2015 false KKO:2015:55 Rikosasian vastaaja A, joka oli valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta vaatinut muun muassa eräiden syytteiden hylkäämistä, oli oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaisesti k

§:ssä tarkoitetulla tavalla voinut ilmoittaa hovioikeudelle laillisesta esteestään ajoissa. Sovellettava säännös 10.

§:n mukaan, jos valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa, valittajalla on oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä kirjallisesti hovioikeudelle 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä.

1. Samanlaista ilmaisua "jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa" on käytetty myös oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:n ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n laillista estettä koskevissa säännöksissä.
2. Edellä mainittujen säännösten esitöissä on vain toistettu arvioitavana oleva ilmaisu, eikä niihin sisälly mainintoja siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan (HE 33/1997 vp s. 73, HE 82/1995 vp s. 115, HE 15/1990 vp s. 100, LaVM 9/1997 vp, LaVM 16/1990 vp). Sama koskee myös oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:ää edeltäneen saman ilmaisun sisältäneen 12 luvun 11 §:n (21/1972) esitöitä (HE 12/1971 vp s. 5). Korkeimman oikeuden arviointi
3. Tässä tapauksessa arvioinnin lähtökohtana on yhtäältä se, ettei asiassa ole väitettykään A:n sairauden tai sen vaatiman hoidon olleen syynä esteestä ilmoittamatta jättämiselle, ja toisaalta se, ettei hän ole tiennyt hovioikeuden pääkäsittelyn ajankohtaa.
4. Laillista estettä koskevan

§:n ilmaisun "jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa" sanamuoto puoltaa tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on se, onko valittaja tosiasiassa kyennyt ilmoittamaan ajoissa esteestä. 15. Niin kuin edellä on todettu, A ei ole ilmoittanut ajan tasalla olevia yhteystietojaan hovioikeudelle eikä edes avustajalleen. Hän ei siten ole myötävaikuttanut asiansa käsittelyyn hovioikeudessa. Tämän vuoksi hänelle ei ole saatu toimitetuksi kutsua hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä tietoa sen ajankohdasta. Asiassa on näin ollen arvioitava sitä, mikä merkitys sanotulla A:n laiminlyönnillä on tulkittaessa

§:n säännöstä. 16. Korkein oikeus toteaa, että A:n laiminlyönnillä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko hänet kutsuttu pääkäsittelyyn lain mukaisesti.

§:n perusteella arvioidaan taas tilannetta, jossa valittajalla on ollut laillinen este poissaololleen pääkäsittelystä. Säännöksen sanamuodosta ei saa tukea sellaiselle tulkinnalle, että merkitystä olisi annettava valittajan omalle laiminlyönnille huolehtia siitä, että hän on jatkuvasti oikeudenkäynnin aikana tavoitettavissa.

1. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että A:n valitus on koskenut käräjäoikeuden ratkaisun tosiasiaperusteita siltä osin kuin valitus on jätetty sillensä. Erityisesti tällaisissa tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt tärkeänä valittajan oikeutta puolustautua henkilökohtaisesti. Ihmisoikeustuomioistuin on myös asettanut tiukkoja edellytyksiä sille, että valittajan voitaisiin katsoa menettelyllään luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi (esim. Poitrimol v. Ranska, 23.11.1993, kohta 31, ja Hermi v. Italia, 18.10.2006, kohdat 64, 73 ja 76). Myös tämä ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö tukee sellaista tulkintaa, ettei merkitystä voida antaa sen kaltaisille valittajan laiminlyönneille, joista tässäkin tapauksessa on kysymys.
2. Sillä hovioikeuden päätöksessään 27.12.2013 mainitsemalla seikalla, että A:n avustajan toimesta oli lähetetty sähköpostitse A:lle ilmoitus pääkäsittelystä ja sen ajankohdasta ennen hänen sairaalaan joutumistaan, ei ole arvioinnissa merkitystä, koska A ei ole saanut tuota viestiä tiedokseen.
3. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A mainituissa olosuhteissa ole tosiasiassa kyennyt eikä siten voinut ilmoittaa hovioikeudelle laillisesta esteestään ajoissa. Sen vuoksi hovioikeuden olisi tullut

§:n perusteella ottaa A:n valitus uudelleen käsiteltäväksi hänen 12.12.2013 tekemänsä ilmoituksen johdosta. Koska hovioikeus ei ole näin menetellyt, asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös 27.12.2013 kumotaan. Lisäksi kumotaan hovioikeuden päätös 5.12.2013 siltä osin kuin siinä on jätetty A:n valitus sillensä. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen valituksen uudelleen käsittelemistä varten. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka Siro.