KKO/2015/34

2015 false KKO:2015:34 Rekisteröidyn urheiluseurayhdistys A:n jalkapallojaoston joukkueista osa oli siirtynyt kokonaisuudessaan uuteen rekisteröityyn urheiluseurayhdistykseen B. Lisäksi B:hen oli siirtynyt osa yhden joukkueen pelaajista. Ennen siirtymistään joukkueilla oli ollut omaan toimintaansa tarkoitettuja rahavaroja joukkuekohtaisilla pankkitileillä, jotka olivat olleet A:n nimissä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että B:llä oli A:ta parempi oikeus varoihin niiden joukkueiden osalta, jotka olivat siirtyneet kokonaisuudessaan B:hen. Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa B ry vaati kanteessaan, että A ry velvoitetaan maksamaan sille A:n hallussa olevat mutta B:lle kuuluvat rahavarat yhteensä 10 088,33 euroa viivästyskorkoineen. A ry:ssä oli toiminut eri urheilulajien muodostamia jaostoja, joista jalkapallojaostossa oli toiminut 16 jalkapallojoukkuetta. Jalkapallojoukkueiden taustalla olleet henkilöt olivat vuonna 2008 päättäneet perustaa B ry -nimisen yhdistyksen jalkapallotoimintaa varten. Yhdistys oli perustettu vuonna

1. Kaikkiaan 13 joukkuetta A:n jalkapallojaostossa toimineista joukkueista ja noin 200 pelaajaa oli siirtynyt B:hen. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta joukkueissa olleet pelaajat eivät olleet koskaan olleet A:n jäseniä. Kanteessa tarkoitetut rahavarat olivat kuuluneet niille joukkueille, jotka olivat kokonaisuudessaan siirtyneet A:sta B:hen. Yksi joukkueista oli ollut aikuispelaajista koostunut joukkue ja muut olivat koostuneet vuosina 1993 - 2002 syntyneistä junioripelaajista. Ennen joukkueiden siirtymistä niiden varat olivat olleet kunkin joukkueen erillisellä, A:n pankkitilillä. Tämä ei kuitenkaan synnyttänyt A:lle omistusoikeutta varoihin. Sanotunlaisilla tileillä olleita varoja ei ollut tarkoitettu A:lle tai edes sen jalkapallojaostolle, vaan varat oli kerätty kunkin joukkueen toiminnan rahoittamiseksi pelaajilta ja pelaajien vanhemmilta. Osa varoista oli kerätty talkootyöllä ja muulla joukkueiden varainhankinnalla. Varat oli tarkoitettu joukkueiden toiminnan rahoittamiseen. A:n johtokunnan kokouksessa 30.11.2008 oli päätetty, että joukkueiden tileillä olleista varoista tehtiin välitilinpäätös ja varat siirrettiin B:n tileille. A oli kuitenkin myöhemmin ilmoittanut, ettei varojen siirto B:n tileille olisikaan mahdollinen, koska varat kuuluivat A:lle, eikä yhdistyksellä ollut velvollisuuksia eronneita jäseniään kohtaan. Vastaus A vaati, että kanne hylätään. Siirtyneet pelaajat olivat olleet A:n jäseniä, vaikka päätöksiä pelaajien jäsenyyden hyväksymisestä ei ollutkaan tehty ja vaikka varsinaisia jäsenmaksuja ei ollut kerätty. Pelaajilta oli kerätty joukkueittain vaihdelleita maksuja, jotka olivat verrattavissa yhdistyksen jäsenmaksuihin. Rahavarat olivat A:n varallisuutta. Ne eivät olleet sellaista erillisvarallisuutta, jonka A voisi luovuttaa. Varojen siirtäminen olisi A:n sääntöjen ja yhdistyslain vastaista ja loukkaisi jäsenten yhdenvertaisuutta. A:n johtokunnan kokouksessa 30.11.2008 tehty päätös oli perustunut virheellisiin tietoihin siirtyneiden joukkueiden ja pelaajien määrästä. Päätös oli tämän vuoksi A:ta sitomaton. Käräjäoikeuden tuomio 1.4.2011 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:sta oli siirtynyt B:hen se määrä joukkueita ja pelaajia, mitä B:n kanteessa oli kerrottu. Pelaajien jäsenyyteen liittyen käräjäoikeus lausui, että yhdistyslain 3 luvun 12 §:n mukaan jäsenyys yhdistyksessä syntyi siten, että yhdistykseen jäseneksi haluava ilmoitti tästä yhdistykselle ja yhdistyksen hallitus päätti jäsenyyden hyväksymisestä, ellei yhdistyksen säännöissä toisin määrätty. Asiassa oli riidatonta, ettei mikään A:n toimielin ollut tehnyt nimenomaista hyväksymispäätöstä ainakaan nyt puheena olevien pelaajien jäsenyydestä. Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että jokin erillinen maksutoimenpide tai muu suoritus olisi sisältänyt jäsenmaksun, jonka perusteella voitaisiin olettaa A:n tällä tavoin hyväksyneen ja ottaneen henkilön jäsenekseen. Se, että henkilö edusti seuraa, ei välttämättä tarkoittanut tai edellyttänyt, että henkilö olisi myös edustettavan seuran jäsen. Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että B:hen siirtyneet pelaajat olisivat missään vaiheessa olleet A:n jäseniä. Varojen siirtoon liittyen käräjäoikeus totesi, että asiassa ei ollut kysymys A:n jalkapallojaoston purkautumisesta vaan yksittäisten joukkueiden ja pelaajien siirtymisestä B:hen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että lasten vanhemmat olivat luovuttaneet varoja kullekin jalkapallojoukkueelle, jossa heidän lapsensa pelasivat, tukeakseen kyseisen joukkueen toimintaa. Ei ollut oletettavaa, että varojen luovutusta olisi tapahtunut, jos A olisi voinut määrätä varallisuudesta, miten se olisi parhaaksi katsonut. Jäsenyys yhdistyksessä ei ollut varallisuuden omistuksen suhteen ratkaisevaa, koska jäsenyys ei velvoittanut tai luonut oikeutta muuhun kuin mitä jäsenyyden velvoittavuus yhdistyksen sääntöjen tai muun päätöksen nojalla edellytti. Jäsenyys ei luonut yleistä lahjoitusolettamaa yhdistykselle. A oli 30.11.2008 päättänyt luovuttaa varat B:lle mutta oli myöhemmin peruuttanut päätöksen. Käräjäoikeus katsoi, että B:n kanteessa kerrotut ja vaaditut varat olivat olleet joukkueiden erillisvaroja ja että B:n vaatimus siten oli oikeutettu. Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti A ry:n maksamaan B ry:lle 10 088,30 euroa viivästyskorkoineen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Henry Pomell. Turun hovioikeuden tuomio 6.9.2012 Valitus ja vastaus hovioikeudessa A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B:n kanne jätetään tutkimatta tai ainakin hylätään. Perusteinaan A toisti käräjäoikeudessa esittämänsä ja lausui lisäksi, että mikäli varat käräjäoikeuden katsomin tavoin olisivat pelaajien erillisvarallisuutta, B:llä ei ollut kanneoikeutta asiassa. Pelaajat eivät olleet siirtäneet oikeuttaan varallisuuteen B:lle. B vaati, että valitus hylätään. Väite kanneoikeuden puuttumisesta tuli jättää tutkimatta, koska se oli esitetty vasta hovioikeudessa. Vastauksessaan B totesi muun ohessa, että sen kanteessa esitetyt vaatimukset koskivat B:hen siirtyneiden yhdeksän juniorijoukkueen ja yhden aikuisten joukkueen varoja. Sanotusta kymmenestä joukkueesta yhdeksän oli siirtynyt B:hen kokonaisuudessaan. Hovioikeuden käsittelyratkaisu kanneoikeudesta Hovioikeus totesi, että jäljempänä pääasiaratkaisussa todetuin perustein kanteessa tarkoitetut rahavarat olivat B:hen siirtyneiden jalkapallojoukkueiden erillisvarallisuutta. Joukkueissa pelanneiden lasten vanhemmat olivat keränneet kysymyksessä olleen erillisvarallisuuden joukkueiden tarpeisiin, ja he olivat myös perustaneet B:n hoitamaan ja edistämään joukkueiden toimintaa. B:llä oli näin ollen oikeus ajaa näihin rahavaroihin perustuvaa kannetta omissa nimissään. Hovioikeuden pääasiaratkaisu Pelaajien jäsenyys A ry:ssä Hovioikeus lausui johtopäätöksenään asiassa esitetystä selvityksestä, ettei A ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, että se olisi hyväksynyt jäsenet kirjallisesti yhdistyslain edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi yhdistyslain edellyttämä jäsenluettelo, josta kävisi ilmi yhdistyksen jäsenten nimet ja kotipaikka, olisi ollut helposti esitettävissä, jos A olisi menetellyt jäsentensä hyväksymisessä yhdistyslaissa vaaditulla tavalla. Pelkästään sillä, että A:ssa oli jäsenten hyväksymismenettelyn suhteen noudatettu vapaamuotoista käytäntöä ja että tällainen käytäntö oli Suomessa urheilujärjestöissä yleistä, ei voitu syrjäyttää lain selvää säännöstä. Pelaajien, jotka tässä tapauksessa olivat suurelta osin olleet pieniä lapsia, ei voitu pelkästään jalkapalloa pelaamalla katsoa tulleen myöskään konkludenttisesti A:n jäseniksi. Pelaajat tai heidän vanhempansa eivät olleet maksaneet yhdistykselle ainakaan erillistä jäsenmaksua eikä mistään esitetystä kirjallisesta todisteesta ilmennyt, että jäsenmaksu olisi sisältynyt jaos-, kausi- tai pelimaksuihin. Sen sijaan todisteena esitetty jalkapallojaoston puheenjohtajan kirje vanhemmille vuoden 2008 kausimaksun sisällöstä tuki sitä, että jaosmaksu ei ollut sisältänyt jäsenmaksua. B:hen siirtyneiden pelaajien ei voitu katsoa ennen siirtymistään olleen A:n jäseniä. B:n kanteessa tarkoitettujen varojen alkuperä Asiassa oli todistajan kertomuksella ja A:n valituskirjelmästä ilmenevällä seikan tunnustuksella tullut selvitetyksi, että B:n kanteessa tarkoitetut rahavarat olivat koostuneet sekä jalkapalloa pelanneiden lasten vanhemmilta kerätyistä että talkoo- ja muulla vanhempien työllä hankituista varoista. Kanteessa tarkoitettujen varojen omistus Turun hovioikeuden 23.7.1971 antamassa lainvoimaisessa tuomiossa nro 322 (1970 VD 603) oli katsottu, että rekisteröidylle yhdistykselle perustetulle rekisteröimättömälle alayhdistykselle (alaosasto) kertyneet pankkitalletukset olivat olleet rekisteröimättömän yhdistyksen jäsenille erillisvarallisuutena kuulunutta omaisuutta, jota sen toimielinten oli hoidettava yhdistyksen tarkoituksen ja sääntöjen osoittamalla tavalla. Rekisteröidyllä yhdistyksellä ei ollut oikeutta varoihin, vaikka kaikki alaosaston jäsenet olivat olleet sen jäseniä. Oikeuskirjallisuudessa (Heikki Halila - Lauri Tarasti: Yhdistysoikeus, 2011, s. 725 ja 726) oli niin ikään todettu, että rekisteröidyn yhdistyksen rekisteröimättömillä toimintayksiköillä, kuten kerhoilla tai jaostoilla, saattoi olla vallinnassaan omaisuutta. Varallisuus oli voitu hankkia kyseisen toimintayksikön jäsenten omilla varoilla tai jäsenten työpanosta käyttäen. Erityisesti tällaisissa tilanteissa voitiin pitää hyväksyttävänä sopimista siitä, että varallisuus jäi lopullisesti kyseisenlaiselle toimintayksikölle. Omaisuus saattoi näin tulla yhdistyksen nimiin, jos tämä rekisteröityi. Jos yhdistyksen osasto purkautui, sen vallinnassa ollut omaisuus ei välttämättä mennyt pääyhdistykselle, vaan se voitiin käyttää muulla tavoin. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A:sta B:hen siirtyneiden pelaajien ei ollut näytetty olleen A:n jäseniä yhdistyslain säännösten edellyttämällä tavalla. Tämä seikka sekä edellä selostettu hovioikeuden ratkaisu ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot huomioon ottaen B:n kanteessa tarkoitetut rahavarat oli katsottava A:sta B:hen siirtyneiden joukkueiden erillisvarallisuudeksi. Se, että A oli jakanut saamiaan avustuksia joukkueille ja antanut niille muuta rahallista tukea sekä kustantanut niiden käyttämiä tarvikkeita, ei perustanut sille oikeutta puheena olevaan joukkueiden erillisvarallisuuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Hannu Rimmanen ja Hannele Satopää. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A ry:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko B ry:llä oikeus sen kanteessa tarkoitettuihin rahavaroihin. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan. B vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Väite puuttuvasta kanneoikeudesta A ry on Korkeimmassa oikeudessa toistanut hovioikeudessa esittämänsä väitteen, ettei B ry:llä ole kanneoikeutta asiassa, jos alempien oikeuksien tavoin katsotaan, että kanteessa tarkoitetut varat ovat pelaajien erillisomaisuutta. A ry on perustellut väitettään sillä, että asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että pelaajat olisivat siirtäneet oikeutensa väitettyyn erillisvarallisuuteen B ry:lle. Korkein oikeus toteaa B ry:n kanteen perustuvan väitteeseen, että A ry:n hallussa olevat, kanteessa tarkoitetut rahavarat kuuluvat B ry:lle. Kanteessaan B ry on vaatinut, että A ry velvoitetaan suorittamaan sanotut rahavarat B ry:lle. B ry:llä on oikeus ajaa tällaista kannetta, eikä estettä kanteen tutkimiselle ole. A ry on perustellut väitettä puuttuvasta kanneoikeudesta sillä, että B ry:n kanneoikeus olisi edellyttänyt varallisuusoikeuden siirtoa eli niin sanottua erityisseuraantoa. Tällaisen väitteen menestyminen liittyy ratkaisevasti siihen, miten kanteen oikeudellista perustetta arvioidaan. Esimerkiksi jos kanne katsotaan sellaisenaan oikeutetuksi, väite erityisseuraannon tarpeellisuudesta ei tule tutkittavaksi. Jos taas muilla tahoilla katsotaan olevan varoihin parempi oikeus kuin B ry:llä, väitteellä siirron tarpeellisuudesta voi olla merkitystä, mutta vasta sitten, kun kannevaatimuksen oikeusperusteeseen on otettu kantaa. Kun väite puuttuvasta kannevallasta voi siis tulla tutkittavaksi vasta pääasiaratkaisun jälkeen, siitä ei voida nyt lausua. Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. A ry:n (jäljempänä myös A tai seura) jalkapallojaoston 16 joukkueesta 13 on siirtynyt alkuvuodesta 2009 perustettuun uuteen yhdistykseen, B ry:hyn (jäljempänä B). Kanteessa tarkoitettujen kymmenen A:sta siirtyneen joukkueen pankkitileillä on ollut rahavaroja, joiden luovuttamista itselleen B on kanteessaan vaatinut. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hyväksyneet kanteen.
3. A:lle asiassa myönnetty valituslupa on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan sitä kysymystä, onko B:llä oikeus kanteessaan tarkoitettuihin varoihin. Mainitun pykälän 3 momentin nojalla Korkein oikeus perustaa tätä kysymystä koskevan arvionsa lähtökohtaisesti hovioikeuden ratkaisussa todettuihin seikkoihin. Keskeinen tosiseikasto
4. Kanteessa tarkoitetuista kymmenestä A:n joukkueesta yhdeksän on siirtynyt kokonaisuudessaan B:hen ja yksi joukkue osittain. Kanteessa tarkoitetut joukkueiden varat ovat olleet erillisillä, kullekin joukkueelle avatuilla A:n nimissä olleilla tileillä, jotka ovat sisältyneet A:n tilinpäätökseen. Varat ovat koostuneet joukkueiden pelaajien vanhemmilta kerätyistä maksuista, näiden tekemällä talkoo- ja muulla työllä hankituista tuloista sekä siirtyneen aikuisjoukkueen osalta pelaajien itse keräämistä varoista. Esitetyn selvityksen mukaan jalkapallojaostolle tarkoitetut jaosmaksut on ohjattu jalkapallojaoston tilille, eivätkä kanteessa tarkoitetut varat ole koostuneet osaksikaan tällaisista maksuista.
5. Kanteessa tarkoitettujen maksujen suuruudesta on päätetty kunkin joukkueen keskuudessa. Kullekin joukkueelle on valittu rahastonhoitaja, jolle on hankittu tilinkäyttöoikeudet joukkueille avattuihin tileihin.
6. A:n johtokunnan kokouksessa 30.11.2008 on todettu, että jalkapallojoukkueita oli siirtymässä pois jalkapallojaoksesta. Edelleen on todettu, että "pois siirtyvien jalkapallojoukkueiden tilit tulisi lopettaa joulukuun puolen välin paikkeilla. Joukkueiden tilit kannattaa siirtää jaoksen tilille, lopettaa tilit ja kun uudet tilit avataan, rahat siirretään jaoksen tililtä joukkueille". Joukkueilla olleet varat oli todistajana asiassa kuullun TM:n kertomuksen mukaan siirretty jalkapallojaoksen tilille, mutta varojen siirto B:lle ei ollut toteutunut. A:n ja B:n kokouksesta 19.3.2009 laaditun pöytäkirjan mukaan A:n puheenjohtaja oli todennut, ettei varoja voinut jakaa "yhdistyslakiin vedoten". Asianosaisten käsitykset
7. A on perustellut kantaansa, että kanteessa tarkoitetut varat kuuluivat sille eikä B:lle, seuraavilla seikoilla: B:n olivat perustaneet A:n entiset jäsenet, eikä yhdistyksen jäsenellä ollut oikeutta yhdistyksen varoihin yhdistyksestä erotessaan. Kysymyksessä olevat varat olivat A:n nimissä olleilla tileillä, ja niillä olleet varat oli merkitty seuran tilinpäätökseen. Ulosmittaustilanteessa varat olisi ulosmitattu A:n varallisuutena. Se, että rekisteröidyn yhdistyksen rekisteröimättömällä toimintayksiköllä voisi olla vallinnassaan erillisvarallisuutta, edellyttäisi sopimista siitä, että varat jäävät lopullisesti kyseiselle toimintayksikölle. Tällaista sopimusta ei ollut tehty. Joukkueet olivat kiinteä osa seuran organisaatiota, eikä niillä ollut itsenäistä asemaa Suomen Palloliitossa. Joukkueet ja niiden pelaajat olivat saaneet seuralta hyötyä yhdistyksen järjestämistä infrastruktuurista ja palveluista, ja varoilla oli siten tuettu koko seuran toimintaa.
8. B on puolestaan katsonut, että kyseiset varat olivat siirtyneiden joukkueiden erillisvaroja, jotka eivät kuuluneet A:lle tai sen jalkapallojaostolle. Joukkueet olivat sellaisia toimintayksiköitä, joille oli voinut muodostua erillisvarallisuutta. Kysymys oli joukkueiden omin toimin keräämistä varoista, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi yksittäisten joukkueiden tarpeisiin. Siirtyneet pelaajat eivät olleet olleet A:n jäseniä eikä jäsenyydellä ollut edes merkitystä asiassa. Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat
9. Kuten yhdistyslain 6 §:stä ilmenee, rekisteröity yhdistys, kuten tässä tapauksessa A ry, on oikeuskelpoinen oikeushenkilö, jolla on muun muassa omat varansa. Jos yhdistyksen nimellä on pankissa tili, selvänä lähtökohtana on, että tilin varat ovat yhdistyksen varallisuutta.
10. Yhdistyksen sisäisen toiminnan järjestämisen on vakiintuneesti katsottu kuuluvan yhdistyksen itsemääräämisoikeuden piiriin (KKO 2013:81 kohta 3, KKO 2012:50 kohta 10 ja KKO 2008:41 kohta 7). Yhdistyslakia koskevissa esitöissä (HE 64/1988 vp s. 15) on todettu, että perustuslaissa turvattu yhdistymisvapaus huomioon ottaen yhdistyksen itsensä on voitava mahdollisimman laajalti päättää, miten sen sisäinen toiminta ja menettelymuodot on tarkoituksenmukaisinta järjestää yhdistyksen tarkoitusperien edistämiseksi. Tätä yhdistyksen itsemääräämisoikeutta eli yhdistysautonomiaa eivät kavenna lakiin otetut tahdonvaltaiset säännökset, joista yhdistys voi päättää poiketa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että yhdistyksen sisäisen toiminnan järjestämistä voi osoittaa myös se, että yhdistys on sallinut tietynlaisen käytännön jatkuvan (KKO 1999:85).
11. Aatteellinen yhdistys voi toimia myös rekisteröimättömänä. Tällaisen yhdistyksen voivat muodostaa esimerkiksi jonkin suuremman rekisteröidyn yhdistyksen osastona tai muuna organisaation osana toimivat jäsenet (HE 64/1988 vp s. 77). Rekisteröimätön yhdistys ei yhdistyslain 58 §:n mukaan voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuksia eikä kantaa tai vastata. Säännöksen on todettu merkitsevän sitä, että sanotunlaisella yhteenliittymällä ei voi olla omaa varallisuutta (HE 64/1988 vp s. 77). Toisaalta säännöksen ei ole katsottu merkitsevän sitä, että rekisteröimättömän yhdistyksen varallisuus olisi välittömästi sen jäsenten omaisuutta (HE 64/1988 vp s. 78): "Omaisuutta voitaneen yleensä pitää niin sanottuna tarkoitusvarallisuutena, joka on yhdistykseen kuuluvien vallinnassa ja käytettävissä yhdistyksen tarkoitusperien toteuttamiseen."
12. Vielä yhdistyslain esitöissä (HE 64/1988 vp s. 28 - 29) on todettu, ettei yhdistyksen säännöissä saa varojen käyttötarkoituksesta yleensä määrätä siten, että ne yhdistyksen purkautuessakaan siirtyisivät yhdistyksen jäsenistölle. Tämä johtuu siitä, että aatteellisen yhdistyksen tarkoituksena ei lain 2 §:n mukaan saa olla välittömän taloudellisen edun hankkiminen toimintaan osallisille. Arviointi tässä tapauksessa Yhdistyksen jäsenyyden merkitys
13. A ja B ovat olleet erimielisiä siitä, ovatko siirtyneet pelaajat olleet A:n jäseniä ennen siirtymistään B:hen ja onko sanotulla seikalla merkitystä asian arvioinnissa. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että B:hen siirtyneiden joukkueiden pelaajat eivät olleet olleet A:n jäseniä.
14. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole kysymys siirtyneiden pelaajien oikeudesta kanteessa tarkoitettuihin varoihin. Sen sijaan asiassa on B:n kanteen pohjalta arvioitava, ovatko A:sta siirtyneet joukkueet, joiden toiminnan jatkamista varten B on perustettu, olleet sellaisia A:n toimintayksiköitä, että B:llä voi olla A:ta parempi oikeus kanteessa tarkoitettuihin joukkueiden tileillä olleisiin varoihin. Tämän kysymyksen arvioinnin kannalta merkitystä ei ole sillä, ovatko B:hen siirtyneet pelaajat olleet aikaisemmin A:n jäseniä vai ei. Yhdistyksen toiminnan järjestämistavan merkitys erityisesti silmällä pitäen varojen hankintaa ja vallintaa
15. A ja B ovat olleet erimielisiä myös siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut joukkueet olleet sellaisia seuran toimintayksiköitä, joille on voinut syntyä seuraa parempi oikeus kanteessa tarkoitettuihin tilivaroihin, ja mitä merkitystä tämän kysymyksen arvioinnissa on sillä, mihin tarkoitukseen varat oli kerätty ja miten niiden vallinta oli seurassa järjestetty.
16. Korkein oikeus toteaa, että B:hen siirtyneet A:n joukkueet eivät ole olleet oikeuskelpoisia eivätkä siten voineet saada oikeuksia nimiinsä. Yhdistyslain edellä kohdassa 10 mainituissa esitöissä samoin kuin oikeuskirjallisuudessa (Heikki Halila - Lauri Tarasti, Yhdistysoikeus, 2011, s. 725 - 726) on katsottu, että oikeuskelpoisuutta vailla olevalla rekisteröidyn yhdistyksen toimintayksiköllä kuitenkin voi olla vallinnassaan sellaista omaisuutta, niin sanottua tarkoitus- tai erillisvarallisuutta, joka on käytettävä sanotun yhteenliittymän tarkoitusperien edistämiseen.
17. Yhdistys voi sille kuuluvan itsemääräämisoikeuden nojalla itse määritellä myös sen, miten varojen hallinta ja niitä koskeva määräämisvalta yhdistyksen toiminnassa järjestetään ja missä määrin yhdistyksen sisäiset toimintayksiköt voivat niistä määrätä. Tavanomaisesti sisäisen toiminnan järjestämisestä määrätään yhdistyksen säännöissä, määräyksissä ja muissa päätöksissä. Kuten kohdassa 9 on todettu, sisäisen toiminnan järjestämistä voi osoittaa myös yhdistyksessä noudatettu käytäntö, jonka on sallittu jatkuvan.
18. Korkein oikeus katsoo edellä olevan perusteella, että sellaisellakin yhdistyksessä toimivalla organisaation osalla, jota ei sinänsä voida pitää yhdistyslaissa tarkoitettuna rekisteröimättömänä yhdistyksenä, voi olla käytössään sellaista sen omiin tarpeisiin hankittua erillisvarallisuutta, josta sillä on oikeus määrätä. Mitä tahansa yhdistyksen piirissä toimivaa kerhoa tai yhteenliittymää ei kuitenkaan voida pitää tällaisena tahona. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka pysyvästä yhdistyksen toimintayksiköstä on kysymys, kuinka vakiintuneet toimintamuodot sillä on sekä erityisesti siihen, missä määrin toimintayksiköllä on yhdistyksen sääntöjen tai yhdistyksessä noudatetun käytännön mukaan ollut oikeus määrätä käytössään olleista varoista. Urheiluyhdistyksessä kysymys on tyypillisesti sellaisesta varallisuudesta, jonka toimintayksikön jäsenet ovat hankkineet itse tai työpanoksellaan toimintayksikön aatteellista tarkoitusta varten. Silloin, kun kysymys on toimintayksikön erkaantumisesta yhdistyksestä, merkitystä on silläkin, jatkaako toimintayksikkö sitä aatteellista toimintaansa, jota varten se oli varat sanotulla tavalla hankkinut.
19. Asiassa ei ole esitetty A:n tai sen jalkapallojaoston säännöistä sellaista selvitystä, josta ilmenisi, miten joukkueiden varojen hankinta, käyttö ja hallinnointi oli järjestetty, eikä asiassa ole edes väitetty, että niissä olisi arvioitavana olevan kysymyksen kannalta merkityksellisiä määräyksiä. Näin ollen yksittäisten joukkueiden asemaa ja niiden oikeuksia käytössään olleisiin varoihin on arvioitava seuran sisäisestä käytännöstä esitetyn selvityksen perusteella. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa tällaisessa tilanteessa A:ssa toimineiden ja sieltä B:hen siirtyneiden joukkueiden oikeudellista asemaa ja oikeutta määrätä käytössään olleista varoista huomiota on kiinnitettävä seuraaviin näkökohtiin.
20. Kanteessa kysymyksessä olevat juniorijoukkueet eivät sinänsä ole olleet luonteeltaan pysyviä. Kysymys ei kuitenkaan ole ollut pelkästään satunnaisista tai kokoonpanoltaan tilapäisiksi tarkoitetuista yhteenliittymistä siihen nähden, että joukkueiden toiminta ja rahoitus näyttää olleen juniorijoukkueille tyypilliseen tapaan suunniteltu ja toteutettu pääasiassa ikäluokittain usean vuoden ajan suhteellisen vakiintuneella tavalla. Joukkueiden toiminta on ollut myös järjestäytynyttä, koska joukkueet ovat valinneet omat rahastonhoitajansa ja muut vastuuhenkilöt. Myös joukkueiden toiminta suhteessa seuraan on jäljempänä todetuin tavoin erityisesti varojen hankinnan ja käytön osalta ollut verraten itsenäistä huolimatta siitä, että sarjatoimintaan osallistuminen on edellyttänyt seuran myötävaikutusta.
21. Kysymyksessä olevien joukkueiden tilien avaamisesta ja käyttöoikeuksien haltijoista on päätetty kunkin joukkueen keskuudessa. Tilit ovat kuitenkin olleet A:n nimissä, ja seura on myös sisällyttänyt tileillä olleet varat tilinpäätökseensä. Kun otetaan huomioon se, mitä edellä kohdassa 8 on lausuttu, mainitut seikat tukevat sitä johtopäätöstä, että tileillä olevat varat kuuluisivat A:lle. Asia ei kuitenkaan ratkea pelkästään tällä perusteella, vaan huomiota on kiinnitettävä myös siihen, mihin tarkoitukseen varat on hankittu ja käytetty sekä millainen käytäntö seurassa on ollut joukkueiden varojen hankinnan ja vallinnan osalta.
22. Kanteessa kysymyksessä olevat varat ovat koostuneet kohdassa 3 kerrotuin tavoin joukkueiden pelaajilta ja vanhemmilta kerätyistä maksuista sekä näiden talkoo- ja muulla työllä hankkimista tuloista. Varojen ei ole selvitetty osaksikaan koostuneen sellaisista seuralle tai sen jalkapallojaokselle menevistä maksuista, jotka olisi ollut tarkoitus käyttää joukkueen toiminnasta seuralle aiheutuneisiin menoihin. Varoilla on ollut tarkoitus kattaa joukkueiden urheilutoiminnasta joukkueelle itselleen toimintavuonna aiheutuneet juoksevat kulut, ja ne on sanotussa tarkoituksessa joukkueille luovutettu. Varat on siten selvästi tarkoitettu kunkin joukkueen omiin tarpeisiin. Sillä seikalla, olisiko kanteessa tarkoitettuja varoja voitu käyttää seuran vastuisiin mahdollisessa pakkotäytäntöönpanossa, ei ole merkitystä arvioitaessa oikeutta varoihin seuran ja joukkueiden välisessä suhteessa.
23. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että varojen käyttämisestä olisivat päättäneet tai voineet päättää muut kuin kyseiset joukkueet ja niiden vastuuhenkilöt tai että tarkoitus olisi ollut, että seura kuitenkin olisi tarvittaessa voinut käyttää varat muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne oli luovutettu. Tätä johtopäätöstä yhdistyksessä vallinneesta käytännöstä varojen vallinnan suhteen tukee se, että myös A:n johtokunnan kokouksessa 30.11.2008 on todettu, että joukkueiden tileillä olleet varat siirtyisivät joukkueiden mukana uuteen seuraan. Se, että seurassa on sittemmin pidetty varojen siirtoa oikeudellisesti ongelmallisena, ei anna aihetta toisenlaiseen arvioon. Korkeimman oikeuden johtopäätökset
24. A tai sen jalkapallojaosto eivät ole säännöillään tai päätöksillään määränneet siitä, miten kanteessa tarkoitettujen joukkueiden varojen hankinta, käyttö ja vallinta järjestetään. Sen sijaan seura on sallinut ja myös myötävaikuttanut siihen, että joukkueiden organisointia, varojen hankintaa ja vallintaa koskenut käytäntö on muodostunut sellaiseksi, että joukkueet ovat voineet itsenäisesti päättää joukkueiden omiin tarpeisiin kerättyjen varojen käyttämisestä. Kun kysymys on määrättyyn tarkoitukseen osoitetuista varoista, ja kukin joukkue on saanut itsenäisesti päättää varojen käyttämisestä tuohon tarkoitukseen, niillä kanteessa tarkoitetuilla joukkueilla, jotka ovat jatkaneet toimintaansa B:ssä, on katsottava olevan A:ta parempi oikeus kanteessa tarkoitettuihin varoihin. Tämän arvioinnin kannalta merkitystä ei ole sillä, että kanteessa tarkoitetut joukkueet ovat saaneet yhdistyksen tarkoituksen mukaisesti käyttää hyväkseen erinäisiä seuran palveluita.
25. Yhdeksän kanteessa tarkoitetusta kymmenestä joukkueesta on siirtynyt B:hen ja jatkanut siellä sitä toimintaansa, jota varten varat on kerätty. Tähän nähden on myös perusteltua katsoa B:n voivan ilman erillistä varallisuusoikeuden siirtoa tai valtuutusta käyttää kyseisten joukkueiden varoja koskevaa puhevaltaa oikeus- ja asianosaiskelpoisuutta vailla olevien B:hen siirtyneiden joukkueiden lukuun.
26. Joukkue "pojat 1997" ei ole sellaisenaan siirtynyt jatkamaan toimintaansa B:ssä merkittävän osan sen pelaajista jäätyä A:han. Tämän joukkueen osalta kysymys on siten ollut yksittäisten pelaajien siirtymisestä toiseen seuraan. Tällaisessa tilanteessa joukkueen tilillä olleita varoja ei voida enää käyttää siihen yhteiseen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. Tämän arvioinnin kannalta merkityksetöntä on, ovatko A:n joukkueen "pojat 1997" vanhemmat suostuneet varojen siirtoon B:lle. Sen vuoksi B:llä ei ole A:ta parempaa oikeutta sanotun joukkueen tarpeisiin A:ssa kerättyihin varoihin. Kanne on siten tältä 80,30 euron osalta perusteeton. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A ry velvoitetaan suorittamaan B ry:lle hovioikeuden tuomitseman määrän sijasta 10 008 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen. B ry:n kanne hylätään enemmälti. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Mika Huovila. Esittelijä Pertti Lenkkeri.