KKO/2015/37

2015 false KKO:2015:37 A oli käräjäoikeudessa määrätty alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen. Hän oli hovioikeudessa peruuttanut valvottua ajo-oikeutta koskevan pyyntönsä. A:lle ei ollut luovutettu ajokorttilain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua ajokorttia. Väliaikainen ajokielto ei ollut tämän vuoksi päättynyt ennen kuin hovioikeus oli tuomiossaan määrännyt ajokiellon ehdottomana. Hovioikeuden olisi tullut ottaa ajokiellon kestosta määrätessään vähennyksenä huomioon väliaikaisen ajokiellon pituus käräjäoikeuden tuomion antamispäivän jälkeiseltä ajalta. (Ään.) AjokorttiL 69 § 1 mom AjokorttiL 8 § 2 mom AjokorttiL 66 § 5 mom Johdanto Korkeimmassa oikeudessa on kysymys hovioikeuden A:lle määräämän ajokiellon kestosta. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 4.11.2014, muutoksenhaku Turun hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 9.2.2015 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Kirsti Avola ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Leena Virtanen-Salonen ja Jouko Valtonen sekä viskaali Juha Suvanto, joka myös esitteli asian. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä on hänelle määrätyn seitsemän kuukauden pituisen ajokiellon viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrätty 12.7.

1. Ajokielto pitäisi määrätä päättymään 10.4.
2. Syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet
3. Syyttäjä on vaatiessaan A:lle rangaistusta 10.9.2014 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta vaatinut, että tämä määrätään noin seitsemän kuukauden mittaiseen ajokieltoon. A oli määrätty väliaikaiseen ajokieltoon tekopäivänä.
4. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on 4.11.2014 tuomitessaan A:n sanotusta teosta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon määrännyt A:n seitsemän kuukauden pituiseen ajokieltoon. A:n pyynnöstä ajokielto on määrätty ehdolliseksi yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan. Koeaika on määrätty päättymään 4.12.
6. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että ajokielto määrätään ehdollisena tai että sen kesto lyhennetään enintään viideksi kuukaudeksi. A on ilmoittanut peruuttavansa valvontaa koskevan pyyntönsä.
7. Hovioikeus on tuomiossaan 9.2.2015 todennut, että ajo-korttilain 69 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan valvottu ajo-oikeus on peruutettava ja ehdollinen ajokielto määrättävä pantavaksi täytäntöön, jos valvottava koeaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä. A:n peruutettua pyyntönsä hovioikeus on mainitun lainkohdan ja alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 9 §:n nojalla peruuttanut A:lle määrätyn valvotun ajo-oikeuden. Hovioikeus on katsonut lausumillaan perusteilla, että ajokielto oli määrättävä ehdottomana ja ettei sen keston lyhentämiselle käräjäoikeuden määräämästä seitsemästä kuukaudesta ollut perustetta. Hovioikeus on todennut, että A oli ollut väliaikaisessa ajokiellossa rikoksen tekopäivästä 10.9.2014 alkaen käräjäoikeuden tuomion antopäivään 4.11.2014 saakka eli yhden kuukauden ja 26 päivää. Hovioikeus on määrännyt A:n ajokieltoon, joka on alkanut hovioikeuden tuomion antopäivästä 9.2.2015 ja jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi on määrätty 12.7.
8. Mistä asiassa on kysymys
9. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, miten poliisimiehen määräämä väliaikainen ajokielto otetaan ajokiellon kestoa määrättäessä huomioon, kun käräjäoikeudessa määrätty valvottu ajo-oikeus on hovioikeudessa peruutettu ja ajokielto määrätään ehdottomana. Väliaikaisen ajokiellon merkitys ajokiellon kestoa määrättäessä
10. Ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan poliisimies voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa ajokortin haltuunsa, jos on todennäköisiä syitä epäillä ajo-oikeuden haltijan syyllistyneen muun muassa rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen. Lain 72 §:n 1 momentin mukaan sanottu väliaikainen ajokielto jatkuu, kunnes käräjäoikeus päättää ajokiellosta. Lain 64 §:n mukaan käräjäoikeuden on määrättävä törkeään rattijuopumusrikokseen syyllistynyt ajokieltoon ja 66 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuden päätös pannaan täytäntöön valituksesta huolimatta. Viimeksi mainitun pykälän 5 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta. Valvottu ajo-oikeus ja sen peruuttaminen, oikeudellinen lähtökohta
11. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 1 §:n mukaan laissa säädetään mahdollisuudesta määrätä rattijuopumukseen syyllistyneelle ehdollinen ajokielto yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan (valvottu ajo-oikeus) ja valvotun ajo-oikeuden toteuttamisesta. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan valvottu ajo-oikeus määrätään ajokorttilain 69 §:n mukaan, ja se alkaa, kun ajokorttilain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu ajokortti, jossa on ehto alkolukon käytöstä, luovutetaan. Ajokortin myöntää poliisi, kun valvottava on esittänyt selvityksen ajokortin luovuttamiselle momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä. Pykälän 2 momentin mukaan poliisin on tehtävä ajokortin myöntämisestä merkintä ajoneuvorekisteriin. Edelleen sanotun lain 9 §:n mukaan valvottu ajo-oikeus voidaan peruuttaa ja ehdollinen ajokielto määrätä pantavaksi täytäntöön ajokorttilain 68 §:n 1 momentissa ja 69 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin.
12. Ajokorttilain 69 §:n 1 momentin mukaan rattijuopumusrikokseen syyllistyneelle on määrättävä alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa laissa tarkoitettu valvottu ajo-oikeus, jos ajokieltoon määrättävä sitä pyytää. Ajokielto on määrättävä ehdollisena. Väliaikainen ajokielto päättyy ja valvottu ajo-oikeus alkaa, kun rattijuopumukseen syyllistyneelle luovutetaan 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu ajokortti. Valvottu ajo-oikeus päättyy ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä. Ajokorttilain 8 §:n 2 momentin mukaan alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen määrätylle annetaan valvotun ajo-oikeuden ajaksi uusi ajokortti hänellä ennestään olevan ajokortin luokitusta muuttamatta. Säännöksen mukaan ajokorttiin merkitään ehto alkolukon käytöstä.
13. Ajokorttilain 69 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan käräjäoikeuden on peruutettava valvottu ajo-oikeus ja määrättävä ehdollinen ajokielto pantavaksi täytäntöön, jos valvottava koeaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä. Ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan poliisimies voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon ja ottaa ajokortin pois, jos valvottava koeaikana peruuttaa valvontaa koskevan pyyntönsä. Lain 72 §:n 5 momentin mukaan edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa tapauksessa väliaikainen ajokielto jatkuu, kunnes käräjäoikeus päättää alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa laissa tarkoitetusta valvotusta ajo-oikeudesta. Alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 9 §:n mukaan jos väliaikainen ajokielto perustuu ajokorttilain 70 §:n 1 momentin 6 kohtaan, poliisin on ilmoitettava ajokiellosta syyttäjälle, jonka on viipymättä esitettävä valvotun ajo-oikeuden peruuttamista ja ehdollisen ajokiellon täytäntöönpanoa koskeva vaatimus käräjäoikeudelle.
14. Ajokorttilain esitöistä (HE 36/2008 vp s. 24, HE 144/2012 vp s. 21) ilmenevin tavoin pyynnön peruutus ja ajokiellon täytäntöönpano on mahdollista tehdä jo ennen alkolukkoehdolla merkityn ajokortin luovuttamista ja siten ennen ajo-oikeuden valvonnan alkamista. Tällaisessa tapauksessa, jossa valvottu ajo-oikeus ei ole alkanut, poliisin rattijuopumusepäilyn perusteella jo määräämä väliaikainen ajokielto päättyy lain 69 §:n 5 momentin mukaan vasta ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä. Tämä siis koskee tilannetta, jossa valvottua ajo-oikeutta pyytänyt ei missään vaiheessa hae valvottua ajo-oikeutta koskevaa ajokorttia poliisilta (HE 144/2012 vp s. 20 - 21). Lain esitöissä (HE 36/2008 vp s. 24) on todettu, että peruutusta ei ole syytä tehdä alkolukkoajokortin luovuttamisen edellytyksenä olevien toimenpiteiden viivästymisen vuoksi, koska valvottava on väliaikaisessa ajokiellossa kortin saamiseen saakka. Viivästyminen ei todennäköisesti ole myöskään yleistä, koska on valvottavan oma etu, että väliaikainen ajokielto päättyy ja valvottu ajo-oikeus alkaa mahdollisimman pian. Peruutus tulee sen sijaan tehdä, jos valvottava peruuttaa pyyntönsä.
15. Lain 69 §:n 5 momentin ja 6 §:n 4 momentin mukaan väliaikaisen ajokiellon päättymisen jälkeen ajo-oikeus alkaa uudelleen, kun ajokortti palautetaan haltijalleen. Korkeimman oikeuden kannanotto
16. Kuten edeltä ilmenee, valvottu ajo-oikeus alkaa, kun valvottavalle on luovutettu ajokortti, jossa on ehto alkolukon käytöstä. Sääntely noudattaa tältä osin ajokorttijärjestelmän yleistä periaatetta, jonka mukaan ajo-oikeus ei ala ennen sen osoituksena olevan ajokortin luovuttamista (HE 36/2008 vp s. 20). Periaate on ilmaistu ajokorttilain 6 §:n 1 momentin säännöksessä, jonka mukaan ajo-oikeus alkaa, kun ajokortti luovutetaan. Säännöksen 2 momentin 1 kohdasta ilmenee toisaalta, ettei ajo-oikeutta ole, jos ajo-oikeuden haltija on ajokiellossa tai väliaikaisessa ajokiellossa. Tällaisessa tapauksessa ajo-oikeus palautuu, kun määräaikainen tai väliaikainen ajokielto päättyy ja poliisi luovuttaa ajokortin takaisin haltijalleen. Vastaavasti, kun valvottu ajo-oikeus päättyy, poliisi palauttaa valvottavalla ennestään olleen ajokortin, jolloin ajo-oikeus palautuu entiselleen.
17. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:lle olisi ajokorttilain 69 §:n 1 momentin mukaisesti luovutettu lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu ajokortti, jossa olisi ollut merkittynä ehto alkolukon käytöstä. Käräjäoikeuden määräämä valvottu ajo-oikeus ei ole siten alkanut eikä väliaikainen ajokielto päättynyt. Näin ollen A on ollut kysymyksessä olevan teon johdosta ilman ajo-oikeutta. Kuten edellä kohdassa 9 on mainittu, valvontaa koskevan pyynnön peruuttamisesta tällaisessa tilanteessa seuraa ajokorttilain 69 §:n 2 momentin johdantokappaleen mukaan ehdollisen ajokiellon määrääminen pantavaksi täytäntöön. Pykälän 4 momentin mukaan valvotusta ajo-oikeudesta on voimassa säännöksessä täsmennetyin tavoin mitä ehdollisesta ajokiellosta ja sen täytäntöönpanosta on säädetty.
18. Ajokorttilain 72 §:n 4 momentin 1 kohdasta ilmenee ehdollisen ajokiellon osalta, että poliisin on viipymättä palautettava ajokortti ja ilmoitettava ajo-oikeuden jatkumisesta ajo-oikeuden haltijalle, jos lain 70 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta teosta määrätään ajokielto ehdollisena. Jos ehdollisena myönnetty ajokielto määrätään lain 68 §:n 1 momentin nojalla pantavaksi täytäntöön uuteen rikokseen syyllistymisen johdosta, ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä määräytyy lainkohdassa säädetyin tavoin.
19. Käsillä olevassa asiassa tilanne on kuitenkin toinen. A on edellä 11 kohdassa mainitusta syystä ollut yhtäjaksoisesti ilman ajo-oikeutta rikoksen tekopäivästä lukien. Käräjäoikeus on määrännyt ehdollisen ajokiellon kestoksi seitsemän kuukautta 4.12.2015 päättyvin koeajoin.
20. A:n peruutettua hovioikeudessa valvontaa koskevan pyyntönsä hovioikeus on peruuttanut käräjäoikeuden määräämän valvotun ajo-oikeuden. Hylättyään A:n vaatimukset määrätä ajokielto ehdollisena tai lyhentää sen kestoa hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden määräämän ajokiellon ja määrännyt sen ehdottomaksi. Hovioikeus on ajokiellon päättymisajankohtaa määrätessään ottanut vähennyksenä huomioon sen ajan, jonka A on ollut väliaikaisessa ajokiellossa tekopäivän 10.9.2014 ja käräjäoikeuden tuomion antopäivän 4.11.2014 välisenä aikana, mutta ei ajokieltoaikaa käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden väliseltä ajalta. Kysymys on hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta näiltä osin. Laskelmansa lopputuloksena hovioikeus on määrännyt A:n viiden kuukauden ja neljän päivän kuluttua päättyvään ajokieltoon hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
21. Korkein oikeus toteaa, ettei valvotun ajo-oikeuden peruuttamista sen hakijan pyynnöstä koskevissa ajokorttilain 69 §:n 2 momentissa ja alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain 9 §:ssä säännellä täytäntöön pantavaksi määrättävän ajokiellon pituutta. Viimeksi mainitun lain säätämistä ja tieliikennelain muuttamista koskeneessa hallituksen esityksessä on tältä osin todettu, että peruutus ja ajokiellon täytäntöönpano voidaan tehdä jo ennen alkolukkoajokortin luovuttamista (HE 36/2008 vp s. 24). Esitöissäkään ei ole otettu kantaa ajokiellon pituuden määräytymiseen.
22. Jollei valvottu ajo-oikeus ole lainkaan alkanut, väliaikainen ajokielto päättyy ajokorttilain 69 §:n 5 momentin mukaan ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä. Säännöksellä on edellä kohdassa 10 todetuin tavoin tarkoitettu tapauksia, joissa valvotun ajo-oikeuden hakija ei hae alkolukkoajokorttiaan (HE 144/2012 vp s. 21). Esitöissä ei ole otettu kantaa ajokiellon pituuden määräytymiseen tarkemmin.
23. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilemisesta annetun lain (360/2005) 10 §:ssä säädettiin koetusajan keskeytymisestä, kun valvottava määrättiin koetusaikana väliaikaiseen ajokieltoon. Pykälän 2 momentin mukaan väliaikainen ajokielto luettiin koetusajaksi, mikäli tuomioistuin ei määrännyt ehdollista ajokieltoa pantavaksi täytäntöön. Sanottu kokeilulakiin sisältynyt säännös puoltaa jossain määrin tulkintaa, jonka mukaan valvotussa ajo-oikeudessa ehdollinen ajokielto määrättäisiin täytäntöön alkuperäisen pituisena. Nykyisessä laissa ei kuitenkaan ole edellä sanottua lainkohtaa vastaavaa säännöstä, ja koeajan enimmäispituus on nykyään kolme vuotta, kun koetusaika kokeilulain aikana oli aina vuoden pituinen. Pitkään jatkuneen väliaikaisen ajokiellon vähentämättä jättäminen täytäntöön pantavasta ajokiellosta voisi johtaa ilmeisen kohtuuttomaan lopputulokseen.
24. Ajokiellon kestoa koskevan ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan väliaikainen ajokielto on katsottava ajokiellon pituutta vähentäväksi ajokiellon kärsimiseksi. Samaa menettelyä on perusteltua soveltaa myös määrättäessä valvottuun ajo-oikeuteen perustuva ehdollinen ajokielto täytäntöön pantavaksi. A on ollut keskeytyksettä jatkuneessa väliaikaisessa ajokiellossa käräjäoikeuden 4.11.2014 antamasta tuomiosta hovioikeuden 9.2.2015 antamaan tuomioon. Asiassa on perusteltua arvioida tätä ajanjaksoa yhdenmukaisesti tuomioistuinkäsittelyä edeltävän väliaikaisen ajokiellon kanssa ja katsoa A:n olleen koko tuon ajan ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ilman ajo-oikeutta. Tämän vuoksi sanottu aika on vähennettävä A:lle määrättävästä ajokiellosta.
25. Hovioikeus on tuomiossaan vähentänyt määräämästään ajokiellosta yhden kuukauden 26 päivän pituisen ajan, jonka A on ollut poliisin määräämässä väliaikaisessa ajokiellossa ennen käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus ei ole tuomiossaan lausunut siitä, mihin tämä vähennys on perustunut. Haastehakemuksessaan syyttäjä oli vaatinut A:lle seitsemän kuukauden ajokieltoa. Syyttäjän vaatimus on todennäköisesti tarkoittanut ajokiellon kokonaispituutta, jossa käräjäoikeuden huomioon otettavaksi tulisi väliaikainen ajokielto sen pituisena kuin se on käräjäoikeuden tuomion antopäivään mennessä.
26. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole ollut ajokiellon pituutta koskevassa harkinnassaan millään tavoin sidottu syyttäjän vaatimukseen. Käräjäoikeuden on tullut määrätä ajokielto tuomion antohetkellä tiedossaan olevien seikkojen nojalla ja ajokorttilain 66 §:n 5 momentin perusteella ajokiellon kestosta määrättäessä on tullut ottaa huomioon väliaikainen ajokielto. Tuomion perusteluissakaan ei ole lausumia, jotka osoittaisivat käräjäoikeuden poikenneen tästä säännöksestä. Hovioikeus on puolestaan tuomionsa perusteluissa todennut käräjäoikeuden tuomitseman ajokiellon olevan pituudeltaan yleisen oikeuskäytännön mukainen ja etteivät A:n esittämät seikat edellyttäneet siitä poikkeamista. Hovioikeudella ei siten käräjäoikeuden tuomion pysyttäessään ole ollut perustetta tehdä sanottua yhden kuukauden 26 päivän vähennystä käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään ajokiellon pituuteen.
27. A on hakenut asiassa yksin muutosta hovioikeuden tuomioon. Reformatio in peius -kiellosta johtuu, ettei asian lopputulosta voida A:n valituksesta muuttaa hänelle epäedullisemmaksi. Kun kohdassa 21 tarkoitetun virheen oikaisemisen vuoksi A:lle tulee Korkeimmassa oikeudessa joka tapauksessa määrättäväksi lyhyempi ajokielto kuin hovioikeudessa, ei asiassa ole sanotusta kiellosta johtuvaa estettä oikaista myös kohdassa 23 tarkoitettua hovioikeudessa A:n eduksi tapahtunutta virhettä. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle määrätystä seitsemän kuukauden ajokiellosta tulee vähentää hovioikeuden tekemän vähennyksen asemesta väliaikainen ajokielto käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuden tuomioon. Ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä on 3.6.
28. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan ajokiellon keston päättymispäivää koskevalta osalta. A:lle määrätyn ajokiellon viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrätään 3.6.
29. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Pekka Koponen ja Ari Kantor (eri mieltä). Esittelijä Tiina-Liisa Autio. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Kantor : Olen enemmistön kanssa samaa mieltä edellä kohdissa 1 - 21 lausuttujen perustelujen osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavaa: Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:n määräämistä noin seitsemän kuukauden mittaiseen ehdottomaan ajokieltoon. Käräjäoikeus on tuomiossaan 4.11.2014 määrännyt A:n 7 kuukauden pituiseen ajokieltoon, mutta ehdollisena. Enemmistön perusteluista ilmenevällä tavalla käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, onko se ehdollisen ajokiellon pituutta määrätessään ottanut huomioon ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaisesti A:n olleen jo ennen käräjäoikeuden tuomion antamista väliaikaisessa ajokiellossa 10.9.2014 alkaen ja vähentäneen tämän ajan tuomitsemastaan ajokiellon kokonaispituudesta. Toisaalta käräjäoikeuden tuomiosta ei myöskään ilmene, että se olisi tarkoittanut poiketa syyttäjän vaatimuksesta ja tuominnut A:n kokonaiskestoltaan lähes 9 kuukauden ajokieltoon. Hovioikeus on perusteluissaan todennut käräjäoikeuden tuomitseman 7 kuukauden ajokiellon olleen kestoltaan yleisen oikeuskäytännön mukainen ja ettei asiassa ole syytä poiketa käräjäoikeuden tuomitsemasta ajokiellon pituudesta. Katson, ettei asiassa ole perusteita poiketa hovioikeuden edellä esitetystä arviosta. Vaikka käräjäoikeus ei ole ollut sidottu syyttäjän vaatiman ajokiellon kokonaispituuteen, katson edellä olevilla perusteilla, että hovioikeus on menetellyt oikein vähentäessään väliaikaisen ajokiellon keston ehdottoman ajokiellon päättymispäivää määrätessään. Hovioikeuden on siten tullut vähentää määräämänsä ajokiellon pituudesta sekä A:n ennen käräjäoikeuden tuomion antamista olleen väliaikaisen ajokiellon että käräjäoikeuden tuomion jälkeen jatkuneen väliaikaisen ajokiellon keston. Muutan hovioikeuden tuomiota ja määrään A:n ajokiellon päättymään 9.4.2015.