KKO/2014/32 | Europaius

2014 false KKO:2014:32 Kun A:lla oli todettu vakava sairaus, X oli muuttanut hänen luokseen auttamaan häntä. A oli luovuttanut X:lle pankkikorttinsa, jolla X oli nostanut A:n tililtä noin neljän kuukauden aikana ennen A:n kuolemaa suuren määrän varoja. X tuomittiin hovioikeudessa rangaistukseen törkeästä kiskonnasta. Kysymys näytön arvioinnista ja erityisesti siitä, oliko X:lle voitu asettaa näyttötaakka siitä, mihin rahat oli käytetty. (Ään.) Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 13.2.2012 Syyttäjän ja A:n kuolinpesän osakkaiden B:n, C:n ja D:n syytteestä käräjäoikeus totesi, että A:ssa oli tammikuussa 2010 todettu maksasyöpä ja hän oli kuollut 17.7.

X oli ollut ainakin 20 vuoden ajan A:n hyvä ystävä. Hän oli ollut A:n tukena ja hoitanut A:ta ja hänen asioitaan. Maaliskuussa 2010 X oli muuttanut A:n asuntoon asumaan A:n kanssa ja hoitamaan A:ta ja A:n asioita pääsääntöisesti vuorokaudet ympäriinsä. Maaliskuusta 2010 lähtien X oli hoitanut A:n raha-asioita, maksanut laskuja automaatilla ja käynyt nostamassa rahaa automaatilta A:n pankkitililtä. A:n pankkitilien tiliotteilla oli näytetty, että A:n tililtä oli 1.1.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana nostettu yhteensä ainakin 72 470 euroa. Nostot 1.3.2010 ja 17.7.2010 väliseltä ajalta olivat olleet yhteensä 64 330 euroa. X oli myöntänyt suorittaneensa nostot maaliskuusta 2010 lähtien. Käräjäoikeus totesi, että X:llä varojen nostajana oli katsottava olevan todistustaakka siitä, mihin nostetut varat olivat menneet. X ei ollut pitänyt nostoista eikä rahojen käytöstä mitään kirjanpitoa. X oli selittänyt antaneensa nostetut varat A:lle, joka oli antanut suurimman osan varoista pojalleen B:lle ja B:n perheenjäsenille. Lisäksi X oli selittänyt, että osa nostetuista varoista oli mennyt ruokaan, lääkkeisiin, lääketarpeisiin, vaatteisiin, siivoukseen, kampaajalle, jalkahoitajalle ja kirjoihin. Käräjäoikeus totesi oikeudelle jätetyistä tiliotteista ilmenevän, että A:n tililtä oli säännöllisesti mennyt varoja kirjaostoksiin eikä kirjoja ollut maksettu käteisellä. Myös sairaala- ja hammaslääkärimaksuja oli maksettu suoraan tililtä. A:n hoito oli edellyttänyt hoitotarvikkeiden ja lääkkeiden hankkimista. Tiliotteista ei ilmennyt apteekkimaksuja. Oli ilmeistä, että lääketarvikkeet ja lääkkeet oli maksettu käteisellä. X oli selittänyt, että vaatteita oli A:lle hankittu tilaamalla. Tiliotteista ilmeni, että A:n tililtä oli vuonna 2010 ja vielä lähellä A:n kuolemaa maksettu postimyyntivaateliikkeen laskuja. A:n pojan B:n ja hänen lastensa C:n ja D:n kertomusten perusteella A oli ainakin maaliskuusta 2010 lähtien ollut pääasiassa vuodepotilas, joka oli jossain määrin jaksanut liikkua kodissaan rollaattorin avulla. A oli tullut tietämään sairautensa vakavuuden tammikuun puolessavälissä
Sairaus oli johtanut A:n kuolemaan noin puolessa vuodessa. Käräjäoikeus päätteli, ettei vakavasti sairaalla A:lla ollut ollut halua eikä tarvetta vaatehankintoihin enempää kuin, mitä laskuun ostaen oli hankittu. Asiassa oli selvinnyt, että B ja hänen lapsensa C ja D olivat aterioineet A:n luona ainakin viikonloppuisin. X:n laittamiin päivällisiin oli osallistunut muitakin henkilöitä. Tällaisia päivällisiä oli jatkettu siihen saakka, kunnes A oli 9.7.2010 siirtynyt hoitokotiin. Oli selvää, että A:lla oli ollut talousmenoja. C:n kertomuksesta oli ilmennyt, että A oli usein käynyt kampaajalla ja jalkahoitajalla. Asiassa oli selvitetty, että kampaajalla käynnit olivat jatkuneet loppuun saakka. X:n mukaan A oli käynyt kampaajalla kahdesti viikossa. X oli ollut 1.3.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana ainoa, joka oli nostanut käteisellä A:n tileiltä rahaa. Koska A:n menoista tältä ajalta ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä, käräjäoikeus arvioi menot, jotka oli maksettu käteisellä. Talousmenoiksi käräjäoikeus arvioi 3 200 euroa, jalkahoitokuluiksi 390 euroa, kampaajamenoiksi 700 euroa, apteekkiostoiksi 400 euroa ja siivousmenoiksi 800 euroa eli yhteensä 5 490 euroa. C ja D olivat kertoneet käyneensä isoäitinsä A:n luona viikoittain. A oli käyntikerroilla antanut C:lle ja D:lle rahaa muutamasta kympistä 100 euroon. C oli arvioinut saaneensa A:lta kuukaudessa noin 200 euroa. Lisäksi molemmat C ja D olivat kertoneet saaneensa isoäidiltään rahaa harrastuksiinsa muutamia satoja euroja 1.3.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana. C:n ja D:n saamiksi taskurahoiksi käräjäoikeus arvioi kummankin osalta 800 euroa. Lisäksi kumpikin oli saanut käräjäoikeuden arvion mukaan A:lta harrastuksiinsa 500 euroa. C ja D olivat siten saaneet A:lta yhteensä 2 600 euroa. A:n poika B oli kertonut, että X oli A:n kuoltua antanut hänelle rahaa 5 000 - 6 000 euroa. B:n puoliso oli kertonut, että summa oli ollut 7 000 euroa. Lisäksi B oli kertonut saaneensa A:lta rahaa 50 - 100 euroa viikon tai kahden viikon välein. B oli kertonut saaneensa A:lta rahaa lääkärissäkäynteihin ja lääkekustannuksiin, jotka olivat aiheutuneet hänen vuonna 2009 saamastaan aivovammasta. Saadun selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei B:llä alkuvuodesta 2010 ollut ollut merkittäviä sairaanhoitokuluja. Käräjäoikeus katsoi B:n saaneen 1.3.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana A:lta rahaa 7 000 ja 1 900 euroa. X oli kertonut saaneensa kevään ja kesän 2010 aikana A:lta ja A:n sisarelta F:ltä A:n tilin kautta, kummaltakin, 3 900 euroa eli yhteensä 7 800 euroa. Näytöksi siitä, että X:n A:n tileiltä nostamat varat olivat etupäässä menneet B:lle ja tämän perheelle, X oli vedonnut A:n sisaren F:n kirjalliseen valaehtoiseen todistukseen. Siinä F oli todistanut, että A oli ollut täysin tietoinen rahojensa käytöstä elämänsä loppuun asti ja että A oli antanut suuria summia kymmenien vuosien ajan B:lle ja tämän perheelle. Asiassa oli ilmennyt, että X ja asiassa kuultu todistaja X:n sisar E olivat ottaneet F:ltä todistuksen F:n ollessa vakavasti sairaana sairaalassa. Sairaalan henkilökunta ei ollut suostunut todistamaan kyseistä todistusta. Todistuksen F oli allekirjoittanut 28.10.
F:ta oli kuultu todistajana esitutkinnassa 4.11.2010 puhelimitse. Koska F oli kuollut, F:n esitutkintakertomus oli luettu oikeudessa. F ei ollut muistanut allekirjoittaneensa kyseistä todistusta, koska F:lla oli ollut sairauteen vahvat kipulääkkeet. Kuulustelussa F oli kertonut, että A oli maksanut B:n ja tämän perheenjäsenten laskuja, mutta F ei ollut tiennyt A:n suoranaisesti antaneen rahaa heille. F oli kertonut olleensa sisarensa A:n kanssa hyvin läheinen. Oikeudessa kuultu B:n puoliso G oli kertonut olleensa vähän ennen joulua vuonna 2010 tapaamassa F:ta tämän ollessa hoitokodissa. G oli tiedustellut, oliko F allekirjoittanut todistuksen. F oli kertonut, että X ja E olivat painostaneet hänet allekirjoitukseen. Käräjäoikeus totesi, että F:n allekirjoittama asiakirja oli ollut etukäteen laadittu. Koska todistus oli otettu sairaalassa vakavasti sairaalta henkilöltä, käräjäoikeus ei antanut todistukselle näyttöarvoa. Käräjäoikeus totesi, että A:n tililtä oli ainakin vuodesta 2007 lähtien ollut satunnaisia 400 euron ottoja siten, että jonain päivänä oli nostettu kolme kertaa 400 euroa tai jopa neljä kertaa 400 euroa. Tällaisia ottoja ei kuitenkaan ollut tapahtunut peräkkäisinä päivinä eikä muutoinkaan lyhyin välein. Tammikuusta, etenkin maaliskuusta 2010 lähtien nostoja oli ollut säännönmukaisesti neljä kertaa 400 euroa päivässä peräkkäisinä päivinä ja hyvin lähekkäisinä päivinä. Kun syytteessä esitetyistä rahasummista vähennettiin tammi - helmikuussa 2010 tapahtuneet nostot 8 140 euroa, nostot 1.3.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana, jolloin X oli nostot suorittanut, olivat olleet 64 330 euroa. Kun tästä vähennettiin A:n menot kyseiseltä ajalta 5 490 euroa, B:n saamat 11 500 euroa, C:n ja D:n saamat 2 600 euroa ja X:n saamat 7 800 euroa, selvittämättä jäi yhteensä 39 540 euron nostot. Ne X:n oli täytynyt ottaa itselleen. X oli ollut A:n hyvä ystävä, johon A:n perhe oli luottanut. A oli joutunut lähtemään kotoaan 9.7.2010 hoitokotiin. A:lla oli vakava sairaus, joka oli johtanut kuolemaan hoitokodissa viikon kuluessa sinne tulosta. A:lla oli ollut vahva lääkitys. A:n tilan oli täytynyt olla heikko. X:n muutto maaliskuussa 2010 asumaan A:n luokse oli osoitus siitä, ettei A pärjännyt yksin. X oli hoitanut paitsi A:ta myös A:n asioita ja muun muassa A:n raha-asiat. A oli ollut riippuvainen X:stä. X oli saanut kevään/kesän aikana 2010 A:n asioiden hoidosta korvaukseksi katsottavia varoja 7 800 euroa. A:n henkilökohtaiset tulot olivat tuohonkin aikaan olleet 1 000 euroa kuukaudessa. Saatu korvaus oli ollut X:n palkkaan verraten kaksinkertainen. Asuessaan A:n luona X:n oli täytynyt saada A:lta myös ylöspito, koska mitään sellaista, että X olisi maksanut A:lle jotakin, ei ollut esitetty. Tämän lisäksi X oli käyttämällä hyväksi A:n riippuvaista asemaa edustanut itselleen tai toiselle 39 540 euron taloudellisen edun, joka oli ollut selvästi epäsuhteessa X:n asianhoitajan tehtäviin. X oli kiskonnassa tavoitellut huomattavaa hyötyä ja tekoa oli muutoinkin kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Käräjäoikeus tuomitsi X:n 8.3.2010 - 17.7.2010 tehdystä törkeästä kiskonnasta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus totesi, että X oli aiheuttanut menettelyllään A:n kuolinpesälle 40 240 euron vahingon. Käräjäoikeus velvoitti X:n maksamaan A:n kuolinpesälle 39 540 euroa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mirja-Leena Mäkinen ja lautamiehet. Turun hovioikeuden tuomio 20.12.2012 X valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä ja hänen vapauttamistaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. A:n kuolinpesä teki vastavalituksen. Hovioikeus totesi, ettei sen vastaanottama näyttö antanut aihetta arvioida asiaa näytön osalta eikä oikeudellisesti toisin kuin käräjäoikeus oli arvioinut. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perusteluineen muutoin, mutta totesi, että B oli 1.3.2010 ja 17.7.2010 välisenä aikana saanut A:lta 8 900 euroa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän 11 500 euron asemesta ja että X oli aiheuttanut A:n kuolinpesälle 39 540 euron vahingon käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän 40 240 euron vahingon asemesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saara Laapas, Sirpa Saarnilehto ja Kaarina Syysvirta. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. X vaati muutoksenhakemuksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, syyte hylätään ja hänet vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Syyttäjä sekä A:n kuolinpesän osakkaat C ja D vastasivat muutoksenhakemukseen. B:n edunvalvoja ilmoitti, ettei vastausta anneta. B on kuollut 25.10.
Hänen kuolinpesänsä osakkaita ovat C, D ja G. Suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta
X on tuntenut vuonna 1925 syntyneen ja 17.7.2010 kuolleen A:n 1980-luvulta lähtien ja ystävystynyt tämän kanssa. A:lla oli tammikuussa 2010 todettu vakava sairaus. X on sen jälkeen maaliskuussa muuttanut A:n luokse asumaan.
X on vuoden 2010 maaliskuun alun ja heinäkuun 17 päivän välisenä aikana nostanut A:n pankkikortilla automaatista tämän tileiltä rahaa kaikkiaan 64 330 euroa. Nostot on tehty 400 euron erissä niin, että samana päivänä on voitu tehdä useita nostoja.
X on selittänyt tehneensä nostot A:n pyynnöstä ja antaneensa rahat aina nostojen jälkeen A:lle lukuun ottamatta 7 800 euroa, jotka A ja tämän sisar F olivat antaneet X:lle palkkioksi A:n hoitamisesta. Samalla A oli saanut X:n automaatista nostoista ottaman kuitin, josta ilmeni myös tilin saldo noston jälkeen. Kysymyksenasettelu
Alemmat oikeudet ovat katsoneet selvitetyksi, että X oli ottanut nostamistaan rahoista itselleen tunnustamansa 7 800 euron lisäksi 39 540 euroa ja että A oli ollut riippuvainen X:stä, koska A ei enää kyennyt asumaan yksin. X oli käyttämällä hyväksi A:n riippuvaista asemaa edustanut itselleen sanottuja varoja vastaavan taloudellisen edun, joka oli selvästi epäsuhteessa niihin tehtäviin, joita X oli A:n puolesta suorittanut. Kun kiskonnassa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja tekoa oli muutoinkin kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, X on tuomittu rangaistukseen törkeästä kiskonnasta.
Syyttäjä ja asianomistajat ovat Korkeimmassa oikeudessa vaatineet toissijaisesti, että X tuomitaan rangaistukseen törkeästä kavalluksesta, koska hän oli joka tapauksessa anastanut sanotut nostamansa varat itselleen.
X:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko X syyllistynyt hänen syykseen luettuun törkeään kiskontaan ja toissijaisesti siitä, onko hän anastanut varat itselleen. Sovellettavat säännökset
Rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan kiskonnasta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Luvun 7 §:n mukaan, jos kiskonnassa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiskonnasta.
Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kavalluksesta tuomitaan se, joka anastaa hallussaan olevia varoja. Pykälän 3 momentin mukaan kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja tai muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana. Sanotun luvun 5 §:n mukaan, jos kohteena on suuri määrä varoja ja kavallus myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta. Onko X käyttänyt hyväksi A:n hänestä riippuvaista asemaa?
Syyttäjä on katsonut, että A oli sairautensa aikana riippuvainen X:n avusta, koska hän halusi asua kotona eikä olisi siihen sairautensa vuoksi kyennyt ilman X:n apua. Tältä osin on keskeistä arvioida A:n toimintakykyä hänen sairautensa aikana. Selvitys A:n toimintakyvystä
X on kertonut, että A oli pyytänyt häntä asumaan kanssaan ja hoitamaan hänen asioitaan. A ei ollut vuodepotilas. Hän liikkui asunnossaan omatoimisesti, mutta ei mennyt ulos ilman saattajaa. Hänen sairautensa ei vaikuttanut ymmärryskykyyn, paitsi hänen muutamana viimeisenä elinpäivänään.
C on kertonut, että hänen isoäitinsä A ei halunnut mennä vanhainkotiin. A:n henkinen terveys oli sairauden toteamisen jälkeen ollut pääosin hyvä, joskin se oli vaihdellut. C:n sisaren D:n ja näiden äidin G:n kertoman mukaan A:n kunto heikkeni sairauden toteamisen jälkeen. G:n mukaan hänen henkisessä kunnossaan ei kuitenkaan tapahtunut romahdusta.
Todistajina kuultujen ja A:n kanssa sairauden toteamisen jälkeen tekemisissä olleiden lääkäri H:n, X:n ja G:n sisaren E:n sekä A:n asunnon siivousta hoitaneen J:n ja jalka- ja käsihoitoa antaneen K:n mukaan A oli ollut terävä ja henkisesti kunnossa loppuun asti. H on kertonut, että A oli vuoden 2010 aikana käynyt useita kertoja hänen vastaanotollaan. H:n mukaan A ei halunnut palvelutaloon. Todistajien mukaan palveluja käytettyään A oli aina maksanut ne käteisellä. Korkeimman oikeuden arviointi
Asianomistajien ja todistajien kertomuksista on pääteltävissä, että A:n fyysinen kunto oli keväällä 2010 heikentynyt. Hänen lääkityksensä käsitti muun muassa morfiiniannoksen joitakin kertoja päivässä. Esitetyn selvityksen perusteella ei sairaus eikä sen vaatima lääkitys olleet kuitenkaan vaikuttaneet hänen henkiseen terveyteensä ja toimintakykyynsä niin, että ne olisivat aivan viimeisiä päiviä lukuun ottamatta olennaisesti alentuneet.
Asiassa on näytetty, että A on sairaudestaan huolimatta halunnut asua kotona ja että hän on tällöin tarvinnut jossain määrin apua. A on kuitenkin ollut niin toimintakykyinen, että hän on kyennyt päättämään itsenäisesti siitä, miten hän elämisensä järjestää. Hänellä on ollut varallisuutta, joten hän olisi voinut saada tarvitsemaansa apua muutoinkin kuin X:ltä. Lisäksi ainakin hänen poikansa B sekä tämän lapset C ja D ovat pitäneet häneen tiivistä yhteyttä. Korkein oikeus katsoo, ettei esitetty selvitys osoita, että A olisi ollut siinä määrin riippuvainen X:n avusta, että X tämän riippuvuuden perusteella olisi voinut hankkia itselleen perusteetonta etua. Onko X ottanut itselleen nostamansa varat?
Alemmat oikeudet ovat arvioineet A:n talousmenoiksi kysymyksessä olevalta ajalta 3 200 euroa, jalkahoitokuluihin menneen 390 euroa, kampaajalle 700 euroa, apteekkiostoksiin 400 euroa ja siivousmenoihin 800 euroa eli hänen elantomenonsa on arvioitu yhteensä 5 490 euroksi. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita pitää näitä menoja arvioitua suurempina.
X on selittänyt, että hän oli nostanut rahat aina A:n toimeksiannosta. Vietyään rahat kuitteineen A:lle tämä oli ne aina tarkistanut. Lisäksi A oli tutustunut tiliotteeseen sen saavuttua ja pannut tiliotteen siniseen kansioon. Kolmen viimeisen päivän nostot X oli pannut kirjekuoreen kunakin päivänä. Kirjekuorissa olleet yhteensä 9 600 euroa hän oli sovitun mukaisesti luovuttanut B:lle A:n kuoleman jälkeen.
X:n mukaan A oli antanut hänen nostamansa elantokulujen jälkeen jääneet rahat lähinnä pojalleen B:lle, mutta myös tämän lapsille C:lle ja D:lle. Tarkoitus oli, että B saa rahaa ennen A:n kuolemaa, koska sen jälkeen omaisuus meni testamentin mukaan C:lle ja D:lle. F ei voinut lähettää rahaa suoraan B:lle, koska tällä oli velkoja.
Alemmat oikeudet ovat katsoneet selvitetyksi, että B olisi saanut rahoista 8 900 euroa sekä C ja D kummatkin 1 300 euroa. Näyttötaakasta nostettujen varojen osalta
Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että X:llä on varojen nostajana katsottava olevan näyttötaakka siitä, mihin nostetut varat ovat menneet. Kun otettiin huomioon A:n arvioidut menot puheena olevalta ajalta sekä ne rahamäärät, jotka A:n oli katsottu antaneen sukulaisilleen, alemmat oikeudet ovat katsoneet, että selvittämättä olevat 39 540 euron nostot X:n on täytynyt ottaa itselleen.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu. Vastaajalla ei ole velvollisuutta myötävaikuttaa syyllisyytensä selvittämiseen. Syyttäjän ja asianomistajatahon on siten näytettävä, että vastaaja on menetellyt syytteessä väitetyin tavoin.
Korkein oikeus toteaa, että X ei ole ollut A:han työsuhteessa eikä hänen edunvalvojansa. A:n ei ole myöskään selvitetty luovuttaneen pankkikorttiaan X:lle muussa tarkoituksessa kuin rahojen nostamiseen ja noutamiseen A:n tarpeita varten. Rahojen nostoa koskevan toimeksiannon ei ole sen vuoksi näytetty edellyttäneen X:ltä muuta tilitysvelvollisuutta kuin nostettujen rahojen luovuttamisen A:lle. X:lle ei siten hänen asemansa tai toimeksiannon sisällön perusteella ole syntynyt sellaista velvollisuutta, jonka perusteella hänellä olisi ollut velvollisuus tehdä muunlainen tilitys A:n varojen käytöstä.
Näin ollen X:lle ei alempien oikeuksien toteamin tavoin voida asettaa näyttötaakkaa siitä, mihin hänen nostamansa A:n varat on käytetty. Selvitys A:n rahojen käytöstä
Varat on nostettu A:n tileiltä. Ne ovat kuitenkin peräisin suurelta osin hänen sisareltaan F:ltä, joka on siirtänyt A:lle varojaan 1.3 - 31.7.2010 välisenä ajanjaksona ainakin 49 500 euroa. F on kuollut 31.12.
Asiassa todisteeksi otetussa esitutkintakertomuksessaan hän on kertonut lähettäneensä rahaa käytettäväksi A:n elämiseen ja hoitamiseen.
F on lisäksi 28.10.2010 allekirjoittanut X:n ja tämän sisaren E:n laatiman todistuksen, jonka mukaan F tiesi, että A oli antanut kymmenien vuosien ajan B:lle ja hänen perheelleen suuria summia, joista osa oli tullut F:ltä. Todistuksen mukaan, kun B:n ja G:n tilit olivat olleet suljettuina keväällä 2010, F oli myös lähettänyt heille A:n kautta rahaa. Esitutkintakertomuksessa F on kuitenkin kertonut, ettei tieto siitä, että A olisi antanut suuria summia rahaa kymmenien vuosien ajan B:lle ja tämän perheelle pitänyt paikkansa. Sen sijaan A oli kyllä maksanut B:n ja tämän perheenjäsenten laskuja. Korkein oikeus toteaa, että vaikka sanotulle todistukselle ei alempien oikeuksien toteamin tavoin ja perustein sinänsä voida antaa näyttöarvoa, ne tiedot, jotka F on esitutkintakertomuksessaan vahvistanut oikeaksi, ovat kuitenkin merkityksellisiä.
Korkeimmassa oikeudessa kuullut C ja D ovat kertoneet, että he olivat käydessään isoäitinsä A:n luona saaneet joskus A:lta vähän käyttörahaa. Kumpikaan ei tiennyt, että heidän isänsä B olisi saanut suuria käteissummia A:lta. A oli kuitenkin maksanut joitain B:n laskuja. D on kertonut saaneensa F:ltä rahaa tilille, jonka sai käyttöönsä 18-vuotiaana. Tuolloin tilillä oli rahaa noin 19 000 euroa.
B:n puoliso G on kertonut, ettei hän ole nähnyt, että A olisi antanut B:lle rahaa. A oli kyllä auttanut ja maksanut B:n laskuja. Myös lääkärinkuluihin B oli saattanut saada rahaa A:lta. Muutoin G oli maksanut B:n kuluja, koska tämän tulona oli vain pieni eläke. Perhe oli elänyt D:n säästörahoilla, kun B:n ja G:n tilit olivat viranomaisten toimesta olleet suljettuina keväällä
Korkeimmassa oikeudessa kuunnellun B:n kuulemisesta käräjäoikeudessa tehdyn nauhoitteen mukaan B on kertonut saaneensa äidiltään A:lta rahaa 50 - 100 euroa kerralla. Hän on arvellut, että kaikki A:n tililtä nostetut varat ovat voineet kulua A:n elämiseen ja hänen antamiinsa avustuksiin. Hovioikeudessa tehdyn nauhoitteen mukaan B on kertonut saaneensa A:lta 50 - 100 euroa silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan isompaa erää kerralla. Hän ei nyt tiennyt, mihin A:n tililtä nostetut rahat olivat menneet.
Todistajana kuultu lääkäri H on kertonut, että hänelle oli A:n kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tullut mielikuva, että A oli elättänyt B:n perheen. Asuttuaan 1980-luvulla samalla asuntoalueella B:n perheen kanssa H oli todennut, että perheellä oli hyvätuloisten elintaso. Myös B oli antanut ymmärtää, että A oli avustanut perhettä. Lisäksi lasten kautta oli tullut tämä käsitys.
Todistajana kuultu X:n ja G:n sisar E on kertonut, että A oli viimeisinä aikoinaan kertonut antaneensa B:lle rahaa koko ajan. E:n mukaan B käytti rahaa huolettomasti. Hän osti veneitä ja autoja mielensä mukaan. Perheellä oli iso kahdeksan huoneen omakotitalo.
Todistajana kuultu asianajaja L on kertonut laatineensa F:n testamentin, joka allekirjoitettiin 19.11.
Siihen oli tehty vielä lisäykset
ja 30.11.
Testamenttia tehtäessä F oli ollut Eiran sairaalan lääkärin antaman todistuksenkin mukaan oikeustoimikelpoinen. L oli saanut sen käsityksen, että F oli tukenut pitkään B:tä ja tämän lapsia. F:ltä oli jäänyt tili, johon B:llä oli pankkikortti. F:n tekemässä edunvalvontavaltakirjassa oli myös määräys, että B:lle maksetaan kuukaudessa 1 500 euroa sekä D:lle 1 000 euroa ja C:lle 300 euroa.
F on esitutkintakertomuksessaan kertonut, että X oli hoitanut A:ta vuosien ajan. A ei ollut koskaan maininnut, että hän epäilisi X:n käyttävän väärin hänen rahojaan. F uskoi, että A olisi kyllä havainnut, jos X olisi ottanut itselleen rahaa A:n tililtä. Korkeimman oikeuden arviointi
B ja hänen lapsensa C ja D ovat oikeudenkäynnissä kertoneet, etteivät he ole saaneet A:lta syytteessä olevana aikana sellaisia määriä käteistä rahaa, joita X on nostanut A:n tililtä. B:n kertomus käräjäoikeudessa on kuitenkin tältä osin ollut jossain määrin ristiriitainen. Hänen osaltaan on vielä otettava huomioon, että hän oli vuonna 2009 joutunut onnettomuuteen, josta hänen saamansa vammat G:n mukaan vaikuttivat hänen muistiinsa.
Edellä todetuin tavoin suurin osa rahoista on tullut F:ltä. Tämä ei ole esitutkintakertomuksessaan kertonut tarkoittaneensa rahoja muuhun kuin A:n elämiseen ja hoitamiseen. Huomioon ottaen sen, että A:lla jo itsellään oli varallisuutta, F on siirtänyt A:lle rahaa niin runsaasti, ettei ole uskottavaa, että se olisi tarkoitettu pelkästään mainittuihin tarkoituksiin. F on myös A:n kuoleman jälkeen avannut tilin, jolta B voi nostaa rahaa. Hän on myös edunvalvontavaltakirjassaan määrännyt B:lle tehtävästä säännöllisestä suorituksesta. Tästä voidaan päätellä, että hän aikaisemmilla rahojen siirroilla on tarkoittanut osaltaan turvata myös B:n toimeentuloa. F:n esitutkintakertomuksesta ilmenee, että hän on ollut tietoinen B:n ja G:n tilien sulkemisesta.
Asiassa on selvitetty, että A oli aikaisemmin avustanut B:tä ja hänen perhettään tuntuvasti maksamalla muun muassa perheen laskuja. Korkein oikeus pitää uskottavana, että hän myös keväällä 2010 on jatkanut tätä menettelyä, koska B:n ja G:n tilit ovat silloin olleet edellä mainituin tavoin suljettuina. Tähän viittaa myös se, että B oli todistelun perusteella käyttänyt rahaa runsaasti ja ylläpitänyt korkeaa elintasoa, vaikka hänen tuloinaan olivat olleet vain 900 euron kuukausittainen eläke.
Edellä todetuin tavoin A on henkisen terveydentilansa osalta ollut lähes kuolemaansa saakka täysin toimintakykyinen. Hän on saanut tilejään koskevan tiliotteen kuukausittain. Toimintakykynsä puitteissa hän on kyennyt niihin perehtymään. Se, mitä todistelussa on A:n luonteesta tullut esille, ei puolla sitä, että hän olisi suhtautunut taloudellisten asioidensa hoitamiseen välinpitämättömästi. Ei ole siten perusteita epäillä, etteikö hän olisi myös perehtynyt tiliotteisiin. Näin ollen hän on niistä joka tapauksessa voinut havaita tehdyt nostot. A ei ole F:lle eikä kenellekään muullekaan läheiselleen maininnut epäilevänsä, että hänen rahojensa käytössä olisi epäselvyyksiä.
X:n tileiltä nostama rahamäärä on varsin huomattava niihin tarpeisiin nähden, mitä A:n elinkustannuksista ja hoidosta on näytetty aiheutuneen. Asiassa kuullut B ja hänen perheensä jäsenet ovat kertoneet, etteivät he ole saaneet A:lta nostettuja määriä vastaavia varoja. Nämä seikat viittaavat siihen, että varat olisivat jääneet suurelta osin X:lle.
Toisaalta B:n kertomus oikeudessa on ollut epävarma. A:n on näytetty aikaisemmin tukeneen häntä ja hänen perhettään tuntuvasti. Edellä todetuin tavoin on pääteltävissä, että F on tarkoittanut varojaan käytettävän myös B:n ja hänen perheensä hyväksi. B:n ja G:n tilit ovat olleet keväällä 2010 suljettuina. Näissä olosuhteissa on mahdollista, että A on antanut ne varat, joita ei ole käytetty hänen elatukseensa ja hoitoonsa, pojalleen B:lle ja hänen perheelleen. Nämä seikat taas tukevat X:n kertomusta rahojen käytöstä. Syytettä vastaan puhuu myös se seikka, että A:n henkisen tilan ja toimintakyvyn on näytetty olleen sellainen, että hän on kyennyt päättämään rahojensa käytöstä ja seuraamaan sitä.
Asiassa on sekä syytettä puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja siltä osin kuin syytteessä on väitetty X:n ottaneen nostamansa 39 540 euron määräiset varat itselleen. Arvioituaan näyttöä tältä osin edellä kerrotun perusteella kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo asiassa olevan siinä määrin syytettä vastaan puhuvia seikkoja, että X:n syyllisyydestä tältä osin jää järkevä epäily. Ovatko X:n ottamat varat epäsuhteessa hänen suorittamiinsa tehtäviin?
X:lle jääneiden 7 800 euron osalta on vielä arvioitava, onko varojen määrä ollut epäsuhteessa hänen suorittamiinsa tehtäviin.
X on nostanut myös 7 800 euron palkkionsa A:n tililtä. Hänen mukaansa puolet siitä on tullut kuitenkin F:ltä. X on kertonut, että 3 900 euron summaan kummaltakin oli päädytty, koska sen summan voi luovuttaa lahjaverosta vapaana.
F:n allekirjoittamassa, edellä kohdassa 24 selostetussa todistuksessa on mainittu, että F oli antanut X:lle kysymyksessä olevat varat. Tämän tiedon hän on vahvistanut pitävän paikkansa esitutkintakertomuksessaan.
Asiassa on riidatonta, että F oli jo vuonna 2008 antanut X:lle auton vaihtoa varten 19 000 euroa. Tähän nähden ja huomioon ottaen X:n kertoman palkkion määrän määräytymisperusteen, kysymys on voinut olla joiltain osin myös lahjanluontoisesta suorituksesta.
X on asunut A:n luona ja hoitanut hänen asioitaan runsaat neljä kuukautta. Vaikka X:n tehtäviä ja niiden vaatimaa aikaa ei ole tarkemmin selvitetty, suoritusta palkkiona arvioiden sitä ei voida pitää määrältään selvästi kohtuuttomana. Korkeimman oikeuden johtopäätökset
Edellä todetuin tavoin on jäänyt näyttämättä, että X olisi ottanut itselleen nostamistaan rahoista 39 540 euroa. Näin ollen hänen ei ole näytetty kiskoneen tai kavaltaneen näitä rahoja. Kumpikin syyte on siten tältä osin hylättävä.
Palkkiokseen nostamiensa 7 800 euron osalta X:n ei ole näytetty käyttäneen hyväksi A:n hänestä riippuvaa asemaa eikä summan ole näytetty olevan myöskään epäsuhteessa hänen suorittamiinsa tehtäviin. Näin ollen hänen ei myöskään ole näytetty syyllistyneen kiskontaan itselleen ottamien 7 800 euron osalta. Siten syyte törkeästä kiskonnasta myös tältä osin on hylättävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte ja A:n kuolinpesän osakkaiden vahingonkorvausvaatimus hylätään. X vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta sekä velvollisuudesta maksaa A:n kuolinpesälle vahingonkorvausta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Pekka Koponen (eri mieltä). Esittelijä Matti Sepponen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Koponen: Olen eri mieltä ratkaisun kohdista 4, 9 - 14, 39 - 43 ja 45 niiltä osin, mitä niissä on lausuttu 7 800 euron suuruisten nostojen syyksilukemisesta alemmissa tuomioistuimissa sekä tähän summaan liittyvän oikeudellisen arvioinnin tarpeellisuudesta asiassa. Edellä mainituilta osin katson, ettei muutoksenhaun kohteena olevassa hovioikeuden tuomiossa, jossa on hyväksytty käräjäoikeuden tuomio perusteluineen, ole luettu X:n syyksi kavallusta myös sanotun 7 800 euron osalta, vaan ainoastaan 39 540 euron osalta. Asiassa ei siten tule lainkaan Korkeimman oikeuden harkittavaksi, onko X syyllistynyt törkeään kavallukseen tai törkeään kiskontaan 7 800 euron osalta. Sekä kavalluksen että kiskonnan tunnusmerkistö edellyttää, että rikoksen kohteena olevat varat ovat jääneet tai siirtyneet tekijän varallisuuspiiriin. Kun tätä ei ole asiassa näytetty 39 540 euron osalta eikä X:n riidattomasti saamista 7 800 eurosta ole kysymys, ei ole tarvetta lausua niistä tunnusmerkistötekijöistä, onko X käyttänyt hyväkseen A:n hänestä riippuvaista asemaa tai onko X:n itselleen edustama taloudellinen etu ollut selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Tätä näkemystä perustelen seuraavasti: Syyte on asiassa koskenut alun perin 72 470 euron suuruisia rahavaroja sekä törkeän kavalluksen että törkeän kiskonnan teonkuvauksessa. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut X:n myöntäneen saaneensa A:lta ja tämän sisarelta F:ltä 3 900 euroa kummaltakin eli yhteensä 7 800 euroa. Käräjäoikeus on vähentänyt syytteen teonkuvauksen mukaisesta summasta perusteluissa ilmoittamansa tietyt erät, joihin kuuluu myös sanottu 7 800 euroa. Käräjäoikeus on todennut selvittämättä jäävän yhteensä 39 540 euron nostot, ja että X:n on täytynyt ottaa ne itselleen. Käräjäoikeus on edelleen todennut A:n olleen riippuvainen X:stä. Käräjäoikeus on todennut X:n saaneen A:n asioiden hoidosta korvaukseksi 7 800 euroa ja X:n henkilökohtaisten tulojen olleen tuolloin noin 1 000 euroa kuukaudessa. Saatu korvaus oli X:n palkkaan verrattuna kaksinkertainen ja X:n oli täytynyt saada A:lta myös ylöspito. Tämän jälkeen käräjäoikeus lausuu tuomiossa seuraavasti: "Tämän lisäksi X on käyttämällä hyväksi A:n riippuvaista asemaa edustanut itselleen tai toiselle 39 540 euron taloudellisen edun, joka on ollut selvästi epäsuhteessa X:n asianhoitajan tehtäviin." Käräjäoikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen määrä on myös 39 540 euroa ja hovioikeus on täsmentänyt, että teon kuolinpesälle aiheuttaman vahingon määrä on sama summa. Käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat epäselvät ja osin ristiriitaiset. Edellä siteeratun lauseen alun sanamuoto "tämän lisäksi" näyttäisi viittaavan siihen, että edellä on jo luettu syyksi jotakin. Edellisessä kappaleessa on myös kerrottu, että X:n saama 7 800 euron korvaus oli noin kaksinkertainen hänen tehtävästään saamaansa palkkaan. Tämä toteamus ei kuitenkaan pääty minkäänlaiseen johtopäätökseen tämän 7 800 euron summan oikeudellisesta arvioinnista. Lisäksi myös vahingonkorvauksen määrä on ollut 39 540 euroa. Rikosasian tuomiossa rikoksen lukeminen vastaajan syyksi on tehtävä selvästi ja varsinainen syyksilukeminen on pystyttävä tuomiossa erottamaan syyksilukemisen perusteluista (ks. myös esimerkiksi KKO 2013:98). Tässä asiassa käräjäoikeuden tuomion perusteluihin 7 800 euron osalta ei sisälly nimenomaista lausumaa siitä, että X olisi tuon summan osalta tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla edustanut itselleen selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen olevan taloudellisen edun. Syyksilukeminen jää näin ollen niin epäselväksi, ettei 7 800 euron summan voida vastaajan vahingoksi katsoa sisältyvän alemmissa oikeuksissa X:n syyksi luettuun rikokseen.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.