2015 false KKO:2015:16 Konkurssiin asetetun osakeyhtiön edustaja A oli määrätty saapumaan tuomioistuimeen vannomaan pesäluettelo oikeaksi. Istunto oli peruutettu, koska kutsua ei ollut saatu annettua

§:n nojalla A:n täyttämään myötävaikutusvelvollisuutensa 1 000 euron sakon uhalla. Päätöksen mukaan A tuomitaan uhkasakkoon, jollei hän viivytyksettä ja viimeistään seitsemän päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta täytä velvollisuuttaan. Käräjäoikeus on vielä todennut, että A:lle varataan tilaisuus tulla kuulluksi pesänhoitajan vaatimuksesta antamalla päätös hänelle tiedoksi.

1. Käräjäoikeuden uhkasakkopäätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi A:lle. Haastemies on esteilmoituksessaan 14.7.2011 ilmoittanut, ettei A vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, kirjeisiin tai kutsuihin eikä avaa ovea. Painostusvankeutta koskevat päätökset
2. Pesänhoitaja on 19.12.2011 vaatinut, että A määrätään painostusvankeuteen. Perusteluinaan hän on esittänyt, että A oli jättänyt allekirjoittamatta asianmukaisesti laaditun pesäluettelon ja pakoillut konkurssiin liittyvien asioiden tiedoksiantoja.
3. Käräjäoikeus on ratkaissut pesänhoitajan vaatimuksen päätöksellään 30.12.2011, vaikka A:lle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi, koska A oli käräjäoikeuden mukaan pakoillut. A:n on katsottu laiminlyöneen myötävaikutusvelvollisuutensa konkurssissa niin, ettei pesänhoitaja ollut kyennyt hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti. A on määrätty

§:n nojalla vankeuteen, kunnes hän täyttää velvollisuutensa. Päätöksessä on todettu käräjäoikeuden jatkavan konkurssiasian käsittelyä viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua ilmoituksesta siinä tapauksessa, että A kiinnioton jälkeen ilmoittaa luopuvansa niskoittelusta.

1. A:n kanneltua käräjäoikeuden vangitsemispäätöksestä hovioikeus on hylännyt kantelun päätöksellään 4.1.
2. Hovioikeus on todennut, että A oli laiminlyönyt konkurssilain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa vahvistaa allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
3. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A voitu määrätä painostusvankeuteen varaamatta hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi vangitsemisvaatimuksesta ja onko painostusvankeuteen määräämiselle ollut lain mukaiset edellytykset. Lisäksi kysymys on tuomioistuimen velvollisuudesta yksilöidä velallisen toimimisvelvollisuus vangitsemispäätöksessä. Sovellettavat säännökset
4. Konkurssilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajan on laadittava velallisen varoista ja veloista luettelo (pesäluettelo). Pesäluettelosta tulee käydä ilmi riittävästi eriteltyinä ainakin velallisen omaisuus konkurssin alkaessa ja arvio sen rahaksimuuton tuloksesta sekä velallisen velat ja muut sitoumukset.
5. Konkurssilain 4 luvun 5 §:ssä säädetään velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan velallisen on myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja konkurssimenettely voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään tarkemmin, mitä velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuteen erityisesti kuuluu.
6. Konkurssilain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velallisen on vahvistettava allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi. Jos velallinen ei voi sellaisenaan vahvistaa pesäluetteloa oikeaksi, hänen tulee esittää tai liittää siihen tarpeellisiksi katsomansa täydennykset, oikaisut ja muut huomautukset. Pykälän 2 momentin nojalla tuomioistuin voi pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä, että velallisen on pesäluettelon allekirjoittamisen sijasta saavuttava tuomioistuimeen ja siellä vahvistettava valallaan tai vakuutuksellaan pesäluettelo oikeaksi. Jollei velallinen ole allekirjoituksellaan vahvistanut pesäluetteloa oikeaksi, velallinen voidaan velvoittaa edellä säädetyin tavoin vahvistamaan pesäluettelo valallaan tai vakuutuksellaan konkurssin päätyttyäkin. 13.

§:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on pesänhoitajan vaatimuksesta määrättävä velallinen sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa, jos velallinen laiminlyö 5 §:ssä säädetyn myötävaikutus- tai tietojenantovelvollisuutensa niin, että pesänhoitaja ei kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti, tai kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. Jollei velallinen viivytyksettä täytä velvollisuuttaan, hänet on tuomittava uhkasakkoon.

1. Jos velallinen jatkaa niskoitteluaan 1 momentin nojalla tuomitusta uhkasakosta huolimatta, tuomioistuin voi pykälän 2 momentin mukaan pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä velallisen vankeuteen, kunnes hän täyttää velvollisuutensa. Velallinen voidaan uhkasakkoa asettamattakin tai asetettua uhkasakkoa tuomitsematta määrätä vankeuteen, jos on ilmeistä, että velallinen niskoittelee uhkasakosta huolimatta. Velallista ei saa pitää vangittuna enempää kuin kuusi kuukautta. Jos velallinen luopuu niskoittelusta aikaisemmin, asiasta on ilmoitettava tuomioistuimelle, jonka on jatkettava asian käsittelyä viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua siitä, kun velallinen on ilmoittanut luopuvansa niskoittelusta. Tuomioistuimen on määrättävä velallinen päästettäväksi vapaaksi heti, jos edellytyksiä vangittuna pitämiseen ei enää ole. Velalliselle on ilmoitettava, että niskoittelusta luopumisen vuoksi asian käsittelyä jatketaan. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta pesänhoitajan vaatimuksesta on varattava velalliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Jos velallinen pakoilee tai on tietymättömissä, uhkasakko voidaan määrätä ja vangitsemisvaatimus käsitellä, vaikka velalliselle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. A:n menettelyn arviointi
2. A on kieltäytynyt allekirjoittamasta pesänhoitajan laatimaa ja hänelle toimittamaa pesäluetteloa. A on sen sijaan muutellut pesänhoitajan laatimaa pesäluetteloa, jota hän on pitänyt puutteellisena ja virheellisenä. A on lisännyt pesäluetteloon laajoja jaksoja, joissa on kiistänyt lainvoimaiseen tuomioon perustuvat tiedot yhtiön saatavista ja veloista. Pesänselvittäjälle toimittamissaan viesteissä A on ehdottomana kantanaan ilmoittanut, että hän allekirjoittaa pesäluettelon vain, jos sen sisältö muutetaan hänen tahtomallaan tavalla.
3. Korkein oikeus toteaa, että velallisella ei ole oikeutta kieltäytyä allekirjoittamasta pesäluetteloa, vaikka hän olisi pesänhoitajan kanssa eri mieltä sen sisällöstä. Sen sijaan hänellä oikeus esittää tai liittää pesänhoitajan laatimaan luetteloon tarpeelliseksi katsomansa täydennykset, oikaisut ja muut huomautukset konkurssilain 4 luvun 6 §:n mukaisesti. Tällaisten varaumien tekeminen on tärkeää myös velallisen kannalta, koska vahvistamalla pesäluettelon hän vastaa sen oikeellisuudesta. Menettelemällä edellisessä kohdassa kerrotulla tavalla A on siten niskoitellut

§:ssä tarkoitetulla tavalla. Kuuleminen vangitsemisvaatimuksesta 17.

§:n 3 momentin mukaan pesänhoitajan vangitsemisvaatimus voidaan käsitellä tuomioistuimessa varaamatta velalliselle tilaisuutta tulla kuulluksi, jos velallinen pakoilee tai on tietymättömissä. Lainkohta sai tältä osin lopullisen muotonsa eduskuntakäsittelyn aikana lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti (LaVM 6/2003 vp). Hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että vangitsemisvaatimus olisi voitu käsitellä velallista kuulematta, jos asia oli kiireellinen eikä velallinen ollut tavoitettavissa (HE 26/2003 vp s. 68 ja 213).

1. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on tältä osin todettu, että kuulemismahdollisuuden varaaminen on erityisesti vapaudenriistotilanteissa varsin olennainen oikeusturvan tae, josta voidaan poiketa vain hyvin painavista syistä. Henkilön pysytteleminen tavoittamattomissa on konkurssimenettelyn sääntelyn yhteydessä tällainen peruste. Käsittelyn kiireellisyys ei sen sijaan ole välttämättä asianmukainen peruste etenkään vangitsemisasiassa (PeVL 13/2003 vp s. 5).
2. Lakivaliokunnan mietinnössä on todettu, että kiireellisyys leimaa koko konkurssimenettelyä eikä kiireellisyyskriteerille sen vuoksi jää itsenäistä sisältöä. Hallituksen esityksessä ehdotettu toinen edellytys "ei ole tavoitettavissa" olisi lakivaliokunnan mukaan voinut antaa kuvan varsin alhaisesta kynnyksestä päättää vangitsemisesta velallista kuulematta, vaikka sitä ei ollut tarkoitettu. Ilmaisu "velallinen pakoilee tai on tietymättömissä" kuvasi paremmin sitä, että velallista on ensin yritetty tavoittaa kotoa, työpaikalta tai muusta paikasta, jossa hän normaalisti on ollut tavoitettavissa, ja olosuhteista on käynyt ilmi, että velallinen tietoisesti pyrkii välttämään velvollisuuksiaan (LaVM 6/2003 vp s. 8).
3. Kuten edellä kohdista 2 ja 5 ilmenee, haastemies on maalis-huhtikuun vaihteessa ja uudelleen heinäkuussa 2011 yrittänyt tavoittaa A:ta useita kertoja eri tavoilla konkurssimenettelyyn liittyvien tiedoksiantojen toimittamiseksi. Esteilmoituksesta 5.4.2011 ilmenee, että A oli aluksi vastannutkin haastemiehen puhelinsoittoon. Haastemies oli kuitenkin keskustelun perusteella saanut käsityksen, ettei A halua vastaanottaa asiakirjoja. Tämän jälkeen A ei ollut millään tavalla reagoinut haastemiesten yhteydenottoyrityksiin eivätkä haastemiehet olleet yrityksistään huolimatta tavoittaneet A:ta tämän kotoa. A ei ole esittänyt, että hän olisi ollut muutoinkaan tavoitettavissa niin, että tiedoksianto olisi voitu suorittaa. Korkein oikeus katsoo, että A on tietoisesti pyrkinyt välttämään velvollisuuksiaan konkurssivelallisena ja että hän on siten pakoillut velvollisuuksiensa täyttämistä

§:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

1. Pesänhoitaja on vaatinut A:ta vangittavaksi vasta noin viisi kuukautta sen jälkeen, kun haastemies oli antanut jälkimmäisen esteilmoituksen 14.7.
2. Tästä viiveestä huolimatta käräjäoikeus ei ole yrittänyt antaa vangitsemisvaatimusta A:lle tiedoksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että edellä selostetulla tavalla haastemiehet olivat kuluneen vuoden aikana kahdessakin eri vaiheessa yrittäneet tavoittaa A:ta, käräjäoikeus on voinut lähteä siitä, että A edelleen pyrkii pakoilemaan velvollisuuksiaan ja siihen liittyvien tiedoksiantojen vastaanottamista. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa käräjäoikeuden menettelyä ei voida pitää virheellisenä, kun se on käsitellyt vangitsemisvaatimuksen varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi. Vangitsemisen edellytykset 22.

§:n mukaan tuomioistuimen on pesänhoitajan vaatimuksesta käytettävä lainkohdassa säädettyjä pakkokeinoja konkurssivelallisen painostamiseksi jo sen perusteella, että velallinen kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. Toisin kuin myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuuden laiminlyönnin osalta, 6 §:ään perustuvien velvoitteiden osalta lisäedellytykseksi ei ole säädetty, että pesänhoitaja ei muutoin kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti. Pesäluettelon vahvistaminen on yksi velallisen keskeisimmistä velvollisuuksista konkurssissa. 23.

§:stä ilmenevän pääsäännön mukaan velallinen määrätään painostusvankeuteen vasta, jos hän tuomitusta uhkasakosta huolimatta jatkaa niskoittelua. Jos kuitenkin on ilmeistä, että velallinen niskoittelee uhkasakosta huolimatta, velallinen voidaan sitä asettamattakin määrätä vankeuteen.

1. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu, että mahdollisuus panna toimeen enimmillään kuusi kuukautta jatkuva vapaudenriisto merkitsee olennaista puuttumista yksilön henkilökohtaiseen vapauteen. Velallinen voi kuitenkin vaikuttaa vapaudenmenetyksensä pituuteen täyttämällä laissa säädetyn velvollisuutensa. Lausunnossa on edelleen todettu, ettei suhteellisuusperiaatteen kannalta ole aivan asianmukaista, että velallinen voidaan määrätä painostusvankeuteen myös uhkasakkoa asettamatta tai asetettua uhkasakkoa tuomitsematta. Valiokunta ei kuitenkaan ole pitänyt ehdotusta tältä osin ongelmallisena perusoikeusjärjestelmän kannalta, jos painostusvankeutta käytetään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti vain silloin, kun se on välttämätöntä (PeVL 13/2003 vp s. 3 - 4).
2. Lakivaliokunnan mietinnössä velallisen poistuminen maasta ja pysytteleminen muuten tavoittamattomissa on mainittu esimerkkeinä, jolloin velallisen vangitseminen ilman uhkasakon asettamista ja tuomitsemista voi tulla kysymykseen (LaVM 6/2003 vp s. 7).
3. Pesänhoitajan tavoitteena hänen vaatiessaan pakkokeinoja on ollut, että A vahvistaisi pesäluettelon oikeaksi mahdollisine varaumineen. A on ensin kutsuttu tuomioistuimeen ja sen jälkeen hänelle on asetettu uhkasakko tämän velvoitteen täyttämiseksi, mutta kutsua ja uhkasakkoa koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi, koska A on pysytellyt tavoittamattomissa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n menettelyn syynä ei ole ollut osaksikaan se, ettei hän olisi kyennyt liittämään varaumiaan pesäluetteloon asianmukaisesti. A:n pesänhoitajalle toimittamista viesteistä käy ilmi, että hän aikoo loppuun saakka kieltäytyä pesänhoitajan laatiman pesäluettelon vahvistamisesta. Korkein oikeus katsoo, että A:n asenteen ja pakoilemisen johdosta on ollut ilmeistä, että A jatkaisi niskoitteluaan uhkasakosta huolimatta. Korkein oikeus katsoo myös, että A:n määrääminen painostusvankeuteen on ollut välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide sillä tavoitellun hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseksi.
4. A on valituksessaan lisäksi katsonut, ettei häntä olisi saanut velvoittaa allekirjoittamaan pesäluetteloa enää sen jälkeen, kun pesänhoitaja oli vaatinut pesäluettelon vahvistamista tuomioistuimessa. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että pesäluettelon allekirjoittaminen tai sen vahvistaminen tuomioistuimessa on säädetty konkurssilaissa toisilleen vaihtoehtoisiksi pesäluettelon vahvistamistavoiksi. Tuomioistuinmenettely tulee kysymykseen pesänhoitajan vaatimuksesta esimerkiksi juuri silloin, kun velallinen on kieltäytynyt allekirjoittamasta pesäluetteloa. Se, että A:ta on yritetty ensin saada vahvistamaan pesäluettelo tuomioistuimessa, ei estä pakkokeinojen käyttämistä, jotta hänet saataisiin vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi allekirjoituksellaan. Toimimisvelvollisuuden yksilöinti
5. Velallinen voidaan määrätä painostusvankeuteen erilaisten velvollisuuksien täyttämiseksi. Niin kuin konkurssilain esitöissä on todettu, velallisen toimimisvelvollisuus on aina yksilöitävä tuomioistuimen päätöksessä niin, että velallinen tietää, mitä häneltä vaaditaan myötävaikutusvelvollisuuden asianmukaiseksi täyttämiseksi (HE 26/2003 vp s. 67). 29.

§:n 4 momentin mukaan poliisimiehen on ottaessaan vangittavaksi määrätyn velallisen kiinni ilmoitettava velalliselle, että niskoittelusta luopumisen vuoksi asian käsittelyä jatketaan. Esitöiden mukaan velallisen luopuessa niskoittelusta hän voi täyttää velvollisuutensa myös vankilassa esimerkiksi antamalla pesänhoitajalle tämän tarvitsemat tiedot. Tällöin tuomioistuimen tulee päättää velallisen vapauttamisesta saatuaan ilmoituksen niskoittelusta luopumisesta, jollei ole erityistä syytä epäillä ilmoituksen uskottavuutta (HE 26/2003 vp s. 67).

1. Korkein oikeus toteaa, että jo tuomioistuinratkaisujen laatimista koskevista yleisestä periaatteista seuraa, että ratkaisun lopputulos on yksilöitävä tarkasti siten, että ratkaisu on pantavissa asianmukaisesti täytäntöön. Velallisen toimimisvelvollisuuden yksilöiminen on tärkeää paitsi velallisen itsensä tiedonsaannin kannalta myös sen vuoksi, että pantaessa vangitsemispäätöstä täytäntöön ja harkittaessa velallisen vapauttamista vankeudesta voidaan yksiselitteisesti ja viivytyksettä todeta, mitä velallisen on tehtävä ja milloin hän on täyttänyt velvollisuutensa.
2. Tässä tapauksessa pesänhoitajan vaatimusten perusteella on sinänsä ollut selvää, minkä vuoksi painostusvankeutta on vaadittu. Käräjäoikeuden vangitsemispäätöksessä A:n toimimisvelvollisuutta ei kuitenkaan ole yksilöity millään tavalla. Käräjäoikeuden päätös on siten puutteellinen ja virheellinen. Myöskään hovioikeus ei ole yksilöinyt A:n toimimisvelvollisuutta päätöksessään, vaikka se on perusteluissaan todennut A:n laiminlyöneen pesäluettelon vahvistamisen allekirjoituksellaan.
3. Korkein oikeus katsoo, että enemmän viivytyksen välttämiseksi vangitsemispäätöstä voidaan täsmentää Korkeimmassa oikeudessa palauttamatta asiaa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Vangitsemispäätöstä täsmennetään seuraavasti: A määrätään vahvistamaan I Oy:n pesäluettelo ja hänen siihen mahdollisesti tekemänsä varaumat allekirjoituksellaan. Varaumat on tehtävä joko niin, että pesänhoitaja merkitsee ne A:n ilmoituksen mukaisesti pesäluetteloon omaksi kohdakseen, tai niin, että A merkitsee ne erilliselle asiakirjalle, jonka hän pesäluettelon ohella allekirjoittaa. Tämän velvollisuutensa täyttämiseksi A määrätään

§:n nojalla vankeuteen. A:ta ei saa pitää vangittuna enempää kuin kuusi kuukautta. Jos hän luopuu niskoittelusta aikaisemmin, asiasta on ilmoitettava käräjäoikeudelle, jonka on jatkettava asian käsittelyä viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua siitä, kun velallinen on ilmoittanut luopuvansa niskoittelusta. Käräjäoikeuden on määrättävä velallinen päästettäväksi vapaaksi heti, jos edellytyksiä vangittuna pitämiseen ei enää ole. Asia voidaan konkurssilain 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisesti käsitellä määräaikaan sattuvan juhlapyhän vuoksi pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa päivystävässä käräjäoikeudessa. Ottaessaan A:n kiinni poliisimiehen on

§:n 4 momentin mukaisesti ilmoitettava hänelle, että niskoittelusta luopumisen vuoksi asian käsittelyä jatketaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Marjut Jokela, Tuula Pynnä ja Mika Huovila. Esittelijä Matti Sepponen (mietintö). Esittelijän mietintö Esittelijäneuvos Sepponen: Mietintöni koskee sitä, voidaanko

§:n mukaisia pakkokeinoja käyttää velallisen pakottamiseksi vahvistamaan allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi. Ennen nykyisen konkurssilain voimaan tuloa 1.4.2004 velallisen oli aina konkurssituomioistuimessa valallaan tai vakuutuksellaan vahvistettava pesäluettelo. Nykyisessä laissa oleva menettely, jonka mukaan velallinen allekirjoituksellaan vahvistaa pesäluettelon oikeaksi, on velalliselle yleensä selkeä helpotus aikaisempaan menettelyyn verrattuna. On kuitenkin otettava huomioon, että velalliset ovat koulutukseltaan ja kirjalliselta ilmaisutaidoiltaan erilaisia. Ei ole epätavallista, että pesänhoitaja ja velallinen keskenään ovat erimielisiä siitä seikasta, mitä varallisuutta ja mitä velvoitteita velallisella tai tämän edustamalla yhtiöllä on. Lähtökohtana on, että pesänhoitaja laatii pesäluettelon, mutta velallisella on oikeus ja myös rikosoikeudellisen vastuunsa vuoksi velvollisuus esittää siihen varaumansa, jos pesäluettelo ei pidä paikkaansa. Tässä tapauksessa velallinen on katsonut, että hänen edustamallaan, konkurssiin menneellä yhtiöllä on enemmän varoja, kuin pesänhoitaja on pesäluettelossa todennut. Asiassa on siten kysymys siitä, millä tavoin velallinen voi ja saa ilmaista käsityksensä pesäluettelon oikeellisuudesta. Aikaisemmin voimassa olleen lain aikana oli selvää, että tällaisessa tapauksessa velallinen olisi konkurssituomioistuimessa vahvistaessaan pesäluettelon valallaan tai vakuutuksellaan tehnyt suullisesti pesäluetteloon huomautuksensa. Nykyisen konkurssilain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velallinen joko esittää pesänhoitajalle huomautuksensa, jolloin pesänhoitaja kirjoittaa velallisen huomautukset pesäluetteloon omaksi kohdakseen, tai liittää pesäluetteloon itse kirjoittamansa huomautukset. Tässä tapauksessa pesänhoitaja, joka on saanut velallisen huomautukset, ei ole kirjoittamalla tai muutenkaan liittänyt velallisen huomautuksia pesäluetteloon, vaan on edellyttänyt, että velallinen allekirjoittaa pesänhoitajan laatiman pesäluettelon ja laatii itse kirjallisesti huomautuksensa liitettäväksi pesäluetteloon. Velalliselta, jota konkurssilain 4 luvun 1 §:n mukaan on kohdeltava pesän selvityksessä asiallisesti, ei voida vaatia, että hän itse mahdollisesti huonolla asiantuntemuksella ja huonolla kirjallisella ilmaisutaidolla laatisi kirjallisesti virheellisenä pitämäänsä pesäluetteloon huomautuksensa ja liittäisi ne pesäluetteloon. Selvää on, ettei velallinen ole velvollinen allekirjoituksellaan vahvistamaan sellaista pesäluetteloa, jota hän pitää virheellisenä. Vaihtoehtona siten on se konkurssilain 4 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetty menettely, että velallinen pesäluettelon allekirjoittamisen sijasta pesänhoitajan vaatimuksesta velvoitetaan saapumaan tuomioistuimeen ja velvoitetaan tuomioistuimessa suullisesti valallaan tai vakuutuksellaan vahvistamaan pesäluettelo, jolloin velallinen voi suullisesti tehdä huomautuksensa pesäluetteloon. Edellä mainituista syistä Korkein oikeus katsonee, ettei

§:n pakkokeinoja voida käyttää siihen, että velallinen velvoitettaisiin allekirjoituksellaan vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi. Sen sijaan näiden pakkokeinojen käyttö on mahdollista silloin, jos velallinen tuomioistuimessa suullisessa menettelyssä kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi. Tässä tapauksessa pesänhoitaja on vaatinut, että A pakotetaan ensin sakon uhalla ja sitten vankeuteen määräämällä allekirjoittamaan pesänhoitajan laatima pesäluettelo ja liittämään siihen varaumansa. Koska velallista ei voida edellä mainituista syistä velvoittaa allekirjoituksellaan vahvistamaan pesäluetteloa, konkurssipesän vaatimus hylättäneen. Määräys A:n määräämisestä vankeuteen poistettaneen.