2013 false KKO:2013:85 A, B ja C olivat suunnitelleet ja valmistelleet arvokuljetusryöstöä. He olivat pakettiautoon piiloutuneina, aseistettuina ja toimintavalmiudessa odottaneet arvokuljetusajoneuvon

§:ää ja sen esitöitä käräjäoikeus katsoi, että A, B ja C olivat toimillaan aloittaneet rikoksen tekemisen ja saaneet aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Kysymys ei ollut vain rankaisemattomasta valmistelusta. Vaikka poliisin tietoisuus ja väliintulo olivat aikaansaaneet tilanteen, jossa käsillä ei ollut ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, oli tekijöiden näkökulmasta rikoksen täyttyminen ollut uskottavaa. Yrityksen vaarattomuuden perustaneet poliisitoimet olivat olleet tekijöiden kannalta ennalta arvioiden satunnaisia. Rikoksessa oli käytetty ampuma-aseita ja rikos oli huomioon ottaen sillä tavoiteltu huomattava taloudellinen hyöty sekä rikoksen suunnitelmallisuus myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus sovelsi rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta rangaistuksen koventamisperusteena ja tuomitsi A:n, B:n ja C:n törkeän ryöstön yrityksestä sekä samalla kertaa syyksi luetuista törkeästä ampuma-aserikoksesta ja räjähderikoksesta A:n 4 vuoden 8 kuukauden, B:n 4 vuoden ja C:n 4 vuoden 6 kuukauden pituisiin vankeusrangaistuksiin. A:n ja C:n rangaistuksiin sisältyivät täytäntöönpantavaksi määrätyt jäännösrangaistukset. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Asko Nurmi, Annika Nygård ja Rita Melartin. Turun hovioikeuden tuomio 30.11.2012 A, B, ja C valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että syyte hylätään tai että rangaistuksia joka tapauksessa alennetaan. Teko ei ollut edennyt yrityksen asteelle, vaan siinä oli ollut kysymys rankaisemattomasta rikoksen valmistelusta tai suunnittelusta. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan, että tuomittuja rangaistuksia korotetaan. Hovioikeus toimitettuaan pääkäsittelyn hyväksyi käräjäoikeuden todistelusta ja tapahtumien kulusta tekemät johtopäätökset. Oikeudellisena arvionaan hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että A:n, B:n ja C:n toiminta oli edennyt ryöstörikoksen yritykseksi. Ryöstön tekeminen oli aloitettu viimeistään silloin, kun pakettiautoon piiloutuneet tekijät olivat odottaneet arvokuljetuksen saapumista sillä tavalla varustautuneina ja sellaisessa valmiudessa, että heillä oli ollut mahdollisuus viivytyksettä iskeä kuljetukseen. Myös vaara rikoksen täyttymisestä oli syntynyt, kun arvokuljetus oli poliisin pysäyttäessä sen ollut vain 30 - 90 sekunnin ajomatkan päässä kohteesta. Vaara rikoksen täyttymisestä oli ollut olemassa jo siitä ajankohdasta noin kello 22 lukien, jolloin rahankuljetusauto oli ollut liikkeellä kohti Loimaata ja tekijät olivat pysäköintialueella asettuneet pakettiautoon odottamaan rahankuljetusauton saapumista. Se, että poliisi oli jo pidemmän aikaa seurannut tekijöiden toimintaa ja ollut etukäteen tietoinen ryöstösuunnitelmasta ja mahdollisesta ryöstön yrityksestä, ei tehnyt yritystä kelvottomaksi eikä aiheuttanut sitä, ettei poliisin toimenpiteiden voitaisi katsoa muodostavan

§:n 2 momentissa tarkoitettuja satunnaisia syitä. Tekijöiden näkökulmasta rikoksen täyttymistä oli saattanut poliisin toimenpiteistä huolimatta pitää uskottavana. Teko oli ollut niin huolellisesti suunniteltu ja valmisteltu, että ilman poliisin toimenpiteitä vaara rikoksen täyttymisestä olisi ollut hyvinkin suuri. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun syyksilukemisen osalta. Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus korotti rangaistukset A:n osalta 5 vuoteen 8 kuukauteen, B:n osalta 5 vuoteen ja C:n osalta 5 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Nieminen, Juha Laaksonen ja Kirsti Avola. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. A, B ja C vaativat valituksissaan, että syyte törkeän ryöstön yrityksestä hylätään tai että rangaistuksia joka tapauksessa alennetaan. Valituslupa myönnettiin A:lle, B:lle ja C:lle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, ovatko A, B ja C hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet törkeän ryöstön yritykseen. Korkein oikeus voi tältä osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Ratkaisu valituslupahakemuksiin A:lle, B:lle ja C:lle ei myönnetä valituslupaa enemmälti. Pääasiaratkaisun perustelut Arvioitavana oleva menettely

1. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A, B ja C olivat suunnitelleet ja valmistelleet Loimaalla tehtävää arvokuljetuksen ryöstöä. Tässä tarkoituksessa he olivat maalis- ja huhtikuussa 2011 useita kertoja tarkkailleet CS Oy:n arvokuljetusajoneuvon reittiä ja liikkeitä sekä auton kuljettajien toimintaa Loimaalla. Tarkkailua oli suoritettu torstaisin noin kello 22 - 23 aikaan eli ajankohtana, joka oli ollut arvokuljetuksen säännönmukainen ajopäivä ja saapumisaika Loimaalle.
2. Torstaina 28.4.2011 A, B ja C olivat yhdessä erään neljännen henkilön kanssa matkustaneet kahdella ajoneuvolla pääkaupunkiseudulta Loimaalle. Toinen ajoneuvoista oli ollut anastettu. Loimaalla heidän käyttöönsä oli lisäksi toimitettu väärillä rekisterikilvillä varustettu henkilöauto, jossa oli ollut pakenemiseen tarvittavia välineitä ja elintarvikkeita. Kello 22 aikoihin he olivat siirtyneet invakuljetuksiin tarkoitetulla pakettiautolla Euromarketin pysäköintipaikalle. Auton verhoin peitetyssä matkustamotilassa oli tämän jälkeen havaittu hahmoja, liikehdintää ja taskulampun tai sisävalon kajastuksia noin 5 - 10 minuutin ajan.
3. A, B ja C sekä kerrottu neljäs henkilö oli otettu kiinni pakettiautosta noin kello
4. Päätös heidän kiinniottamisestaan oli tehty noin neljä minuuttia ennen sen suorittamista. Auto oli ollut pysäköitynä noin 22 metrin päähän paikasta, johon arvokuljetusajoneuvo oli ollut saapumassa mukanaan rahaa 1,64 miljoonaa euroa, mikä on ollut kyseisellä reitillä tavanomainen määrä. Poliisi oli kuitenkin pysäyttänyt arvokuljetusajoneuvon noin 350 metriä ennen kohdetta. Ajoaika pysäyttämispaikasta kohteeseen olisi ollut noin 30 sekunnista 1,5 minuuttiin.
5. Mainitussa käyttökunnossa olevassa pakettiautossa oli ollut kiinniottohetkellä muun muassa Uzi-konepistooli, kertatulella toimiva AKMS-rynnäkkökivääri, Magnum 357 -revolveri, aseisiin sopivia patruunoita, dynamiittityyppistä räjähdysainetta kahtena listapanoksena, räjäyttämiseen tarvittavia kaapeleita, nalleja ja akku, radiopuhelimia, kommandopipoja, niin sanottuja espanjalaisia ratsuja eli ajoneuvon pysäyttämiseen tarkoitettuja piikkejä sekä erilaisia työkaluja, kuten katkaisulaikka.
6. Kiinniottohetkellä A:n, B:n ja C:n yllä oli ollut luotiliivit, kertakäyttöhaalarit tai maastopuku ja joko päässä tai varattuna ja valmiina päähän laitettaviksi kommandopipot. A:lla oli ollut ranteessaan ilmastointiteippirulla ja takin taskussa konepistoolin patruunoita, B:llä 30 patruunalla panostettu rynnäkkökiväärin lipas ja irtopatruunoita sekä C:llä Magnum-revolveriin sopiva asekotelo. Konepistooli oli kiinniottotilanteen jälkeen löytynyt pakettiauton oviaukon vierestä maasta. Sen luisti oli ollut taakse vedettynä lippaan asettamisen edellyttämällä tavalla. Revolveri oli ollut pakettiauton takaosassa lattialla ja siinä oli ollut yksi patruuna puoliksi patruunapesässä ja loput patruunat vieressä lattialla. Pakettiautossa olleessa räjähdyspanoksessa oli ollut nallin reiät valmiina ja ainakin toinen nallijohto kiinnitettynä. Asiassa kuultujen räjähdeasiantuntijoiden mukaan räjähde olisi ollut saatettavissa toimintavalmiiksi noin 1 - 2 minuutissa. Hovioikeuden näkemys
7. Hovioikeus on katsonut, että A, B ja C olivat

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla aloittaneet rikoksen tekemisen ja syyllistyneet törkeän ryöstön yritykseen. He olivat varustautuneet rikoksen tekemiseen, tulleet tekopaikalle ja odottaneet siellä sinnikkäästi yli tunnin ajan arvokuljetusauton saapumista ja ryhtyneet siten kaikkiin konkreettisiin toimiin, joita rikoksen toteuttaminen edellytti. Toiminnan oli yleisesti ja tekijöiden kannalta arvioiden katsottava edenneen vaiheeseen, jossa vallinneista olosuhteista oli havaittavissa välitön vaara seurauksen syntymisestä. Ryöstön tekemiseksi tekijät olivat syyllistyneet vakaviin muihin rikoksiin ja odotellessaan yli tunnin ajan yleisellä pysäköintialueella ottaneet merkittävän riskin niiden paljastumisesta. 7. Hovioikeus on edelleen katsonut, että ryöstörikoksen tekeminen oli aloitettu

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viimeistään silloin, kun tekijät odottivat Euromarketin pysäköintialueella pakettiautoon piiloutuneina ja edellä lausutuin tavoin sillä tavalla varustautuneina ja sellaisessa valmiudessa, että heillä olisi ollut mahdollisuus viivytyksettä iskeä paikalle saapuvaan rahankuljetusautoon saaden näin aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Huomioon ottaen rahankuljetusauton pysäyttämisajankohta auton paikalle saapumisen ja iskun toteuttamisen välinen aika olisi ollut varsin lyhyt. Näin ollen vaara rikoksen täyttymisestä oli syntynyt. Poliisin väliintulo oli kuitenkin estänyt rikoksen täyttymisen. Vaara rikoksen täyttymisestä oli ollut olemassa jo siitä ajankohdasta noin kello 22 lukien, jolloin rahankuljetusauto oli ollut liikkeellä kohti Loimaata ja tekijät olivat pysäköintialueella asettuneet pakettiautoon odottamaan rahankuljetusauton saapumista. 8. Hovioikeuden mukaan siinäkin tapauksessa, ettei mainitussa säännöksessä tarkoitetun vaaran olisi katsottu tilanteessa syntyneen, kysymys olisi rangaistavasta rikoksen yrityksestä, koska vaaran syntymättä jääminen olisi johtunut vain satunnaisista syistä poliisin toimien seurauksena. Se, että poliisi oli jo pidemmän aikaa seurannut tekijöiden toimintaa ja ollut etukäteen tietoinen ryöstösuunnitelmasta ja mahdollisesta ryöstön yrityksestä, ei tehnyt yritystä kelvottomaksi eikä aiheuttanut sitä, etteikö poliisin toimenpiteiden voitaisi katsoa muodostavan

§:n 2 momentissa tarkoitettuja satunnaisia syitä. Tekijöiden näkökulmasta rikoksen täyttymistä saattoi poliisin toimenpiteistä huolimatta pitää uskottavana. Hovioikeus on ottanut huomioon sen hallituksen esityksessä HE 44/2002 vp lausutun, että samat syyt, jotka puolsivat abstraktisen vaarantamisrikoksen rankaisemista, puolsivat myös sellaisen yrityksen rankaisemista, joka ei ollut kyseisessä tilanteessa aiheuttanut konkreettista vaaraa, mutta joka toisissa olosuhteissa olisi saattanut hyvinkin olla vaarallinen. Nyt kysymyksessä oleva teko oli ollut niin huolellisesti suunniteltu ja valmisteltu, että ilman poliisin toimenpiteitä vaara rikoksen täyttymisestä olisi ollut hyvinkin suuri. Yksinomaan se, etteivät tekijät olleet rikoksen tekopaikalla vielä astuneet ulos autostaan, ei antanut aihetta arvioida toimintaa vain rankaisemattoman ryöstörikoksen valmistelun piiriin kuuluvaksi. Kysymyksenasettelu

1. Kysymys on siitä, onko A:n, B:n ja C:n edellä kuvattu toiminta edennyt rangaistavan yrityksen asteelle, vai onko siinä ollut kyse tekoajankohtana vielä rankaisemattomasta ryöstörikoksen valmistelusta. Arvioitavana on tällöin myös se, mikä merkitys yrityksen rangaistavuuden kannalta on sillä seikalla, että poliisi on ollut tietoinen ryöstösuunnitelmasta ja estänyt rikoksen toteuttamisen. Sovellettavat säännökset
2. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ryöstöstä tuomitaan se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa toisen irtainta omaisuutta. Saman luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ryöstö on törkeä silloin, jos siinä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ryöstön yritys on rangaistava.
3. Rikoslain 1.8.2013 voimaan tulleella muutoksella myös törkeän ryöstön valmistelu on säädetty rangaistavaksi. Tältä osin sovelletaan kuitenkin tekoajankohtana voimassa olleita säännöksiä. 12.

§:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Korkeimman oikeuden arviointi 13. Kysymys on ensiksi siitä, ovatko A, B ja C aloittaneet rikoksen tekemisen. Tässä suhteessa ongelmana on erityisesti se, voidaanko ryöstön tekeminen katsoa aloitetuksi tilanteessa, jossa tekijä ei vielä ole ehtinyt aloittaa varsinaista ryöstön tunnusmerkistössä kuvattua toimintaa eli väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista, mutta hänellä on aikomus ja valmius siihen. 14.

§:n säätämiseen johtaneiden lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 136) mukaan vaatimus, että tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen, viittaa siihen, että tekijä on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Vaatimus kiinnittää yrityksen rankaisemisen aina kulloinkin kysymykseen tulevaan tunnusmerkistöön, jonka kannalta toimintaa olisi tarkasteltava. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa yrityspisteen paikantamisessa on vedottu täytäntöönpanotoimen käsitteeseen. Sillä tarkoitetaan muodollisesti tunnusmerkistössä edellytettyä toimintaa. Täytäntöönpanotoimi on kriteerinä riittämätön erityisesti tilanteissa, joissa rikoksen toteuttaminen on pilkottavissa vaiheittaiseksi prosessiksi, josta ei erotu selkeästi nähtävää ja muiden yläpuolelle kohoavaa täytäntöönpanotointa. Ongelmia syntyy myös tilanteissa, joissa rikoksen toteuttaminen on ketjuttunut toisiaan seuraaviin erilaisiin toimiin, joita sinänsä ei ole sisällytetty tunnusmerkistökuvaukseen. Yrityspisteen on katsottu tulleen saavutetuksi tekijän ryhdyttyä tekoon, joka on viimeistä edellinen lenkki tekosarjassa, joka on jokseenkin välittömästi johtamassa rikoksen täyttymiseen.

1. Oikeuskäytännössä rikoksen yrityksen on katsottu voivan alkaa jo siinä vaiheessa, jossa tekijä ei vielä tee rikostunnusmerkistössä kuvattua tekoa. Esimerkiksi huumausainerikoksen tekemisen on katsottu alkaneen, kun tekijä oli huumausaineen levittämisen tarkoituksessa saapunut välittäjän käyttämälle asunnolle, vaikka hän ei ollut poliisin oltua paikalla ehtinyt saada huumausaineita haltuunsa (KKO 1985 II 8), ja varkausrikoksen tekemisen, kun tekijä oli yrittänyt murtautua kauppaliikkeeseen anastamistarkoituksessa (KKO 1988:54). Edelleen varkausrikoksen on katsottu edenneen yrityksen asteelle, kun tekijä oli tutkittuaan anastuksen kohteeksi valitsemansa liikerakennuksen hankkinut tekovälineen, lähistöllä olleen traktorin, jolla murtautuminen liiketiloihin oli ollut mahdollista toteuttaa, ja lähtenyt rakennuksen pihassa ajamaan traktorilla kohti rakennusta (KKO 2002:112). Ratkaisussa KKO 2013:20 on puolestaan katsottu, että yrityssalaisuuden rikkomisen voidaan katsoa alkavan jo yrityssalaisuuksia sisältävien tiedostojen kopioimisella silloin, kun kopioimisen tarkoituksena selvästi on myöhemmin tapahtuva yrityssalaisuuden rikkominen. Vakiintunutta tulkintakäytäntöä ei kuitenkaan ole muodostunut siitä, milloin rikoksen tekemisen voidaan katsoa alkaneen ennen tunnusmerkistössä kuvatun menettelyn aloittamista.
2. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tekijät ovat olleet piiloutuneina suunnitellun ryöstöpaikan välittömään läheisyyteen pysäköidyssä pakettiautossa, josta käsin heidän aikomuksenaan on ollut iskeä paikalle saapuvaan arvokuljetukseen. Korkein oikeus toteaa, että tällä tavalla toteutettavassa ryöstössä tekopaikan läheisyyteen piiloutuminen ja kohteen odottaminen on keskeinen ja välttämätön vaihe, joka on kiinteässä ja välittömässä yhteydessä sitä seuraavaan vaiheeseen, jossa tekijät ryhtyvät ryöstörikoksen tunnusmerkistössä kuvattuun varsinaiseen toimintaan. Tällaiset ryöstörikoksen tunnusmerkistön mukaisen toiminnan välittömään aloittamiseen kiinteässä yhteydessä olevat toimet on luontevampaa hahmottaa kuuluviksi rikoksen täytäntöönpanovaiheeseen kuin valmisteluun, jonka tarkoituksena on luoda edellytyksiä vasta myöhemmin toteutettavaa rikosta varten. Ryöstön tekemiseen tähtäävän toiminnan edettyä konkreettisesti nyt kerrotunlaiseen vaiheeseen ei ole myöskään oletettavaa, että tekijät enää vapaaehtoisesti luopuisivat rikossuunnitelman toimeenpanosta ja rikoksen täyttämisestä.
3. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A, B ja C ovat piiloutumalla suunnitellulle tekopaikalle varustautuneina aseilla, räjähteillä, naamiointivälineillä ja muilla rikoksen tekemiseen sopivilla välineillä sekä odottamalla toimintavalmiudessa arvokuljetusta tarkoituksenaan välittömästi toteuttaa ryöstö ryhtyneet konkreettisiin toimiin ryöstön tekemiseksi, ja siten aloittaneet rikoksen tekemisen.
4. Kysymys on tämän jälkeen siitä, ovatko tekijät saaneet aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä, ja siitä, mikä merkitys tässä suhteessa on sillä seikalla, että poliisi on ollut tietoinen rikossuunnitelmasta ja estänyt ryöstön toteuttamisen. 19.

§:n esitöiden (HE 44/2002 vp s. 137) mukaan säännöksessä tarkoitetulla vaaralla viitataan konkreettiseen vaaraan. Tämä tarkoittaa sitä, että rikoksen täyttymisen tulee olla tekotilanteessa paitsi tosiasiallisesti mahdollista myös käytännössä uskottava vaihtoehto. Jos rikoksen täyttymistä voidaan pitää teon hetkellä huomioon otettavana riskinä, laissa tarkoitettu vaaratunnusmerkki on täyttynyt. Vaaran syntymättä jääminen on johtunut satunnaisista syistä silloin, jos käsillä ei ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, mutta tekijän näkökulmasta ja senhetkisen tilanteen pohjalta rikoksen täyttymistä saattoi pitää uskottavana. Yritys jäisi puolestaan rankaisematta siinä tapauksessa, että rikossuunnitelmassa on ollut sillä tavoin perustava puute, ettei teko käytettyjen välineiden, teon kohteen tai muiden tilanteeseen tyypillisesti liittyvien seikkojen vuoksi olisi missään olosuhteissa voinut johtaa tarkoitettuun tulokseen. 20. Korkein oikeus toteaa, että vaara rikoksen täyttymisestä on ollut olemassa siinä vaiheessa, kun arvokuljetus ennen poliisin puuttumista tapahtumien kulkuun on ollut matkalla kohteeseen, jossa sitä odottavilla tekijöillä on ollut valmius ja aikomus välittömästi toteuttaa ryöstö. Poliisi on kuitenkin rikossuunnitelman paljastuttua ja seurattuaan tekijöiden toimintaa osannut varautua ryöstön yritykseen. Tekopäivänä poliisi on tarkkaillut tekijöitä ja arvokuljetuksen kulkua sekä pysäyttänyt arvokuljetusauton ennen kuin se on saapunut tekopaikalle, ja ottanut tekijät kiinni. Poliisin toiminnan johdosta todellista vaaraa rikoksen täyttymisestä ei siten ole ollut. Toisaalta tekijöiden kannalta rikossuunnitelman paljastuminen poliisille on ollut sattumanvaraista. Suunnitelmassa itsessään ei ole ollut perustavanlaatuisia puutteita, vaan tekijöillä on hovioikeuden toteamin tavoin ollut toimiva varustus ja välineet sekä sinänsä toteuttamiskelpoinen suunnitelma arvokuljetuksen ryöstämiseksi. Tekijöiden näkökulmasta rikoksen täyttyminen on ollut uskottavaa ja ilman kerrotuin tavoin tapahtunutta poliisin väliintuloa se olisi ollut varteen otettava vaihtoehto. Korkein oikeus katsoo, että vaara rikoksen täyttymisestä on näin ollen jäänyt syntymättä ainoastaan

§:n 2 momentissa tarkoitetuista satunnaisista syistä. 21. A, B ja C ovat siten syyllistyneet ryöstön yritykseen. Rikoksen tekemisessä on käytetty ampuma-aseita ja rikos on, sen suunnitelmallisuus, vaarallisuus ja sillä tavoiteltu huomattava hyöty huomioon ottaen, myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Janne Arvela.