KKO/2014/10

2014 false KKO:2014:10 Käräjäoikeus oli käräjätuomari A:n toimiessa sen puheenjohtajana tuominnut vastaajan laissa säädettyä vähimmäisrangaistusta alhaisempaan rangaistukseen. A:n hakemus tuomion purkamisesta vastaajan vahingoksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla jätettiin tutkimatta. (Ään.) OK 31 luku 9 § 1 mom Vahvennettu jaosto Hakemus Korkeimmassa oikeudessa Käräjätuomari A pyysi, että jäljempänä selostettava Helsingin käräjäoikeuden tuomio 28.5.2012 oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla puretaan. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Purettavaksi haettu tuomio ja käräjätuomarin hakemus

1. Käräjäoikeus on A:n toimiessa sen puheenjohtajana tuominnut hakemuksen kohteena olevalla ratkaisullaan X:n törkeästä pahoinpitelystä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 28.5.2014 päättyvin koeajoin.
2. Syyttäjä on ilmoittanut tuomioon tyytymättömyyttä, mutta ei ole jatkanut muutoksenhakua. Asianomistaja on valittanut tuomiosta vahingonkorvausta koskevalta osalta. Hovioikeus ei ole tältä osin muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Tuomittu rangaistus on lainvoimainen.
3. A on hakemuksessaan pyytänyt, että käräjäoikeuden tuomio puretaan. Perusteluiksi hän on esittänyt, että rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan törkeästä pahoinpitelystä on tuomittava vähintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Kun asiassa ei ollut sovellettu lieventämisperusteita, tuomio oli selvästi lain vastainen. A on todennut saattaneensa menettelyllään syyllistyä rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, joten tuomion purkaminen syytetyn vahingoksi oli oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan mahdollista.
4. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi ratkaistava, onko asian ratkaisseella käräjätuomarilla oikeus hakea tuomion purkamista. Säännökset ja oikeuskäytäntö
5. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 1 kohdan mukaan tuomio voidaan rikosasiassa syytetyn eduksi purkaa muun ohella, jos oikeuden jäsen tai virkamies, syyttäjä taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Saman luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos 8 §:n 1 tai 2 kohdassa mainittu seikka on ollut olemassa ja sen voidaan otaksua vaikuttaneen siihen, että syytetty on vapautettu tai että hänet on tuomittu olennaisesti lievempien rangaistussäännösten mukaan kuin mitä olisi ollut sovellettava.
6. Oikeudenkäymiskaaressa ei ole säännöksiä siitä, onko muilla kuin jutun asianosaisilla oikeus hakea lainvoimaisen ratkaisun purkamista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös viranomaisella, joka ei ole ollut asianosaisena asiassa, voi olla oikeus hakea lainvoimaisen ratkaisun purkamista yleisen edun niin vaatiessa.
7. Adoptioratkaisun purkamista koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2011:106 Korkein oikeus on lausunut, että asian ratkaisseella tuomarilla voi poikkeuksellisesti olla oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkamista asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun ratkaisua rasittaa ilmeinen virhe, jonka korjaamiseen liittyy voimakas julkinen intressi. Riita-asioissa, joissa sovinto on sallittu, asian ratkaisseella tuomarilla ei sen sijaan ole katsottu olevan oikeutta hakea ratkaisun purkamista (KKO 1977 II 100, KKO 1986 II 10 ja KKO 1990:146).
8. Rikosasiassa tuomarilla on oikeuskäytännössä katsottu olevan oikeus hakea oman ratkaisunsa purkamista vastaajan eduksi (esimerkiksi KKO 2013:64). Ennakkopäätöksessä KKO 1991:97 kysymys oli rangaistusmääräystuomarin hakemuksesta laskuvirheen sisältävän rangaistusmääräyksen purkamiseksi ja poistamiseksi. Hakemus olisi menestyessään tarkoittanut ratkaisun purkamista vastaajan vahingoksi. Korkein oikeus tutki hakemuksen, mutta hylkäsi sen perusteettomana. Korkeimman oikeuden kannanotto
9. Asian ratkaisseen tuomarin oikeus hakea lainvoimaisen tuomion tai päätöksen purkamista tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti yleisen edun niin vaatiessa. Rikosasioissa lainvoimainen tuomio voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n mukaan purkaa syytetyn vahingoksi huomattavasti rajoitetummin perustein kuin saman luvun 8 §:n nojalla syytetyn eduksi. Sääntelyn taustalla on lain esitöiden mukaan ajatus siitä, että julkinen etu voi vaatia sellaisen tuomion purkamista, jolla joku on syyttömästi tuomittu. Sen sijaan tuomion purkaminen syytetyn vahingoksi ei ole kaikissa tapauksissa yhtä välttämätöntä (HE 14/1958 vp s. 9). Myös tuomarin oikeutta ylimääräiseen muutoksenhakuun rikosasioissa on arvioitava tästä näkökulmasta.
10. A:n virheen johdosta vastaaja on tuomittu liian lievään rangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion purkaminen ja virheen oikaiseminen tehtäisiin siten vastaajan vahingoksi ilman, että syyttäjä tai asianomistaja olisivat hakeneet rangaistukseen muutosta. Virheen voidaan olettaa heikentävän yleistä luottamusta tuomioistuimen toimintaa ja rikoslainkäyttöä kohtaan. Asiassa on siten kyseessä myös julkinen intressi, joka puoltaa mahdollisuutta oikaista tämä virheellinen ratkaisu.
11. Kuitenkin rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen yleisen edun vaatimalla tavalla kuuluu syyttäjälaitoksesta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisella tavalla syyttäjälle, jolla on jutun asianosaisena tarvittaessa oikeus turvautua ylimääräiseen muutoksenhakuun myös vastaajan vahingoksi. Yleinen etu ei sen sijaan vaadi sitä, että syyttäjän lisäksi myös asian ratkaissut tuomari voisi hakea tuomion purkamista syytetyn vahingoksi ja tällä tavalla asettaisi itsensä syytetyn vastapuoleksi. Tuomarin mahdollisuus hakea rikostuomion purkamista vastaajan vahingoksi olisi yleisen edun näkökulmasta pikemminkin haitallista kuin hyväksyttävää, koska se vaarantaisi luottamusta rikoslainkäytön puolueettomuuteen.
12. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hakemusta voida tutkia. Päätöslauselma A:n hakemus jätetään tutkimatta. Asian ovat vahvennetulla jaostolla ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo, oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Häyhä: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä muutoin paitsi perustelujen kohdan 6 osalta. Tämän sijasta lausun seuraavan: Oikeudenkäymiskaaressa ei ole säännöksiä siitä, onko muilla kuin jutun asianosaisilla oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkamista. Arvioitaessa kysymystä, onko asian ratkaisseella tuomarilla tällainen oikeus, on lähtökohtana se, että tuomarin on toimittava tavalla, joka sopii tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskeviin vaatimuksiin. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 - 7 §:stä ilmenee, missä tilanteissa tuomarin riippumattomuus ja puolueettomuus voi kansallisen lainsäädännön nojalla vaarantua ja tuomari on esteellinen käsittelemään asiaa. Tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus ovat myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainittuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä. Tämän vuoksi kysymyksen arvioinnissa voidaan tukeutua myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kyseistä artiklaa koskevaan käytäntöön. Puolueettomuus edellyttää sitä, että tuomioistuimen jäsenet eivät ole esteellisiä eikä heillä ole ennakkokäsitystä käsittelemästään asiasta. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus voi vaarantua jo sen vuoksi, että ulkopuoliselle syntyy perusteltu epäily tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tuomarin henkilökohtainen toiminta ja sen mahdollisesti herättämä epäily tuomarin asennetta kohtaan voivat riittää rikkomaan tämän velvoitteen (Kyprianou v. Kypros 15.12.2005). Tuomarin puolueettomuus on esimerkiksi vaarantunut, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa tuomarille tai hänen läheiselleen (oikeudenkäymiskaari 13 luku 4 § 1 momentti 5 kohta). Hierarkkinen suhde asian ratkaisseeseen tuomioistuimeen voi niinikään herättää tuomioistuimen puolueettomuutta koskevan epäilyn. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytysten tulleen rikotuiksi, kun ylimmän oikeusasteen rikososaston presidentti oli tehnyt hakemuksen alemman oikeusasteen ratkaisun purkamiseksi tuomitun vahingoksi (Daktaras v. Liettua 10.10.2000). Riippumattoman tuomioistuimen edellytetään toimivan vailla sidoksia toimeenpanovaltaan tai käsiteltävän tapauksen osapuoliin. Esimerkiksi tuomarin toiminta asianosaisen avustajana tai asiamiehenä tekee tuomarin esteelliseksi asiaan, kuten oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenee. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä on katsottu, että maan presidentin puuttuminen vireillä olevaan asiaan oli vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mainittua edellytystä (Sovtransavto v. Ukraina 25.7.2002). Ihmisoikeusrikkomuksesta katsottiin olevan kysymys myös, kun tuomari oli ollut suoraan osallisena sen lain säätämisessä, jonka soveltamista tuomioistuimessa käsiteltävä asia koski (McGonnell v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.2.2000). Asiassa oli kysymys Guernseyn saaren käskynhaltijasta, joka oli toiminut puheenjohtajana saaren lainsäädäntö-, vaali- ja hallintoelimissä sekä tuomioistuimissa ensi- ja valitusasteessa. Edellä mainitussa tapauksessa Daktaras v. Liettua ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että esittäessään tietyn päätöksen pysyttämistä tai kumoamista presidentti tuli välttämättä vastaajan myötä- tai vastapuoleksi, mikä on vastoin riippumattomuuden edellytystä. Mainitut esimerkit havainnollistavat sitä, kuinka keskeisiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus lainsäädännön ja Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevan soveltamiskäytännön valossa ovat. Sekä kansallinen laki että ihmisoikeussopimusta koskeva käytäntö ilmentävät periaatetta, jonka mukaan tuomarin tulee olla vapaa henkilökohtaisista ennakkoluuloista ja -asenteista sekä osoittaa toiminnallaan, että kaikki oikeutetut epäilyt tuossa suhteessa ovat aiheettomia. Kun vielä otetaan huomioon, ettei tuomarin oikeutta hakea lainvoimaisen tuomion purkamista voida perustaa lain säännökseen, on oikeuskäytännössä syytä asennoitua pidättyvästi tällaisen oikeuden käyttöön. Pääsäännöstä poikkeuksen tekeviä tilanteita koskevien kriteereiden tulisi olla täsmällisesti rajattuja. Kohdasta 7 alkaen olen perusteluista samaa mieltä kuin enemmistö.