2013 false KKO:2013:35 Käräjäoikeus oli tuominnut A:n neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. A:lle aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelu oli samalla tuomiolla muunnettu 30 päiväksi vankeutta, koska

§:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. A oli tuomittu asiassa neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, joten hovioikeuden mukaan hän tarvitsi jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Riitta Sandholm ja Arto Suomi sekä viskaali Tiina Hirvonen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati ensisijaisesti, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen jatkokäsittelyluvan myöntämiseksi ja näytön uudelleen arvioimiseksi. Toissijaisesti A vaati, että jatkokäsittelylupa myönnetään Korkeimmassa oikeudessa ja syyte kohtien 2 - 4 osalta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan. Hän vaati lisäksi, että yhdyskuntapalvelua ei muunneta vankeudeksi. Syyttäjä antoi vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut 14.9.2011 antamallaan tuomiolla A:n kahdesta pahoinpitelystä (syytekohdat 1 ja 4), törkeästä rattijuopumuksesta (syytekohta 2) ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohta 3) yhteiseen neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ajokieltoon määräajaksi. Käräjäoikeus on ottanut syytekohdan 1 osalta huomioon rangaistusta alentavana saman käräjäoikeuden 4.3.2011 antaman tuomion, jossa A oli tuomittu neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on muuntanut A:lle aikaisemmin tuomitusta yhdyskuntapalvelusta suorittamatta olevan osan 30 päiväksi vankeutta, koska käräjäoikeus on katsonut hänen rikkoneen törkeästi palveluun kuuluvia velvollisuuksia.
2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn. A on vaatinut muun muassa, että käräjäoikeuden tuomio hänen syykseen syytekohdissa 2 ja 3 luettujen törkeän rattijuopumuksen ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta sekä syytekohdassa 4 luetun pahoinpitelyn osalta kumotaan ja syytteet näiltä osin hylätään. Lisäksi A on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja ettei yhdyskuntapalvelusta suorittamatta olevaa osaa muunneta vankeudeksi.
3. Hovioikeus on todennut, että

§:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsi rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ollut tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Koska A oli käräjäoikeuden tuomiolla tuomittu neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, A tarvitsi jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus on katsonut, etteivät edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle täyttyneet. A:lle ei ole myönnetty asiassa jatkokäsittelylupaa. 4. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksikin kysymys siitä, onko A tarvinnut jatkokäsittelyluvan valittaessaan käräjäoikeuden määräämästä yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksesta. Jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, on luvan tarvetta arvioitava A:lle tuomitun rangaistuksen ankaruuden perusteella. Tällöin on otettava kantaa siihen, perustetaanko arvio erikseen muunnetun vankeusrangaistuksen pituuteen ja erikseen hänen syykseen luetuista rikoksista tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen vai määräytyykö luvan tarve vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella. Jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalasta yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksen kannalta 5.

§:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Säännöksen mukaan rangaistuksen ankaruutta arvioitaessa ei oteta huomioon vankeusrangaistuksen ohessa tuomittua sakkoa tai muuta rikosoikeudellista seuraamusta. Pääsääntö siten on, että jatkokäsittelyluvan tarve määräytyy rikosasiassa tuomitun vankeusrangaistuksen pituuden perusteella. 6. Mainittuun pääsääntöön on säädetty nimenomaisia poikkeuksia. Lupajärjestelmän ulkopuolelle jäävät

§:n 2 momentin mukaan rikosasiat, joissa vastaaja on tuomittu muun muassa viralta pantavaksi tai 10 000 euron määrän ylittävään menettämisseuraamukseen. Luvun 9 §:ssä on puolestaan lueteltu asiat, kuten sotilasoikeudenkäyntiasiat ja sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevat asiat, joissa jatkokäsittelylupaa ei tarvita. Sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevien asioiden jättämistä lupajärjestelmän ulkopuolelle on perusteltu sillä seikalla, että nämä asiat ratkaistaan hovioikeudessa yhden jäsenen kokoonpanossa, eikä tätä toimivaltasäännöstä ole ehdotettu muutettavaksi (HE 105/2009 vp s. 32 ja 58). 7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukaan jatkokäsittelylupa tarvitaan asiassa, jossa muutosvaatimus koskee yksinomaan jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi valvontamääräysten rikkomisen vuoksi. Hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp s. 59) on kiinnitetty huomiota siihen, että kun jäännösrangaistuksen täytäntöönpano valvontamääräysten rikkomisen vuoksi ei ole rikosasia, tällaisesta täytäntöönpanomääräyksestä valitettaessa ei ilman lakiin otettavaa erityissäännöstä tarvittaisi jatkokäsittelylupaa. Näiden asioiden kuulumista lupajärjestelmän piiriin on kuitenkin pidetty aiheellisena johdonmukaisuussyistä. Jos taas jäännösrangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön koeaikana tehdyn rikoksen vuoksi, määrätään täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa yhteinen ehdoton vankeusrangaistus noudattamalla mitä rikoslain 7 luvussa säädetään. Jatkokäsittelyluvan tarve määräytyy tällöin

§:n 1 momentin nojalla yhteisen vankeusrangaistuksen pituuden perusteella.

1. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvussa ei nimenomaisesti säädetä siitä, kuuluvatko yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamista koskevat asiat jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin. Yhdyskuntapalvelun muuntaminen vankeudeksi voi johtua tuomitulle määrätystä uudesta vankeusrangaistuksesta, palvelun suorittamisen esteestä taikka yhdyskuntapalveluun liittyvien velvollisuuksien rikkomisesta. Mainitun luvun 6 §:n säännöstä koskevissa perustelulausumissa (HE 105/2009 vp s. 55) on todettu muun ohella, että jos kysymys on tuomitun yhdyskuntapalvelun muuntamisesta vankeudeksi, jatkokäsittelyluvan tarve määräytyisi sen vankeusrangaistuksen perusteella, joka muunnettaessa tuomittaisiin. Näin ollen yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamista koskeva asia on esitöiden mukaan tarkoitettu kuuluvaksi lupajärjestelmän piiriin. Tällöinkin jää epäselväksi se, määräytyykö luvan tarve sanotuin perustein kaikissa yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamisen tilanteissa.
2. Yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva asia voidaan hovioikeudessa käsitellä säännöllisen kokoonpanon ohella myös niin kutsutussa kevennetyssä ratkaisukokoonpanossa. Toimivaltaa ei kuitenkaan ole näissä asioissa säädetty yksin yhdelle tuomarille, joten ne näkökohdat, joilla on perusteltu sakon muuntorangaistusasioiden rajaamista lupajärjestelmän ulkopuolelle, eivät tässä yhteydessä ole merkityksellisiä. Edellä esitetyin tavoin jäännösrangaistuksen täytäntöönpanomääräystä koskeva asia kuuluu jatkokäsittelyluvan soveltamisalaan kaikissa tilanteissa eikä lupajärjestelmän soveltamista ole siten kytketty täytäntöönpanomääräyksen perusteeseen. Korkein oikeus katsoo, että yhdenmukaisuussyistäkin jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa on perusteltua tulkita samalla tavalla yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevissa asioissa. Näin ollen merkitystä ei ole sillä, määrätäänkö muunnettava vankeusrangaistus palveluun kuuluvien velvollisuuksien rikkomisen johdosta vai erillisen ehdottoman vankeusrangaistuksen vuoksi. A:n muutosvaatimus hovioikeudessa on koskenut hänelle palveluun kuuluvien velvollisuuksien törkeän rikkomisen johdosta määrättyä yhdyskuntapalvelun muuntorangaistusta. Edellä esitetyllä perusteella kysymyksessä olevaa yhdyskuntapalvelun suorittamatonta osaa vastaavaa vankeusrangaistusta koskeva muutosvaatimus kuuluu jatkokäsittelyluvan soveltamisalaan. Miten samalla kertaa tuomitut yhdyskuntapalvelun muuntorangaistus ja siitä erillinen yhteinen vankeusrangaistus vaikuttavat luvan tarpeeseen 10.

§:n 1 momentin säännöksestä ilmenee, että jatkokäsittelyluvan tarve rikosasian vastaajalle määräytyy yksinomaan hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen ankaruuden mukaan. Lain esitöissä todetaan, että merkitystä ei ole sillä, onko vastaaja tuomittu yhdestä rikoksesta vankeusrangaistukseen vai useammasta rikoksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen ja onko vankeusrangaistus tuomittu ehdollisena tai ehdottomana taikka yhdyskuntapalveluna. Ehdotonta vankeutta lievempiin seuraamuksiin eli sakkoon tai nuorisorangaistukseen taikka enintään neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun tuomittu tarvitsee lähtökohtaisesti aina jatkokäsittelyluvan (HE 105/2009 vp s. 55). Edellä olevan perusteella merkitystä ei ole myöskään sillä seikalla, että vankeusrangaistusta tuomittaessa on rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan otettu huomioon alentavana tekijänä aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus. 11. Niissä tilanteissa, joissa täytäntöönpanomääräys koskee ehdollista vankeusrangaistusta tai nuorisorangaistusta uuden rikoksen johdosta, määrätään täytäntöön pantavasta rangaistuksesta ja uudesta rikoksesta tuomittavasta vankeusrangaistuksesta yhteinen vankeusrangaistus rikoslain 7 luvussa säädetyllä tavalla. Samoin määrätään täytäntöön pantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta ja uudesta rikoksesta tuomittavasta vankeusrangaistuksesta yhteinen vankeusrangaistus. Sitä vastoin yhdyskuntapalvelusta muunnettavasta vankeudesta ja samalla kertaa käsiteltävistä muista rikoksista tuomittavasta vankeusrangaistuksesta ei määrätä yhteistä vankeusrangaistusta. Korkein oikeus toteaa, ettei

§:n säännöksestä voida päätellä suoraan, onko vankeusrangaistuksen ankaruutta arvioitava erikseen asiassa tuomitun vankeusrangaistuksen pituuden ja samalla kertaa muunnetun vankeusrangaistuksen pituuden perusteella, vai arvioidaanko jatkokäsittelyluvan tarvetta näiden rangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella. Myöskään säännöksen esitöistä (HE 105/2009 vp s. 55) ei ilmene, miten säännöstä on tällaisessa tilanteessa tarkoitettu sovellettavaksi. 12. Jatkokäsittelylupajärjestelmän tulee olla tavoitteensa mukaisesti (HE 105/2009 vp s. 26 ja 27) selkeä sekä asianosaisten että tuomioistuimen näkökulmasta. Selkeänä voitaisiin pitää sellaistakin järjestelmää, jossa jatkokäsittelyluvan tarvetta arvioitaisiin erikseen yhtäältä asiassa syyksi luetuista rikoksista tuomitun rangaistuksen ja toisaalta yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksen ankaruuden perusteella.

§:n 1 momentissa lähdetään kuitenkin siitä, että rikosasiassa vastaajan luvan tarve määräytyy ensisijaisesti hänelle siinä vankeutena tuomitun rangaistusseuraamuksen ankaruuden perusteella. Vastaajan oikeusturvan kannalta merkitystä ei ole sillä seikalla, että yhdyskuntapalvelun muuntorangaistusmenettelyn seurauksena hänet on tuomittu kahteen erilliseen vankeusrangaistukseen. Jos luvan tarve määräytyy vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella, hän on myös yhdenmukaisessa asemassa niiden vastaajien kanssa, jotka on tuomittu asiassa yhteiseen vankeusrangaistukseen, johon on sisältynyt samalla kertaa täytäntöönpantavaksi määrätty ehdollinen vankeus tai jäännösrangaistus.

1. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa jatkokäsittelyluvan tarvetta vankeusrangaistuksen ankaruuden perusteella on A:lle samalla kertaa tuomittuja vankeusrangaistuksia tarkasteltava kokonaisuutena ja että arviointi on tehtävä vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella.
2. A on tuomittu yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevasta osasta 30 päivän vankeusrangaistukseen sekä muista rikoksista yhteiseen neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, jotka yhteenlaskettuna muodostavat

§:n 1 momentissa säädettyä vankeusrangaistusta ankaramman rangaistuksen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei A ole valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen tarvinnut jatkokäsittelylupaa. Hovioikeuden tulee siten jatkaa asian käsittelyä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan jatkaa asian käsittelyä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.