← Suomi

KKO/2014/12

2014 false KKO:2014:12 Valvontarangaistukseen tuomittu A oli rangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttänyt alkoholia niin, että hänen hengitysilmansa alkoholipitoisuus oli ollut puhalluskokeessa 0,54 promillea. A:n verraten lievä päihtymystila ja muut rikkomukseen liittyneet seikat huomioon ottaen katsottiin, että valvontarangaistukseen liittyvän päihteettömyysvelvoitteen rikkomista ei ollut pidettävä valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeänä. Vaatimus valvontarangaistuksen muuntamisesta vankeudeksi hylättiin. L valvontarangaistuksesta 14 § L valvontarangaistuksesta 19 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Syyttäjän vaatimus Oulun käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati Oulun käräjäoikeuden 30.3.2012 A:lle tuomitseman 4 kuukauden 15 päivän valvontarangaistuksen muuntamista takaisin vankeudeksi suorittamatta olevan 4 kuukauden 6 päivän osalta. Syyttäjän mukaan A oli törkeästi rikkonut valvontarangaistuksesta annetussa laissa säädettyjä velvollisuuksiaan käyttämällä alkoholia ja olemalla alkoholin vaikutuksen alaisena. A oli 11.7.2012 nauttinut siideriä ja puhaltanut tukipartion kontrollikäynnillä 0,54 promillea. Vastaus A tunnusti menetelleensä syyttäjän vaatimuksessa kuvatulla tavalla. Hän toivoi kuitenkin voivansa jatkaa valvontarangaistuksen suorittamista. Tapahtunut rike oli ollut vähäinen. A oli aikaisemmin kärsinyt päihdeongelmista, mistä hän oli omin toimin pyrkinyt irti ja siinä myös onnistunut. Hän oli korvaushoidossa ja noudatti siihen liittyviä sääntöjä ja ohjeita. Hän oli lisäksi aloittanut kuntouttavan työtoiminnan. Hän oli valmis aloittamaan myös lääke- tai muun hoidon. Näissä olosuhteissa vankeusrangaistus keskeyttäisi hyvin alkaneen kehityksen. Käräjäoikeuden tuomio 18.9.2012 Käräjäoikeus totesi, että valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:n mukaan jos tuomittu ei aloittanut rangaistuksen suorittamista tai jätti suorittamisen kesken eikä hänelle ollut menettelyynsä hyväksyttävää syytä, syyllistyi rikokseen, josta oli seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa, taikka hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen menetteli sanotussa laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoi tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen oli ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi. Samalla oli kiellettävä valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen tai keskeytettävä rangaistuksen täytäntöönpano, jos se oli aloitettu. Mainitun lain 26 §:n 1 momentin mukaan jos tuomioistuin totesi valvontarangaistukseen tuomitun menetelleen 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla, sen oli muunnettava valvontarangaistuksesta suorittamatta oleva osa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika oli neljä päivää. Lain 14 §:n mukaan tuomittu ei saanut valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttää huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta, alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta eikä olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Lain esitöissä (HE 17/2010 vp) oli todettu, että muu kuin lievä päihtymystila oli lain 19 §:ssä tarkoitettua törkeää velvollisuuksien rikkomista. Päihteettömyyttä koskeva säännös olisi ehdoton, joten vähäinenkin käyttö olisi kiellettyä. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö yleensä madalsi huomattavasti lainrikkojan kynnystä rikosten tekemiseen. Toisaalta niin sanottujen retkahdusten tiedettiin kuuluvan päihdesairauksien luonteeseen silloinkin, kun päihderiippuvainen oli hyvin toipumiseen ja kuntoutumiseen motivoitunut. Tältä kannalta katsoen valvontarangaistuksen aikana tapahtuneen hyvin vähäisen alkoholin käytön ei välttämättä tulisi johtaa automaattiseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaikka päihteiden käyttö valvontarangaistuksen aikana olisikin kielletty. Rikosseuraamuslaitoksen valvontarangaistuksen keskeyttämistä koskevista asiakirjoista ilmeni seuraavaa: Tukipartion tekemällä käynnillä A oli antanut puhallustuloksen 0,54 promillea. A oli kertonut nauttineensa noin kolme siideriä. Asunnon sisällä oli lattialla ollut tyhjä siideripaketti, täysi lonkeropaketti sekä 24 kappaleen olutpaketti, josta oli ollut jäljellä noin puolet. Paikalla oli ollut myös A:n ystävä. Valvontarangaistusta oli suoritettu keskeyttämisen alkamispäivään mennessä 9 päivää. Rangaistuksen suorittaminen oli alkanut 2.7.2012 ja se oli keskeytetty 11.7.

  1. A oli tunnustanut menetelleensä edellä selostetuin tavoin. A:n ystävä oli ollut A:n luona A:n omasta pyynnöstä. Alkoholit oli ostanut ja tuonut asunnolle nimenomaan A:n ystävä. A:n valvontarangaistuksen suorittaminen oli ollut vasta alkuvaiheessaan. A:lla todettu päihtymystila ei ollut ollut vain lievä. Alkoholia oli ollut tarjolla runsaasti. A:n ystävä oli tullut A:n kotiin A:n omasta pyynnöstä ja ryhtynyt niin ikään nauttimaan alkoholia. A oli menettelyllään rikkonut valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallaan ja törkeästi sanotussa laissa säädettyjä velvollisuuksiaan. Valvontarangaistus oli siten muunnettava suorittamatta olevalta osaltaan vankeudeksi. A:n esittämä selvitys olosuhteistaan ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Käräjäoikeus muunsi suorittamatta olevan valvontarangaistuksen 4 kuukaudeksi 5 päiväksi vankeutta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Tanja Pohjola. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.2.2013 A valitti hovioikeuteen ja vaati, ettei valvontarangaistuksen suorittamatta olevaa osaa muunneta ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Hovioikeus totesi kysymyksen olevan siitä, oliko A käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla menettelyllään rikkonut valvontarangaistuksesta annetun lain mukaisia velvollisuuksiaan lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti ja törkeästi. Valvontarangaistuksesta annetun lain 14 §:n mukaan tuomittu ei saanut valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttää huumausainelain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta, alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta, eikä olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Lain 18 §:n mukaan, jos tuomitun todettiin rikkoneen velvollisuuksiaan muutoin kuin lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla, Rikosseuraamuslaitoksen oli annettava hänelle kirjallinen varoitus. Lain 19 §:ssä säädettiin törkeästä velvollisuuksien rikkomista. Tuomittu syyllistyi törkeään velvollisuuksien rikkomiseen, jos hän ei aloittanut rangaistuksen suorittamista tai jätti suorittamisen kesken ilman hyväksyttävää syytä, syyllistyi rikokseen, josta oli seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa, hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen menetteli mainitussa laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoi laissa säädettyjä velvollisuuksiaan. Valvontarangaistukseen liittyi olennaisena osana tuomitun velvollisuus pidättäytyä käyttämästä alkoholia. Kielto oli ehdoton (HE 17/2010 vp s. 19 ja 39). Lain esitöistä tarkemmin ilmenevillä perusteilla oli kuitenkin päädytty siihen, ettei hyvin vähäisen alkoholin käytön tullut välttämättä johtaa automaattiseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Päihteettömyysvelvoitteen rikkomisen seuraamukset oli siten jätetty jossain määrin riippumaan rikkomuksen laadusta. Tältä osin lain esitöissä oli todettu, että jos päihtymistila oli puhallusnäytteen perusteella vahva, kysymyksessä oli törkeä velvollisuuksien rikkominen, joka johti 19 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Jos taas kyseessä oli hyvin lievä päihtymistila, tuomituille voitiin antaa ensimmäisellä kerralla kirjallinen varoitus (HE s. 40). Perustuslakivaliokunta oli hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (30/2010) korostanut sitä, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellytti riittävän tarkkarajaista törkeän velvollisuuksien rikkomisen määrittämistä. Valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:n perusteella ei ollut mahdollista arvioida yksiselitteisesti sitä, milloin valvontarangaistukseen tuomitun alkoholin nauttimisesta johtuva päihtymystila tulisi katsoa törkeäksi velvollisuuksien rikkomiseksi ja milloin pelkäksi velvollisuuksien rikkomiseksi. Lain esitöissä oli katsottu, ettei "hyvin vähäisen" (HE s. 19) alkoholin käytön tullut välttämättä johtaa automaattiseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Tätä päihtymistilaa oli esitöissä kuvattu myös määreillä "hyvin lievä" (HE s. 40) sekä "vähäisiä alkoholipitoisuuksia" ja "lievä" (HE s. 42). Tältä osin myöskään oikeuskäytännöstä ei ollut saatavissa tulkintaohjeita. A oli rikkonut valvontarangaistukseen liittyviä velvollisuuksiaan nauttimalla alkoholia niin, että hänen hengitysilmansa alkoholipitoisuus oli ollut 0,54 promillea. A:n menettely heti valvontarangaistuksen suorittamisen alussa osoitti sinänsä hänessä välinpitämättömyyttä valvontarangaistukseen liittyviä velvollisuuksia kohtaan. Asian ratkaiseminen riippui kuitenkin siitä, voitiinko A:n katsoa rikkoneen velvollisuuksiaan tahallisesti ja törkeästi. Kun huomioon otettiin rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja se, ettei asiassa ollut vielä vakiintunutta oikeuskäytäntöä, hovioikeus katsoi, ettei A ollut rikkonut valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti ja törkeästi hänelle kuuluvia velvollisuuksia. Tämän vuoksi valvontarangaistuksen suorittamatta olevaa osaa ei voitu muuntaa vankeudeksi. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi vaatimuksen valvontarangaistuksen muuntamisesta vankeudeksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Alkula, Virve Salo ja Teija Ahola. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittu valvontarangaistus muunnetaan suorittamatta olevalta osaltaan takaisin vankeudeksi. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Tapahtumatiedot ja kysymyksenasettelu
  2. Oulun käräjäoikeus on 30.3.2012 tuominnut A:n hänen syykseen luetuista rikoksista tuomitun 4 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistuksen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen. Lapin käräjäoikeus on 9.5.2012 A:n syyksi lukemiensa rikosten osalta katsonut, että edellä mainittu rangaistus on riittävä seuraamus myös sen syyksi lukemista rikoksista.
  3. A on aloittanut valvontarangaistuksen suorittamisen 2.7.
  4. Hän on 11.7.2012 tukipartion kontrollikäynnillä antanut puhallustuloksen 0,54 promillea ja kertonut nauttineensa alkoholia, noin kolme siideriä. Valvontarangaistuksen täytäntöönpano on samana päivänä keskeytetty väliaikaisesti asian selvittämiseksi ja A:n kuulemiseksi. Päätös täytäntöönpanon keskeyttämisestä on tehty 19.7.2012 ja asia on siirtynyt syyttäjälle.
  5. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut, että valvontarangaistuksen suorittamatta oleva osa muunnetaan takaisin vankeudeksi, koska A oli törkeästi rikkonut valvontarangaistuksesta annetussa laissa säädettyjä velvollisuuksiaan käyttämällä alkoholia ja olemalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Käräjäoikeus on muuntanut suorittamatta olevan valvontarangaistuksen 4 kuukaudeksi 5 päiväksi vankeutta. Hovioikeus on A:n valituksesta kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt syyttäjän vaatimuksen valvontarangaistuksen muuntamisesta vankeudeksi.
  6. Asiassa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, onko A rikkonut valvontarangaistukseen kuuluvaa velvollisuutta päihteettömyyteen tahallisesti ja törkeästi, jolloin valvontarangaistuksesta suorittamatta oleva osa tulee muuntaa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Päihteettömyysvelvollisuutta koskeva sääntely
  7. Valvontarangaistuksesta annetun lain 14 §:n mukaan tuomittu ei saa valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttää huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta, alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta eikä olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Päihteettömyyden valvonnasta muun muassa puhalluskokeen avulla säädetään ensiksi mainitun lain 15 §:ssä. Jos tuomitun todetaan puhalluskokeen perusteella olevan alkoholin vaikutuksen alainen, Rikosseuraamuslaitoksen on pykälän 3 momentin mukaan ryhdyttävä lain 18 tai 19 §:ssä tarkoitettuihin velvollisuuksien rikkomisesta johtuviin toimenpiteisiin.
  8. Velvollisuuksien rikkomisen seuraamuksista säädetään valvontarangaistuksesta annetun lain 18 ja 19 §:ssä. Ensin mainitun pykälän 1 momentin mukaan, jos tuomitun epäillään muutoin kuin 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoneen 13 - 15 tai 17 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on tehtävä asiasta selvitys. Selvitystä tehtäessä tuomitulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos tuomitun todetaan menetelleen mainitussa laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti, Rikosseuraamuslaitoksen on annettava hänelle kirjallinen varoitus.
  9. Törkeää velvollisuuksien rikkomista koskevan 19 §:n mukaan, jos tuomittu ei aloita rangaistuksen suorittamista tai jättää suorittamisen kesken eikä hänellä ole menettelyynsä hyväksyttävää syytä, syyllistyy rikokseen, josta on seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa, taikka hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta uudelleen menettelee tässä laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti tai muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan, Rikosseuraamuslaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi. Samalla on kiellettävä valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen tai keskeytettävä rangaistuksen täytäntöönpano, jos se on jo aloitettu.
  10. Valvontarangaistuksesta annettu laki on tullut voimaan 1.11.
  11. Valvontarangaistus on uusi, ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeusrangaistuksen väliin sijoittuva rangaistuslaji, johon kuuluu muiden velvollisuuksien ohella ehdoton päihteettömyys. Tältä osin lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yleisperusteluissa on todettu, että alkoholin ja muiden päihteiden käyttö yleensä madaltaa huomattavasti lainrikkojan kynnystä rikosten tekemiseen. Toisaalta niin sanottujen retkahdusten tiedetään kuuluvan päihdesairauksien luonteeseen silloinkin, kun päihderiippuvainen on hyvin toipumiseen ja kuntoutumiseen motivoitunut. Tältä kannalta katsoen valvontarangaistuksen aikana tapahtuneen hyvin vähäisen alkoholinkäytön ei välttämättä tulisi johtaa automaattiseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaikka päihteiden käyttö valvontarangaistuksen aikana olisikin kielletty (HE 17/2010 vp s. 19). Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan todettu, että jos päihtymystila olisi puhallusnäytteen perusteella vahva, kyseessä olisi törkeä velvollisuuksien rikkominen. Tällöin tulisi ryhtyä 19 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin eli saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos kyseessä olisi hyvin lievä päihtymystila, tuomitulle voitaisiin ensimmäisellä kerralla antaa kirjallinen varoitus (HE 17/2010 vp s. 40).
  12. Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen sääntelyn tarkkarajaisuusvaatimukseen, joka liittyy rikosoikeudelli-seen laillisuusperiaatteeseen. Tältä kannalta valiokunta on pitänyt merkittävimpänä sääntelyä, joka on sisältynyt ehdotetun 19 §:n viimeiseen kohtaan ja jonka mukaan asian tuomioistuinkäsittelyyn johtaa myös se, jos tuomittu "muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan". Valiokunta on pitänyt asianmukaisimpana sitä, että luettelo törkeistä velvollisuuksien rikkomisista olisi tyhjentävä, ja aiheellisena mainitun kohdan korvaamista perusteluissa esitetyillä tapauksilla, joihin kohtaa oli ajateltu sovellettavaksi (PeVL 30/2010 vp s. 9). Lakivaliokunta on katsonut kuitenkin, että ehdotettu säännös oli muotoiltu mahdollisimman tarkkarajaisesti ja tuomitun oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Lakivaliokunnan mielestä perusteluissa kuvatut soveltamistilanteita koskevat esimerkit ohjaavat lain tulkintaa. Lisäksi tuomitun velvollisuudet luetellaan laissa tyhjentävästi, ja päätöksen valvontarangaistuksen muuntamisesta ehdottomaksi vankeudeksi tekee tuomioistuin, jonka päätöksestä tuomitulla on muutoksenhakuoikeus (LaVM 30/2010 vp s. 11 - 12). Rikkomuksen törkeysarvioinnissa huomioon otettavat seikat
  13. Valvontarangaistuksesta annetun lain 15 §:n 3 momentin mukaan puhalluskokeen tulos on lähtökohtana sille Rikosseuraamuslaitoksen arvioinnille, onko päihteettömyyttä koskevaa rikkomusta pidettävä törkeänä ja asia saatettava sen vuoksi tuomioistuimen käsiteltäväksi vai riittääkö seuraamukseksi varoitus. Niin kuin hovioikeus on todennut, tässä rajanvedossa käytettäväksi tarkoitettuja kriteereitä ei kuitenkaan ole mahdollista yksiselitteisesti arvioida sääntelyn esitöiden perusteella. Sääntelyn yleisperusteluissa on kohdassa 8 kerrotuin tavoin todettu, ettei "hyvin vähäinen" alkoholin käyttö välttämättä johda rangaistuksen vankeudeksi muuntamiseen, kun taas yksityiskohtaisissa perusteluissa on yhtäältä todettu "vahvan päihtymystilan" merkitsevän törkeää velvollisuuden rikkomista ja toisaalta "hyvin lievän" päihtymystilan johtavan ensimmäisellä kerralla kirjalliseen varoitukseen.
  14. Korkein oikeus toteaa, että oikeuskäytännön arvioitavaksi on jäänyt se, millaisissa tilanteissa päihteettömyysvelvoitteen rikkominen on katsottava laissa tarkoitetulla tavalla törkeäksi. Arviointi on suoritettava edellä mainittujen laista ilmenevien perusteiden ja lain esitöistä ilmenevien tulkintaa suuntaavien näkökohtien pohjalta. Korkein oikeus on aikaisemmissa ratkaisuissaan katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa (viimeksi KKO 2013:55 kohta 14 ja KKO 2014:7 kohta 18). Myöskään edellä mainittu tuomioistuimen kunkin rikkomuksen törkeysarviointia koskeva harkintavalta ei siten sellaisenaan johda ristiriitaan hovioikeuden viittaaman rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa.
  15. Asiassa on epäselvää, minkälaista menettelyä valvontarangaistuksesta annetun lain 19 §:ssä olevalla ilmaisulla "muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan", on tarkoitettu. Niin kuin lakivaliokunta on kohdassa 9 kuvatussa mietinnössään todennut, tulkinnassa voidaan johtoa hakea ensinnäkin niistä muista samassa pykälässä mainituista perusteista, jotka merkitsevät törkeää tuomitun velvollisuuksien rikkomista. Nämä perusteet liittyvät itse rangaistuksen suorittamista koskevien velvoitteiden laiminlyöntiin tai velvollisuuksien vähäisempään mutta toistuvaan rikkomiseen taikka tuomitun syyllistymiseen vakavampaan kuin sakkorikokseen (LaVM 30/2010 vp s. 11). Kysymys on siten verraten vakavista rikkomuksista eli joko rangaistuksen asianmukaisen suorittamisen estävästä velvoitteiden laiminlyönnistä, rikosoikeudellisesti moitittavasta menettelystä tai toistuvasta tuomitun velvoitteiden laiminlyönnistä.
  16. Päihteettömyysvelvoitteen osalta vahvan päihtymystilan on tarkoitettu lain perusteluista ilmenevin tavoin jo sellaisenaan merkitsevän tuomitun velvoitteiden törkeää rikkomista. Toisaalta hyvin vähäisen alkoholin nauttimisen ja hyvin lievän päihtymyksen ei ole tarkoitettu sellaisenaan johtavan valvontarangaistuksen muuntamiseen vankeudeksi. Korkein oikeus katsoo, että silloin, kun kysymys on näiden tilanteiden väliin sijoittuvista tapauksista eli vahvaa päihtymistä lievemmistä mutta ei kuitenkaan aivan vähäisistä päihteettömyysvelvoitteen rikkomuksista, arvioinnissa voidaan ottaa huomioon se, että päihteettömyysvelvoitteen rikkomisen uusiminen varoituksesta huolimatta tulee joka tapauksessa johtamaan valvontarangaistuksen muuntamiseen vankeudeksi riippumatta uuden rikkomuksen vakavuudesta. Verraten lievän rikkomuksen katsomista vielä varoituksella sovitettavaksi voidaankin nähdä puoltavan sen, että tällöin rangaistusta suorittavalle tarjoutuu mahdollisuus oikaista käyttäytymistään valvontarangaistuksen velvoitteiden mukaiseksi. Sanotunlaisissa rajatapauksissa on otettava huomioon, että myös itse päihtymystilan vahvuuden arviointiin voi liittyä jossakin määrin epävarmuutta sen johdosta, että päihtymystilaa arvioidaan lähtökohtaisesti puhalluskokeen tuloksen perusteella ja siis ilman vastaavanlaisia tarkkuusmittauksia kuin esimerkiksi rattijuopumustilanteissa.
  17. Korkein oikeus katsoo, ettei rikkomuksen törkeyden arviointia ole kohdassa 13 tarkoitetuissa tulkinnanvaraisissa tilanteissa perusteltua tehdä yksinomaan puhalluskokeen tuloksen perusteella eikä määritellä esimerkiksi tiettyä promillerajaa, jonka ylityttyä menettely olisi säännönmukaisesti katsottava törkeäksi päihteettömyysvelvoitteen rikkomiseksi. Arvioinnissa tulee puhalluskokeen tuloksen lisäksi ottaa huomioon asiassa esitetty selvitys päihteettömyysvelvoitteen rikkomiseen johtaneista syistä ja rikkomukseen liittyneet olosuhteet kokonaisuudessaan. Tähän nähden on tärkeää, että rikkomusta epäiltäessä valvontarangaistuksesta annetun lain 15 §:n 2 momentin ja 30 §:n 1 momentin sekä siitä annetun valtioneuvoston asetuksen 22 ja 24 §:n mukaisesti valvontakäynnillä kirjataan riittävän yksityiskohtaisesti tehdyt havainnot ja löydöt sekä päihtymystilaa koskevat ulkoiset havainnot ja että myös lain 25 §:ssä tarkoitetussa selvityksessä epäiltyyn velvollisuuksien rikkomiseen liittyvät olosuhteet selvitetään monipuolisesti. Rikkomuksen törkeyttä arvioitaessa merkitystä voi olla myös esimerkiksi sillä, onko alkoholin nauttiminen vaikuttanut toimintasuunnitelman mukaisessa viikkoaikataulussa tarkoitettuun pakolliseen toimintaan ja onko tuomittu samalla rikkonut jotakin muuta valvontarangaistukseen kuuluvaa velvollisuutta, esimerkiksi oleskelupaikkansa osalta. Huomiota voidaan kiinnittää siihenkin, antaako rikkomus aiheen olettaa, ettei valvontarangaistusta suorittava ole sitoutunut sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin sillä tavalla, että hän kykenisi suorittamaan rangaistuksen asianmukaisesti. Rikkomuksesta esitetty selvitys
  18. Velvollisuuden rikkomista koskevan kuulemispöytäkirjan 12.7.2012 mukaan A on kertonut, että hänen kaverinsa oli tullut hänen luokseen edellisenä iltana noin kello 22.30 mukanaan siideriä ja olutta. He olivat käyneet nukkumaan eikä tuolloin ollut nautittu alkoholia. Seuraavana aamuna A oli viikko-ohjelmansa mukaisesti poistunut asunnosta ja palannut noin kello
  19. Pian tämän jälkeen A:n kaveri oli alkanut nauttia alkoholia ja sen jälkeen myös A. A oli ehtinyt juoda 2 - 3 siideriä ennen tukipartion tuloa asunnolle.
  20. A on selvittänyt alemmissa oikeuksissa alkoholin nauttimista ja edellä mainittuja olosuhteita samalla tavalla kuin kuulemistilaisuudessa. Korkeimmassa oikeudessa A on esittänyt, että hän ei ollut ollut puhalluskokeen aikana päihtynyt eikä alkoholin vaikutuksen alainen. A:n mukaan puhalluskokeen tulos ei kertonut päihtymystilasta vaan siitä, että hän oli nauttinut alkoholia. Tarkkuusalkometripuhallus tai verikoe olisi A:n mukaan osoittanut, että tulos olisi luultavimmin ollut alle 0,5 promillea.
  21. Tukipartion tapauskuvauksesta ilmenee, että A:n asunnossa on ollut tyhjä siideripaketti, täysi lonkeropaketti sekä 24 oluen paketti, josta on ollut noin puolet jäljellä. Paikalla on ollut A:n ystävä.
  22. A:n valvontarangaistuksen viikkoaikataulun mukaan hänellä on ollut 11.7.2012 kello 7.30 - 9.30 päihdekuntoutusta, johon on sisältynyt matka kunnan keskustaan ja korvauslääkkeen hakeminen. Muuta pakollista toimintaa kyseisenä päivänä ei ole ollut. Seuraava päihdekuntoutus olisi ollut 12.7.2012 aamulla. Korkeimman oikeuden johtopäätökset
  23. A:lle 11.7.2012 suoritetun puhalluskokeen tulos 0,54 promillea vastaa A:n kertomusta siitä, että hän oli ennen puhalluskoetta nauttinut noin kolme siideriä. A on siten käyttämällä alkoholia rikkonut valvontarangaistukseen kuuluvaa velvollisuutta päihteettömyyteen. A:n nauttiman alkoholin määrä ei ole ollut suuri eikä hänen päihtymystilaansa voida promilletasonkaan puolesta pitää vahvana, mutta ei toisaalta aivan vähäisenäkään.
  24. Valvontarangaistuksen suorittamiseen olennaisena kuuluvan päihteettömyysvelvollisuuden rikkomisen rangaistuksen alkuvaiheessa voidaan nähdä asettavan kyseenalaiseksi A:n sitoutumisen valvontarangaistuksen asianmukaiseen suorittamiseen. A:n asunnossa on ollut runsaasti alkoholia, mikä viittaa siihen, että alkoholin nauttiminen olisi mahdollisesti jatkunut ilman tukipartion käyntiä varsinkin, kun A:lla ei ole ollut pakollista ohjelmaa enää kyseisenä päivänä.
  25. Toisaalta A on asianmukaisesti huolehtinut viikkosuunnitelmansa mukaisesta pakollisesta päihdekuntoutuksesta myös kyseisenä aamuna. Alkoholin nauttimisen ajankohta huomioon ottaen ei voida perustellusti lähteä siitäkään, että hän ei olisi rikkomusta seuraavana päivänä osallistunut viikko-ohjelmansa mukaiseen toimintaan. Hän on myös osoittanut pyrkimystä päihdeongelmiensa hoitamiseen ja on rikkomuksen tapahduttua pyytänyt, että AA-käynnit lisätään hänen viikko-ohjelmaansa, sekä ilmaissut halukkuutensa antabuslääkitykseen, jos saisi jatkaa valvontarangaistuksen suorittamista. Sanotut seikat viittaavat siihen, että A on sinänsä motivoitunut valvontarangaistuksen suorittamiseen ja päihdeongelmiensa hoitamiseen ja että päihteettömyysvelvoitteen laiminlyönnissä on ollut kysymys sellaisesta sääntelyn perusteluissa tarkoitetusta, motivoidustikin hoidettujen päihdesairauksien luonteeseen kuuluvasta yksittäisestä retkahduksesta, jonka ei tulisi sellaisenaan johtaa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon, jos alkoholin käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi.
  26. Edellä mainittuja seikkoja punnittuaan ja ottaen erityisesti huomioon sen, että A:n päihtymystila on ollut verraten lievä, Korkein oikeus päätyy katsomaan, ettei A:n päihteettömyyttä koskevan velvollisuuden rikkomista ole kerrotuissa olosuhteissa pidettävä törkeänä. Sen vuoksi vaatimukseen valvontarangaistuksen muuntamisesta vankeudeksi ei ole aihetta suostua. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Esittelijä Kirsi Kohonen.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.