KKO/2013/44

2013 false KKO:2013:44 Valittajan muutosvaatimukset hovioikeudessa koskivat käräjäoikeudessa hakemusasiana käsitellyssä asiassa ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Asiassa tarvittiin jatkokäsittelylupa. (Ään.) OK 25 a luku 9 § 6 kohta OK 25 a luku 10 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian käsittely Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa A oli peruuttanut valmisteluistunnon jälkeen hänen ja B:n yhteisten lasten asumisen muuttamista koskevan hakemuksen. A ja B olivat kuitenkin vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Käräjäoikeuden päätös 20.2.2012 Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että A:n hakemus oli ollut tarpeeton, minkä vuoksi asiassa ei ollut perusteita poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan hakemuksensa peruuttaneen hakijan tuli korvata vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Asian on ratkaissut käräjätuomari Petra Spring-Reiman. Helsingin hovioikeuden päätös 31.8.2012 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Hovioikeus totesi, että vaikka kysymys oli käräjäoikeudessa ollut hakemusasiasta, A tarvitsi asiassa jatkokäsittelyluvan, koska hänen valituksensa koski ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Tutkittuaan jatkokäsittelyluvan edellytykset hovioikeus päätyi katsomaan, että luvan myöntämiseen ei ollut aihetta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Erkki Koivula ja Eeva Palaja. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan, asian ei katsota edellyttävän jatkokäsittelylupaa taikka jatkokäsittelylupa myönnetään ja asia ratkaistaan Korkeimmassa oikeudessa tai palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä perusteettomana. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu

1. A on käräjäoikeudelle toimittamallaan hakemuksella hakenut muun muassa hänen ja B:n yhteisten alaikäisten lasten asumisesta annetun päätöksen muuttamista. Hän on käräjäoikeuden valmisteluistunnon jälkeen peruuttanut hakemuksensa, jolloin käräjäoikeuden ratkaistavaksi ovat jääneet asianosaisten vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Käräjäoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.
2. A:n haettua muutosta oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus on katsonut, että A tarvitsi oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n perusteella jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus on tutkinut perusteet jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ja katsonut, ettei aihetta luvan myöntämiselle ole.
3. Korkeimmassa oikeudessa on ensi sijassa kysymys siitä, tarvitseeko A asiassa jatkokäsittelyluvan. Säännökset ja esityöt
4. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n mukaan riita-asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta, ja valituskirjelmässä esitetyn vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välinen erotus (häviöarvo) ei ole yli 10 000 euroa. Oikeudenkäyntikuluja ja vaatimukselle laskettavaa korkoa ei oteta huomioon häviöarvon määrää laskettaessa.
5. Jatkokäsittelylupaa koskevan hallituksen esityksen mukaan jatkokäsittelylupajärjestelmää sovelletaan vain riita- ja rikosasioissa (HE 105/2009 vp s. 27, 32 ja 58). Järjestelmän piiriin kuuluvista riita-asioista säädetään oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:ssä ja rikosasioista 6 - 8 §:ssä. Luvun 9 §:ssä on luettelo jatkokäsittelylupajärjestelmän ulkopuolelle rajatuista asiaryhmistä.
6. Jatkokäsittelylupaa ei oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 9 §:n 6 kohdan mukaan tarvita käräjäoikeudessa oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännösten mukaan käsitellyissä asioissa. Lain esitöiden mukaan näiden hakemusasioiden jääminen soveltamisalan ulkopuolelle seuraisi jo siitä, etteivät hakemusasiat ole riita- tai rikosasioita (HE 105/2009 vp s. 58). Rajausta on asiallisesti perusteltu järjestelmän selkeysvaatimuksella sekä sillä, että monissa hakemusasioissa, kuten esimerkiksi perheoikeuden alaan kuuluvissa asioissa, ei ole kysymys taloudellisin perustein arvioitavista eduista tai tällaisten etujen määritteleminen on hankalaa (HE 105/2009 vp s. 32). Lisäksi on todettu, että hakemusasiat eivät ole hovioikeuksissa merkittävä asiaryhmä.
7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukaan, jos muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja, valtion varoista maksettavia kuluja tai maksettavaksi tuomittua uhkasakkoa, asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa. Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että säännöstä sovelletaan sekä riita- että rikosasioissa. Jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle rajattujen asioiden, esimerkiksi hakemusasioiden sivuvaatimuksiin säännöstä ei sovellettaisi (HE 105/2009 vp s. 59). Laki on tältä osin säädetty hallituksen esityksen mukaisena.
8. Myös jatkokäsittelylupajärjestelmää ehdottaneen muutoksenhakulupatoimikunnan mietinnön mukaan jatkokäsittelylupaa olisi sovellettu vain riita- ja rikosasioissa (KM 2008:3 s. 64 ja 76). Kun oikeudenkäyntikuluja ei toimikunnan ehdotuksen mukaan otettu huomioon jatkokäsittelyluvan tarvetta määrittävää riita-asioiden häviöarvoa laskettaessa, jatkokäsittelylupaa edellytettiin myös silloin, kun valitus koski vain oikeudenkäyntikuluja (KM 2008:3 s. 68). Toimikunnan laatimassa lakiehdotuksessa oikeudenkäyntikuluja koskeva säännös oli sijoitettu häviöarvoa koskevan säännöksen yhteyteen. Jatkovalmistelussa nämä säännökset erotettiin eri pykäliin ja oikeudenkäyntikulujen jatkokäsittelylupaa koskevaan 10 §:n 1 momenttiin sisällytettiin myös valtion varoista maksettavat korvaukset ja maksettavaksi tuomittu uhkasakko. Korkeimman oikeuden arviointia
9. Jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalaa koskeva lainvalmisteluaineisto viittaa siihen, että järjestelmä olisi tarkoitettu sovellettavaksi vain riita- ja rikosasioissa. Tästä soveltamisalan rajauksesta seuraisi suoraan, että jos asia on käräjäoikeudessa käsitelty esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 8 luvun mukaisena hakemusasiana, jatkokäsittelylupaa ei tarvittaisi, vaikka hovioikeudessa esitetty muutosvaatimus koskisi vain oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
10. Toisaalta jatkokäsittelylupaa koskevien oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 - 10 §:ssä olevien säännösten rakenne ja viimeksi mainitun 10 §:n sanamuoto puoltavat enemmänkin sellaista tulkintaa, että 10 §:ssä tarkoitetut oikeudenkäyntikuluja, valtion varoista maksettavia kuluja tai maksettavaksi tuomittua uhkasakkoa koskevat valitukset kuuluvat jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin yleisesti ja siis silloinkin, kun pääasia on käräjäoikeudessa käsitelty hakemusasiana.
11. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n säännös on kirjoitettu yleiseen muotoon. Siinä ei ole tehty eroa sen suhteen, koskeeko se vain tietynlaisia asiaryhmiä vai sovelletaanko sitä kaikkiin hovioikeudelle tehtäviin valituksiin, joissa muutosvaatimus koskee yksinomaan 10 §:ssä mainittua kysymystä. Vastaavaa pykälää ei sisältynyt hallituksen esitystä edeltäneeseen muutoksenhakulupatoimikunnan mietintöön, jossa säännös jatkokäsittelyluvan tarpeesta pelkästään oikeudenkäyntikuluja koskevassa valitusasiassa oli sijoitettu riita-asian jatkokäsittelylupaa koskevan säännöksen yhteyteen.
12. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n sanamuoto ja säännöksen perustana olevan hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut eivät näyttäisi olevan kaikilta osin sopusoinnussa keskenään. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että hallituksen esityksen perustelulausumalle ei ole syytä antaa ratkaisevaa merkitystä säännöksen tulkinnassa.
13. Asiaa on tässä laintulkintatilanteessa aiheellista arvioida vielä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, oikeudenkäyntiasioiden asianosaisten yhdenvertaista kohtelua sekä järjestelmän tarkoitusta ja johdonmukaisuutta koskevien näkökohtien pohjalta. Säännöksen perusoikeusmyönteinen tulkinta tarkoittaisi, että sen soveltamisalaa ei tulkinnan avulla laajennettaisi siitä, mihin säännöstä on sitä valmisteltaessa ajateltu sovellettavan.
14. Oikeudenkäyntiasianosaisten yhdenvertaisuuden kannalta on toisaalta vaikea puolustaa sitä kantaa, että esimerkiksi laajassa riita-asiassa, jossa oikeudenkäyntikuluratkaisun merkitys on usein suurempi kuin tavanomaisessa lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai elatusta koskevassa asiassa, jatkokäsittelylupa vaaditaan aina haettaessa muutosta vain oikeudenkäyntikulujen osalta.
15. Kuten edellä on todettu, oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 9 §:ssä tarkoitettujen asioiden jättämistä jatkokäsittelylupajärjestelmän ulkopuolelle on perusteltu asioiden erityisluonteella ja hakemusasioiden osalta myös sillä, että monissa perheoikeuden alaan kuluvissa asioissa ei ole kysymys taloudellisin perustein arvioitavista eduista tai tällaisten etujen määritteleminen on hankalaa (KM 2008:3 s. 72). Tämänkaltaisilla pääasian laatuun liittyvillä perusteilla ei kuitenkaan ole enää merkitystä, kun arvioidaan pääasiassa esitettyjen vaatimusten sijasta asianosaisten vastuuta oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten jakamisessa. Johdonmukaisempaa olisi, että kaikki oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat valitukset pääsisivät hovioikeuden täystutkintaiseen käsittelyyn yhtäläisin edellytyksin.
16. Korkein oikeus päätyy näillä perusteilla hovioikeuden tavoin siihen, että A on hakiessaan hovioikeudessa muutosta vain oikeudenkäyntikulujen osalta tarvinnut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n perusteella jatkokäsittelyluvan.
17. Käräjäoikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n vakiintuneen tulkinnan mukainen. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei siten ole aihetta epäillä. Muitakaan perusteita jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ei asiassa ole ilmennyt. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio (eri mieltä), Hannu Rajalahti ja Marjut Jokela (eri mieltä). Esittelijä Samuli Sillanpää. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Jokela: Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n sanamuoto sallisi sinänsä sellaisen tulkinnan, että sitä sovellettaisiin oikeudenkäyntikuluihin pääasiasta riippumatta. Lain esitöiden ja rakenteen perusteella on kuitenkin selvää, että säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi vain niissä asioissa, joissa pääasia kuuluu jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin eli riita- ja rikosasioissa. Asian kuuluminen jatkokäsittelyluvan piiriin ei kavenna muutoksenhakuoikeutta, mutta se supistaa asianosaisen oikeutta saada muutoksenhakemuksensa täyteen tutkintaan hovioikeudessa. Harkitessaan muutoksen hakemista ja voidakseen asianmukaisesti vedota jatkokäsittelyluvan myöntämisperusteisiin asianosaisen tulisi lisäksi olla selvillä siitä, sovelletaanko hänen asiassaan jatkokäsittelylupakynnystä vai ei. Näiden syiden vuoksi jatkokäsittelylupamenettelyn soveltamisalaa ei ole perusteltua tulkinnalla laajentaa. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 9 §:n mukaan oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännösten mukaan käsitellyssä hakemusasiassa ei tarvita jatkokäsittelylupaa. Edellä mainituin perustein katson, ettei tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupaa tarvita myöskään oikeudenkäyntikuluihin muutosta haettaessa. A:n hakemus on käsitelty oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetyssä järjestyksessä. A ei sen vuoksi ole hovioikeudessa tarvinnut jatkokäsittelylupaa, vaikka hän on hakenut muutosta vain oikeudenkäyntikulujen osalta. Sen vuoksi kumoan hovioikeuden päätöksen ja palautan asian hovioikeuden käsiteltäväksi. Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Jokela.