KKO/2013/68

2013 false KKO:2013:68 Käräjäoikeus oli kuullut liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan asian pääkäsittelyssä tuolloin sairaana ollutta todistajaa puhelimitse ja perusti näyttöratkaisunsa tähän kertomukseen. Koska asian ratkaisu riippui käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden kertomusten uskottavuudesta, tällainen kuuleminen ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:ssä tarkoitetulla tavalla soveliasta. Tämä käräjäoikeudessa todistelun vastaanottamisessa tapahtunut menettelyvirhe katsottiin painavaksi syyksi myöntää asiassa jatkokäsittelylupa. OK 17 luku 34 a § OK 25 a luku 11 § 1 mom 4 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Käsittely Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, koska A oli 15.5.2010 ohittanut edellä kulkeneen auton ylittäen keltaisen sulkuviivan paikassa, jossa näkyvyys oli turvalliseen ohitukseen riittämätön. Käräjäoikeudessa kuultiin vastaaja A:ta, todistajina matkustajana ollutta B:tä sekä puhelimitse C:tä, joka siviilipoliisiautosta oli tehnyt havaintoja A:n ajosta. Lisäksi katsottiin A:n todisteeksi nimeämä DVD-tallenne, josta B osoitti paikan, jossa ohitus oli tapahtunut. Käräjäoikeuden tuomio 21.4.2011 Selostettuaan vastaanotettua, ristiriitaista näyttöä käräjäoikeus totesi B:n osalta, ettei ollut todennäköistä, että matkustaja tekisi niin tarkasti huomioita auton etenemisestä, että pystyisi jälkeenpäin lähes vuoden kuluttua tapahtumasta tarkkaan yksilöimään kohdan, jossa pakettiauto oli pitkän matkan aikana tehnyt yhden ohituksen. B:n kertomuksen uskottavuutta heikensi myös se, että hän kertomansa mukaan oli keskustellut tapahtumasta usein A:n kanssa. C oli pystynyt havainnoimaan hyvin tapahtumien kulun ja oli uskottavasti kertonut havainnoistaan. Koska C:tä kuultiin puhelimitse, hän ei kuitenkaan nähnyt DVD-tallennetta eikä pystynyt yksilöimään tallenteelta paikkaa, jossa nyt kyseessä oleva ohitus hänen mukaansa olisi tapahtunut. Huomioon ottaen B:n kertomuksen uskottavuudesta esitetyn sekä sen, ettei A:lla syytetyn asemassa ollut ollut totuusvelvollisuutta häntä kuultaessa, käräjäoikeus päätyi katsomaan, että tapahtuma-aikaan virkavastuulla poliisin työtehtäviä hoitaneen C:n kuvaus tapahtumainkulusta oli uskottavin. Näin ollen käräjäoikeus katsoi syytteen näytetyksi ja tuomitsi A:n 15.5.2010 tehdystä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen. Asian on ratkaissut notaari Veera Ilmonen. Kouvolan hovioikeuden päätös 8.11.2011 A valitti hovioikeuteen kiistäen syyllistyneensä hänen syykseen luettuun tekoon. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Kari Janhunen ja Antti Ryynänen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja silminnäkijöinä olleita poliisimiehiä kuullaan todistajina. A kiisti syyllistyneensä liikennesääntöjen rikkomiseen. Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Ratkaistavana oleva kysymys jatkokäsittelyluvasta

1. Käräjäoikeus on syytteen mukaisesti lukenut A:n syyksi sen, että hän oli 15.5.2010 kuljettaessaan pakettiautoa jättänyt noudattamatta tiemerkintää ohittamalla edessään ajaneen tyhjän tukkirekan ylittäen ajosuunnalleen tarkoitetun keltaisen sulkuviivan kokonaisuudessaan ajaen sitten 150 metrin matkan vastaantulevan liikenteen puolta käyttäen paikassa, jossa näkyvyys mäenharjan ja kaarteen vuoksi oli turvalliseen ohitukseen riittämätön. Käräjäoikeus on tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 14 päiväsakkoon.
2. Käräjäoikeudessa A on kiistänyt syyllistyneensä syytteessä kuvattuun tekoon ja kertonut ohittaneensa edessä ajaneen rekan vasta keltaisen yhtenäisen sulkuviivan loputtua. Valituksessaan hovioikeudelle A on toistanut kiistämisensä, riitauttanut näytön arvioinnin asiassa sekä vaatinut, että ohituksen nähneet poliisit kutsutaan todistajiksi.
3. Tutkittuaan edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle hovioikeus on päättänyt, ettei jatkokäsittelylupaa myönnetä. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.
4. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä, lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai luvan myöntämiseen on muu painava syy.
5. Korkein oikeus katsoo, että sen perusteella, mitä A:n hovioikeudelle tekemässä valituksessa ja käräjäoikeuden tuomiossa on lausuttu näytöstä asiassa, tulee ensin arvioitavaksi se, onko jo käräjäoikeuden menettelystä sen vastaanottaessa ja arvioidessa näyttöä aiheutunut peruste myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Todistelu käräjäoikeudessa
6. Siitä, miten ja missä A oli ohittanut tukkirekan, on käräjäoikeudessa esitetty suullista todistelua, joka on ollut ristiriitaista. A:n lisäksi on asiasta kuultu hänen nimeämänään todistajana hänen autossaan matkustajana ollutta B:tä henkilökohtaisesti sekä syyttäjän nimeämänä todistajana tapauksen nähnyttä poliisimiestä puhelimitse. Lisäksi käräjäoikeudessa on katsottu A:n todisteeksi esittämä DVD-tallenne tapahtumapaikasta.
7. Näyttöä arvioidessaan käräjäoikeus on lausunut ottaneensa huomioon todistaja B:n kertomuksen uskottavuutta heikentävät seikat ja sen, ettei A:lla vastaajana ollut velvollisuutta pysyä totuudessa. Käräjäoikeus on katsonut, että tapahtuma-aikaan virkavastuulla työtehtäviään hoitaneen poliisimiehen kuvaus tapahtumainkulusta oli uskottavin.
8. Korkein oikeus toteaa, että todistelussa ratkaisevaa on käräjäoikeuden uskottavuusarvioinnin perusteella ollut puhelimitse kuullun todistajan kertomus. Onko todistajaa voitu kuulla puhelimitse
9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan todistajaa on kuultava henkilökohtaisesti läsnä olevana pääkäsittelyssä. Saman luvun 34 a §:n 1 momentin 1 kohdan ja 3 momentin mukaan todistajaa voidaan kuitenkin kuulla pääkäsittelyssä puhelimitse, jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi, muun muassa silloin, jos todistaja ei sairauden vuoksi voi saapua pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.
10. Syyttäjä on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa ilmoittanut, että käräjäoikeudessa puhelimitse todistajana kuultu poliisimies oli ollut sairaana.
11. Korkein oikeus toteaa, että todistajan sairaus on oikeuttanut käräjäoikeuden harkitsemaan hänen kuulemistaan puhelimitse. Tällainen kuuleminen on kuitenkin myös edellyttänyt sitä, että se on ollut lain tarkoittamalla tavalla soveliasta.
12. Arvioidessaan, onko puhelimitse kuuleminen soveliasta, tuomioistuimella on tapauskohtaista harkintavaltaa. Lainkohdan säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 190/2002 vp s. 29) on todettu, että soveliaisuusharkintaa tehdessään tuomioistuimen tulee viime kädessä punnita tilannetta kokonaisuudessaan; kuinka keskeinen todistaja on kysymyksessä, kuinka luotettava todistajan kertomus on, ja kuinka asianosaisen oikeudet voidaan riittävästi käsillä olevassa yksittäistapauksessa turvata.
13. Esitöissä on myös todettu, että mahdollisuudet todistajan uskottavuuden arvioimiseen puhelinkuulustelussa ovat käytännössä olemattomat. Tästä johtuen puhelinkuulustelua voitaisiin käytännössä lähinnä käyttää vain tilanteessa, jossa ei olisi kysymys todistajan uskottavuudesta. Sellaisen todistajan tai muun kuultavan kuulemiseen, jossa kertomuksen uskottavuuden arvioinnista on mahdollisesti tulossa kiistaa, ei puhelinkuulustelu soveltuisi. Tästä syystä tuomioistuimen olisi ennen puhelinkuulustelun suorittamista varattava asianosaisille tilaisuus lausua käsityksensä puhelinkuulustelemisen soveltuvuudesta tilanteessa (mainittu HE s. 32, ks. myös KKO 2007:82). Tosin samassa esityksessä (s. 32) mainitaan, että poliisimiehen kuuleminen puhelimitse voisi tietyissä tilanteissa tulla kysymykseen. Toisaalta hallituksen esityksessä on tässä yhteydessä todettu sekin, että mikäli itse puhelinkuulustelun tapahtuessa sitten osoittautuu, että kuultavan henkilön kertomusta ei voidakaan luotettavasti arvioida ilman hänen läsnäoloaan, on puhelimessa kuulustelu keskeytettävä ja asianomaista henkilöä on kuultava uudelleen henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä.
14. A on ollut käräjäoikeudessa ilman avustajaa eikä asiakirjoista ilmene, onko hänelle varattu tilaisuus lausua käsityksensä puhelinkuulustelemisen soveltuvuudesta asiassa. Korkeimman oikeuden kannanotto puhelimitse kuulemiseen
15. Arvioidessaan sitä, onko tässä asiassa ollut soveliasta kuulla todistajaa puhelimitse, Korkein oikeus toteaa, että syytteessä kuvatun teon mahdollinen lukeminen vastaajan syyksi on käräjäoikeudessa riippunut asiassa kuultaviksi nimettyjen kolmen henkilön kertomuksista. Kaikki kolme henkilöä olivat olleet henkilökohtaisesti tapahtumapaikalla. Puhelimitse annetun kertomuksen sisältö on tukenut syytettä, kun taas tuomioistuimessa henkilökohtaisesti kuultujen henkilöiden kertomukset ovat tukeneet syytteen hylkäämistä. Kertomukset ovat olleet keskenään ristiriitaisia.
16. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvatussa tilanteessa, jossa oikeudenkäynnin aikana on ollut nähtävissä, että syytettä puoltava ja sitä vastaan esitetty, samoja seikkoja koskeva ja asiassa ratkaisevaksi nouseva näyttö on ristiriitaista, on jo lähtökohtaisesti sopimatonta sallia keskeisen todistajan kuuleminen tältä osin puhelimitse. Näin annetun kertomuksen uskottavuuden arviointi jää vääjäämättä vaillinaiseksi. Myös tapahtumien havainnollistamiseen tai paikantamiseen esitetyt kirjallinen aineisto ja tallenteet jäävät todistajaa puhelimessa kuultaessa hyödyntämättä.
17. Tässä tapauksessa puhelimitse kuultua poliisimiestä ei ole voitu kuulla tapahtumapaikkaa havainnollistaviksi tarkoitetuista A:n pääkäsittelyssä esittämistä piirroksesta ja tallenteesta. Hänen kertomuksensa kuitenkin on käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan tullut uskottavuutensa perusteella langettavan tuomion ratkaisevaksi näytöksi asiassa. Uskottavuusarviointia ei tuomiossa ole perusteltu kertomusten sisällön mahdollisella epäuskottavuudella, vaan kertomusten antajien uskottavuutta on arvioitu lähinnä heidän asemansa perusteella, jolloin poliisimiehen virkavastuulle on annettu nimenomaista painoarvoa.
18. Kokonaisarviona Korkein oikeus toteaa, että mahdollisuudet arvioida puhelimitse kuullun todistajan kertomuksen uskottavuutta ovat olleet kuvatuissa oloissa selvästi riittämättömät. Tämän vuoksi hänen kuulemisensa puhelimitse ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveliasta. Jatkokäsittelyluvan harkinta
19. Arvioidessaan edellä todettua taustaa vasten hovioikeuden ratkaisua olla myöntämättä asiassa jatkokäsittelylupaa Korkein oikeus toteaa, että jatkokäsittelylupaa koskevan lainsäädännön esitöiden (HE 105/2009 s. 34 ja 61) mukaan painava syy -peruste luvan myöntämiselle voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, jos valitusasiassa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetystä kantelutyyppisestä perusteesta. Jatkokäsittelylupa tulisi muun painavan syyn perusteella myöntää esimerkiksi silloin, kun syntyy epäily siitä, ettei käräjäoikeuden menettely täyttäisi ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Menettelyvirheet liittyvät useimmiten asianosaisten kuulematta jättämiseen tai todistelun vastaanottamisessa tapahtuneisiin laiminlyönteihin. Vaikka tällaisessa tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei olisikaan aihetta suoralta kädeltä epäillä, olisi jatkokäsittelylupa pääsääntöisesti myönnettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden turvaamiseksi ja käräjäoikeuden menettelyn asianmukaisuuden tarkastamiseksi.
20. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden menettely vastaanottaessaan ja arvioidessaan todistelua on ollut selvästi virheellinen. Virheellisyys on ollut asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen ja on ilmennyt käräjäoikeuden tuomiosta. Jatkokäsittelyluvan myöntämiselle hovioikeudessa on siten ollut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu painava syy. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Kouvolan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Jukka Sippo. Esittelijä Petteri Mikkola.