2014 false KKO:2014:20 Yhtiön työmaapäällikkö ja työnjohtaja oli tuomittu rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta. Heidän syykseen oli luettu, että he olivat huolimattomuudestaan rikkoneet valtioneuv

§:n mukaan muuta kuin vähäistä räjäytystyötä varten tulee laatia kirjallinen räjäytyssuunnitelma, jonka hyväksyy räjäytystyön johtaja, jota on pidettävä ajan tasalla ja jota on tarvittaessa muutettava työn kuluessa. Työnantajan on huolehdittava siitä, että räjäytystyöhön osallistuvat noudattavat suunnitelmaa. Yhtiö on tunnustanut, että räjäytyssuunnitelmaa ei ollut tehty ennen räjäytystyöhön ryhtymistä. Kyseessä oli yhtiön mukaan kuitenkin ollut B:n henkilökohtainen laiminlyönti eikä suunnitelman laatimisella olisi ollut vaikutusta tapahtumiin. 16. Asiassa on riidatonta, ettei järjestysohjeissa vaadittua kirjallista räjäytyssuunnitelmaa ollut tehty ennen työhön ryhtymistä ja että B oli laatinut sen vasta onnettomuuden jälkeen. 17.

§:n mukaan räjäytyssuunnitelman tulee sisältää tarpeellisilta osin ainakin tiedot porauksesta, käytettävistä räjähdystarvikkeista, sytytyksestä, panostamisesta, tarpeellisesta peittämisestä, räjäytysajankohdasta ja varmistustoimenpiteistä. Lisäksi on louhinta-alueelta tarpeellisessa laajuudessa selvitettävä räjäytettävän kohdan ominaisuudet kuten muun muassa kallion laatu ja rakenne.

1. Kuten järjestysohjeista ilmenee, räjäytyssuunnitelmaa varten on selvittävä räjäytettävän kohdan ominaisuudet. Tämän selvityksen pohjalta määritellään työturvallisuuden kannalta keskeiset seikat kuten räjähdystarvikkeet, tarpeellinen peittäminen, räjäytyksen ajankohta ja varmistustoimet, jotka kirjataan suunnitelmaan. Korkein oikeus toteaa, että räjäytyssuunnitelman tarkoitus on ohjata suunnitelman laatijaa ja hyväksyjää jo ennen työn tekemistä kiinnittämään huomiota työturvallisuuden kannalta olennaisiin seikkoihin.
2. Työnantajan on järjestysohjeiden mukaan edellä kohdassa 15 todetuin tavoin huolehdittava siitä, että räjäytystyöhön osallistuvat noudattavat suunnitelmaa. Tämä edellyttää sitä, että räjäytyssuunnitelma on asianmukaisesti laadittu ennen työhön ryhtymistä. Tässä tapauksessa räjäytyssuunnitelman tekemättä jättäminen on ollut mahdollista jo sen vuoksi, ettei työmaalle eikä tälle työlle ollut nimetty räjäytystyön johtajaa. Näin ollen kysymys on ollut laiminlyönnistä yhtiön töiden järjestämisessä ja valvonnassa, mikä on mahdollistanut työsuojelumääräyksien vastaisten olosuhteiden syntymisen. Vastuu laiminlyönnistä kuuluu siten yhtiön organisaatiossa vastuuasemassa oleville. Liian suuren räjähdysainemäärän käyttäminen
3. Ohennettavan kallioseinän paksuutta oli mitattu ennen räjäytystä yhdellä koeporauksella. Sen perusteella seinän oli arvioitu olevan 3,4 metriä paksu, vaikka se oli tosiasiassa ollut räjäytyskohdalta ohuempi. Koeporaus oli tehty liian ylös ottamatta huomioon, että Forumin hallin puolella seinä oli ylhäältä paksumpi katon kaarevan holvimuodon takia. Räjähdysaineen määrä oli määritelty tämän väärän tiedon pohjalta ja ottamatta myöskään huomioon, että seinän kalliomassa oli järkkynyt jo aikaisemmissa Forumin hallin räjäytystöissä. Yhtiö on katsonut, että virheellinen käsitys seinän paksuudesta oli johtunut koeporauksen suorittajan inhimillisestä virheestä. 21.

§:n mukaan räjäytyssuunnitelmaa varten on louhinta-alueelta tarpeellisessa laajuudessa selvitettävä räjäytettävän kohdan ominaisuudet kuten kallion laatu ja rakenne. Korkein oikeus toteaa, että virheellinen käsitys seinän paksuudesta on johtunut laiminlyönnistä tarpeellisessa laajuudessa huolellisesti selvittää räjäytettävä kohde. Forumin hallin katon holvimuoto on ollut todettavissa käymällä Forumin hallin puolella. Myös tiedon siitä, että Forumin hallia seinän toisella puolella oli rakennettu räjäytyksillä, olisi pitänyt antaa syy selvittää räjäytyskohteen laatua muilla mittaustavoilla kuin yhdellä koeporauksella.

1. Räjäytettävänä olleen kohteen selvittämisen laiminlyönnistä on ollut vastuussa työtä välittömästi johtanut B, jonka syyksi tämä teko on luettu. Laiminlyönnin ovat mahdollistaneet edellä mainitut räjäytystyön johtajan nimeämättä jättäminen ja räjäytyssuunnitelman tekemättä jättäminen eli töiden järjestämiseen liittyvät seikat. Se, ettei räjäytystyö ole ollut räjäytystyön johtajan johdon ja valvonnan alaisena ja ettei räjäytyssuunnitelmaa ollut järjestysohjeissa vaadituin tavoin laadittu, on mahdollistanut virheiden syntymisen työn suorittamisen aikana. Näin ollen räjäytystyön kohteeseen nähden liiallisen räjähdysainemäärän yhtenä syynä ovat olleet laiminlyönnit yhtiön töiden järjestelyssä. Vastuu tältä osin kuuluu yhtiön organisaatiossa vastuuasemassa oleville. Panostajan epäpätevyys
2. Panostuksen räjäytystyössä oli tehnyt E, jolla ei ole ollut panostajan pätevyyttä. Yhtiö on lausunut, että E ei ollut toiminut panostajana vaan panostajana toimineen B:n apulaisena. Todistajana Korkeimmassa oikeudessa kuultu E on kertonut panostaneensa B:n ohjeiden mukaan ja siten, että B oli valvonut koko ajan panostusta. Ottaen huomioon B:n esitutkinnassa lausuma ja hänen lausumissaan eri vaiheissa ilmenneet muutokset Korkein oikeus pitää E:n kertomusta luotettavana. Siihen nähden, että B:llä on ollut ylipanostajan pätevyys, näyttämättä on jäänyt, että työssä olisi käytetty epäpätevää panostajaa. Varotoimien laiminlyönti
3. Syyttäjä on väittänyt, että yhtiö ei ollut ryhtynyt riittäviin varotoimiin, koska se oli laiminlyönyt tyhjentää Forumin pysäköintihallin ihmisistä ennen räjäytystä. Yhtiö on katsonut, että mikään normi ei velvoittanut pysäköintihallin tyhjentämiseen ja että riittäviin varotoimiin oli ryhdytty. Vaikka yksittäinen varomies olisi tehnyt jonkinasteisen inhimillisen erehdyksen, se ei voi aiheuttaa yhtiölle vastuuta.
4. Järjestysohjeiden 50 §:n mukaan räjäytystyön johtajan on muissa kuin vähäisessä räjäytystöissä määrättävä suojapaikat ja vaarallisen alueen rajat. Panostajan on ennen sytyttämistä varmistauduttava, että vaarallisella alueella ei ole ihmisiä ja että varmistusmiehet on asetettu estämään pääsy vaaralliselle alueelle.
5. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön työntekijät olivat ymmärtäneet ohennettavan kalliokannaksen toisella puolella olevan Forumin pysäköintihallin vaaralliseksi alueeksi, koska räjäytyskohteen Forumin hallin puoleiselle seinälle oli rakennettu suojaseinä ja halliin oli päätetty lähettää kaksi varmistusmiestä. Valvontakameran tallenteesta kuitenkin ilmenee, että räjäytys on pantu toimeen lähes heti, kun varmistusmiehet olivat saapuneet halliin ja jättäneet autonsa suojaseinän kohdalle. Räjäytyksen tapahtuessa he eivät olleet ehtineet itse suojautua ja varmistaa, ettei hallissa ollut ulkopuolisia. Räjähdyskohdan välittömässä läheisyydessä liikkunut ulkopuolinen ja varmistusmiehet ovat olleet räjähdyksen tapahtuessa välittömässä vaarassa.
6. Varotoimet on toteutettu edellä kerrotuin tavoin huolimattomasti. Tästä on ollut välittömästi vastuussa panostajana toiminut B. Epäselvyyden ja syntyneen vaaratilanteen ovat mahdollistaneet edellä mainitut yhtiön laiminlyönnit töiden järjestämisessä, kuten se, että työlle ei ollut nimetty räjäytystyön johtajaa. Yhtiön toiminnan kokonaisarviointi
7. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus toteaa, että räjäytystyössä on rikottu työturvallisuusmääräyksiä siten, että räjäytystyölle ei ollut nimetty räjäytystyön johtajaa, työtä varten ei ollut laadittu kirjallista räjäytyssuunnitelmaa, työssä oli käytetty liian suurta räjähdysainemäärää ja varotoimet oli hoidettu huolimattomasti. Työturvallisuusmääräysten rikkominen on suunnitelman laatimatta jättämistä lukuun ottamatta luettu lainvoimaisesti yhtiön työmaapäällikön ja työnjohtajan syyksi.
8. Edellisessä kohdassa mainitut määräysten rikkomiset ovat yhteydessä toisiinsa. Räjäytystyön johtajan nimeämättä jääminen on johtanut siihen, ettei kirjallista räjäytyssuunnitelmaa ole laadittu, koska ei ole ollut räjäytystyön johtajaa, jonka vastuulla olisi ollut sen hyväksyminen. Räjäytystyön johtajan ja räjäytyssuunnitelman puuttuminen ovat puolestaan myötävaikuttaneet siihen, ettei räjäytystyötä ole valvonut ja johtanut oikeastaan kukaan. Tästä johtuen räjäytyskohdetta ei ole selvitetty huolellisesti eikä varmistus- ja suojaustoimia pantu toimeen asianmukaisesti.
9. Pääsyynä työturvallisuusmääräysten rikkomisiin on ollut vastuusuhteiden epäselvyys sekä laiminlyönnit työn ja työturvallisuuden valvonnassa. Kysymys on laiminlyönneistä, jotka koskevat yhtiön toiminnan ja töiden järjestämistä ja muuta organisoimista. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikosten ehkäisemiseksi. Asiassa on näin ollen edellytykset tuomita yhtiö yhteisösakkoon. Onko asiassa edellytyksiä jättää yhteisösakko tuomitsematta?
10. Yhtiö on vaatinut, että yhteisösakkoa ei tuomita, koska yhtiön laiminlyönti ja yhtiön toiminnassa tehty työturvallisuusrikos ovat joka tapauksessa vähäisiä.
11. Rikoslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää oikeushenkilön tuomitsematta yhteisösakkoon, jos oikeushenkilön luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu laiminlyönti on vähäinen tai jos oikeushenkilön toiminnassa tehty rikos on ollut vähäinen. Korkein oikeus toteaa, että yhtäältä laiminlyönnin ja teon vähäisyyttä 4 §:ssä tarkoitetuin perustein ja toisaalta laiminlyönnin moitittavuutta luvun 6 §:ssä mainituin perustein arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa, millaisessa toiminnassa teko ja laiminlyönti on tehty, sekä teosta ja laiminlyönnistä ilmenevä yhtiön suhtautuminen.
12. Yhtiö toimii rakennusalalla, johon kuuluu kallionlouhinta. Räjäytystyö luonnehditaan vaaralliseksi työksi. Teot ja laiminlyönnit on siten tehty yhtiön päätoimialaan kuuluvassa vaarallisessa työssä. Yhtiön suhtautuminen työturvallisuuden organisointiin ja valvontaan päätoimialallaan on ollut edellä kohdista 29 - 30 ilmenevällä tavalla moitittavaa. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella yhtiön toiminnassa tehtyjä rikoksia tai yhtiön laiminlyöntejä voitaisiin pitää vähäisinä. Perusteita yhteisösakon tuomitsematta jättämiselle ei ole. Yhteisösakon määrä
13. Syyttäjä on vaatinut yli 100 000 euron yhteisösakon tuomitsemista. Yhtiö on pitänyt asian laatu huomioon ottaen 30 000 euron sakkoa enimmäismääränä.
14. Rikoslain 9 luvun 5 §:n mukaan yhteisösakko tuomitaan määräeuroin; alin määrä on 850 ja ylin 850 000 euroa. Yhteisösakon mittaamisperusteita sääntelevän mainitun luvun 6 §:n mukaan rahamäärä vahvistetaan muun muassa laiminlyönnin laadun ja laajuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Ensin arvioidaan laiminlyönnin laatua ja laajuutta.
15. Rikoslain 9 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönnin merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema yhtiön toimielimissä ja se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet. Silloin kun rangaistusvastuu perustuu oikeushenkilön velvollisuuksien laiminlyöntiin, kuten tässä tapauksessa, arvion tulee kohdistua ensisijassa oikeushenkilön omaan toimintaan eikä enää tekijän menettelyyn (HE 95/1993 vp s. 40).
16. Kuten edellä kohdassa 30 on todettu, pääsyynä suojelumääräysten rikkomisiin on ollut vastuusuhteiden epäselvyys sekä laiminlyönnit työn ja työturvallisuuden valvonnassa. Yhtiön suhtautuminen työturvallisuuden organisointiin ja valvontaan päätoimialansa vaarallisella osa-alueella on ollut moitittavaa. Lisäksi asiassa on tullut esille, että yhtiössä on suhtauduttu räjäytystyön johtajan nimeämistä ja kirjallisen räjäytyssuunnitelman laatimista koskeviin järjestysohjeiden määräyksiin piittaamattomasti. Laiminlyöntien laatu ja laajuus puoltavat alarajaa selvästi korkeampaa mutta eivät kuitenkaan ylärajaa lähestyvää yhteisösakkoa.
17. Rikoslain 9 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan oikeushenkilön taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos ja muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat. Kun arvioinnin tarkoituksena on selvittää yhtiön taloudelliset edellytykset selvitä yhteisösakon maksamisesta, arvioinnista pyritään määrittelemään yhtiön todellinen taloudellinen asema ja kantokyky tuomitsemishetkellä. Tämän arvioinnin tärkein tietolähde on tavallisesti yhtiön tilinpäätökset.
18. Kun tilinpäätökset laaditaan muitakin tarkoituksia varten kuin osoittamaan yhtiön taloudellista asemaa, tilinpäätöksistä ilmeneviä tietoja joudutaan tulkitsemaan ja muutenkin arvioimaan yhtiön taloudellisen kantokyvyn selvittämiseksi. Esimerkiksi tilinpäätökseen verotusta varten tehdyt verolainsäädännön sallimat tilinpäätöserät saattavat antaa virheellisen käsityksen yhtiön todellisesta taloudellisesta asemasta.
19. Syyttäjä on todennut, että yhtiö on osa Y-konsernia, jossa Y Oyj on emoyhtiö ja X Oy tytäryhtiö. Syyttäjä on vaatinut, että yhtiön konsernisuhde otetaan huomioon yhtiön taloudellista asemaa arvioitaessa. X Oy on pitänyt konsernisuhteen huomioon ottamista lainvastaisena.
20. Korkein oikeus toteaa, että lain sanamuodon mukaan oikeushenkilön taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon lainkohdassa nimenomaisesti mainittujen seikkojen lisäksi muut yhtiön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat. Lain esitöiden mukaan konsernin osina olevia itsenäisiä yhtiöitä käsiteltäisiin yleensä konsernista erillään (HE 95/1993 vp s. 44).
21. Jos yhtiö, jonka toiminnassa rikos on tehty, on - kuten tässä tapauksessa - konsernin tytäryhtiö, yhtiön todellista taloudellista asemaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon konsernisuhde siten kuin se arvioitavan tytäryhtiön todellisen taloudellisen aseman arviointiin vaikuttaa. Vaikutukselta tulee kuitenkin edellyttää, että se on konkreettisesti osoitettavissa. Pelkkä konsernisuhde sellaisenaan ei edellytystä täytä.
22. Tässä tapauksessa arviointi toimitetaan syyttäjän esittämien tilinpäätöstietojen pohjalta. Yhtiön vuoden 2009 tilinpäätöksen mukaan yhtiön liikevaihto on ollut noin 208 miljoonaa euroa ja tilikauden voitto ennen satunnaisia eriä noin 17 miljoonaa euroa. Kolmen seuraavan vuoden vastaavat luvut ovat olleet 2010: 319 ja 17 miljoonaa euroa, 2011: 567 ja 19 miljoonaa euroa sekä 2012: 557 ja 10 miljoonaa euroa. Samojen tilinpäätöksien mukaan yhtiön voitonjakokelpoiset varat ovat olleet vuonna 2009 noin 6,5 miljoonaa euroa, vuonna 2010 noin 12,5 miljoonaa euroa, vuonna 2011 noin 34 miljoonaa euroa sekä vuonna 2012 noin 34 miljoonaa euroa.
23. Lisäksi tilinpäätöksistä ilmenee, että yhtiö on jakanut konserniavustuksia 17 miljoonaa euroa vuonna 2009, 9 miljoonaa euroa vuonna 2010, 13 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja 9 miljoonaa euroa vuonna
24. Tilipäätöksissä taseiden loppusummat ovat olleet vuonna 2009: 88, 2010: 108, 2011: 356 ja 2012: 403 miljoonaa euroa. Taseiden loppusummat ja liikevaihto osoittavat, että kysymys on toimialallaan suuresta yrityksestä.
25. Yhtiön vakavaraisuutta osoittava yhtiön omavaraisuusaste on vuosikertomuksien perusteella ollut tyydyttävä vuosina 2009 ja 2010: 20,1 ja 23,2 prosenttia sekä heikko vuosina 2011 ja 2012; 13,6 ja 12,3 prosenttia. Näihin lukuihin ovat kuitenkin osittain vaikuttaneet jaetut konserniavustukset. Jos yhtiö ei olisi ollut antanut konserniavustuksia, tilinpäätöksien mukainen oma pääoma olisi ollut avustuksien verran suurempi ja myös omavaraisuusaste parempi. Omavaraisuusastetta osoittavat luvut eivät siten osoita, ettei yhtiö kykene selviytymään tuntuvastakin yhteisösakosta.
26. Tilinpäätöstietojen perusteella yhtiön toiminnan tulos on ollut selvästi voitollinen jokaisella tarkastellulla tilikaudella, ja jollei konserniavustuksia olisi annettu, se olisi ollut vielä parempi. Yhtiön toiminta on ollut vakaasti kannattavaa.
27. Korkein oikeus arvioi yhtiön taloudellisen aseman olevan kokonaisuudessaan sellainen, että sen taloudellinen kantokyky kestää tuntuvan yhteisösakon tuomitsemisen ja että yhteisösakko voidaan määrätä laiminlyönnin laadun ja laajuuden perusteella. Kohdassa 37 mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteisösakon määrä on 180 000 euroa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan X Oy:tä koskevilta osin. X Oy tuomitaan rikoslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin ja 6 §:n nojalla 180 000 euron yhteisösakkoon. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä (eri mieltä). Esittelijä Sari Ruokojärvi. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Pynnä: Olen eri mieltä niistä perusteista, miten yhteisösakon määrää arvioitaessa otetaan huomioon yhtiön taloudellinen asema ja erityisesti sen kuuluminen konserniin. Kohtien 38 - 47 asemasta lausun seuraavaa: Arvioinnin perusteista Yhteisösakon mittaamisperusteita sääntelevän rikoslain 9 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan yhteisösakon rahamäärää vahvistettaessa otetaan laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden ohella huomioon oikeushenkilön taloudellinen asema. Mainitun luvun 6 §:n 3 momentin mukaan taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos ja muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat. Katson, että säännöksessä mainittuja seikkoja on arvioitava kokonaisuutena siten, että arvioinnin kohteena on yhtiön todellinen taloudellinen asema. Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisösakko määrätään sille oikeushenkilölle, jonka toiminnassa on tehty rikos. Lain esitöiden mukaan konsernin osina olevia yhtiöitä käsiteltäisiin yleensä konsernista erillään (HE 95/1993 vp s. 44). Katson, että yhteisösakon rahamäärää arvioitaessa lähtökohtana ovat siten myös konserniin kuuluvan yhtiön osalta kyseinen oikeushenkilö ja sen taloudelliseen asemaan vaikuttavat eri tekijät. Kyseinen rikoslain lähtökohta poikkeaa esimerkiksi kilpailuoikeudellisten seuraamusmaksujen osalta omaksutusta lähtökohdasta, jossa seuraamusmaksun enimmäismäärää määrättäessä otetaan huomioon se taloudellinen kokonaisuus, johon kilpailunrajoitukseen osallistuva elinkeinonharjoittaja tai näiden yhteenliittymä kuuluu. Arvioitaessa oikeushenkilön taloudelliseen asemaan vaikuttavia tekijöitä yhteisösakkoa mitattaessa tarkastelun ulkopuolelle ei kuitenkaan voida kokonaan jättää yhtiön asemaa osana konsernia silloin kun konserniin kuuluminen vaikuttaa rikoslain 9 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti oikeudenkäynnin kohteena olevan yhtiön taloudelliseen asemaan. Konsernin sisällä voidaan toteuttaa erilaisia konserniyhtiöiden välisiä sisäisiä järjestelyjä. Tytäryhtiön taloudelliseen asemaan voi vaikuttaa olosuhteista riippuen olennaisesti se, miten kyseisen yhtiön taserakenne, vakavaraisuus ja maksukyky ovat rakentuneet osana konsernia. Merkitystä voi olla myös sillä miten konsernin johto ja liiketoiminta on organisoitu. Koska konsernit rakentuvat eri tavoin, on yksittäistapauksessa arvioitava, miten erillisenä tytäryhtiön taloudellista asemaa on pidettävä ja miten sen kannattavuus, vakavaraisuus ja maksukyky ovat konsernissa rakentuneet. Erityisesti kokonaan omistettujen tytäryhtiöiden osalta konsernin sisäiset moninaiset riippuvuudet voivat johtaa siihen, että tytäryhtiön tosiasiallinen taloudellinen asema poikkeaa olennaisesti siitä, millaiseksi se puhtaasti tytäryhtiön vakavaraisuutta, tulosta ja maksukykyä kuvaavista kirjanpidollisista luvuista arvioituna esittäytyy. Arviointi tässä tapauksessa X Oy on Y Oyj:n täysin omistama tytäryhtiö. Vuoden 2012 tilinpäätöstietojen mukaan koko konsernin liikevaihdosta valtaosa syntyy X Oy:n liiketoiminnassa. Y Oyj:n vuosikertomuksen 2012 mukaan konsernin emoyhtiö vastaa konsernissa johtamisen, rahoituksen, talouden ja hallinnon tehtävistä. Tämä kuvastaa muun ohella X Oy:n tilinpäätöksistä ilmenevien vuosittain jaettujen asiassa merkityksellisten konserniavustusten kanssa sitä, että yhtiön tosiasiallinen taloudellinen asema on eri tavoilla sidoksissa sen emoyhtiöön. Edellä todetun ja Korkeimman oikeuden perusteluissa kohdissa 43 - 45 mainittujen lukujen perusteella katson, että X Oy:n taloudellinen asema on osana Y-konsernia vahvempi kuin arvioitaessa sitä pelkästään X Oy:n tilinpäätöksen osoittaman vakavaraisuuden ja maksukyvyn perusteella. Yhteisösakkoa kokonaisarvioinnissa korottava vaikutus ei kuitenkaan ole X Oy:n liikevaihdon osuus konsernissa huomioon ottaen huomattava. Arvioidessani näillä perusteilla laiminlyönnin laatua, laajuutta sekä X Oy:n taloudellista asemaa päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.