2015 false KKO:2015:22 A oli lainvoimaisesti tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta rangaistukseen, kun hän oli kuljettaessaan metrojunaa huolimattomuudesta rikkonut Helsingin kaupungin liike

§:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja yhdessä Helsingin kaupungin kanssa suorittamaan vahingonkorvauksia. Hovioikeus oli lukenut A:n syyksi sen, että hän oli kuljettaessaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen metrojunaa huolimattomuudesta rikkonut metroliikenteen toimintaohjeen turvallisuutta koskevia ohjeita ja määräyksiä siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A oli lähtenyt kuljettamaan metrojunaa varmistumatta siitä, että kukaan ei ollut jäänyt sulkeutuvien ovien väliin sekä varmistumatta siitä, ettei liikkeellelähtö ollut aiheuttanut matkustajille vaaraa. A:n kuljettama metrojuna oli lähtenyt liikkeelle metroasemalta huolimatta siitä, että 11-vuotias X oli jäänyt oikeasta olkapäästään ja oikeasta jalastaan sulkeutuvien ovien väliin. X oli raahautunut liikkuvan metrojunan mukana noin 10 metriä ennen kuin oli saanut itsensä irti ovien välistä. Tapahtumasta oli aiheutunut X:lle lievää rintakipua ja ahdistusreaktioita seuraavien päivien aikana. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Hakemus tuomion purkamiseksi A ja Helsingin kaupunki vaativat, että hovioikeuden tuomio puretaan ilmeisesti väärän lainsoveltamisen perusteella, koska A oli tuomittu rangaistukseen ja A sekä Helsingin kaupunki yhteisvastuullisesti rikosperusteiseen vahingonkorvaukseen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ollut laissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä tai määräyksessä nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Syyttäjä ja X vaativat, että hakemus tuomion purkamiseksi hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut 1. Syyttäjä oli käräjäoikeudessa syyttänyt A:ta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta katsoen A:n huolimattomuudesta rikkoneen metroliikenteen turvallisuutta koskevia ohjeita ja määräyksiä siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A:n kuljettama metrojuna oli lähtenyt liikkeelle asemalta huolimatta siitä, että 11-vuotias lapsi oli jäänyt olkapäästään ja jalastaan sulkeutuvien ovien väliin ja raahautunut junan mukana noin kymmenen metriä ennen kuin oli saanut itsensä irti. Tapahtumasta oli aiheutunut lapselle lievää kipua ja ahdistusta. 2. Käräjäoikeus oli katsonut A:n menetelleen syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla ja todennut A:n olleen huolimaton, kun hän ei ollut Metrojunankuljettajan toimintaohjeen osa III (jäljempänä MTO III) 17.3. kohdassa edellytetyin tavoin junan lähtiessä liikkeelle sivupeilistä seurannut, ettei laiturilla tai junassa oleville matkustajille aiheudu liikkeellelähdöstä vaaraa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n

§:n ja mainitun metron toimintaohjeen määräyksen nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta rangaistukseen ja yhteisvastuullisesti Helsingin kaupungin kanssa vahingonkorvauksiin. Hovioikeus ei lainvoiman saaneella tuomiollaan ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. 3. Asiassa on A:n ja Helsingin kaupungin hakemuksen johdosta kysymys siitä, onko hovioikeuden tuomio perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, kun A on tuomittu rangaistukseen sekä A ja kaupunki rikosperusteiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen

§:n ja mainitun MTO III 17.

1. kohdan määräyksen nojalla. Hakemuksen mukaan A oli tuomittu rangaistukseen ja vahingonkorvaukseen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ollut laissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä tai määräyksessä nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tuomion purkamisen edellytykset, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja asiassa sovelletut säännökset
2. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta on yleensä kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin (esim. KKO 2009:80).
3. Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Säännös ilmaisee rikosoikeuden laillisuusperiaatteen, jonka mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa ja perustuslain 8 §:ssä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on ilmaistu vastaavin tavoin.
4. Rikosoikeuden laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisina on pidetty sellaisia säännöksiä, joissa rangaistavan teon tunnusmerkistöä ei määritellä itse rangaistusuhan sisältävässä säännöksessä, vaan teonkuvauksen osalta ainoastaan viitataan muihin säännöksiin tai viranomaisen antamiin määräyksiin. Rangaistavan käyttäytymisen sisällön, tai vastaavasti käyttäytymisen rangaistavuuden, selvittäminen saattaa näin järjestetyn rikosvastuun osalta olla vaikeasti havaittavaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan tällaisesta avoimesta rangaistusuhan sisältävästä laintasoisesta säännöksestä lähtevän valtuutusketjun rangaistavan teon tunnusmerkistön sisältävään normiin on oltava täsmällinen (PeVM 25/1994 vp s. 8). Rangaistavuuden edellytykset ilmaisevien säännösten tulee valiokunnan mukaan olla kirjoitettu rikossäännöksiltä edellytettävällä tarkkuudella sisältäen asiallisen luonnehdinnan rangaistavaksi säädetystä teosta ja niistä tulee käydä myös ilmi, että säännösten rikkominen on rangaistavaa. 7.

§:n 1 momentin mukaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta on tuomittava rangaistukseen se, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä.

1. MTO III kohdan 17.
2. mukaan juna saa lähteä asemalta vasta, kun sille on annettu asianmukaisesti opaste ja ovet ovat sulkeutuneet eikä muuta estettä junan lähdölle ole. Kuljettajan on ennen liikkeelle lähtöä todettava ohjaamon sivupeilistä tai ohjaamon avatusta sivuikkunasta matkustajien vaihtumisen päättyneen ja suljettava ovet tarkastaen samalla, että ne sulkeutuvat kunnolla ja ettei kukaan jäänyt niiden väliin. Mikäli junan ovet eivät ole täysin sulkeutuneet, kuljettajan on avattava ne uudelleen ja yritettävä niiden sulkemista hetken kuluttua, kun mahdollinen este on poistunut. Junan lähtiessä liikkeelle on ohjaamon sivupeilistä vielä seurattava, ettei laiturilla tai junassa oleville matkustajille aiheudu liikkeellelähdöstä vaaraa. Korkeimman oikeuden johtopäätökset 9.

§:ää koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee (HE 32/1997 vp s. 15), että pykälän 2 momentin 3 kohdassa mainitulla junalla on tarkoitettu myös metrojunaa. Junaturvallisuutta koskevilla määräyksillä on puolestaan hallituksen esityksen mukaan tarkoitettu junaturvallisuussäännöstä, junaturvallisuussääntöön liittyviä teknisiä määräyksiä sekä junaturvallisuussäännön perusteella annettuja paikallisia turvallisuusmääräyksiä, kuten muun muassa liikennepaikan turvallisuusmääräyksiä sekä turvalaitoksen käyttöohjeita. Hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että Helsingin metroliikenteen osalta junaturvallisuutta koskevat määräykset sisältyvät kaupunginvaltuuston hyväksymään ja lääninhallituksen vahvistamaan metroliikennesääntöön. 10.

§:stä ei ilmene, että MTO III olisi lainkohdassa tarkoitettu junaturvallisuutta koskeva määräys. Myöskään pykälää koskevassa hallituksen esityksessä ei ole mainittu MTO III:a junaturvallisuutta koskevana määräyksenä.

§:ssä ei näin ollen ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta A:ta koskevassa syytteessä mainittuun metrojunankuljettajan huolellisuusvelvoitteen sisällön täsmentävään MTO III:n määräykseen. 11. MTO III on Helsingin kaupungin liikennelaitoksen antama yleinen toimintaohjeistus metrojunan- tai työjunankuljettajille ja heidän esimiehilleen. MTO III:ssa ei ole ilmaistu, että sen määräysten rikkominen olisi rangaistavaa. Siitä ei muutoinkaan ilmene, että siinä olisi kysymys

§:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista junaturvallisuutta koskevista määräyksistä. Syytteessä mainittu MTO III:n määräys ei tältäkään osin täytä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytyksiä. 12. A on tuomittu rangaistukseen ja vahingonkorvauksiin, kun hänen on katsottu rikkoneen

§:ää ja MTO III:n 17.

1. kohdan määräystä, joiden väliltä puuttuu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämä yhteys. A:ta ei siksi olisi tullut tuomita rangaistukseen eikä A:ta ja kaupunkia rikoksesta johtuvaan vahingonkorvausvelvollisuuteen syyttäjän asiassa esittämän syytteen pohjalta. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen on syyksiluettu hovioikeuden tuomiossa selvästi vastoin rikoslain 3 luvun 1 §:ssä ilmaistua, rikosoikeuden perustavimpiin periaatteisiin kuuluvaa laillisuusperiaatetta. Tuomio on tämän vuoksi purettava syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta. Koska korvausta ei ole vaadittu muulla perusteella, tuomio on purettava myös A:n ja Helsingin kaupungin maksettavaksi tuomitun korvausvelvollisuuden osalta.
2. A:ta koskeva syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta on näin ollen hylättävä ja hänet on vapautettava tuomitusta rangaistuksesta. Koska A ei ole syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn eikä korvausvelvollisuudelle ole asiassa esitetty muuta perustetta, ei hänellä ja Helsingin kaupungilla ole velvollisuutta korvata mainittuun syytteeseen perustuvia vahinkoja. Päätöslauselma Helsingin hovioikeuden tuomio 5.11.2010 nro 2920 puretaan. Syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 14.10.2008 ja siihen perustuva X:n korvausvaatimus hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta. A ja Helsingin kaupunki vapautetaan X:lle tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Petteri Mikkola.