2015 false KKO:2015:100 Käräjäoikeus katsoi A:n rikkoneen törkeästi yhdyskuntapalveluun tuomitulle kuuluvia velvollisuuksia ja muunsi yhdyskuntapalvelun suorittamatta olleen osan ehdottomaksi vankeude

§:n 2 momentin siirtymäsäännöksen nojalla soveltanut asiassa sanotun lain voimaan tullessa voimassa olleita yhdyskuntapalvelusta annetun lain säännöksiä.

1. A on ennakkopäätösvalituksessaan Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että yhdyskuntapalvelua muunnettaessa sovelletaan rikoslain 6 luvusta ilmeneviä lieventämis- ja kohtuullistamisperusteita. Suorittamatta olevan osan muuntaminen vankeudeksi olisi A:n mukaan kohtuutonta, sillä hän oli jatkanut palveluspaikassaan vapaaehtoisena työntekijänä ja toimi lisäksi naisystävänsä epävirallisena omaishoitajana.
2. Asiassa on A:n nimenomaisen vaatimuksen lisäksi ratkaistava kysymys siitä, olisiko käräjäoikeuden tullut soveltaa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettua lakia sen siirtymäsäännöksestä huolimatta. Lieventämis- ja kohtuullistamisperusteiden soveltaminen
3. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:95 katsonut, että yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan osan muuntamisessa on kysymys rikoksesta jo aikaisemmin tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvästä rangaistuksen lajin uudelleen määräämisestä eikä rikoksesta rangaistukseen tuomitsemisesta. Näin ollen rikoslain 6 luvun lieventämis- ja kohtuullistamisperusteita ei voida soveltaa ratkaistaessa yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevaa vaatimusta. Sovellettavan lain valinta Säännökset
4. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momenttiin sisältyvän lievemmän lain periaatteen mukaan sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä ja jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.
5. Syyttäjän vaatimuksen vireille tullessa voimassa olleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen oli muunnettava yhdyskuntapalvelun suorittamatta oleva osa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jos tuomioistuin katsoi tuomitun törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan.
6. Yhdyskuntapalvelusta annettu laki on kumottu 1.5.2015 voimaan tulleella lailla yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta (400/2015), joka on ollut voimassa käräjäoikeuden muuntaessa A:n yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan osan vankeudeksi. Lain 39 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi muuntaa yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan osan valvontarangaistukseksi tai ehdottomaksi vankeudeksi, jos tuomioistuin toteaa tuomitun rikkoneen velvollisuuksiaan törkeästi. Rikoslain ajallinen soveltaminen yhdyskuntapalvelun muuntamisessa
7. Yhdyskuntapalvelun muuntaminen vankeudeksi on palvelun ehtojen törkeän rikkomisen lakiin perustuva rikosoikeudellinen seuraamus, josta tuomioistuin päättää syyttäjän vaatimuksesta. Muuntamista koskevat säännökset vaikuttavat tuomittavan rangaistuksen ankaruuteen. Tähän nähden on perusteltua katsoa, että rikoslain 3 luvun 2 §:ssä säädettyä niin sanottua lievemmän lain periaatetta noudatetaan lähtökohtaisesti myös yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevassa asiassa. Voiko uusi laki johtaa lievempään lopputulokseen?
8. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 39 §:n 2 momenttiin on lisätty harkintamahdollisuus, jota yhdyskuntapalvelusta annetussa lain 8 §:n 3 momentissa ei ollut. Lain esitöiden mukaan harkintamahdollisuus on lisätty, koska käytännössä on tilanteita, joissa pitäisi olla mahdollista velvollisuuksien törkeästä rikkomisesta huolimatta jättää yhdyskuntapalvelu muuntamatta vankeudeksi. Kyse on esimerkiksi tilanteista, joissa velvollisuuksien törkeästä rikkomisesta, kuten päihtyneenä palvelupaikalla olemisesta, on kulunut aikaa ennen muuntoasian ratkaisemista ja tuomittu on todistettavasti jo pidempään ollut päihteetön (HE 215/2014 vp s. 75). Lakiin on myös lisätty mahdollisuus tuomita yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksena valvontarangaistus. Uusi laki voi siten johtaa syyttäjän vaatimusta tehtäessä voimassa ollutta lakia lievempään lopputulokseen. Lievemmän lain periaate ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain siirtymäsäännös
9. Yhdyskuntaseuraamusten

§:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevaan ehtojen rikkomista tai täytäntöönpanon lykkäämistä taikka keskeyttämistä koskevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Sanamuotonsa perusteella säännöstä voitaisiin tulkita siten, ettei tapahtunutta lainmuutosta tulisi yhdyskuntapalvelun muuntamisessa lainkaan arvioida rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyn lievemmän lain periaatteen kannalta.

1. Lievemmän lain periaate sisältyy Suomea velvoittavaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (KP-sopimus), jonka 15 artiklan mukaan, jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa säädetään, että jos rikoksen teon jälkeen laissa säädetään lievemmästä rangaistuksesta, sitä on sovellettava. Käsiteltävänä oleva asia ei kuitenkaan koske unionin oikeutta eikä siksi kuulu perusoikeuskirjan soveltamisalan piiriin.
2. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut lähtökohtana olevan, että laintulkinnassa otetaan huomioon perustuslain samoin kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimukset (PeVL 2/1990 vp s. 3 ja PeVL 25/1994 vp s. 5). Tuomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista (PeVL 2/1990 vp s. 3).
3. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettu laki sisältää säännökset eri yhdyskuntaseuraamusten sisällöstä ja niiden soveltamisedellytyksistä sekä niiden täytäntöönpanoon liittyvistä menettelyistä ja täytäntöönpanon valvonnasta vastaavista viranomaisista ja näiden tehtävistä rangaistusten täytäntöönpanossa. Sanotun lain säännöksissä on selvästi pääpaino menettelyssä ja viranomaisten tehtävissä, kun taas seuraamukseen tuomitun velvollisuuksien rikkomista koskevat säännökset muodostavat verraten vähäisen osan sääntelystä. Hallintoviranomaisten menettelysäännöksiin lievemmän lain periaatetta ei sovelleta. Korkein oikeus toteaa, että lain 96 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen sisältöä ei ole lain esitöissä millään tavalla perusteltu (HE 215/2014 vp).
4. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on esimerkiksi ratkaisussa KKO 2007:20 jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määräämistä koskeneessa asiassa ollut arvioitavana lievemmän lain periaatteen soveltuminen tilanteessa, jossa voimaantulosäännöksen sanamuodosta ja sen perusteluista päätellen lakia säädettäessä oli ilmeisesti lähdetty siitä, että uutta lakia sovellettaisiin heti lainsäädännön muutoksen jälkeen. Laissa ei kuitenkaan ollut tästä nimenomaista säännöstä, eikä esitöissä ollut arvioitu rikoslain ajallista soveltuvuutta koskevien säännösten merkitystä. Korkein oikeus katsoi, että asiassa tuli suorittaa lievemmän lain periaatteen mukainen vertailu siitä, kumman lain soveltaminen johtaisi lievempään lopputulokseen.
5. Korkein oikeus katsoo, että yhdyskuntaseuraamusten

§:n 2 momentin siirtymäsäännöstä on edellä esitetty huomioon ottaen perusteltua tulkita siten, että säännöstä ei ole tarkoitettu koskemaan seuraamusten tuomitsemista yhdyskuntapalvelun sisältämien velvollisuuksien rikkomisesta. Tällä tavoin tulkittuna siirtymäsäännös ei ole ristiriidassa KP-sopimuksen 15 artiklan kanssa. Johtopäätös

1. Edellä mainitun perusteella Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden olisi tullut yhdyskuntaseuraamukseen tuomitun velvollisuuksien törkeän rikkomisen seuraamuksista päättäessään tehdä rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin sisältämän lievemmän lain periaatteen edellyttämä lakien soveltamisen lopputulosta koskeva vertailu. Sen perusteella olisi tullut ratkaista, sovelletaanko tuomitsemishetkellä voimassa ollutta lakia yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta vai sanotun lain voimaan tullessa voimassa ollutta lakia yhdyskuntapalvelusta.
2. Tässä tapauksessa siirtymäsäännöksen soveltaminen on johtanut siihen, ettei käräjäoikeus ole tehnyt edellä kerrottua vertailua. Asia on tämän vuoksi palautettava käräjäoikeuteen kerrotun vertailun tekemistä ja sen perusteella tapahtuvaa asian ratkaisemista varten. Päätöslauselma Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 26.5.2015 nro 122896 kumotaan. Asia palautetaan Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viivytyksettä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio, Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Ilkka Lahtinen.