:n ja Y:n yksityiselämään liittyviä tietoja. Näiden seikkojen katsottaneen puoltavan tulkintaa, jonka mukaan tiedon levittämisen ei katsota tapahtuneen oikeudettomasti. Uutisessa oli näytetty X:n kuva siten, että uutisessa oli kuvattu erään iltapäivälehden aikaisemmin julkaisemaa juttua, jossa X oli antanut haastattelun ja kuvansa lehteen. X:n kuvan saamiseen tai julkaisemiseen kysymyksessä olevassa TV-uutisessa ei ollut siten liittynyt X:n yksityiselämän häiritsemistä, vaan uutisessa oli hyödynnetty jo julkisuudessa ollutta X:n lehtihaastatteluun liittynyttä kuvaa. Näin ollen todettaneen, että kuvankaan julkaisemiseen ei liity sellaisia piirteitä, jotka puoltaisivat tulkintaa, jonka mukaan tiedon levittämisen voitaisiin katsoa tapahtuneen oikeudettomasti. Y ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan ollut ollut ennen uutisen julkaisemista laajemmin julkisuudessa. Hänen osaltaan uutisessa ei ollut kuitenkaan julkaistu nimeä eikä kuvaa. Näillä ja muutoin edellä X:n kohdalla mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että tiedon levittäminen ei ole tapahtunut myöskään Y:n osalta oikeudettomasti. Lopputulos Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus hylännee A:ta ja B:tä vastaan nostetut syytteet törkeästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja vapauttanee heidät rangaistuksista. Oikeusneuvos Rajalahti: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan A:lle ja B:lle tuomittavista rangaistuksista ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.