2015 false KKO:2015:4 Käräjäoikeus oli tuomiollaan ostaja C:n kanteesta purkanut kiinteistön kaupan sekä velvoittanut A:n ja tämän puolison B:n yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinnan C:lle ja

§:n nojalla. Hakemuksensa perusteeksi A ja B ovat esittäneet, että käräjäoikeuden tuomiolla on purettu kiinteistön kauppa ja velvoitettu heidät yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinta ja maksamaan korvauksia ostajalle. B ei kuitenkaan ollut ollut puretun kaupan kohteena olleen kiinteistön omistaja tai myyjä.

1. C on vastauksessaan esittänyt, ettei B:tä ollut oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä eikä väärällä nimellä hakemuksen perusteena olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. Kysymyksessä oli dispositiivinen riita-asia, jossa A ja B eivät olleet väittäneet, että he olisivat vääriä vastaajia tai toinen heistä olisi väärä vastaaja. Tuomion purkamiselle ei siten ollut perusteita. Korkeimman oikeuden kannanotto
2. Hakemuksessa on oikeudellisena perusteena vedottu

§:n säännökseen. Siinä säädetään, että jos jotakuta on oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä tai väärällä nimellä, voidaan lainvoiman saanut tuomio tapahtuneen erehdyksen oikaisemiseksi purkaa määräajasta riippumatta. Hakemuksessa on viitattu myös ennakkopäätökseen KKO 1979 II 26. 7. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1979 II 26 purkanut

§:n nojalla yksipuolisen tuomion, jossa todellisen työnantajan asemesta hänen isänsä oli tuomittu velvolliseksi maksamaan kantajan palkkasaatavat. Yksipuolisen tuomion purkamista oli vaatinut asian kantaja, kun oli käynyt ilmi, että yksipuolinen tuomio oli tullut erehdyksessä koskemaan väärää henkilöä. 8. Korkein oikeus toteaa, että

§:n säännös koskee vain siinä mainittuja tilanteita. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa ei ole kysymys samanlaisesta tilanteesta kuin ratkaisussa KKO 1979 II 26, jossa kantaja oli erehdyksessä nostanut kanteen toista kuin tarkoittamaansa henkilöä vastaan. Tässä tapauksessa B:tä ei ole hakemuksen kohteena olevassa oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä tai väärällä nimellä. Asiassa ei siten ole edellytyksiä purkaa käräjäoikeuden tuomiota

§:n perusteella.

1. Hakemuksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomion purkamista on arvioitava myös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan perusteella.
2. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
3. Maakaaren 2 luvun 33 §:n 1 momentin mukaan, mikäli kauppa puretaan, ostajan on luovutettava kiinteistö takaisin myyjälle ja myyjän on palautettava saamansa kauppahinta ostajalle. Saman pykälän 2 momentin mukainen velvollisuus suorittaa ostajalle korvaus erilaisista kustannuksista koskee niin ikään myyjää.
4. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä on ollut riita-asia, jossa sovinto on sallittu. C on perustanut kanteensa siihen, että hänen ja A:n ja B:n välillä oli tehty kiinteistön kauppa. A ja B eivät ole oikeudenkäynnissä vastustaneet kannetta sillä perusteella, että B ei ollut ollut kiinteistön myyjä, vaan he ovat päinvastoin todenneet vastauksessaan, että he olivat myyneet kiinteistön C:lle. Oikeudenkäynnissä onkin nimenomaisesti todettu riidattomaksi, että C oli ostanut kiinteistön A:lta ja B:ltä. A ja B ovat siten oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesti tunnustaneet, että kiinteistön kaupan osapuolet ovat olleet C sekä A ja B. Käräjäoikeuden tuomion ei näin ollen voida katsoa perustuvan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
5. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomiota ei kuitenkaan saa purkaa mainitusta syystä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Korkein oikeus katsoo, että sanottua säännöstä on perusteltua soveltaa myös tässä tilanteessa, jossa kysymys siis on purkuhakemuksen kohteena olevassa oikeudenkäynnissä tapahtuneen tosiseikan tunnustamisen peruuttamisesta ylimääräisessä muutoksenhaussa.
6. Korkein oikeus toteaa, että kiinteistön omistaja ja kaupan osapuolet ovat olleet helposti havaittavissa asiakirjoista ja että A:lla ja B:llä on kaupan purkamista koskevassa asiassa ollut lainopillinen asiamies. A:ta on asiassa kuultu todistelutarkoituksessa. Näihin seikkoihin nähden asiassa ei ole esitetty sellaisia edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja syitä, joiden perusteella A ja B voisivat ylimääräisessä muutoksenhakemuksessaan vedota siihen, että B ei ole ollut myyjänä vastuussa kiinteistönkaupasta. Tuomiota ei siten voida purkaa myöskään oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.
7. Edellä mainituilla perusteilla edellytyksiä tuomion purkamiselle ei ole. Päätöslauselma Hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Mervi Pere.