2015 false KKO:2015:68 B ja C, jotka käräjäoikeudessa oli tuomittu avunannosta törkeään petokseen, eivät olleet hakeneet muutosta tuomioonsa. A, joka oli samassa jutussa päätekijänä tuomittu rangaistu

§:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. (Ään.) OK 31 luku 8 § 3 kohta Asian aikaisempi käsittely Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli 18.11.2010 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä törkeästä petoksesta kahdeksan kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä B:n ja C:n 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä avunannosta mainittuun törkeään petokseen 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B ja C eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja se oli heidän osaltaan saanut lainvoiman. A oli osaltaan valittanut käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn oli katsonut tekoajankohdaksi 1.1.2004 - 31.8.

1. Asiassa esitetyn näytön perusteella hovioikeus oli todennut, että A:n menettelyn olisi katsottava täyttäneen petoksen, mutta ei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Koska A:n petoksen tunnusmerkistön täyttävä menettely olisi päättynyt 31.8.2005, syyteoikeus oli vanhentunut ja hovioikeus oli tämän vuoksi hylännyt syytteen vanhentuneena. Hakemus tuomion purkamiseksi ja vastaus B ja C vaativat, että Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden 18.11.2010 antama tuomio puretaan. He ovat perustaneet hakemuksensa siihen, että kun hovioikeus on hylännyt päätekoa koskevan syytteen, myös syyte avunannosta on hylättävä. Syyttäjä antoi hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen, jossa hän ilmoitti, ettei vastusta käräjäoikeuden tuomion purkamista. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. Syyttäjä on Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa 30.7.2010 vireille tulleella haastehakemuksella vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä törkeästä petoksesta sekä B:n ja C:n tuomitsemista rangaistukseen 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä avunannosta törkeään petokseen. Haaste on annettu tiedoksi A:lle 6.9.2010, B:lle 5.9.2010 ja C:lle 7.9.
4. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on 18.11.2010 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä törkeästä petoksesta kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä B:n ja C:n 1.1.2004 - 31.10.2006 tehdystä avunannosta törkeään petokseen ehdolliseen 30 päivän vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on katsonut B:n ja C:n auttaneen A:ta hankkimaan perusteetonta taloudellista hyötyä. B ja C eivät ole hakeneet muutosta tuomioon, joka on heidän osaltaan siten saanut lainvoiman.
5. A on valittanut tuomiostaan Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus on 30.3.2012 antamassaan tuomiossa todennut, että A:n menettelyn olisi katsottava täyttäneen petoksen tunnusmerkistön, muttei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Lisäksi hovioikeus on katsonut, että A:n petoksen tunnusmerkistön täyttävä menettely olisi päättynyt 31.8.
6. A:lle oli annettu haaste tiedoksi 6.9.2010 eli yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun syyteoikeuden vanhentumisaika oli alkanut teon päättyessä 31.8.
7. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt A:han kohdistetun syytteen vanhentuneena ja vapauttanut hänet käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta. Hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi.
8. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, tuleeko B:n ja C:n hakemuksen kohteena oleva Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio avunannosta törkeään petokseen purkaa avunannosta tuomittujen hakijoiden osalta sen johdosta, että hovioikeus on hylännyt päätekijää koskevan syytteen vanhentuneena.

§:n 3 kohdan tulkinta 5.

§:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa silloin kun vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, taikka on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

1. Lainkohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen (ks. myös Muutoksenhakutoimikunnan jatkomietintö 2002:8 s. 26 - 27). Tällaisen uuden seikan on siten tullut olla olemassa purettavaksi vaadittavan ratkaisun antamisen aikana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen sattunut tapahtuma ole lainkohdan tarkoittama peruste. Tällainen ei pääsäännön mukaan ole myöskään tuon ajankohdan jälkeen annettu tuomio, mikä on todettu esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1998:30 ja KKO 2008:
3. Edellä esitetystä pääsäännöstä on oikeuskäytännössä poikettu erityisesti niissä tilanteissa, joissa purettavaksi haetun tuomion perusteena ollut tuomio on ensin purettu. Tällöin uusi tuomio on voinut osoittaa, että hakemuksen kohteena ollut tuomio on nojautunut virheelliseen perusteeseen. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2006:3 purettiin aikaisemmin annetun ratkaisun KKO 2004:56 perusteella lainvoimainen tuomio törkeästä velallisen epärehellisyydestä, koska viimeksi mainitun ratkaisun johdosta asiassa ei ollut velkaa eikä siten velkojaa, jonka taloudellisia etuja menettely olisi voinut vahingoittaa. Ratkaisussa KKO 2004:56 tuomio törkeästä veropetoksesta oli purettu saadun selvityksen osoittaessa, ettei valtiolta ollut voinut jäädä saamatta syyksilukemisessa tarkoitettua liikevaihtoveroa.
4. Tässä asiassa kysymys ei ole edellisessä kohdassa mainitun kaltaisesta tilanteesta. Asiassa tulee tämän jälkeen arvioitavaksi, onko avunantajan rikosvastuun liitännäisyys päätekoon nähden (vastuun aksessorisuus) sellainen poikkeuksellinen seikka, jonka perusteella edellä esitetystä pääsäännöstä tulisi poiketa. Avunannon liitännäisyydestä päätekoon
5. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.
6. Avunantajan rikosvastuun liitännäisyydestä todetaan hallituksen esityksessä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, että avunantajan vastuu yleensä edellyttää, että pääteko täyttää tunnusmerkistön, on oikeudenvastainen ja tahallisena päätekijälle syyksiluettava (HE 44/2002 vp s. 149). Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että jos jokin rikoksen yleisistä edellytyksistä puuttuu, ei kyse ole rangaistavasta avunannosta. Päätekijä voi esimerkiksi toimia oikeuttamisperusteen nojalla, hän on erehtynyt, häneltä puuttuu tahallisuus tai hän on syyntakeeton. Tällainen tilanne voi tulla rangaistavaksi välillisenä tekemisenä (HE 44/2002 vp s. 156).
7. Avunantajan rikosvastuun liitännäisyys päätekoon ei edellytä sitä, että pääteon tulisi olla tekijälleen syyksiluettu. Hallituksen esityksessä on tältä osin lausuttu, ettei osallisten tule vapautua vastuusta pelkästään sillä perusteella, ettei päätekijää saataisi kiinni tai hän muusta syystä välttäisi vastuun (HE 44/2002 vp s. 147).
8. Edellä lausutun perusteella avunannon rangaistavuus sulkeutuu sanotun liitännäisyyden vuoksi pois ainakin silloin, kun jonkin asiassa selvitetyn yleisiin rikosvastuun edellytyksiin kuuluvan seikan perusteella on selvää, ettei pääteko voi olla tekijälleen syyksiluettavissa oleva rikos. Toisaalta liitännäisyydellä ei ole ratkaisevaa merkitystä esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa hovioikeuden tuomiostakin ilmenee päätekijän menettelyn olleen tunnusmerkistön mukainen ja syyllisyyttä osoittava. Hovioikeus on tuomiossa 30.3.2012 lausunut, että tekijänä syytteessä olleen A:n menettelyn olisi katsottava täyttävän petoksen tunnusmerkistön, muttei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Purkuedellytysten arviointi tässä asiassa
9. Saman rikoksen toista osallista koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perustua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavoin. Ratkaisussa KKO 1998:30 Korkein oikeus lausui nimenomaisesti, ettei uutena seikkana voida pitää yksin Korkeimman oikeuden myöhemmin annettua tuomiota, jossa samassa jutussa toisen vastaajan syyllisyydestä esitetty näyttö on arvioitu toisin kuin hovioikeudessa, eikä tuon tuomion ja purkuhakemuksen kohteena olevan hovioikeuden tuomion väitettyä ristiriitaisuutta.
10. Korkein oikeus on julkaisemattomissa ratkaisuissaan 8.10.2008 nro 2134 (H2008/84) ja 22.9.2011 nro 2050 (H2009/48) katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Edellä mainituissa asioissa avunannosta tuomittu oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, joka oli siten jäänyt avunantajan osalta lainvoimaiseksi. Päätekijän haettua muutosta hovioikeus oli kummassakin tapauksessa hylännyt häneen kohdistuneen syytteen. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden päädyttyä siihen, ettei päätekijän menettely täyttänyt hänen syykseen luettujen rikosten tunnusmerkistöä, myöskään avunantaja ei ollut myötävaikuttamalla näihin tekoihin voinut syyllistyä rikokseen. Hovioikeuden ratkaisu hylätä syytteet avunannon kohteena olevasta rikoksesta muodosti mainituissa tapauksissa

§:n 3 kohdassa tarkoitetun seikan. Korkein oikeus purki avunantajien tuomiot avunannosta päärikokseen. Korkein oikeus on lisäksi ratkaisussaan 10.11.2010 nro 2228 (H2009/11) purkanut käräjäoikeuden tuomion ja oikaissut sitä avunantajalle tuomitun rangaistuksen ja vahingonkorvausvelvollisuuden osalta. Asiassa hovioikeus oli muuttanut päätekijälle tuomittua rangaistusta ja vahingonkorvausvelvollisuutta syyttäjän luovuttua hovioikeudessa osittain syytteestään ja asianomistajan korvausvaatimuksestaan. 15. Hovioikeus on tässä asiassa hylännyt päätekoa koskevan syytteen sillä perusteella, että se on suorittamassaan näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus. Hovioikeus on pääteolla tavoitellun hyödyn alhaisemman määrän perusteella katsonut, että teko olisi arvioitava törkeän petoksen asemesta petokseksi, mikä on puolestaan johtanut lyhyemmän määräajan soveltamiseen syyteoikeuden vanhentumisessa. Tämä ei osoita pääteossa jonkin rikoksen yleisen edellytyksen jääneen täyttymättä eikä käräjäoikeuden tuomion perustuneen ratkaisun KKO 2006:3 tapaan virheelliseen syyksilukemiseen aikaisemmassa tuomiossa. Tässä asiassa ei ole kysymys myöskään sellaisesta tilanteesta, jossa hovioikeus ei ole pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena tai jossa pääteon teonkuvaus on hovioikeudessa muuttunut olennaisesti rajoitetummaksi. Avunannon liitännäisyydestä päätekoon ei itsessään seuraa, että päätekijää koskeva uusi tuomio olisi

§:n 3 kohdan tarkoittama uusi seikka. 16. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:ta koskeva hovioikeuden tuomio 30.3.2012 ole

§:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella käräjäoikeuden 18.11.2010 antama B:tä ja C:tä koskeva lainvoimainen tuomio tulisi purkaa. 17. Korkein oikeus toteaa, ettei hakemuksessa ole vedottu muuhunkaan seikkaan tai todisteeseen, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut asiassa hakijoiden kannalta lievempään lopputulokseen tai johon nähden olisi erittäin painavia syitä saattaa syyllisyyskysymys uudelleen harkittavaksi. Päätöslauselma Hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Jorma Rudanko (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Caritha Aspelin (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Vanhempi oikeussihteeri Aspelin: Mietintö oli kohtien 1 - 4 osalta Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen. Kohdan 4 jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan. Avunantoon liittyvästä aksessorisuuden vaatimuksesta Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Aksessorisuuden eli liitännäisyyden vaatimus asettaa avunannon rangaistavuuden edellytykseksi sen, että pääteko tai sen yritys on rangaistava. Rikoslain yleisen osan uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 156) todetaan, että kysymys täytyy olla rikoksesta. Jos jokin rikoksen yleisistä edellytyksistä puuttuu, ei kyse voi olla rangaistavasta avunannosta. Avunantovastuu on näin ollen liitännäistä ja riippuvaista suhteessa päätekoon.

§:n 3 kohta ja sen tulkinta

§:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa silloin kun vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, taikka on erittäin painavia syitä, katsoen siihen, mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen. Uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan sanotussa lainkohdassa sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla merkitystä jutun ratkaisun kannalta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, ettei lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio ole lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Toisaalta Korkein oikeus on esimerkiksi julkaisemattomissa ratkaisuissa 22.9.2011 nro 2050 (H2009/48) ja 8.10.2008 nro 2134 (H2008/84) katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Edellä mainituissa asioissa avunannosta tuomittu oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, joka oli siten jäänyt avunantajan osalta lainvoimaiseksi. Hovioikeus oli katsottuaan, ettei päätekijän syyksi luettu teko täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, hylännyt päätekijään kohdistuneen syytteen ja vapauttanut hänet tuomitusta rangaistuksesta. Korkein oikeus katsoi edellä mainituissa ratkaisuissa mainitsemillaan perusteilla, että hovioikeuden ratkaisu hylätä syytteet avunannon kohteena olevasta rikoksesta muodosti mainituissa tapauksissa sellaisen uuden OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetun seikan. Korkein oikeus päätyi purkamaan avunantajien tuomiot avunannosta päärikokseen. Purkuedellytysten arviointi nyt käsillä olevassa tapauksessa Käräjäoikeus on lukenut B:n ja C:n syyksi avunannon törkeään petokseen. Hovioikeus on tuomiossa 30.3.2012 lausunut, että päätekijänä olevan A:n menettelyn olisi katsottava täyttävän vain petoksen, mutta ei törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Kun otetaan huomioon päätekijän ja avunantajien tekojen keskinäinen yhteys, Korkein oikeus katsonee, että myöskään B ja C eivät ole voineet myötävaikuttamalla syyllistyä avunantoon törkeään petokseen. Korkein oikeus katsonee, että avunantajina toimineiden B:n ja C:n menettely voisi täyttää enintään petoksen avunannon tunnusmerkistön. Hovioikeus on katsonut päätekijän petoksen tunnusmerkistön täyttävän menettelyn päättyneen 31.8.2005. Rikoslain 8 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan syyteoikeus osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana päivänä kuin syyteoikeus pääteosta. B:lle ja C:lle on annettu haaste tiedoksi yli viiden vuoden jälkeen syyteoikeuden vanhentumisajan alkamisesta 31.8.2005. Näin ollen myös syyteoikeus avunannosta petokseen on vanhentunut. Korkein oikeus todennee, että hovioikeuden ratkaisu hylätä syyte avunannon kohteena olevasta rikoksesta vanhentuneena muodostaa nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, kun myös syyteoikeus avunannosta päätekoon on vanhentunut, sellaisen uuden seikan, jonka vuoksi käräjäoikeuden tuomion purkamiseen B:n ja C:n osalta on

§:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste. Koska asia mainittu hovioikeuden tuomio huomioon ottaen on selvä, Korkein oikeus oikaissee Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden antamaa tuomiota välittömästi. Lopputulos Korkein oikeus purkanee Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomion 18.11.2010 nro 10/1064 B:n ja C:n syyksi luetun rikoksen ja heille tuomitun rangaistuksen osalta. Korkein oikeus hylännee B:tä ja C:tä vastaan nostetun syytteen avunannosta törkeään petokseen ja vapauttanee heidät tuomitusta rangaistuksesta. Oikeusneuvos Rudanko : Hyväksyn esittelijän mietinnön.