2016 false KKO:2016:42 A oli kuljettanut henkilöautoa käytettyään joitakin päiviä aikaisemmin kannabista. A:n veressä oli ajon jälkeen ollut sellaista kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuo

§:n 2 momentissa ei ollut tehty eroa rangaistavuuden suhteen sillä perusteella, onko huumausaineen aineenvaihduntatuote vaikuttava vai ei. Käräjäoikeus kiinnitti silti huomiota lain esitöissä selostettuun lain tarkoitukseen. Hallituksen esityksen mukaan huumausaineiden nollarajan säätämisen tarkoituksen oli ollut rajata sen soveltamisala vain sellaisiin tapauksiin, joissa huumausaineen käytöllä edes teoreettisesti voisi olla jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. A:n verestä ei ollut löydetty huumausaineen aktiivista vaan vain sen inaktiivista aineenvaihduntatuotetta. Hänelle ei ollut tehty muitakaan testejä, joista huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta olisi voitu havaita. Kun otettiin lisäksi huomioon A:n esitutkinnassa kertoma siitä, että huumausaineen käytöstä oli kulunut jo useita päiviä, A:n käyttämän huumausaineen laatu ja suhteellisen vähäinen määrä sekä se, että A:n käytöksessä tai ajossa ei ollut kliinisissä tutkimuksissakaan havaittu mitään normaalista poikkeavaa, käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut syyllistynyt rattijuopumukseen. Käräjäoikeus luki A:n syyksi huumausaineen käyttörikoksen ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta sekä tuomitsi hänet 25 päiväsakkoon. Asian on ratkaissut käräjätuomari Inka Grönqvist. Helsingin hovioikeuden tuomio 1.9.2015 Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista rattijuopumuksesta ja määräämistä ajokieltoon. Hovioikeus ratkaisi asian vahvennetussa istunnossa ja katsoi, että asiassa vallitsi ristiriita lain selvän sanamuodon ja esitöissä lausutun lain tarkoituksen välillä. Rattijuopumuksen tunnusmerkistö voi täyttyä vielä viikkojen kuluttua kannabiksen nauttimisesta, vaikka tällä ei olisi vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Näin oli siitä huolimatta, että tällainen tilanne oli esitöiden mukaan haluttu rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lakiin ei sisältynyt erityistä edellytystä huumausaineen vähimmäismäärästä tai siitä, että nautitun huumausaineen tulisi vaikuttaa kuljettajan ajokykyä heikentävästi. Lain sanamuoto oli yksiselitteinen, eikä edellyttänyt erityistä käsitteiden tulkintaa. Lähtökohdaksi oli tällaisessa tilanteessa otettava lain sanamuoto. Tulkinta, jonka mukaan huumausaineiden käyttöön perustuvasta rattijuopumuksesta ei voitaisi tuomita, jos aineen käytöllä ei olisi ollut vaikutusta liikenneturvallisuuteen, olisi hovioikeuden mukaan myös omiaan synnyttämään juuri sellaisia tulkinta- ja soveltamisongelmia, joita lain säätämisellä ja nollarajan omaksumisella oli pyritty välttämään. Nollarajan soveltamiseen ei ollut lain säätämisen jälkeen puututtu lainsäädäntöteitse. Asiaa kokonaisuutena punnittuaan hovioikeus katsoi, että rattijuopumuksen tunnusmerkistöä ei ollut yksin lain esitöiden ja lain säätämisen jälkeen tapahtuneen kehityksen johdosta aihetta tulkita sen yksiselitteisestä sanamuodosta poiketen. Näillä perusteilla hovioikeus luki A:n syyksi rattijuopumuksen ja tuomitsi hänet siitä ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista muista rikoksista 30 päiväsakkoon ja määräsi ajokieltoon. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä (eri mieltä), hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki (eri mieltä), hovioikeudenneuvokset Merja Halme-Korhonen, Harri Katara (eri mieltä) ja Helena Vihriälä, määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Vesanen sekä hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Esittelijä Heikki Kemppinen. Eri mieltä olleet presidentti Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Lehtimäki ja hovioikeudenneuvos Katara eivät olisi muuttaneet käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hovioikeuden vähemmistö katsoi, ettei tilanne kannabista käytettäessä vastannut sitä, mitä lain tavoitteiksi oli asetettu. Ensinnäkin jos kuljettajalta löydettiin ajon jälkeen verestä kannabiksen aineenvaihduntatuotetta karboksitetrahydrokannabinolia,

§:n 2 momentissa säädetty rattijuopumuksen tunnusmerkistö täyttyi, vaikka yksin tällä aineenvaihduntatuotteella ei olisi ollut vaikutusta ajokykyyn eikä siten liikenneturvallisuuteen. Toiseksi kannabis saatettiin havaita nykyisten tutkimusmenetelmien avulla verestä jopa kahden viikon kuluttua aineen käyttämisestä, eikä niin kuin lain esitöissä todetaan, alle vuorokauden ajan. Kun kannabiksen aineenvaihduntatuotteella tarkoitettiin myös sellaista aineenvaihduntatuotetta, joka ei ollut biologisesti aktiivinen,

§:n 2 momentin tunnusmerkistö oli saanut sisällön, jota lakia säädettäessä ei selvästikään ollut tarkoitettu ja joka ei vastannut myöskään laille asetettuja tavoitteita. Vähemmistön mukaan rangaistavuuden ulottuvuudella oli tässä asiassa erityistä merkitystä, kun rattijuopumuksesta voitiin tuomita myös vankeusrangaistus. Rattijuopumukseen syyllistynyt oli tuomittava myös ajokieltoon. Vähemmistön mukaan senkin jälkeen, kun THC:n määrä elimistössä alitti sen rajan, jolla oli voinut olla vaikutusta ajokykyyn, epätietoisuus siitä, kuinka kauan ei-vaikuttava karboksitetrahydrokannabinoli voi näkyä veressä ja milloin moottoriajoneuvon kuljettaminen on mahdollista ilman rangaistusuhkaa, voi kestää parikin viikkoa. Näin pitkä epätietoisuus, jolle ei löytynyt liikenneturvallisuuden edistämisestä johtuvaa perustetta, oli jo omiaan rajoittamaan perustuslain 7 §:ssä jokaiselle turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen. Vähemmistö katsoi, että rangaistussäännöksen tulkinnassa voitiin, kun se tapahtuu rikoksesta epäillyn eduksi, ottaa huomioon säännöksen tarkoitus ja sillä suojeltavat oikeushyvät (KKO 2013:12). Tässä tapauksessa nämä seikat puolsivat sitä tulkintaa, että A:ta ei voitu tuomita rattijuopumuksesta sillä perusteella, että hänen veressään oli ajon jälkeen ollut kannabiksesta jäljellä pelkästään karboksitetrahydrokannabinolia, joka ei ole vaikuttavaa aineenvaihduntatuotetta ja jolla ei ole ollut vaikutusta A:n ajokykyyn. Syyte oli siten hylättävä. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että syyte hylätään. A ei vastannut valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu 1. A on kuljettanut henkilöautoa ajo-oikeudetta käytettyään joitakin päiviä aikaisemmin kannabista niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut kannabiksen vaikuttavan aineen eli tetrahydrokannabinolin (THC) aineenvaihduntatuotetta, karboksitetrahydrokannabinolia. Karboksitetrahydrokannabinoli ei ollut vaikuttanut A:n ajokykyyn, eikä hänen ajotavassaan ollut muutoinkaan havaittu häiriöitä. 2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen huumausaineen käyttörikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, mutta hylännyt syytteen rattijuopumuksesta. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen myös rattijuopumukseen, koska hän on kuljettanut henkilöautoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut

§:n 2 momentissa tarkoitettua aineenvaihduntatuotetta.

1. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että syyte rattijuopumuksesta hylätään, koska karboksitetrahydrokannabinoli ei ollut vaikuttanut A:n ajokykyyn eikä liikenneturvallisuuteen. Syyttäjän mukaan lainsäätäjä ei ollut tarkoittanut säätää nyt syyksi luetun kaltaista menettelyä rattijuopumuksena rangaistavaksi.
2. Asiassa on kysymys siitä, täyttyykö

§:n 2 momentissa säädetty rattijuopumuksen tunnusmerkistö silloinkin, kun kuljettajan veressä on todettu vain sellaista kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuotetta, jolla ei ole vaikutusta kuljettajan ajokykyyn. Selvitys kannabiksen aineenvaihduntatuotteista

1. Kannabiksen hajoamisesta elimistössä ja karboksitetrahydrokannabinolin ominaisuuksista on esitetty lääketieteen tohtori, dosentti X:n laatima lausunto, josta ilmenee seuraavaa.
2. Karboksitetrahydrokannabinoli on kannabiksen tärkeimmän vaikuttavan aineen tetrahydrokannabinolin (THC) aineenvaihduntatuote. THC saa suurelta osin aikaan kannabiksen haitalliset vaikutukset liikenneturvallisuuteen. THC:n ensimmäinen aineenvaihduntatuote on aktiivinen hydroksitetrahydrokannabinoli, joka muuttuu elimistössä karboksitetrahydrokannabinoliksi.
3. Karboksitetrahydrokannabinolia alkaa muodostua lähes välittömästi sen jälkeen, kun elimistöön on tullut THC:tä, ja sitä todetaan veressä vähintään pitoisuudella 5 nanogrammaa millilitrassa (ng/ml) vielä 2-5 vuorokautta kannabiksen käytön jälkeen. Kannabiksen runsas käyttö tai yksilölliset erot aineenvaihdunnassa voivat johtaa siihen, että karboksitetrahydrokannabinolia havaitaan tällä pitoisuudella jopa 2 viikon ajan.
4. Kannabiksen käyttämisen haitalliset vaikutukset moottoriajoneuvon kuljettamiseen kestävät 6-8 tuntia käytön lopettamisen jälkeen eli käytännössä niin kauan kuin veressä on todettavissa THC:ta vähintään pitoisuudella 2 ng/ml. Jos laboratoriotutkimustuloksissa ei ilmoiteta löytyneen THC:tä vaan ainoastaan karboksitetrahydrokannabinolia, ovat kannabiksen ajokykyä heikentävät vaikutukset jo poistuneet. Karboksitetrahydrokannabinolilla ei itsessään ole keskushermostovaikutuksia, eikä se vaikuta ajokykyyn eikä liikenneturvallisuuteen korkeinakaan pitoisuuksina. Huumausaineiden nollarajaa koskeva sääntely 9.

§:n 2 momentissa säädetään, että rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. 10. Lainkohdassa ei tehdä eroa sen suhteen, onko käytetyllä huumausaineella esimerkiksi sen laadun, vähäisen käyttömäärän tai ajan kulumisen johdosta vaikutusta kuljettajan ajokykyyn vai ei. Lain sanamuodon mukaan rattijuopumuksen tunnusmerkistö täyttyy silloinkin, kun kuljettajan veressä ei enää ole todettu huumausaineen vaikuttavaa ainetta vaan ainoastaan sen aineenvaihduntatuotetta. Näin tätä niin sanottua huumausaineiden nollarajaa liikenteessä merkitsevää säännöstä on myös vakiintuneesti tulkittu. 11.

§:n 2 momentti tuli nykyisessä muodossaan voimaan 1.2.

1. Aikaisemman rattijuopumussäännöksen (545/1999) mukaan rangaistavuuden edellytyksenä oli, että kuljettajan käyttämä muu huumaava aine kuin alkoholi oli huonontanut hänen kykyään tehtävän vaatimiin suorituksiin.
2. Lain esitöissä muutosta perusteltiin sillä, että selkeä nollaraja huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisessa poistaisi aikaisemmat rangaistavuuden rajaan liittyvät tulkintaongelmat. Ne olivat liittyneet siihen, että kaikkea huumaavien aineiden käytön ajokykyä heikentävää vaikutusta ei ollut mahdollista havaita kuljettajasta esimerkiksi ratsiatilanteessa (HE 90/2002 vp s. 8-10). Nollatoleranssin johdosta ei enää tarvitsisi selvittää, onko huumausaine vaikuttanut ajokykyyn tai kykyyn suoriutua muista liikenteeseen liittyvistä tehtävistä (HE 90/2002 vp s. 14 ja LaVM 21/2002 vp s. 2-3).
3. Toisaalta hallituksen esityksessä on lausuttu, että tieliikennettä koskevissa rangaistussäännöksissä tulee pyrkiä keskittymään sellaiseen huumausaineiden käytön estämiseen, jolla voi edes teoreettisesti olla jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. Tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei siten tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineen käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn (HE 90/2002 vp s. 9). Ajallinen rajaus pystyttäisiin toteuttamaan sillä, että myös huumausaineen aineenvaihduntatuotetta koskeva näyte olisi tehtävä verestä. Esimerkiksi kannabiksen käytöstä näkyy jäänteitä virtsanäytteessä jopa usean viikon jälkeen, kun taas verestä se on todettavissa alle vuorokauden käytön jälkeen (s. 10).
4. Vastaavasti lakivaliokunta on katsonut, että nollarajan asettaminen veri- eikä virtsakokeeseen perustuvaksi rajaa liikennejuopumussäännösten ulkopuolelle sellaisen huumausaineen käytön, jolla ei ole vaikutusta liikenneturvallisuuteen (LaVM 21/2002 vp s. 3). Korkeimman oikeuden arviointia
5. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momenttiin sisältyvä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei lainkäyttäjä saa syytetyn vahingoksi mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29 ja 34). Yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä tulkittaessa on pyrittävä lopputulokseen, joka on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja joka on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (mm. KKO 2014:7, kohta 18). Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2013:12 lausunut, että rangaistussäännösten tulkinnassa voidaan, kun se tapahtuu rikoksesta epäillyn eduksi, ottaa huomioon säännöksen tarkoitus ja sillä suojeltavat oikeushyvät (kohta 19).
6. Korkein oikeus katsoo edellä selostettujen lain esitöiden osoittavan, että kysymyksessä olevassa säännöksessä rattijuopumuksen tunnusmerkistö on lakia säädettäessä kytketty verestä todettuun löydökseen sen käsityksen varassa, että huumausaineella voidaan tällaisen löydöksen perusteella olettaa olleen ainakin teoreettista vaikutusta kuljettajan ajokykyyn. Tuolloin vallinneen käsityksen mukaan kannabiksen käyttöä ei voitaisi havaita verinäytteestä enää vuorokauden kuluttua. Näytteenottotapaa koskevalla sääntelyllä on pyritty nimenomaisesti rajaamaan rangaistavuuden ulkopuolelle sellaiset tilanteet, jossa huumausaineen käytöllä ei enää ole vaikutusta ajokykyyn.
7. Kohdissa 6-8 esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan karboksitetrahydrokannabinoli on sellainen kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuote, joka ei mitenkään vaikuta ajokykyyn. Sitä voidaan havaita myös verinäytteestä useita vuorokausia ja joskus jopa 2 viikkoa käytön jälkeen eli huomattavasti pidempään kuin lakia säädettäessä on arvioitu.
8. Karboksitetrahydrokannabinolin toteamisesta kuljettajan veressä ei siten voida päätellä, että tämän kyky kuljettaa moottoriajoneuvoa olisi näytteenottohetkellä tai sitä edeltäneen ajon aikana ollut heikentynyt. Aikaisempi käsitys siitä, että kaikkien kannabiksen aineenvaihduntatuotteiden toteaminen kuljettajan veressä viittaisi kuljettajan ajokykyä heikentävään kannabiksen käyttöön, on siten nykytiedon ja nykyisin käytössä olevien mittausmenetelmien valossa virheellinen.
9. Lain esitöistä ja erityisesti lakivaliokunnan mietinnöstä on pääteltävissä, että

§:n 2 momenttia säädettäessä ei ole tarkoitettu ulottaa rattijuopumussäännöstä tilanteisiin, joissa kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin ei ole huumausaineen käyttämisen vuoksi voinut heikentyä eikä liikenneturvallisuus sen vuoksi myöskään vaarantua. Lakia säädettäessä vallinneet, nykytiedon mukaan virheelliset käsitykset siitä, kuinka kauan huumausaineiden aineenvaihduntatuotteet voidaan todeta verinäytteestä, ovat kuitenkin johtaneet sellaiseen lainsäädäntöratkaisuun, joka ei lopputulokseltaan vastaa lainsäätäjän tarkoitusta.

1. Kuten Korkein oikeus on ennakkoratkaisuissaan (KKO 2006:76, kohdat 7-9 ja KKO 2009:73, kohta 6) todennut, rattijuopumus- ja huumausainerikossäännöksillä on eri suojelutavoitteet, nimittäin rattijuopumuksen osalta liikenneturvallisuuden edistäminen ja huumausaineen käyttörikoksen osalta erityisesti huumausaineiden kysynnän rajoittaminen. Vaikka molempien tavoitteiden taustalla voi olla yhteisiä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä sekä kansanterveydellisiä näkökohtia, Korkein oikeus katsoo, etteivät nämä seikat puolla rattijuopumussäännöksen soveltamisalan ulottamista sellaiseen menettelyyn, joka on merkityksetön liikenneturvallisuuden kannalta.
2. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että kun kannabiksen käyttäminen voidaan todeta verestä vuorokausia - ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen pidempäänkin - huumausaineen vaikutuksen päättymisen jälkeen, kannabista käyttäneen on vaikea ja jopa mahdotonta arvioida, syyllistyykö hän rattijuopumukseen ryhtyessään kuljettamaan ajoneuvoa. Tämä ei vastaa rikosvastuun ennakoitavuudelle asetettavia vaatimuksia.
3. Korkein oikeus katsoo, että

§:n 2 momenttia on tulkittava ottaen huomioon edellä selostetut lainsäätäjän tarkoitukseen, säännöksellä tavoiteltuun suojaan ja lopputuloksen ennakoitavuuteen vaikuttavat seikat. Näistä syistä Korkein oikeus pitää perusteltuna tulkita

§:n 2 momenttia siten, että lainkohdassa aineenvaihduntatuotteilla ei tarkoiteta sellaisia kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuotteita, joilla ei voi olla vaikutusta kuljettajan ajokykyyn. Arviointi tässä asiassa 23. A:n verestä on ajon jälkeen todettu ainoastaan karboksitetrahydrokannabinolia. Tämä kannabiksen vaikuttavan aineen aineenvaihduntatuote ei ole vaikuttanut A:n ajokykyyn. Sen vuoksi syyte rattijuopumuksesta on hylättävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte rattijuopumuksesta hylätään. Vaatimus A:n määräämisestä ajokieltoon hylätään, ja A vapautetaan määrätystä ajokiellosta. A tuomitaan hänen syykseen jäävistä huumausaineen käyttörikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 25 päiväsakkoon. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Jukka Siro.