KKO/2016/23

2016 false KKO:2016:23 Belgialainen tuomioistuin oli päätöksellään määrännyt A:n ja B:n yhteiset lapset asumaan A:n luona ja lasten oikeudesta tavata B:tä. Samalla tuomioistuin oli asettanut tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseksi uhkasakon, joka A:n oli suoritettava B:lle. B vaati päätöksen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi uhkasakon osalta. B:n hakemukseen sovellettiin Bryssel IIa -asetusta. Uhkasakon täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen edellytyksenä oli, että sen lopullinen rahamäärä oli vahvistettu tuomiovaltion tuomioistuimessa. Bryssel I -asetus (44/2001) 1 artikla 2 kohta ja 49 artikla Bryssel IIa -asetus 1 artikla 1 ja 2 kohta ja 47 artikla 1 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Alempien oikeuksien ratkaisut Hakemus ja asiaan osallisen lausuma sekä Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden päätös 8.3.2012 ja Helsingin hovioikeuden päätös 16.8.2012 on tarpeellisilta osin selostettu Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Petra Spring-Reiman. Hovioikeudessa asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Erkki Koivula ja Eeva Palaja. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B toisti alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimukset. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Välitoimet Varattuaan asianosaisille tilaisuuden ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisun pyytämisestä ja pyynnössä esitettävistä kysymyksistä Korkein oikeus pyysi päätöksellään 31.12.2013 nro 2725 ennakkoratkaisun Euroopan unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuin antoi tuomiollaan 9.9.2015 (asia C-4/14) pyydetyn ratkaisun. Asianosaisille varattiin tilaisuus antaa kirjallinen lausuma ennakkoratkaisun johdosta. A antoi lausuman. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. Belgialainen tuomioistuin, Gentin alioikeus, on päätöksellään 28.3.2007 määrännyt A:n ja B:n yhteiset lapset asumaan A:n luona ja määrännyt heidän oikeudestaan tavata B:tä tämän luona päätöksessä mainittuina ajankohtina. 2. Tuomioistuin on samalla asettanut uhkasakon tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseksi. Tuomioistuimen päätöksen mukaan A:n on suoritettava B:lle uhkasakkona 1 000 euroa lasta kohti jokaiselta sellaiselta tapaamisvuorokaudelta, jonka aikana lasta ei ole luovutettu tälle. Uhkasakon enimmäismääräksi on määrätty 25 000 euroa. Asian käsittely alemmissa tuomioistuimissa 3. B on hakemuksessaan vaatinut Suomessa asuvan A:n velvoittamista suorittamaan hänelle mainitussa päätöksessä asetetusta uhkasakosta 23 398,69 euroa tai ainakin päätöksen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa. 4. A on vaatinut B:n hakemuksen hylkäämistä tai jättämistä sillensä, koska maksuvelvollisuutta ei ollut vahvistettu lopullisesti Belgiassa ja koska hän ei ollut millään tavalla laiminlyönyt tapaamisoikeuteen liittyviä velvollisuuksiaan. 5. Käräjäoikeus on soveltanut asiassa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus). Käräjäoikeus on jättänyt hakemuksen tutkimatta, koska hakemuksen kohteena olleen uhkasakon lopullista määrää ei ollut vahvistettu tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. 6. B:n haettua muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun hovioikeus on katsonut, että asiassa tulee soveltaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetus), koska täytäntöönpanovaatimuksen kohteena olevalla ratkaisulla, siltä osin kuin sen täytäntöönpanosta nyt on kysymys, oli ratkaistu vain lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia vaatimuksia. Hovioikeus on kuitenkin pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen, koska uhkasakon asettaminen tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseksi on luonteeltaan täytäntöönpanomenettelyä, joka Bryssel IIa -asetuksen mukaan tapahtuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaan. Kysymyksenasettelu 7. Korkein oikeus toteaa, että B:n vaatimuksia on arvioitava tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan Euroopan unionin oikeuden perusteella. Asiassa on B:n valituksen johdosta kysymys siitä, voidaanko Belgiassa (tuomiovaltio) lapsen tapaamisoikeuden tehosteeksi asetettu uhkasakko, joka maksetaan lasta tapaavalle vanhemmalle, julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa. Jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, arvioitavaksi tulee, millä edellytyksillä se voidaan julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi. Näiden kysymysten ratkaiseminen edellyttää ensinnäkin sen arvioimista, sovelletaanko asiassa Bryssel I -asetusta vai Bryssel IIa -asetusta, ja toiseksi sovellettavan asetuksen tulkintaa. Sovellettavat säännökset Bryssel I -asetus 8. Korkein oikeus toteaa, että Bryssel I -asetuksen on korvannut uudelleen laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Uudelleenlaadittua asetusta sovelletaan sen 66 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen. Se ei siten tule sovellettavaksi tässä asiassa. 9. Bryssel I -asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan asetusta ei sovelleta luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin eikä perintöön ja testamenttiin. 10. Asetuksen 45 artiklan 2 kohdan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. 11. Asetuksen 49 artiklan mukaan ulkomainen tuomio, jolla joku on velvoitettu maksamaan uhkasakko, on täytäntöönpanokelpoinen siinä jäsenvaltiossa, missä täytäntöönpanoa pyydetään, ainoastaan, jos tuomiojäsenvaltion tuomioistuin on lopullisesti vahvistanut uhkasakon määrän. Bryssel IIa -asetus 12. Bryssel IIa -asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetusta sovelletaan siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen. Saman artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan näihin asioihin kuuluvat erityisesti oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus. 13. Asetuksen 26 artiklan mukaan tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. 14. Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan vanhempainvastuusta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen ja on annettu tiedoksi, pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Asetuksen 41 artiklassa säädetään tapaamisoikeutta koskeviin ratkaisuihin eräissä tilanteissa sovellettavasta automaattisen täytäntöönpanon järjestelmästä. 15. Asetuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaan täytäntöönpanomenettely tapahtuu täytäntöön panevan jäsenvaltion lain mukaisesti. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö 16. Korkein oikeus on katsonut, että asiassa on esillä Bryssel I -asetuksen ja Bryssel IIa -asetuksen tulkinnasta riippuvia kysymyksiä, joita ei ole ratkaistu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tämän vuoksi Korkein oikeus on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönään seuraavat kysymykset: 1) Onko Bryssel I -asetuksen 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa päävelvoitteen turvaamiseksi asetetun uhkasakon täytäntöönpanoa koskevat asiat jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle? 2) Mikäli edellisessä kohdassa mainitut asiat kuuluvat Bryssel I -asetuksen soveltamisalaan, onko Bryssel I -asetuksen 49 artiklaa tulkittava niin, että vuorokausikohtaisesti asetettu juokseva uhkasakko, joka on tuomiovaltiossa täytäntöönpantavissa sellaisenaan asetetun määräisenä mutta jonka lopullinen määrä voi muuttua uhkasakkoon tuomitun hakemuksen tai väitteiden johdosta, on täytäntöönpantavissa jäsenvaltiossa vasta kun sen määrä on erikseen lopullisesti vahvistettu tuomiovaltiossa? 3) Mikäli edellä yksilöidyn kaltaiset asiat jäävät Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, onko Bryssel IIa -asetuksen 47 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat tehosteet ja turvaamistoimet kuuluvat säännöksessä tarkoitettuun täytäntöönpanomenettelyyn, joka tapahtuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaan, vai voivatko ne muodostaa sellaisen osan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä, joka on Bryssel IIa -asetuksen nojalla pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa? 4) Onko uhkasakon täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa vaadittaessa edellytettävä, että täytäntöönpantavan uhkasakon rahamäärä on erikseen lopullisesti vahvistettu tuomion antaneessa jäsenvaltiossa, vaikka täytäntöönpanossa ei sovellettaisi Bryssel I -asetusta? 5) Mikäli lapsen tapaamisoikeuden tehosteeksi asetettu uhkasakko on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman, että täytäntöönpantavan uhkasakon rahamäärä on tuomiovaltiossa erikseen lopullisesti vahvistettu; (

1. a)edellyttääkö uhkasakon täytäntöönpano kuitenkin sen valvomista, onko tapaamisoikeuden toteutumatta jääminen perustunut esteisiin, joiden huomioon ottaminen on ollut välttämätöntä lapsen oikeuksien vuoksi; ja (
2. b)millä tuomioistuimella on toimivalta tällaisten seikkojen tutkimiseen, tarkemmin sanoen (
3. i)rajoittuuko täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen toimivalta aina pelkästään sen tutkimiseen, onko väitetty lapsen tapaamisoikeuden toteutumatta jääminen johtunut sellaisesta perusteesta, joka nimenomaisesti ilmenee pääasiaa koskevasta ratkaisusta; vai (
4. ii)seuraako unionin perusoikeuskirjassa turvatuista lapsen oikeuksista, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuimella on pidemmälle menevä oikeus tai velvollisuus tutkia, onko tapaamisoikeuden toteutumatta jäämiselle ollut sellaisia perusteita, joiden huomioon ottaminen on ollut välttämätöntä lapsen oikeuksien turvaamiseksi? Unionin tuomioistuimen tuomio 9.9.2015 17. Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan vastannut Korkeimman oikeuden esittämiin kysymyksiin 1, 3 ja 4 seuraavasti: 1) Bryssel I -asetuksen 1 artiklaa on tulkittava siten, että mainittua asetusta ei sovelleta pantaessa jäsenvaltiossa täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa annetussa päätöksessä määrätty uhkasakko, joka koskee oikeutta lapsen huoltoon ja tapaamisoikeutta ja joka on asetettu sen varmistamiseksi, että lapsen huoltaja noudattaa tapaamisoikeutta. 3) Uhkasakon, jonka tuomiojäsenvaltion tuomioistuin, joka on ratkaissut tapaamisoikeutta koskevan asiakysymyksen, on asettanut kyseisen oikeuden tehokkuuden takaamiseksi, täytäntöönpanoon sovelletaan samaa täytäntöönpanojärjestelmää kuin mainitulla uhkasakolla taattua tapaamisoikeutta koskevaan päätökseen, ja tällainen uhkasakko on tässä ominaisuudessa todettava täytäntöönpanokelpoiseksi Bryssel IIa -asetuksessa olevien sääntöjen mukaisesti. 4) Bryssel IIa -asetuksen puitteissa ulkomaiset ratkaisut, joissa velvoitetaan maksamaan uhkasakkoa, ovat täytäntöönpanokelpoisia jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, vain silloin, kun uhkasakon rahamäärä on lopullisesti vahvistettu tuomiojäsenvaltion tuomioistuimissa. Vastausten sisältö huomioon ottaen Korkeimman oikeuden esittämiin kysymyksiin 2 ja 5 ei ollut tarpeen vastata. 18. Unionin tuomioistuin on perustellut vastaustaan ensimmäiseen kysymykseen muun ohella toteamalla, että Bryssel I -asetuksen soveltamisala rajoittuu siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin ja että sen soveltamisalan ulkopuolelle on nimenomaisesti suljettu luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, joka kattaa vanhempainvastuun käyttämisen lapseen nähden. Tuomioistuin on lisäksi viitannut aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä (tuomio Realchemie Nederland, C- 406/09, EU:C:2011:668, kohta 40 oikeuskäytäntöviittauksineen), jossa se oli turvaamistoimien osalta katsonut, ettei niiden kuuluminen asetuksen soveltamisalaan ratkea itse toimien luonteen perusteella vaan niiden oikeuksien luonteen perusteella, joiden turvaaminen kyseisillä toimilla varmistetaan. Tuomioistuin on todennut, että tässä tapauksessa täytäntöönpantavaksi pyydetty uhkasakko on päävelvoitteeseen nähden liitännäinen toimenpide, jolla pyritään varmistamaan sellaisen oikeuden toteutuminen, joka ei kuulu Bryssel I -asetuksen, vaan Bryssel IIa -asetuksen soveltamisalaan (kohdat 32, 33, 35, 37 ja 39). 19. Myös kolmanteen kysymykseen antamaansa vastausta unionin tuomioistuin on perustellut uhkasakon liitännäisyydellä päävelvoitteeseen eli tässä tapauksessa huoltajana olevalla vanhemmalla olevaan velvoitteeseen toimia yhteistyössä tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa niiden sääntöjen mukaisesti, jotka asiakysymyksessä toimivaltainen tuomiovaltion tuomioistuin on määrittänyt. Uhkasakon täytäntöönpano liittyy suoraan sekä mainitun päävelvoitteen olemassaoloon että sen noudattamatta jättämiseen. Tämä yhteys huomioon ottaen kysymyksessä olevaa uhkasakkoa ei voida arvioida yksinään siten, että se muodostaisi itsenäisen velvoitteen, vaan sitä on arvioitava erottamattomasti yhdessä sen tapaamisoikeuden kanssa, jonka noudattaminen sillä taataan (kohdat 47 - 49). 20. Edelleen tuomioistuin on kolmannen kysymyksen osalta lausunut, että uhkasakon täytäntöönpanojärjestelmän erottaminen tapaamisoikeutta koskevasta täytäntöönpanojärjestelmästä merkitsisi sitä, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuimet saisivat itse varmistua siitä, onko lapsen tapaamisoikeutta laiminlyöty. Tällainen valvonta, joka toteutettaisiin täytäntöönpanovaltion sääntöjen mukaisesti ja joka edellyttäisi kyseisen valtion tuomioistuimen arviointia asian olosuhteista, olisi vastoin unionin lainsäätäjän tahtoa luoda kyseisellä alalla annetuille ratkaisuille yhdenmukainen ja kevennetty täytäntöönpanojärjestelmä, jossa täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin ei saa mitenkään sekaantua asiakysymykseen ja joka perustuu luottamukseen tuomiovaltion tuomioistuimeen (kohdat 51 ja 52). 21. Neljänteen kysymykseen antamaansa vastausta unionin tuomioistuin on perustellut seuraavasti: Bryssel IIa -asetuksella luodun järjestelmän vastaista olisi sallia se, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin osallistuisi sen lopullisen määrän määrittämiseen, joka lapsen huoltajan, jonka olisi pitänyt toimia yhteistyössä tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa, on maksettava. Tämän summan määrittäminen nimittäin merkitsee varmistumista niistä laiminlyönneistä, joita tapaamisoikeuden haltija väittää tapahtuneen. Tällainen varmistuminen on ensiarvoisen tärkeää lapsen edun kannalta, eikä se sisällä pelkästään toteamusta siitä, kuinka monta kertaa lasta ei ole luovutettu, vaan myös arvioinnin näiden laiminlyöntien taustalla olevista syistä. Ainoastaan tuomiovaltion tuomioistuin, joka on asiakysymyksessä toimivaltainen, on pätevä suorittamaan tällaisen arvioinnin. Tällaisessa tilanteessa osapuolen, jonka eduksi uhkasakko on määrätty, on käytettävä tuomiovaltiossa tarjolla olevia menettelykeinoja saadakseen ratkaisun, jolla uhkasakon lopullinen määrä määrätään maksettavaksi (kohdat 59 ja 60). Korkeimman oikeuden johtopäätökset 22. B:n vaatimus asiassa koskee lapsen tapaamisoikeuden tehosteeksi Belgiassa asetetun uhkasakon täytäntöönpanoa ja siten Bryssel IIa -asetuksessa tarkoitettua vanhempainvastuuta koskevan asian liitännäisvaatimusta. Unionin tuomioistuimen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamasta tuomiosta ilmenee, että uhkasakon täytäntöönpanoon sovelletaan samaa Bryssel IIa -asetuksessa säädettyä täytäntöönpanojärjestelmää kuin uhkasakolla taattua tapaamisoikeutta koskevaan päätökseen. Belgiassa toiselle vanhemmalle maksettavaksi asetettu uhkasakko voidaan siten julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa noudattaen Bryssel IIa -asetuksen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Uhkasakon täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen edellytyksenä on kuitenkin myös Bryssel IIa -asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa se, että siitä maksettavaksi tuleva lopullinen rahamäärä on vahvistettu tuomiovaltiossa. 23. B on valituksessaan katsonut, että kysymyksessä olevan uhkasakon rahamäärä oli vahvistettu lopullisesti jo lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa perustepäätöksessä, jossa uhkasakko oli asetettu. 24. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että vaikka Belgian lain mukaan uhkasakkoa ei ole erikseen vaadittava maksettavaksi tuomioistuimessa - toisin kuin esimerkiksi Suomessa - perustepäätöksen mukaisen tapaamisen toteutumatta jäämisestä ei kuitenkaan Belgiassakaan välittömästi seuraa uhkasakon lankeaminen maksettavaksi. Jos uhkasakkoon tuomittu kiistää laiminlyöneensä perustepäätöksen mukaiset velvollisuutensa ja siten maksuvelvollisuuden edellytysten olemassaolon, hänen vastapuolensa on näytettävä väitetyt laiminlyönnit toteen. Täytäntöönpanotuomarin on tämän jälkeen arvioitava, täyttyvätkö uhkasakon täytäntöönpanon edellytykset ja mikä on maksettavan uhkasakon lopullinen määrä. 25. Asiassa on riidatonta, ettei täytäntöönpanotuomari ole vahvistanut B:n täytäntöönpantavaksi vaatiman uhkasakon lopullista määrää Belgiassa. Näin ollen Korkein oikeus alempien oikeuksien tavoin katsoo, että B:n hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Samuli Sillanpää.