2015 false KKO:2015:98 A:n osuus äitinsä B:n kuolinpesästä oli ulosmitattu. Myöhemmin tehtyjen osittaisen osituksen ja perinnönjaon jälkeen kuolinpesään oli jäänyt vain B:n ja lesken yhteisesti omista

§:n mukaan kuolinpesän osakkaan velasta saadaan ulosmitata hänen osuutensa kuolinpesästä. Säännös koski nimenomaan kuolinpesän osuutta eli tilannetta ennen perinnönjakoa. Tämä ilmeni myös ulosottokaaren 4 luvun 79 §:n 1 momentista, jonka mukaan suoritus otetaan siitä omaisuudesta, joka tulee velalliselle perinnönjaossa. Perintökaaren säännökset puolestaan koskivat käyttöoikeuden alaisen omaisuuden ulosmittausta omistajan velasta eli tilannetta perinnönjaon jälkeen. Ennen perinnönjakoahan ei ollut mahdollista sanoa, kenelle mahdollisesta useasta osakkaasta käyttöoikeuden alainen omaisuus perinnönjaossa tulee. Kihlakunnanvouti oli perustellut valituksen kohteena olevaa itseoikaisupäätöstään toteamalla, että kuolinpesän omaisuus koostui pelkästään lesken vähimmäissuojan alaisesta omaisuudesta ja että oli selvää, ettei velallisen osalle tullut muuta omaisuutta jaossa, koska osakkaat olivat jakaneet muun omaisuuden ja leski on vedonnut vähimmäissuojaan yhteisen kodin osalta. Hovioikeus totesi, että kun yhteisenä kotina käytetty asunto oli osittaisessa osituksessa ja perinnönjaossa jätetty jakamatta, ulosmittaus oli mainitun toimituksen jälkeenkin käsittänyt edelleen A:n osuuden jakamattomassa kuolinpesässä. Ulosmittauksen kohteena ei näin ollen osittaisen osituksen ja jaon jälkeen ollut ollut A:n omistama osuus mainitusta asunnosta. Kihlakunnanvoudin päätös oli perustunut hänen arvioonsa tulevan jaon lopputuloksesta. Pelkästään tällaisen arvion perusteella kihlakunnanvoudilla ei ollut ollut perusteita ulosottokaaren 10 luvun 1 §:n perusteella viran puolesta peruuttaa 13.9.2011 tekemäänsä päätöstä kuolinpesän osuuden ulosmittauksesta. Tämän vuoksi valituksen kohteena oleva itseoikaisupäätös oli kumottava. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ja kihlakunnanvoudin päätökset ja jätti A:n kuolinpesäosuuden ulosmittauksen voimaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pekka Pärnänen, Juha Halijoki ja Tuulikki Räsänen (eri mieltä). Eri mieltä ollut jäsen hovioikeudenneuvos Räsänen katsoi, että ulosottomiehellä oli vastuu siitä, että toimet ulosmittauksen loppuun saattamiseksi tulevat suoritetuiksi lain tarkoittamalla tavalla joutuisasti ja tehokkaasti ja aiheuttamatta tarpeetonta haittaa sivullisille. Tilannetta, jossa pesäosuuden ulosmittaus jäisi voimaan "jäädytettynä" kenties vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, ei voitu pitää nykyisten säännösten valossa hyväksyttävänä, vaikka se velkojan intressissä saattoi ollakin saatavan vanhenemisen estämiseksi. Pesänjaon ainoa mahdollinen lopputulos siinä tapauksessa, ettei leski luovu hallintaoikeudestaan tai joku osakkaista muuta mieltään halukkuudestaan lunastukseen, olisi se, että A:lle tulisi osuus lesken hallitsemista asunto-osakkeista, joita koski perintökaaren mukainen ulosmittauskielto. Tällöin ulosmittaus joka tapauksessa viimeistään raukeaisi. L:n valituksesta kävi ilmi, ettei se halunnut jakoa toteutettavaksi lesken hallintaoikeuden voimassaoloaikana, vaan halusi ulosmittauksen pysyvän "jäädytettynä" voimassa joskus tulevaisuudessa mahdollistuvaan realisointiin saakka. Valituksesta ja asiakirjoista kävi myös selville, että yhtiön saatava oli ulosmittauksen toimittamisen jälkeen jo vanhentunut. Ulosottoa koskevien säännösten tarkoitusperien mukaista ei ollut syrjäyttää velan vanhenemista koskevat säännökset pitämällä sellainen pesäosuuden ulosmittaus, jota ei voitu saada loppuun ennalta määriteltävässä ajassa, voimassa kenties kauaskin tulevaisuuteen. Näillä sekä käräjäoikeuden ja kihlakunnanvoudin päätöksissä lausutuilla perusteilla eri mieltä ollut jäsen ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asian ratkaisu jää käräjäoikeuden päätöksen varaan. L vaati vastauksessaan, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Ulosottomies oli 13.9.2011 ulosmitannut A:n osuuden hänen äitinsä B:n kuolinpesästä. Kuolinpesän osakkaat olivat 13.10.2011 tehneet osittaisen ositus- ja perinnönjakosopimuksen, minkä jälkeen pesässä ei ollut enää muuta omaisuutta kuin edesmenneen B:n ja lesken yhteisesti omistamat asunto-osakkeet. Leski on perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla pitänyt asunnon jakamattomana hallinnassaan. Ulosottomies on itseoikaisuna 4.1.2013 tekemällään päätöksellä peruuttanut ulosmittauksen ja viitannut ratkaisunsa perusteluissa muun ohella ulosmittauksen joutuisuus- ja suhteellisuusvaatimukseen. Hovioikeus on ulosoton hakijan L:n valituksesta kumonnut ulosottomiehen ratkaisun. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko ulosottomiehen itseoikaisuna tekemälle päätökselle peruuttaa ulosmittaus ollut perusteita vai onko ulosmittaus pidettävä edelleen voimassa. Sovellettavat oikeussäännökset 2. Ulosottomiehen itseoikaisusta säädetään ulosottokaaren 10 luvun 1 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan ulosottomiehen tulee oikaista samassa ulosottoasiassa tehty toimi tai päätös, jos se perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen (asiavirheen oikaisu). 3.

§:n mukaan kuolinpesän osakkaan velasta saadaan ulosmitata hänen osuutensa kuolinpesästä. Kuolinpesälle annetaan tällöin kirjallinen maksukielto, jossa pesän osakkaita ja hallintoa kielletään luovuttamasta velalliselle perinnönjaossa tulevaa omaisuutta muulle kuin ulosottomiehelle. Saman luvun 78 §:n mukaan maksukiellon tiedoksisaannin jälkeen pesän omaisuutta ei saa luovuttaa eikä suorittaa pesässä muita määräämistoimia ilman ulosottomiehen lupaa.

1. Ulosottokaaren 1 luvun 19 §:n mukaan ulosottomiehen tulee toimia virkatehtävissään asianmukaisesti ja puolueettomasti. Täytäntöönpanotehtävät tulee suorittaa joutuisasti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti aiheuttamatta vastaajalle tai sivulliselle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon tarkoitus vaatii. Saman lain 3 luvun 21 §:ssä säädetään, että täytäntöönpanotoimitus on pidettävä ja muut täytäntöönpanotoimet suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. Täytäntöönpanoa saadaan kuitenkin lykätä, jos sitä voidaan pitää vastaajan edun mukaisena eikä lykkääminen aiheuta hakijalle vähäistä suurempaa haittaa.
2. Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan. Säännöksen 3 momentin mukaan eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä perintökaaren 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta.
3. Perintökaaren 12 luvun 7 §:n mukaan käyttöoikeuden kohteena olevaa omaisuutta älköön ulosmitattako omistajan velasta, paitsi milloin se kiinnityksen perusteella tai muutoin on velan vakuutena tahi kysymys on velasta, mistä omistaja vastaa sen mukaan kuin 21 luvussa säädetään. Korkeimman oikeuden johtopäätökset
4. Kuten hovioikeus on todennut,

§:n säännös koskee kuolinpesän osakkaan pesäosuuden ulosmittaamista ennen perinnönjakoa ja perintökaaren 12 luvun 7 §:ssä säädetty ulosmittauskielto tilannetta perinnönjaon jälkeen eli silloin, kun lainkohdassa mainitun käyttöoikeuden alainen omaisuus on jaettu. Nyt on kysymys ensiksi mainitusta tilanteesta. 8.

§:n nojalla A:n velasta on näin ollen voitu ulosmitata hänen osuutensa B:n kuolinpesästä. Ulosmittaus ei vaikuta lesken oikeuteen pitää kuolinpesään kuuluva asunto jakamattomana hallinnassaan. Ulosottomenettelyä voidaan jatkaa vasta sen jälkeen, kun lesken hallintaoikeus päättyy. A:n osuus kuuluu kuitenkin vielä jakamattomaan kuolinpesään.

1. Ulosottokaaren 1 luvun 19 §:ssä ja 3 luvun 21 §:ssä edellytetään, että ulosoton täytäntöönpanotoimet tulee suorittaa joutuisasti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti sekä ilman aiheetonta viivytystä aiheuttamatta ulosottovelalliselle tai sivulliselle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon tarkoitus vaatii. Lain esitöissä on todettu, että joutuisuus, tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus palvelevat erityisesti hakijan perusteltuja odotuksia sekä ulosottolaitoksen yleistä toimintakykyä. Täytäntöönpanotoimi voitaisiin yleissäännöksen vastaisen menettelyn johdosta kuitenkin vain poikkeuksellisesti kumota (HE 216/2001 vp s. 45 ja 47).
2. Kuten kohdassa 8 on todettu, pesäosuuden ulosmittauksesta ei ole haittaa lesken hallinnalle. Jo lesken hallintaoikeudesta johtuu, että pesän osakkaiden mahdollisuus luovuttaa kuolinpesän varallisuuteen kuuluva asunto on rajoitettu hallinnan ajan. Pesäosuuden ulosmittaus ei siten aiheuta ulosottovelalliselle tai muillekaan pesän osakkaille suurempaa haittaa kuin kohdassa 3 selostetusta määräämiskiellosta ilmenee ja täytäntöönpanon tarkoitus vaatii.
3. Sen sijaan ulosoton hakijan eli velkojan kannalta pesäosuuden ulosmittaus on välttämätön velan perimiseksi, jollei muuta ulosmitattavaa omaisuutta ole. Ulosmittaus on velkojan kannalta lisäksi tarpeellinen, jotta voidaan ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin varmistaa se, että ulosottovelat voidaan periä ulosmitatusta pesäosuudesta ulosottoperusteen määräajan umpeen kulumisesta ja saatavan vanhentumisesta huolimatta.
4. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa, että lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:ään perustuva asumissuoja saattaa johtaa ristiriitaan ulosottokaaren 1 luvun 19 §:n ja 3 luvun 21 §:n yleissäännöksiin perustuvan ulosottomenettelyn joutuisuusvaatimuksen kanssa, kun ulosmittauksen kohteena on kuolinpesäosuus. Ulosottoa koskevien säännösten tarkoituksen mukaista ei kuitenkaan ole, että ulosmittaus peruutettaisiin tai ettei sitä edes toimitettaisi, mikäli näyttää siltä, että täytäntöönpanotoimet tällaisessa tilanteessa viivästyvät tai että velallisen osalle ei tule asunnon lisäksi muuta omaisuutta. Täytäntöönpanotoimiin tulee ryhtyä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun siihen on mahdollisuus lesken hallintaoikeuden lakattua.
5. A:n osuus B:n kuolinpesästä on ulosmitattu

§:n nojalla. Ulosmittaus ei ole perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Ulosmittauksen peruuttamiselle itseoikaisuna ei ole ollut edellä mainituista syistä ulosottokaaren 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja perusteita. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Petteri Mikkola.