2016 false KKO:2016:89 Kysymys siitä, oliko oikeuskanslerilla oikeutta hakea muutosta hovioikeuden päätöksestä, jolla A:lle oli myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. L luvan saaneista oikeud

§:n 1 momentin mukaan sillä, jonka hakemus tässä laissa tarkoitetun luvan saamiseksi on hylätty tai jonka lupa 20 §:n 1 momentissa mainitusta syystä on peruutettu, on oikeus valittaa oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Lisäksi oikeuskanslerilla on oikeus valittaa 20 §:ssä tarkoitetusta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan luvan peruuttamista koskevasta päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Lain 20 §:ssä säädetään oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksellä tapahtuvasta luvan peruuttamisesta muun kuin kurinpidollisen seuraamuksen perusteella. 11. Hallituksen esityksessä (HE 318/2010 vp s. 42) on todettu, että luvan myöntämisessä ja peruuttamisessa on kysymys henkilön oikeudesta harjoittaa elinkeinoaan. Tällainen päätös koskee siten henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia, ja päätöksestä täytyy olla muutoksenhakumahdollisuus tuomioistuimeen. Sillä, jonka hakemus laissa tarkoitetun luvan saamiseksi on hylätty tai jonka lupa on 20 §:n 1 momentissa mainitusta syystä peruutettu, olisi oikeus hakea muutosta valittamalla oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Tämän lisäksi julkisen edun valvomiseksi myös oikeuskanslerilla olisi oikeus valittaa 20 §:ssä tarkoitetuista oikeudenkäyntiavustajalautakunnan luvan peruuttamista koskevasta, myönteisestä tai kielteisestä, päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Helsingin hovioikeuden ratkaisusta voitaisiin valittaa edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan (oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §). Muutoksenhausta valvonta-asiassa 12.

§:n 2 momentin mukaan luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla, jota valvonta-asia koskee, ja oikeuskanslerilla on oikeus valittaa 14 §:ssä tarkoitetussa valvonta-asiassa annetusta valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Lain 14 §:n mukaan valvonta-asia tulee vireille, kun luvan saaneeseen oikeudenkäyntiavustajaan kohdistuva kirjallinen kantelu, oikeuskanslerin lain 10 §:n nojalla tekemä ilmoitus tai tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n nojalla tekemä ilmoitus saapuu valvontalautakunnalle.

1. Kuten edeltä ilmenee, myös oikeuskanslerilla on oikeus valittaa valvonta-asiassa annetusta asianomaisen lautakunnan päätöksestä hovioikeuteen, sekä edelleen hovioikeuden ratkaisusta valituslupaa pyytäen Korkeimpaan oikeuteen. Valitusoikeutta on lain esitöissä perusteltu julkisen edun valvonnan tarpeella näissä asioissa (HE 318/2010 vp s. 42). Oikeuskanslerin tehtävistä ja toimivallasta
2. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan oikeuskansleri valvoo asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa niin kuin asianajajista annetussa laissa ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa säädetään. Lupalakimieslain 9 §:n mukaan luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on lain 8 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissään oikeuskanslerin, asianajajista annetun lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Lupalakimieslain 10 §:n mukaan oikeuskanslerilla on oikeus panna vireille 14 §:ssä tarkoitettu valvonta-asia, jos hän katsoo, että luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja laiminlyö velvollisuutensa.
3. Edellä todetun lisäksi oikeuskanslerilla on yleisenä laillisuusvalvojana laaja toimintavalta. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerin on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai virheelliseen päätökseen tai menettelyyn, jos yleinen etu vaatii. Korkeimman oikeuden arviointi oikeuskanslerin oikeudesta hakea muutosta
4. Lupalakimieslaissa on nimenomaisesti säädetty niistä asioista, joissa oikeuskanslerilla on toimivalta luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaan liittyen. Tällaisia asioita ovat valvonta-asiat ja luvan peruuttamisasiat. Valvontatehtävän mahdollistamiseksi oikeuskanslerille on säädetty myös muutoksenhakuoikeus tällaisissa asioissa annettuihin päätöksiin. Lähtökohtaisesti näissä asioissa on yleensä kysymys siitä, että luvan saaneen avustajan toimintaa arvioidaan luvan myöntämisen jälkeen esiin tulleiden seikkojen perusteella luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle säädettyjen velvoitteiden täyttämisen kannalta. Sen sijaan lupaharkintavaiheessa muutoksenhakuoikeus oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ja edelleen hovioikeuden päätökseen on laissa säädetty vain luvan hakijalle siten, että hänellä on oikeus hakea muutosta hänelle kielteiseen päätökseen. Lupalakimieslaissa ei siis ole säädetty muutoksenhakuoikeudesta päätökseen, jolla lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana on myönnetty. A:ta koskevassa asiassa on kysymys tällaisesta asiasta.
5. Lupalakimieslain muutoksenhakujärjestelmä muodostaa siten oman kokonaisuutensa, jossa oikeus hakea muutosta on nimenomaisesti järjestetty eri tavoin eri tilanteita silmällä pitäen.

§:n säännös siitä, kenellä on missäkin tilanteessa muutoksenhakuoikeus, on sanamuodoltaan yksiselitteinen. Sanamuodon mukaista tulkintaa puoltaa myös lain esitöissä esitetty. Oikeuskanslerille ei ole säädetty muutoksenhakuoikeutta lupaharkintavaiheessa, vaan oikeuskanslerin valvontatehtävä on lupalakimieslaissa järjestetty jälkikäteiseksi kontrolliksi sen varmistamiseksi, että luvan piirissä tapahtuva avustajantoiminta on lainmukaista.

1. Lupalakimieslain tavoitteena on ollut asianosaisten oikeusturvan ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytysten parantaminen oikeudenkäyntiavustajien työn laatutasoa nostamalla (HE 318/2010 vp s. 1 ja 15 - 16). Näiden näkökohtien pohjalta laissa säädetty muutoksenhakujärjestelmä voitaisiin arvioida puutteelliseksi siinä mielessä, että luvan myöntämiseen johtanutta harkintaa ei ole mahdollista saattaa säännönmukaisen muutoksenhaun kautta tuomioistuinkontrollin piiriin, mutta sen sijaan lupa voidaan peruuttaa lyhyehkössäkin ajassa luvan saaneen toiminnassa todettujen laiminlyöntien tai muun yksityisen oikeusturvaa vaarantavan toimintatavan vuoksi. Tämä seikka ei kuitenkaan ole riittävä peruste laajentaa tulkinnalla oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeutta laissa säädetystä.
2. Kun muutoksenhakuoikeudesta on lupalakimieslaissa nimenomaisesti säädetty, oikeuskanslerin oikeutta hakea muutosta yleiseen laillisuusvalvontaan kuuluvan toimivallan perusteella on näissä asioissa perusteltua tulkita suppeasti. Laissa nimenomaisesti omaksuttu muutoksenhakuoikeuden järjestely sivuuttaen oikeuskanslerille myönnetty oikeus hakea muutosta, joka tähtäisi hakijalle jo myönnetyn luvan uudelleen harkitsemiseen ja mahdolliseen kumoamiseen, ei olisi hakijan oikeusaseman kannalta asianmukaista. Myöskään se, että oikeuskanslerilla on toimivalta yleisen laillisuusvalvonnan puitteissa puuttua hovioikeuden menettelyn tai laintulkinnan virheellisyyteen ja se, että oikeuskanslerilla on asemansa ja julkisen intressin vuoksi vakiintuneesti katsottu olevan tietyissä tilanteissa oikeus ylimääräisen muutoksenhakuun, eivät voi olla perusteena hyväksyä oikeuskanslerille muutoksenhakuoikeus laajemmin kuin lupalakimieslaissa on säädetty. Johtopäätös
3. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei oikeuskanslerilla ole oikeutta hakea muutosta hovioikeuden päätökseen, jolla A:lle on myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Päätöslauselma Oikeuskanslerin valitus jätetään tutkimatta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Esittelijä Teemu Vanhanen.