2015 false KKO:2015:75 Riita-asiassa ilman lainopillista apua toimineelle vastaajalle A:lle oli käräjäoikeudesta lähetetty tiedoksi kansliassa annetun tuomion niin sanottu lukukappale, jossa oli ollut

§:n 1 momentin mukaan kun tyytymättömyyden ilmoitus on tehty ja hyväksytty, on asianosaiselle annettavaan käräjäoikeuden ratkaisun jäljennökseen liitettävä valitusosoitus. Pykälän 2 momentin mukaan valitusosoituksessa on mainittava muutoksenhakutuomioistuin sekä valitusajan päättymispäivä. Siinä on selostettava säännökset valituksen perilleajamisesta, jatkokäsittelyluvasta ja lupaperusteista sekä valituskirjelmän sisällöstä ja liitteistä. Lisäksi valitusosoitukseen on sisällytettävä vastaavat tiedot vastavalituksesta sekä ennakkopäätösvalituksesta sen mukaan kuin oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

1. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun sääntelyn tarkoitus voidaan ymmärtää siten, että muutoksenhakuohjeet ovat pääpiirteiset ohjeet muutoksenhakemista harkitsevalle. Valitusosoitus on taas laajempi ja yksityiskohtaisempi ohje sellaiselle asianosaiselle, joka on päättänyt hakea muutosta (ks. HE 184/1977 vp s. 18 ja 21 sekä HE 33/1997 vp s. 39). Tämä ilmenee muun muassa siitä, että tässä asiassa merkityksellinen valitusajan päättymispäivä on määrätty ilmoitettavaksi valitusosoituksessa eikä muutoksenhakuohjeissa. Tavallisesti muutoksenhakuohjeissa ilmoitetaan valitusajan määräaika päivien lukumääränä eli 30 päivänä ratkaisun julistamisesta tai antamisesta.
2. Korkein oikeus toteaa, että valitusajan päättymispäivän ilmoittaminen on asianosaisen muutoksenhakuoikeuden turvaamisen kannalta selvempää ja turvallisempaa kuin pelkän määräajan ilmoittaminen. Jos hänellä on tiedossaan pelkkä määräaika, hän joutuu selvittämään valitusajan päättymispäivän laskemalla ja säädettyjen määräaikain laskemista annettua lakia (150/1930) soveltamalla. Valitusosoituksen antamista koskevat säännökset ja niiden tulkinta sekä soveltamiskäytäntö
3. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 3 §:n mukaan muutoksenhakuohjeita ei tarvitse antaa kaikille, esimerkiksi oikeudenkäyntiasioita ammatikseen hoitaville. Sen sijaan valitusosoituksen antamisesta ei luvun 11 §:ssä ole säädetty vastaavaa poikkeusta kuin muutoksenhakuohjeiden antamisesta. Tällaisen sääntelyn vuoksi mainittua 11 §:ää on perusteltua tulkita siten, että valitusosoitus on annettava aina, kun hyväksytty tyytymättömyyden ilmoitus on tehty. 12.

§:n mukaan valitusosoitus on liitettävä asianosaiselle annettavaan käräjäoikeuden ratkaisuun. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan asianosaisille annetaan toimituskirjana jäljennös käräjäoikeuden tuomiosta. Riita-asiassa kantajalle annetaan toimituskirja ilman eri pyyntöä. Maksu siitä sisältyy käsittelymaksuun, jonka kantaja on velvollinen suorittamaan. Vastaajalle toimituskirja toimitetaan ainoastaan silloin, kun hän on erikseen sitä pyytänyt. Tällöin vastaaja on velvollinen suorittamaan toimituskirjasta jäljennösmaksun. 13.

§:ssä säädetty menettely valitusosoituksen liittämisestä ratkaisuun on peräisin ajalta, jolloin muutoksenhakija oli velvollinen liittämään alioikeuden ratkaisun valituskirjelmäänsä ja näin ollen myös lunastamaan ratkaisun ja muut toimituskirjat (ks. oikeudenkäymiskaari 25 luku 11 §:n 1 momentti ja 16 § sellaisena kuin se oli laissa 661/1978). Kun velvollisuudesta ratkaisun ja toimituskirjojen liittämisestä valituskirjelmään on luovuttu ensin riita-asioissa vuonna 1993 ja sitten rikosasioissa vuonna 1997, asianosaisella ei ole ollut enää tarvetta hankkia itselleen käräjäoikeuden ratkaisun virallista maksullista jäljennöstä. 14.

§:n 1 momentin sanamuoto mahdollistaa tulkinnan, että käräjäoikeus olisi velvollinen antamaan asianosaiselle valitusosoituksen ainoastaan siinä tapauksessa, että hänelle annetaan toimituskirja. Kun otetaan huomioon sanotun säännöksen tarkoitus turvata perustuslaissakin edellytetty asianosaisen oikeus muutoksenhakuun, tällaista tulkintaa, jossa ratkaiseva merkitys annetaan valitusosoituksen toimittamistapaa koskevalle ja edellä todetuin tavoin jo kumottuun lainsäädäntöön perustuvalle ilmaisulle, ei voida pitää hyväksyttävänä. Tulkintaa ei voida pitää hyväksyttävänä myöskään asianosaisten yhdenvertaisuuden kannalta, koska se voi johtaa siihen, että vastaaja, joka ei tahdo tai ei ymmärrä oma-aloitteisesti tilata toimituskirjaa, ei saa valitusosoitusta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valitusosoituksen antamatta jättäminen tyytymättömyyttä hyväksytysti ilmoittaneelle asianosaiselle sillä perusteella, ettei hänelle anneta toimituskirjaa, on menettelyvirhe. 15. Jos menettelyvirheen todetaan tapahtuneen, on seuraavaksi ratkaistava sen vaikutus. Asiaa ei ole laissa säännelty, mutta Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1991:140 kysymys on ollut esillä. Tapauksessa alioikeus oli antanut suulliset muutoksenhakuohjeet. Asianosaista oli tällöin edustanut lainopillisen koulutuksen saanut asiamies. Näissä olosuhteissa

§:ssä tarkoitetun valitusosoituksen antamatta jättäminen ei ollut sellainen seikka, jonka johdosta myöhään tehty valitus olisi voitu tutkia.

1. Ratkaisusta ilmenee, että valitusosoituksen antamatta jättämisen oikeusvaikutusta on arvioitava sen yleisen menettelyvirheitä koskevan periaatteen pohjalta, jonka mukaan merkitystä annetaan sille, onko menettelyvirhe vaikuttanut tai voidaanko sen otaksua olennaisesti vaikuttaneen valituksen myöhästymiseen. Korkeimman oikeuden kannanotto
2. A, jolla ei ole lainopillista koulutusta, on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Hän on saanut käräjäoikeuden tuomiosta tiedoksi niin sanotun lukukappaleen ja muutoksenhakuohjeet, joiden mukaan muutoksenhaun määräaika on 30 päivää tuomion antamisesta tai julistamisesta. Hän on ilmoittanut hyväksytysti tyytymättömyyttä tuomioon, mutta ei ole erikseen pyytänyt käräjäoikeudesta toimituskirjana tuomion jäljennöstä. Asian ratkaisseen käräjätuomarin Korkeimmalle oikeudelle antaman selvityksen mukaan Helsingin käräjäoikeuden yleinen käytäntö on, että vaikka riita-asian vastaaja olisi ilmoittanut tuomioon tyytymättömyytensä, maksullista toimituskirjaa valitusosoituksineen ei toimiteta hänelle, ellei hän sitä erikseen pyydä. Näin oli menetelty myös tässä asiassa. Tästä syystä A ei ole saanut valitusosoitusta, josta olisi ilmennyt valitusajan päättymispäivä.
3. Korkein oikeus katsoo edellä kohdassa 14 mainituilla perusteilla, että käräjäoikeudella on tällaisessa tilanteessa velvollisuus antaa riita-asian vastaajalle valitusosoitus, josta ilmenee muun ohella valitusajan päättymispäivä. Kun näin ei ole tehty, kyseessä on käräjäoikeuden menettelyvirhe.
4. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että A:n valituksen myöhästyminen on johtunut tai sen voidaan otaksua olennaisesti johtuneen siitä, ettei käräjäoikeus ole toimittanut hänelle valitusosoitusta, josta valitusajan päättymispäivä olisi ilmennyt.
5. Kun A:n oikeus muutoksenhakuun on jäänyt puutteelliseksi tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymisestä alkaen, hänellä on oikeus saada lain mukainen valitusosoitus, jota noudattamalla hän voi hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon 17.12.
6. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös ja Helsingin käräjäoikeuden päätös 24.1.2014 nro 3477 kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee antaa uusi valitusosoitus käräjäoikeuden tuomioon 17.12.2013 nro 13/69045 tyytymättömyytensä ilmoittaneelle A:lle. Valitusosoituksessa mainittava valituksen päättymispäivä on laskettava siitä päivästä, jona käräjäoikeus antaa valitusosoituksen. Valitusosoitus on toimitettava A:lle. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko ja Mika Huovila. Esittelijä Tiina Väisänen.