2016 false KKO:2016:30 Aviopuolisot olivat määränneet keskinäisessä hallintaoikeustestamentissaan, että heidän perillisensä saivat omistusoikeuden hallintaoikeuden alaiseen omaisuuteen vasta kummankin

§:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste että käytännön tarve. Korkein oikeus lausuu näistä kysymyksistä jäljempänä kohdissa 10 - 22. Ensin on kuitenkin arvioitava sitä, onko C:lla ja hänen myötäpuolillaan oikeus vaatia edunvalvojan määräämistä. Sovellettavat säännökset 6.

§:n 3 kohdan mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja, jos tulevasta tapahtumasta riippuu, kenelle omaisuus menee, tai joku saa omaisuuden omistusoikeuksin haltuunsa vasta myöhemmin ja edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa.

1. Hakemuksen, joka koskee edunvalvojan määräämistä, voi holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin mukaan tehdä holhousviranomainen tai se, jonka edun valvomisesta on kysymys, taikka tämän edunvalvoja, vanhempi, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Pykälän 3 momentin mukaan, jos edunvalvoja on tarpeen valvomaan poissa olevan tai tulevan omistajan oikeutta kuolinpesässä, tulee pesänselvittäjän, muun pesän hoitajan, pesänjakajan tai pesänosakkaan tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Pesänselvittäjä tai pesänjakaja voi muutoinkin tehdä hakemuksen, jos edunvalvojan määrääminen on tarpeen osituksen tai perinnönjaon toimittamiseksi. Jos poissaolevan asiat muutoin vaativat hoitamista, hakemuksen voi tehdä 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden lisäksi myös se, jonka etua tai oikeutta asia koskee. Hakijavaltuus
2. Holhoustoimilain 72 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan asiavaltuus edunvalvojan määräämistä koskevan hakemuksen esittämiseksi kuuluisi nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa yksinomaan pesänselvittäjälle tai -jakajalle, pesänosakkaalle taikka muulle pesän hoitajalle. Holhoustoimilain 72 §:n varhaisista esitöistä (Kom.miet. 1989:50, s. 160 - 162, ja laintarkastuskunnan lausunto 4/1992, s. 26) käy kuitenkin ilmi, että holhoustoimilain 72 §:n 3 momentti on ymmärrettävä 1 momentin "täydennökseksi", jolla ei tarkoitettu rajoittaa 1 momentissa mainittujen tahojen puhevaltaa.
3. Korkein oikeus toteaa, että C ja hänen myötäpuolensa tai heidän jälkeläisensä ovat A:n jäämistön tulevia omistajia. Kun hakemuksen mukaisessa edunvalvojan määräämisessä on siten kysymys heidän edustaan ja oikeudestaan, heillä on holhoustoimilain 72 §:n 1 momentin nojalla oikeus hakea edunvalvojan määräämistä. Heidän hakemuksensa voidaan näin ollen tutkia. Edunvalvojan määräämisen edellytykset Hakijoiden oikeudelliseen asemaan liittyvä edellytys
4. C ynnä muut ovat vedonneet edunvalvojan määräämisen perusteena ensiksikin siihen, että A:n omaisuus oli jäänyt A:n testamentin seurauksena vaille omistajaa, koska testamentti oli kaventanut jäämistöön kohdistuvat B:n oikeudet hallintaoikeudeksi. Koska A:n perillisten omistusoikeus oli määrätty alkavaksi vasta B:n kuollessa, edunvalvoja tuli määrätä

§:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla valvomaan tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta. Tältä osin asiassa on kysymys testamentin tulkinnasta.

1. A ja B olivat allekirjoittaneet 25.5.1990 keskinäisen testamenttinsa. Sen mukaan, mikäli A kuolisi ennen B:ta, jälkimmäisellä tuli olemaan elinikäinen hallintaoikeus kaikkeen A:n omaisuuteen ja vasta B:n kuoltua saivat A:n perimysjärjestyksen mukaiset perilliset sanottuun omaisuuteen omistusoikeuden. Hallintaoikeuden on testamentissa ilmoitettu tarkoittavan muun muassa sitä, että B saa asua A:n omistamassa huoneistossa vastikkeetta ja tarpeen niin vaatiessa myös vuokrata huoneiston ja saada vuokratuoton sekä antaa määräyksiä A:n nimissä olevista osakkeista tulevissa osakeanneissa.
2. Testamentti on perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. A:n viimeisestä tahdosta ja testamentin tarkoituksesta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin testamentti itsessään.
3. Korkein oikeus katsoo, että A:n testamentti B:n hyväksi on keskeisen sisältönsä ja sanamuotonsa sekä kokonaisajatuksensa perusteella hallintaoikeustestamentti. B on saanut edesmenneen A:n kaikkeen omaisuuteen hallintaoikeuden, jonka sisällöstä testamentissa on lisäksi annettu esimerkkejä. Toisin kuin alemmat oikeudet ovat päätelleet, Korkein oikeus katsoo, että testamentti on siis kaventanut B:n lakimääräisen perintöoikeuden testamenttiin perustuvaksi hallintaoikeudeksi.
4. A on näin ollen saanut testamentillaan aikaan tilanteen, jossa omistusoikeus hänen jäämistöönsä ei kuulu leski B:n eläessä kenellekään. Korkein oikeus toteaa, ettei tällaiselle järjestelylle ole ollut laillista estettä. Jo perintökaaren varhaisissa valmistelutöissä oli lähdetty siitä, että käyttöoikeustestamentin tekijä saattoi jättää omistusoikeuden toistaiseksi ratkaisematta määräten vain siitä, kenelle omistusoikeus oli tuleva käyttöoikeuden lakattua (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja [Lvk] n:o 2/1935 s. 93 - 94 ja 107).
5. Koska C ja hänen myötäpuolensa tai heidän perillisensä voivat saada A:n testamenttaaman omaisuuden vasta B:n kuoltua, he ovat sellaisessa

§:n 3 momentissa tarkoitetussa asemassa, että edunvalvojan määrääminen voi olla perusteltua heidän oikeuksiensa valvomiseksi ja omaisuuden hoitamiseksi. Edunvalvojan tarve 16.

§:n 3 kohdan mukaan hakemuksen hyväksyminen edellyttää vielä, että edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa. 17.

§:n 3 kohtaa asiallisesti vastaava säännös lisättiin aikaisemman holhouslain (34/1898) 68 §:n uudeksi toiseksi momentiksi 1.1.1966 voimaan tulleella lailla 43/

1. Kyseessä oli osa tuolloin voimaan tulleen perintökaaren ja siihen liittyvien lakien säätämistä. Perintökaaren lainvalmisteluasiakirjoissa (Lvk 2/1935, s. 93 - 94 ja 193, ja Lvk 1/1955, s. 22 ja 44) samoin kuin holhoustoimilainkin esitöissä (Kom.miet. 1989:50, s. 100) säännöksen tarkoitusta on selitetty siten, että tulevien omistajien etujen valvominen vaatii yleensä, että omaisuudella on hoitaja, joka voi tarvittaessa tehdä myös omaisuutta koskevia päätöksiä.
2. Korkein oikeus toteaa, että

§:n 3 kohdan mukaan määrättävälle edunvalvojalle on laissa tarkoitettu tarve muun muassa silloin, kun omaisuutta koskevaa omistajan päätös- ja määräämisvaltaa olisi käytettävä, mutta ei ole ketään, joka sitä voisi käyttää. Tilannetta voi kuvailla siten, että kysymyksessä on omistajan päätös- ja määräämisvaltaa koskevan tyhjiön täyttäminen tarpeen niin vaatiessa. Tällaista tarvetta ei luonnollisestikaan ole silloin, jos esimerkiksi edellinen omistaja on lahjakirjassa tai testamentissa antanut päätös- ja määräämisvallan käyttämistä koskevia riittäviä määräyksiä taikka jos asia voidaan hoitaa muuten osapuolten hyväksymällä menettelyllä. Toisaalta on huomattava, että kysymys ei ole sellaisesta tilanteesta, jota säädellään perintökaaren 12 luvun 9 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voidaan omaisuus viime kädessä määrätä uskotun miehen hallintaan. 19. Tässä tapauksessa C ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet A:n jäämistöön kuuluvan varallisuuden asianmukaisen hoitamisen edellyttävän sellaisia päätöksiä, joiden tekemiseen leski ei hallintaoikeutensa perusteella voi ryhtyä. Hakemuksen perusteella kysymys on ennen kaikkea asunto-osaketta ja sijoitusvarallisuutta koskevasta päätöksenteosta. 20. Korkein oikeus toteaa, että

§:n 3 kohtaan perustuvan edunvalvonnan tarpeeseen voi vaikuttaa muun muassa omaisuuden laatu ja määrä sekä aikaisemman omistajan mahdolliset määräämistoimet. Tässä tapauksessa A on testamentissaan määrännyt, että B:lla on oikeus päättää muun muassa asuinhuoneiston vuokraamisesta sekä sijoitusvarallisuuteen liittyvistä osakeanneista. Varsinkin asunto-osakeyhtiön toiminnassa voidaan joutua kuitenkin tilanteisiin, joissa vaaditaan muunlaistakin omistajan päätöksentekoa tai osakkeenomistajien kuulemista ja siten myös A:n jäämistöön kuuluvien asunto-osakkeiden omistajan puhevallan käyttämistä. Tällaiset tilanteet voivat olla tulevien omistajien edun kannalta hyvin tärkeitä. 21. Edellä mainituilla perusteilla edunvalvojan määräämisen on näytetty olevan myös

§:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen. Edunvalvojan määräämiselle on siten lainkohdassa tarkoitetut edellytykset.

1. Korkein oikeus toteaa, että edunvalvojan tehtävä tarkoittaa omaisuuden hoitamista ja omaisuutta koskevaa päätöksentekoa, sikäli kuin tulevien omistajien edut ja oikeudet sitä vaativat. Edunvalvojan on kuitenkin tehtävää hoitaessaan otettava huomioon B:n testamenttiin perustuva hallintaoikeus ja muutkin testamentin määräykset. Edunvalvojan henkilö
2. C ja hänen myötäpuolensa ovat ehdottaneet edunvalvojan tehtävään asianajaja D:ta, joka on antanut tehtävään suostumuksensa. B ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut D:n pätevyyttä tai sopivuutta eikä esittänyt omaa vaihtoehtoaan edunvalvojan henkilöksi. Päätöslauselma Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Korkein oikeus määrää asianajaja D:n edunvalvojaksi valvomaan A:lta jääneen omaisuuden tulevien omistajien oikeutta ja hoitamaan omaisuutta heidän lukuunsa. Edunvalvojan tehtävä ei oikeuta rajoittamaan sitä A:n jäämistöön kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvaa hallintaoikeutta, jota B nauttii A:n testamentin perusteella. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Tommi Vuorialho.