← Suomi

KKO/2013/80

2013 false KKO:2013:80 Suomessa haettiin Norjassa annetun yksipuolisen tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi. Haastehakemus oli annettu vastaajalle tiedoksi tavallisella kirjeellä Norjan yritysrekisteriin ilmoitetulla vastaajan osoitteella. Vastaaja väitti, ettei ollut saanut hakemusta tiedokseen, koska oli ennen tiedoksiantoa muuttanut Norjasta Suomeen, minkä myös kantaja oli tiennyt. Kysymys siitä, oliko haastehakemus annettu tiedoksi vastaajalle vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tavalla. Kysymys myös pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeudessa. Luganon sopimus (16.9.1988) 27 art 2 kohta Luganon sopimus (16.9.1988) 34 art Luganon sopimus (16.9.1988) 37 art OK 27 luku 2 § OK 27 luku 3 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kemi-Tornion käräjäoikeuden päätös 5.1.2011 A pyysi Luganon yleissopimuksen perusteella norjalaisen Tromssan sovittelulautakunnan 25.1.2005 B:tä vastaan antaman yksipuolisen tuomion ja Pohjois-Tromssan käräjäoikeuden 1.12.2009 B:tä vastaan antaman tuomion tunnustamista ja julistamista täytäntöönpanokelpoisiksi Suomessa. Käräjäoikeus totesi, että tuomioiden alkuperäisyyden selvitykseksi hakemukseen oli liitetty jäljennökset tuomioista, joissa oli lainvoimaisuutta ja täytäntöönpanokelpoisuutta Norjassa osoittavat merkinnät. Tuomiot oli hakemuksen liiteasiakirjoista ilmenevällä tavalla annettu tiedoksi. Ensimmäinen hakemuksen kohteena olevista tuomioista oli annettu poisjäänyttä asianosaista vastaan. Hakemukseen ei ollut liitetty asiakirjaa, josta ilmeni, että haastehakemus tai muu vastaava asiakirja oli annettu poisjääneelle asianosaiselle tiedoksi. Käräjäoikeus piti asiaa kuitenkin riittävästi selvitettynä ja vapautti A:n asiakirjan antamisvelvollisuudesta, sillä lausuma haasteen tiedoksiantamisesta sisältyi itse tuomioon. Esitettyjen asiakirjojen perusteella ei ollut syytä epäillä, että tiedoksiantotoimenpiteet eivät olisi olleet Norjan lain mukaan päteviä tai että tiedoksianto ei olisi tapahtunut niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Käräjäoikeus tunnusti ja vahvisti edellä mainitut tuomiot täytäntöönpanokelpoisiksi Suomessa. Asian on ratkaissut notaari Johanna Ylianunti. Rovaniemen hovioikeuden päätös 31.1.2012 B valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista sillä perusteella, että hän ei ollut saanut tietoa oikeudenkäynnistä Norjassa eikä siten ollut voinut puolustautua asiassa. A:n kanne oli myös ollut perusteeton. Tuomioiden tunnustaminen oli Suomen oikeusjärjestyksen vastaista. B pyysi, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn. Hovioikeus totesi ensin, että vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 34 artiklassa sanotun johdosta asian käsittelyn yhteydessä ei voitu tutkia B:n väitettä siitä, että A:n kanne olisi perusteeton siksi, että hänen toiminimensä ei olisi saanut maksua rakennustöistä. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan toisessa sopimusvaltiossa annettua tuomiota ei tunnustettu, jos tuomio oli annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ollut annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hän oli voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Sopimuksen 34 artiklan 2 kappaleen mukaan mainitulla perusteella voitiin hylätä tuomion täytäntöönpanoa koskeva hakemus. Tuomioistuimen oli tarkistettava ensinnäkin se, oliko tiedoksianto suoritettu asianmukaisesti eli tuomiovaltion lain mukaan, ja toiseksi, oliko aika puolustuksen järjestämiseksi ollut riittävä. Tromssan sovittelulautakunta oli 14.12.2004 lähettänyt B:lle kanteen ja vastauspyynnön B:n toiminimen rekisteröityyn osoitteeseen Norjassa. Koska B oli laiminlyönyt antaa vastauksen määräajassa eli 12.1.2005 mennessä, sovittelulautakunta oli 25.1.2005 antanut asiassa yksipuolisen tuomion. Tuomio oli lähetetty B:lle suljetussa kirjekuoressa, johon oli merkitty, että kirje oli palautettava lähettäjälle, mikäli vastaanottaja ei asunut kyseisessä osoitteessa. Tuomio oli merkitty tiedoksiannetuksi 3.2.

  1. Asiassa ilmenneistä seikoista ei ollut pääteltävissä, etteivätkö tiedoksiantotoimenpiteet olisi olleet Norjan lain mukaan päteviä. Hovioikeus katsoi, että haastehakemuksen ja yksipuolisen tuomion tiedoksiantaminen oli tapahtunut asianmukaisesti. Riittävää valmistautumisaikaa arvioitaessa oli tarkasteltava niitä toimenpiteitä, joilla B:tä ja hänen toiminimeään koskeva kanne oli pyritty saattamaan B:n tietoon. Tiedoksiantohetkellä B:llä oli Suomen väestötietojärjestelmän mukaan ollut osoite ainoastaan Suomessa. B:n toiminimellä oli Norjan yritystietojärjestelmän mukaan ollut tiedoksiantohetkellä voimassa myös osoite, johon tiedoksiannot oli toimitettu. Pohjois-Tromssan käräjäoikeuden tuomion mukaan B oli tunnustanut, että hän oli asunut Tromssassa silloin, kun tuomio annettiin, ja että hän oli 12.4.2005 saakka työskennellyt yrityksessä, jonka osakas hän oli ollut ja jolla oli ollut sama osoite kuin hänen toiminimellään. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että B:n oli täytynyt tulla tietoiseksi häneen kohdistetuista oikeudellisista toimenpiteistä. B:lle varattu neljän viikon aika oli ollut riittävä siihen, että B oli voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Ottaen huomioon, että tiedoksianto oli toimitettu B:n toiminimen yritystietojärjestelmässä voimassa olevaan osoitteeseen, hovioikeus katsoi, että enemmän todistelun esittäminen B:n tosiasiallisesta osoitteesta ja asuinpaikasta oli tarpeetonta. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi B:n pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Erkki Nenonen, Maarit Tukiainen ja Anu Mäki. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hakemus ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta hylätään tai että asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamiseksi. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu
  2. Tromssan sovittelulautakunta on 25.1.2005 antamallaan yksipuolisella tuomiolla velvoittanut B:n toiminimensä haltijana maksamaan A:lle ja C:lle velkapääomaa 663 934,80 Norjan kruunua ja oikeudenkäyntikuluja 13 500 Norjan kruunua korkoineen. Pohjois-Tromssan käräjäoikeus on 1.12.2009 julistamallaan tuomiolla hylännyt B:n pyynnön yksipuolisen tuomion uudelleen käsittelemisestä ja velvoittanut B:n maksamaan oikeudenkäyntikuluina A:lle ja C:lle 10 400 Norjan kruunua lisättynä 2 600 kruunun arvonlisäverolla.
  3. A on pyytänyt tuomioiden vahvistamista täytäntöönpanokelpoisiksi Suomessa. Kemi-Tornion käräjäoikeus on 5.1.2011 antamallaan päätöksellä 16.9.1988 Luganossa tehdyn tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen (vuoden 1988 Luganon yleissopimus) nojalla vahvistanut tuomiot täytäntöönpanokelpoisiksi Suomessa.
  4. B on hakenut muutosta Rovaniemen hovioikeudessa ja väittänyt, ettei tuomioita voitu vahvistaa täytäntöönpanokelpoisiksi, koska hän ei ollut saanut haastehakemusta oikeudenkäyntiin tiedokseen asianmukaisesti niin, että hänelle olisi ollut riittävästi aikaa puolustuksensa järjestämiseksi oikeudenkäyntiä varten. Tunnustaminen oli myös vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita, koska haastehakemusta ei ollut annettu hänelle tiedoksi niin, että hän olisi voinut puolustautua asiassa. Myöskään yksipuolisen tuomion tiedoksianto B:lle ei ollut tapahtunut asianmukaisesti. Hän ei ollut saanut yksipuolisesta tuomiosta tietoa ennen vuotta 2009, jolloin asiaa ei enää ollut otettu uuteen käsittelyyn. Lisäksi yksipuolinen tuomio perustui täysin perusteettomiin vaatimuksiin. B on pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista henkilötodistelun vastaanottamiseksi tiedoksiantamisen asianmukaisuuden arviointiin vaikuttavista olosuhteista ja seikoista.
  5. Hovioikeus on hylännyt B:n pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta, koska B:n tarjoaman todistelun vastaanottaminen oli tarpeetonta, ja pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen.
  6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:n väittämistä syistä este julistaa Norjassa annetut tuomiot täytäntöönpanokelpoisiksi. Jollei estettä asiassa esitetyn kirjallisen aineiston perusteella ole, ratkaistavaksi tulee se, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa pääkäsittely B:n tarjoaman henkilötodistelun vastaanottamiseksi. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen kieltäytymisperusteista
  7. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan tuomiota ei tunnusteta, jos tunnustaminen on vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tuomioon vedotaan. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomiota ei tunnusteta myöskään, jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Sopimuksen 34 artiklan 2 kappaleen mukaan täytäntöönpanoa koskeva hakemus voidaan hylätä muun muassa näillä perusteilla. Viimeksi mainitun artiklan 3 kappaleen samoin kuin 29 artiklan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa tutkittavaksi.
  8. Tässä asiassa sovellettava vuoden 1988 Luganon yleissopimus on korvattu vuonna 2007 Luganossa tehdyllä ja 1.1.2010 voimaantulleella yleissopimuksella, joka sisältää pitkälti samankaltaisia säännöksiä ulkomaisen tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytyksistä sekä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta menettelystä. Väite siitä, että tuomiot ovat Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia
  9. B on väittänyt, että tuomioiden tunnustaminen oli Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista, koska hän ei ollut saanut haastehakemusta ja yksipuolista tuomiota tiedoksi niin, että hän olisi voinut puolustautua asiassa. Edellä todetuin tavoin vuoden 1988 Luganon yleissopimus sisältää tästä seikasta nimenomaisen kieltäytymisperusteen, johon B on vedonnut. Kun tiedoksiantamisen riittävyys arvioidaan yhdenmukaisen tulkintakäytännön mukaisesti 27 artiklan 2 kohdan erityissäännöksen nojalla, arviointia ei voida tehdä sen perusteella, onko tiedoksiantotapa ristiriidassa kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.
  10. B on myös väittänyt, että tuomioiden tunnustaminen oli Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista sen vuoksi, että kannevaatimukset olivat perusteettomia. Edellä todetuin tavoin vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa tutkittavaksi. B:n väitteen perustetta ei siten voida tässä yhteydessä tutkia eikä tuomioiden täytäntöönpanoa tästä syystä Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena evätä. Tiedoksiantoa koskeva väite
  11. Kuten vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen voimaan saattamista koskevan lain (612/1993) esitöistäkin (HE 177/1992 vp s. 39) ilmenee, täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen on sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaista estettä tutkiessaan itsenäisesti tarkastettava, onko haastehakemuksen tiedoksianto suoritettu asianmukaisesti eli tuomioistuinvaltion lain mukaan ja onko tiedoksianto tapahtunut niin hyvissä ajoin, että puolustautumiselle on jäänyt kysymyksessä olevassa yksittäistapauksessa riittävä aika.
  12. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen yhdenmukaista tulkintaa koskevan pöytäkirjan ja siihen liittyvien selitysten mukaan pyrkimyksenä on, että mainitun yleissopimuksen määräyksiä ja 27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen (yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla, korvattu neuvoston asetuksella (EY) 44/2001) määräyksiä tulkitaan yhdenmukaisesti. EY-tuomioistuin on vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa vastaavan Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan osalta todennut, että täytäntöönpanovaltion tulee kiinnittää huomiota siihen, johtuuko yksittäistapauksessa jostain poikkeuksellisesta olosuhteesta, ettei voida katsoa, että puolustuksen valmistautumisaika alkaisi kulua sinänsä asianmukaisesti suoritetusta tiedoksiannosta (asia C-166/80, Klomps, tuomio 16.6.1981, Kok. s. 1593). Tällainen tilanne saattaisi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun tiedoksianto on suoritettu muulla tavoin kuin henkilökohtaisesti. Kantajan tieto vastaajan uudesta osoitteesta voidaan ottaa huomioon silloinkin, kun uusi osoitetieto on saatu tuomioistuinvaltiossa sallitun sijaistiedoksiannon tapahtumisen jälkeen (asia C-49/84, Debaecker ja Plouvier, tuomio 11.6.1985, Kok. s. 1779). Ensiksi mainitun tuomion (C-166/80) mukaan artiklan 2 kohtaa sovelletaan silloinkin, kun vastaaja on vaatinut hänen poissa ollessaan annetun tuomion kumoamista takaisinsaantikanteella, mutta tuomiovaltion tuomioistuin on hylännyt vaatimuksen sillä perusteella, että aika takaisinsaantikanteen nostamista varten oli päättynyt.
  13. Yksipuolisen tuomion antamiseen johtanut haastehakemus on lähetetty B:lle tiedoksi tavallisella kirjeellä hänen Norjan yritysrekisteriin ilmoittamaansa osoitteeseen. Yksipuolinen tuomio on lähetetty hänelle tiedoksi samalla tavalla. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on pääteltävissä, että tiedoksianto on tapahtunut Norjassa tuolloin voimassa olleen tuomioistuinlain (domstollov) ja postitiedoksiannosta annetun määräyksen (forskrift om postforkynning) mukaisesti.
  14. Sovittelulautakunta on lähettänyt haastehakemuksen B:n toiminimen yritysrekisterissä olevaan osoitteeseen 14.12.
  15. Vastaukselle annettu määräaika oli 12.1.
  16. Yksipuoliseen tuomioon merkityn valitusosoituksen mukaan siitä voidaan valittaa tai sitä koskeva hakemus uudistaa kuukauden kuluessa tuomion tiedoksisaannista. Tuomio on katsottu tiedoksiannetuksi 3.2.
  17. Tavanomaisissa olosuhteissa tällaisia aikoja voidaan pitää riittävänä siihen, että vastaaja on voinut asianmukaisesti vastata hakemukseen ja hakea muutosta tuomioon. Näin arvioituna täytäntöönpanolle Suomessa ei olisi vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaista estettä.
  18. B on kuitenkin väittänyt, ettei hän tosiasiallisesti ole saanut tietoa haastehakemuksesta eikä tuomiosta, koska hän oli jo ennen haastehakemuksen tiedoksiantoa sairastunut ja muuttanut takaisin Suomeen eikä hänen toiminimensä enää ollut toiminut osoitteessa. A oli myös tiennyt hänen sairastumisestaan, muutosta Suomeen ja siitä, että B:n elinkeinotoiminta oli loppunut Norjassa.
  19. Tiedoksiantoja ei ole tehty B:lle henkilökohtaisesti. B:n väittämät hänen omasta terveydentilastaan johtuneet muutokset hänen elinkeinotoimintaansa ja asumiseensa, mikäli A on vielä ollut niistä tietoinen, saattavat antaa aiheen arvioida toisin sitä, voidaanko vastaamiseen ja muutoksen hakemiseen valmistautumisen ajan katsoa olleen tässä tapauksessa riittävä.
  20. A on hovioikeudessa riitauttanut B:n elinkeinotoimintansa lopettamisesta ja asumisesta esittämät väitteet ja kiistänyt olleensa tietoinen B:n väittämistä seikoista. B on hovioikeudessa tarjonnut näistä seikoista näyttönä itsensä kuulemista todistelutarkoituksessa ja nimeämänsä henkilön kuulemista todistajana. Pääkäsittelystä hovioikeudessa
  21. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 34 artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimen, jolta täytäntöönpanoa on pyydetty, on annettava päätöksensä viipymättä ja varaamatta menettelyn siinä vaiheessa sille, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta. Sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhaku tapahtuu kuitenkin kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevien säännösten mukaisesti. Näin ollen hakemuksen riitauttaminen ja mahdollinen selvityksen esittäminen voivat tapahtua vasta muutoksenhakuasteessa eli Suomessa hovioikeudessa.
  22. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen voimaansaattamista koskevan asetuksen (613/1993) 3 §:n 2 momentista ilmenee, että ulkomaisen tuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen käsittelyssä on noudatettava hakemusasioiden käsittelyä koskevia säännöksiä, jollei yleissopimuksessa toisin määrätä.
  23. Kuten kohdasta 17 ilmenee, vasta käsittely hovioikeudessa perustuu vastapuolen kuulemisen periaatteelle. Sen vuoksi käsittely hovioikeudessa rinnastuu menettelyllisesti lähinnä hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemiin riita-asioihin. Oikeudenkäymiskaaren 27 luvun 2 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemissään asioissa pääkäsittely, jos se on asianosaisen, todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi taikka muutoin asian selvittämiseksi tarpeen, ja luvun 3 §:n pääsäännön mukaan myös silloin, kun riita-asian asianosainen on sitä vaatinut.
  24. Edellä todetuin tavoin B:n vetoamilla seikoilla saattaa olla merkitystä sen arvioinnissa, onko haastehakemus ja yksipuolinen tuomio annettu tiedoksi B:lle niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan tai ainakin hakemaan takaisinsaantia asiassa. B on hovioikeudessa vaatinut pääkäsittelyn toimittamista. Hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely.
  25. Pohjois-Tromssan käräjäoikeuden tuomio perustuu B:n tekemään yksipuolista tuomiota koskevan asian uudelleen käsittelyä tarkoittaneeseen pyyntöön. Pyyntö on hylätty, koska yksipuolinen tuomio oli käräjäoikeuden mukaan tullut lainvoimaiseksi 3.6.2005 eli kuukauden kuluttua siitä, kun B:n katsottiin saaneen postitse tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Koska yksipuolisen tuomion tiedoksiantoon liittyvät kysymykset ovat samoja kuin edellä kohdassa 20 on tarkoitettu, lausunnon antaminen käräjäoikeuden tuomion täytäntöönpanosta ei tässä vaiheessa ole erikseen mahdollista. Asian jatkokäsittely
  26. Pääkäsittelyn toimittamista varten asia on palautettava hovioikeuden käsiteltäväksi. Täytäntöönpanon kieltäminen
  27. B on 27.12.2012 pyytänyt, että hovioikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään tai keskeytetään ja että jo suoritetut täytäntöönpanotoimet peruutetaan. Korkein oikeus on 10.1.2013 päättänyt, ettei pyyntöön suostuta.
  28. Vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen 39 artiklan mukaan ennen kuin 36 artiklassa tarkoitettu muutoksenhakuaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen on kulunut umpeen ja ennen kuin muutoksenhakemuksen johdosta on annettu päätös, velallisen omaisuuteen ei saa kohdistaa muita täytäntöönpanotoimenpiteitä kuin turvaamistoimenpiteitä. Tähän nähden, kun hovioikeuden päätös nyt tulee kumotuksi, mahdolliset ulosottotoimenpiteet B:tä vastaan on peruutettava. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viivytyksettä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Marjut Jokela. Esittelijä Heli Sankari.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.