KKO/2014/30
2014 false KKO:2014:30 A oli vuokrannut asunnon B:ltä määräaikaisella vuokrasopimuksella. C ja D olivat antaneet yhteisvastuullisen omavelkaisen takauksen vuokrasopimuksen vuokrien maksamisesta ja muiden vuokraehtojen täyttämisestä. A:n laiminlyötyä vuokranmaksun usealta kuukaudelta A ja B tekivät sopimuksen vuokrasopimuksen purkamisesta. Tuon sopimuksen ehtojen mukaan A:n tuli maksaa kaikki erääntyneet ja maksamattomat vuokrat sekä kertakorvauksena määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta neljän kuukauden vuokraa vastaava 3 500 euroa. Kertakorvausta koskevaa ehtoa ei pidetty vuokralaisen kannalta kohtuuttomana. Takaajien ei katsottu olevan vastuussa erilliseen sopimukseen perustuvan kertakorvauksen maksamisesta. Vrt. KKO:1994:109 AHVL 6 § KSL 4 luku 1 § TakausL 4 § TakausL 8 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa B oli vuokranantajana vuokrannut määräaikaisella vuokrasopimuksella (16.8.2007 - 31.8.2010) asunnon A:lle 875 euron kuukausivuokralla. C ja D olivat vuokrasopimuksen allekirjoittamispäivänä 16.8.2007 sitoutuneet yhteisvastuulliseen omavelkaiseen takaukseen vuokrasopimuksen vuokrien maksamisesta ja vuokraehtojen täyttämisestä. B ja A olivat 10.6.2008 tehneet sopimuksen määräaikaisen vuokrasopimuksen purkamisesta. Sopimuksen mukaan A:n tuli maksaa kaikki maksamattomat vuokrat viivästyskorkoineen sekä kertakorvauksena 3 500 euroa määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta.
Kanne ja vastaus Satakunnan käräjäoikeudessa B vaati, että A, C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vuokrasaatavia yhteensä 4 799,46 euroa ja sopimuksen mukaisena kertakorvauksena 3 500 euroa.
Perusteinaan B esitti, että vuokrasopimukseen perustuvat saatavat olivat maksukehotuksista huolimatta jääneet maksamatta. B olisi saanut A:lta vuokraa vielä 23 476,28 euroa, jos B ei olisi joutunut purkamaan sopimusta ennenaikaisesti maksulaiminlyöntien johdosta. Sovittu kertakorvaus oli tästä vain alle 15 prosenttia. Sopimus oli A:lle edullinen. Takaajat olivat vastuussa myös kertakorvauksesta.
B oli saanut asuntoon heti uuden vuokralaisen, mutta uusi vuokrasopimus oli ollut määräaikainen vain ajalle 1.8.2008 - 31.7.2009. Tämän jälkeen B oli tehnyt määräaikaisen vuokrasopimuksen ajalle 1.12.2009 - 30.11.2010, joka oli purettu päättymään 31.3.2010. B oli saanut näiltä vuokralaisilta vain yhden kuukauden vuokran.
Vastaajat myönsivät kanteen oikeaksi siltä osin kuin se koski maksamattomia vuokria, mutta kiistivät kanteen 3 500 euron kertakorvauksen osalta.
Perusteinaan he esittivät, että B oli saanut asunnon heti vuokrattua, eikä hänelle ollut aiheutunut vahinkoa vuokrasopimuksen purkamisesta.
A:n ymmärtämättömyyttä oli käytetty hyväksi. Kertakorvausehto oli kohtuuton. A oli ymmärtänyt, että sopimalla 3 500 euron kertakorvauksesta hän vapautuisi myös maksamattomista vuokrista.
Takaajat eivät voineet olla vastuussa kertakorvauksesta, vaan vain maksamatta olevista vuokraeristä. He eivät olleet sitoutuneet B:n ja A:n 10.6.2008 allekirjoittamaan sopimukseen.
Käräjäoikeuden tuomio 6.9.2010 Käräjäoikeus totesi, että 10.6.2008 allekirjoitettu purkusopimus oli vuokrasopimuksesta erillinen sopimus. Takaajat eivät olleet olleet mukana siitä sopimassa, eivätkä he olleet sitoutuneet sen ehtoihin. Heidän aikaisemmin antamansa takaussitoumus ei siten koskenut purkusopimusta.
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että määräaikainen vuokrasopimus oli purettu A:n aloitteesta. Tilanteeseen ei soveltunut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 64 §:n säännös vuokranantajan mahdollisuudesta saada vahingonkorvausta vuokralaiselta, koska vuokranantaja ei ollut purkanut sopimusta vuokralaisen menettelyn johdosta. Sopimus oli purettu yhteisymmärryksessä ja vuokralaisen aloitteesta.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 65 §:n 3 momentin mukaan ehto, jonka mukaan vuokralainen oli velvollinen maksamaan vuokraa vuokrasopimuksen jälkeiseltä ajalta, oli mitätön. Kertakorvaus ei suoranaisesti kohdistunut vuokrasuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan, mutta siinä oli sen suuntaisia piirteitä.
Purkusopimuksessa mainitun 3 500 euron kertakorvauksen maksaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, koska asianosaiset olivat yhteisymmärryksessä purkaneet sopimuksen, korvaus oli suuri vastaten neljän kuukauden vuokraa, vuokralainen oli muuttanut pois ja vuokranantaja oli välittömästi vuokrannut huoneiston uudelle vuokralaiselle. Sillä ei ollut asiassa merkitystä, että uusi vuokrasopimus oli kestoltaan A:n vuokrasopimusta lyhyempi. Ei voitu ajatella, että kertakorvaus olisi korvausta vuokranantajan mahdollisista saamatta jääneistä vuokrista joskus tulevaisuudessa ajalta, jolloin vuokrasuhde oli jo kauan aikaa ollut purettu. Kertakorvausta koskeva ehto jätettiin ottamatta huomioon.
Käräjäoikeus velvoitti A:n ja takaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle maksamatta olleet vuokrasaatavat purkamista edeltävältä ajalta, mutta hylkäsi vaatimukset muilta osin.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikael Illman.
Vaasan hovioikeuden tuomio 28.5.2012 B valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hyväksymistä myös kertakorvauksen osalta.
Hovioikeus totesi, että vuokrasuhteen osapuolilla oli määräaikaisen vuokrasopimuksen purkamisen ohella mahdollista myös sopia vuokrasopimuksen päättymisestä. Tuolloin voitiin sopimusvapauden mukaisesti sopia niistä ehdoista, joilla sopimus päätetään jo ennen alun perin sovitun vuokrakauden päättymistä. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla ehtoja voitiin kuitenkin sovitella.
Sopimus vuokrasopimuksen päättymisestä oli 10.6.2008 tehty tilanteessa, jossa A oli laiminlyönyt usean kuukauden ajan sovitun vuokranmaksun ja jolloin vuokrakautta olisi ollut jäljellä vielä noin kaksi vuotta. Sovittua 3 500 euron korvausta ei ollut pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon alkuperäinen kolmen vuoden pituinen vuokrakausi ja sen mukainen vuokranmaksuvelvollisuus sekä A:n sopimusrikkomuksen olennaisuus. Sopimuksen kohtuuttomuutta oli arvioitava 10.6.2008 vallinneiden olosuhteiden perusteella.
Takaajien osalta hovioikeus lausui, että takauslain 8 §:n mukaan päävelan ehtojen muuttaminen takaajan vahingoksi ei sitonut takaajaa, ellei hän ollut antanut tähän suostumustaan. Oikeuskirjallisuudessa oli vakiintuneesti katsottu, että takaus ei raukea päävelkaan tehtävien määrällisten muutosten johdosta. Määrällinen muutos ei voinut kuitenkaan lisätä takaajan vastuuta siitä, mihin hän oli voinut olettaa sitoutuvansa.
A ei ollut maksanut helmi-kesäkuussa 2008 erääntyneitä vuokria sopimuksen mukaisesti. Purkusopimuksen tekohetkellä saatavien määrä oli 3 924,46 euroa. A ei ollut maksanut tämän jälkeen myöskään heinäkuun 2008 vuokraa. Maksulaiminlyönnit huomioon ottaen oli ilmeistä, että A ei olisi kyennyt maksamaan sovittuja vuokria jäljellä olevan vuokrakauden aikanakaan.
C:n ja D:n antama takaus oli koskenut vuokrien ja myös muiden vuokralaisen sopimusperusteisten velvoitteiden täyttämisestä. B:llä oli annetun omavelkaisen takauksen perusteella ollut oikeus luottaa siihen, että takaajat ovat vastanneet myös niiden vahinkojen korvaamisesta, jotka B:lle ovat syntyneet määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä vuokranmaksun laiminlyömisen johdosta.
B:n edellyttämä 3 500 euron korvaus on vastannut noin neljän kuukauden vuokraa. Ottaen huomioon A:n maksuvaikeudet vuonna 2008 oli päävelkaan tehty muutos ollut edullinen myös takaajille. Kyse ei ollut ollut uudesta velvoitteesta, jonka peruste olisi takaussitoumuksen kohteena olleeseen vuokrasopimukseen nähden niin itsenäinen, että sen voitaisiin katsoa syntyneen vasta sopimuksella 10.6.2008. Myös takaajien oli tullut ymmärtää vastaavansa vahinkojen korvaamisesta, jotka aiheutuivat vuokralaisen sopimusrikkomuksesta.
Kyse oli takaajienkin kannalta heidän vastuutaan rajoittavasta ehdosta, jota vastaava vastuun perustava ehto oli sisältynyt jo vuokrasopimukseen, jonka vakuudeksi he olivat takauksen antaneet.
Takaajien vastuuta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota yksin 10.6.2008 vallinneisiin olosuhteisiin, jolloin B:llä ei ollut näytetty olleen tietoa uudesta vuokralaisesta. Vuokrasopimuksen ennenaikainen päättyminen oli johtunut nimenomaan A:n sopimusrikkomuksesta ja tämän vuoksi kertakorvaus rinnastui takausta annettaessa silmällä pidettyjen velvoitteiden laiminlyönnin perusteella maksettavaksi tulevaan vahingonkorvaukseen, josta takaajat olivat olleet vastuussa.
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota velvoittaen A:n, D:n ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle myös 3 500 euron kertakorvauksen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mika Huovila (eri mieltä), Jukka Mäkelä ja Petteri Korhonen.
Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Huovila lausui, että takauslain 4 §:n 1 momentin mukaan takaus katsotaan annetuksi velan pääomasta, jollei muuta ole sovittu. Säännöksen esitöissä oli todettu, että takaaja ei ilman sopimusta ollut vastuussa suoraan lakiin perustuvista velvoitteista. Takaaja saattoi kuitenkin sitoutua vastuuseen myös sopimusrikkomukseen perustuvasta velasta, kuten sopimussakosta. Säännös ilmensi periaatetta, jonka mukaan takaajan vastuuta ei pitäisi tulkinnallisesti laajentaa siitä, mihin hän oli nimenomaisesti sitoutunut.
Tässä tapauksessa takauksen sanamuoto oli selvä - he vastasivat vuokrien maksamisesta ja muiden vuokraehtojen täyttämisestä. Vuokrasopimus ei sisältänyt vahingonkorvausta tai sopimussakkoa koskevaa ehtoa. Pelkkä viittaus sovellettavaan lakiin ei voinut johtaa siihen, että takaajat olisivat yksin sen perusteella vastuussa lakiin perustuvasta vahingonkorvausvastuusta. Kun takaajien ei voitu katsoa sitoutuneen lakiin perustuvaan korvausvastuuseen, sitä vähemmän heidän voitiin katsoa sitoutuneen erilliseen sopimukseen perustuvaan korvausvelkaan. Tätä kantaa puolsi myös se, että takaajien vastuu olisi purkusopimuksen tekohetkellä ainakin lyhyellä aikavälillä tosiasiassa merkittävästi lisääntynyt. Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen olisi hylännyt valituksen takaajien osalta.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle, D:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan he vaativat, että heidät vapautetaan kertakorvauksen maksuvelvollisuudesta.
B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. B on vuokranantajana tehnyt 16.8.2007 A:n kanssa asuinhuoneiston vuokraa koskevan määräaikaisen vuokrasopimuksen ajaksi 16.8.2007 - 31.8.2010. C ja D ovat samana päivänä antaneet yhteisvastuullisen omavelkaisen takauksen vuokrasopimuksen vuokrien maksamisesta sekä muiden vuokraehtojen täyttämisestä. B ja A ovat 10.6.2008 tehneet sopimuksen vuokrasopimuksen purkamisesta. Sopimuksen mukaan A:n tuli maksaa kaikki maksamattomat vuokrat sekä 3 500 euroa kertakorvauksena vuokrasopimuksen ennenaikaisesta purkamisesta. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko kertakorvausta koskeva ehto kohtuuton A:n kannalta sekä sitooko mainittu ehto takaajia.
Kertakorvausehdon kohtuullisuus 2. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (huoneenvuokralaki) 3 §:n mukaan lain säännöksistä voidaan sopimuksessa poiketa, jollei laissa toisin säädetä. Pääsääntönä on siten osapuolten sopimusvapaus, jota huoneenvuokralailla on ollut tarkoitus vahvistaa (HE 304/1994 vp s. 19 - 20).
Takaajien vastuu 5. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (takauslaki) 4 §:n mukaan takaus katsotaan annetuksi velan pääomasta, jollei ole sovittu, että takaus koskee myös korkoa tai muita liitännäiskustannuksia. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan nimenomaista kaikkien liitännäiskustannusten yksilöintiä ei edellytettäisi. Riittävää olisi, että takaus annetaan kaikkien päävelkasitoumuksen velvoitteiden täyttämisestä, jolloin takaajan velvoitteet määräytyvät päävelkasitoumuksen ehtojen mukaisesti (HE 189/1998 vp s. 34).
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
B:n C:tä ja D:ta vastaan ajama kanne hylätään 3 500 euron kertakorvausta koskevalta osalta ja heidät vapautetaan sitä koskevasta suoritusvelvollisuudesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Juha Häyhä, Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Juha Mäkelä.