KKO/2014/43

2014 false KKO:2014:43 A oli jo aiemmin menettänyt ajo-oikeutensa ja ollut törkeään rattijuopumukseen syyllistyessään lisäksi tuomioistuimen määräämässä ajokiellossa. Koska A:lla kuitenkin oli voimassa oleva ajokortti, hän oli ajokorttilain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu ajo-oikeuden haltija. Sen vuoksi poliisimies oli voinut ajokorttilain 70 §:n nojalla määrätä hänet väliaikaiseen ajokieltoon, joka tuli ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla ottaa vähennyksenä huomioon määrättäessä ajokiellon kestosta tuomioistuimessa. Ajokorttilaki 3 § 1 kohta Ajokorttilaki 66 § Ajokorttilaki 70 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 31.1.2013 Käräjäoikeus luki A:n syyksi 9.7.2012 tehdyt törkeän rattijuopumuksen ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta sekä 20.7.2012 tehdyt samannimiset rikokset. Käräjäoikeus tuomitsi A:n näistä rikoksista viideksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi käräjäoikeus määräsi hänet ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.12.

1. Käräjäoikeus otti ajokiellon kestosta määrätessään huomioon sen, että A oli ollut hänen syykseen luettujen tekojen takia väliaikaisessa ajokiellossa. Käräjäoikeus totesi, että A oli ollut ajo-oikeuden haltija. Hänen edellinen ajokieltonsa oli päättynyt 16.7.2012, jolloin hänellä olisi ollut oikeus saada ajokorttinsa takaisin. Asian on ratkaissut käräjätuomari Hasse Häkki. Vaasan hovioikeuden tuomio 24.5.2013 Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon pidentämistä vähintään vuodeksi käräjäoikeuden tuomion julistamispäivästä lukien. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen, mutta totesi lisäksi, että ajokielto ei ollut rangaistus vaan seuraamus, jolla pyrittiin estämään kuljettajan osallistuminen liikenteeseen. Ajokiellon pituus tuli määrätä tapauskohtaisesti ja oikeasuhtaisesti, minkä vuoksi ajokorttilain 66 §:n 5 momenttia oli perusteltua tulkita niin, että väliaikainen ajokielto oli otettava vähennyksenä huomioon, vaikka kuljettaja olisi poliisin määräämään väliaikaisen ajokiellon aikana ollut myös muusta syystä ilman ajo-oikeutta. Koska A oli ollut ajo-oikeuden haltija vaikkakin ilman ajo-oikeutta, hänet oli voitu määrätä väliaikaiseen ajokieltoon. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Pirjo Latvala ja Tuula Keltikangas. Esittelijä Samuli Nyblom. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle määrätty ajokielto pidennetään vähintään vuodeksi. Vastauksessaan A vaati, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu
2. Käräjäoikeus on lainvoimaisesti lukenut A:n syyksi
3. ja 20.7.2012 tehdyt törkeät rattijuopumukset.
4. Poliisimies oli määrännyt A:n väliaikaiseen ajokieltoon molempien törkeiden rattijuopumusten perusteella.
5. Asiassa on selvitetty, että A oli menettänyt ajo-oikeutensa 8.4.
6. Lisäksi hän on ollut 14.3.2011 ja 16.7.2012 välisen ajan käräjäoikeuden määräämässä ajokiellossa.
7. Käräjäoikeus, jonka ratkaisun lopputulosta hovioikeus ei ole muuttanut, on tuomiossaan 31.1.2013 määrännyt A:n edellä mainituista rikoksista 31.12.2013 päättyvään ajokieltoon. Käräjäoikeus on ottanut ajokiellon kestosta määrätessään ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla vähennyksenä huomioon ajan, jonka A oli ollut
8. ja 20.7.2012 määrättyjen väliaikaisten ajokieltojen vuoksi ilman ajo-oikeutta.
9. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle määrätyt väliaikaiset ajokiellot voitu ottaa ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaisesti vähennyksinä huomioon, kun A:lla ei ollut niiden kuluessa ollut muutoinkaan ajo-oikeutta. Sovellettavat säännökset
10. Ajokorttilain 64 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeuden on määrättävä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen.
11. Ajokorttilain 66 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ajokiellon kestoksi on määrättävä vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.
12. Ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta, taikka katsottava ajokielto väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi.
13. Ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan poliisimies voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa ajokortin haltuunsa, jos on todennäköisiä syitä epäillä ajo-oikeuden haltijan syyllistyneen rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun rattijuopumusrikokseen. Ajokorttilain 3 §:n määritelmäsäännöksen mukaan laissa tarkoitetaan ajo-oikeuden haltijalla sitä, jolla on voimassa oleva ajokortti tai kuljettajantutkinnon hyväksytystä suorituksesta annettu kuljettajantutkintotodistus. Ajokorttilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 212/2010 vp s. 48 ja 71) on vielä todettu, että ajokieltoon määrättyä pidettäisiin ajo-oikeuden haltijana myös lain 70 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Korkeimman oikeuden arviointi
14. Asiassa on selvitetty, että A:lle on myönnetty ajokortti 15.12.
15. A oli 8.2.2004 menettänyt ajo-oikeutensa, mutta hänen ajokorttinsa voimassaolo ei ollut päättynyt. A:lla on siten ollut
16. ja 20.7.2012 voimassa oleva ajokortti. Tämän vuoksi hän on ollut tuolloin ajo-oikeuden haltija, joten poliisimies on voinut määrätä hänet väliaikaiseen ajokieltoon.
17. Koska A on ollut ilman ajo-oikeutta myös nyt määrättyyn ajokieltoon johtaneiden törkeiden rattijuopumusten vuoksi, tämä aika on tullut ottaa ajokorttilain 66 §:n 5 momentin nojalla huomioon näistä teoista määrättävän ajokiellon kestossa.
18. Asiassa ei ole esitetty muuta perustetta pidentää A:lle määrätyn ajokiellon kestoa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka Siro.