2017 false KKO:2017:6 Hovioikeus oli vuonna 2012 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi salakuljetuksia ja lääkerikoksia. Rikosten kohteena muiden muassa ollut gammabutyrolaktoni (GBL) oli tekoaikan

§:n 2 - 4 kohtien nojalla. A on keskeisimpänä perusteenaan katsonut, että hänen tekojensa kohteina ei ollut ollut lääkkeitä eikä lääkeaineita. Hovioikeuden tuomiot perustuvat siten ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Joka tapauksessa oli erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys A:n syyllistymisestä hänen syykseen luettuihin rikoksiin. Lisäksi A:n tekojen kohteena olevien aineiden määritteleminen virheellisesti lääkkeiksi merkitsi, että todisteena käytetty lääkeluettelo oli ollut sisällöltään totuudesta poikkeava. Lääkkeitä ja lääkeaineita koskeva sääntely

1. Lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Pykälän 2 momentin mukaan lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi.
2. Lääkelain 6 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) tehtävänä on tarvittaessa päättää, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Lain 83 §:n mukaan Fimean on lisäksi joka kolmas vuosi tai tarvittaessa useammin vahvistettava lääkeluettelo, joka on laadittava huomioon ottaen lain 3 ja 5 §:n säännökset.
3. Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Markus D. ja G., C-358/13 ja C-181/14, EU:C:2014:2060, 10.7.2014 antaman ennakkoratkaisun mukaan lääkedirektiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 alakohdan b alakohdan sisältämää lääkkeen määritelmää on tulkittava siten, että sen piiriin eivät kuulu aineet, joista aiheutuvat vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia.
4. Korkein oikeus on 20.5.2016 antamissaan ratkaisuissa KKO 2016:34 (kohta 26) ja KKO 2016:35 (kohta 21) katsonut velvollisuudesta unionin oikeuden mukaiseen tulkintaan seuraavan, että lääkedirektiivin voimaan saattamiseksi säädettyä lääkelain 3 §:ää tulee tulkita siten kuin unionin tuomioistuin on mainitussa ratkaisussa tulkinnut direktiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Lääkkeenä ei voida siten enää pitää sellaisia lääkelain 3 §:n 2 momentin määritelmän täyttäviä aineita, jotka ainoastaan muuttavat ihmisen elintoimintoja ilman, että niistä voi aiheutua hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle.
5. Korkein oikeus on mainituissa ratkaisuissa vielä katsonut, että aineiden lääkeluonnetta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa unionin tuomioistuimen 10.7.2014 antamaa tuomiota edeltäneelle Fimean luokittelukäytännölle, vaan ratkaisu siitä, voidaanko lääkeluettelopäätöksessä tekoaikana mainittuja aineita pitää edelleen lääkkeinä, on tehtävä tapauskohtaisesti kyseisten aineiden laadusta esitetyn selvityksen perusteella (KKO 2016:34 kohdat 27 ja 29 sekä KKO 2016:35 kohdat 22 ja 25). Korkeimman oikeuden arviointi gammabutyrolaktonin osalta
6. Salakuljetuksen ja lääkerikoksen lukeminen A:n syyksi on hovioikeuden 19.6.2012 antaman tuomion kohdissa 1 ja 2 perustunut siihen, että rikoksen kohteena ollut gammabutyrolaktoni oli tekoaikana luokiteltu lääkeluettelon (1095/2009) liitteessä 1 tarkoitetuksi lääkeaineeksi.
7. Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2016:35 katsonut, että gammabutyrolaktonia ei voitu pitää lääkkeenä (kohdat 39 ja 40). Sen vuoksi rangaistusvaatimus, joka perustui ainoastaan siihen, että gammabutyrolaktoni oli lääkeaine, ei täyttänyt salakuljetuksen tunnusmerkistöä (kohta 41). 14.

§:n 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällöltään totuudenvastainen, ja asiakirjan voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen. 15. Korkein oikeus toteaa, että Fimean päätös lääkeluettelosta (1095/2009), jolla gammabutyrolaktoni oli määritelty lääkeaineeksi, ei ole mainitussa lainkohdassa tarkoitettu väärä tai totuudenvastainen todisteena käytetty asiakirja. 16.

§:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen. 17. Korkein oikeus on muun muassa ratkaisussa KKO 2015:68 (kohta 6) todennut, että

§:n 3 kohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen. 18. Korkein oikeus toteaa, että A:n hakemuksen kohteena olevan hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen annettu ratkaisu KKO 2016:35 tai edellä kohdassa 9 mainittu unionin tuomioistuimen ratkaisu eivät ole sellaista

§:n 3 kohdassa tarkoitettua uutta oikeudenkäyntiaineistoa, jonka perusteella hovioikeuden tuomio kohtien 1 ja 2 osalta voitaisiin purkaa. 19.

§:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

1. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta on yleensä kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa. Tuomion purkaminen on tällöin edellyttänyt, että tuomiosta ilmenevä lain soveltaminen on kiistattomasti ristiriidassa sen oikeustilan kanssa, joka vallitsi tuomion antamishetkellä (ks. esim. KKO 2009:80 kohta 6 ja KKO 2011:43 kohta 13).
2. Oikeusvarmuuden periaate antaa aiheen suhtautua pidättyvästi lainvoiman saaneiden ratkaisujen purkamiseen. Lainvoimaisen ratkaisun osoittautuminen myöhemmin toisessa asiassa annetun tuomioistuinratkaisun valossa virheelliseksi ei ole itsessään peruste purkaa ensin annettua tuomiota, vaan arviointi siitä, perustuuko aikaisempi ratkaisu tällöin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, on tapauskohtaista. Näin asiaa on arvioitu myös silloin, kun perusteena on ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännön muuttuminen (ks. esim. KKO 2009:80 kohta 8 ja KKO 2014:95 kohdat 3 ja 5).
3. Myöskään unionin oikeudessa ei edellytetä sitä, että kansallisen tuomioistuimen olisi lähtökohtaisesti purettava lainvoimainen ratkaisunsa ottaakseen huomioon unionin oikeuden asian kannalta merkityksellisen säännöksen tulkinnan, jonka unionin tuomioistuin on tehnyt kyseisen ratkaisun antamisen jälkeen (Impresa Pizzarotti & C. SpA, C-213/13, EU:C:2014:2067, kohta 60; ks. myös esim. Kapferer, C-234/04, EU:C:2006:178, ja Târșia, C-69/14, EU:C:2015:662).
4. Tässä asiassa hovioikeuden 19.6.2012 antama tuomio on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman oikeuden hylättyä A:n valituslupahakemuksen 23.10.
5. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut kohdassa 9 mainitun ennakkoratkaisun 10.7.2014 ja Korkein oikeus kohdassa 10 mainitut ratkaisut 20.5.
7. Korkein oikeus toteaa, että ristiriita hovioikeuden soveltaman lääkelain 3 §:n sisältämän lääkkeen määritelmän ja lääkedirektiivin välillä on ilmennyt vasta hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen annetusta Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta. Lääkelain 3 §:n sanamuoto on mahdollistanut lääkkeen käsitteen tulkitsemisen siten kuin hovioikeus on tehnyt hakemuksen kohteena olevassa ratkaisussa, mikä ilmenee myös ratkaisuista KKO 2016:34 (kohta 26) ja KKO 2016:35 (kohta 21). Tuomitsemisajankohtana lääkelain 3 §:ää tulkittiin vakiintuneesti hovioikeuden tavoin.
8. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys gammabutyrolaktonin lääkeluonteesta on ollut tuomitsemishetkellä oikeudellisesti tulkinnanvarainen. Sen vuoksi hovioikeuden 19.6.2012 antama tuomio kohdissa 1 ja 2 ei perustu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Korkeimman oikeuden arviointi muilta osin
9. A:n syyksi on lisäksi luettu hovioikeuden 19.6.2012 antaman tuomion kohdassa 12 salakuljetus sillä perusteella, että rikoksen kohteena ollut fenatsepaami oli tekoaikana luokiteltu lääkeluettelon (1095/2009) liitteessä 1 tarkoitetuksi lääkeaineeksi.
10. Hovioikeuden 29.6.2012 antamassa tuomiossa A:n syyksi on vielä luettu lääkerikos sillä perusteella, että rikoksen kohteena olleet Bromodragonfly ja mCPP oli tekoaikana luokiteltu lääkeluettelon (1095/2009) liitteessä 1 A tarkoitetuiksi ei-lääkkeellisessä käytössä oleviksi aineiksi, jotka vaikutuksen perusteella ovat rinnastettavia lääkemääräyksellä toimitettaviin lääkkeisiin.
11. Korkein oikeus toteaa, että ratkaisu siitä, voidaanko lääkeluettelopäätöksessä tekoaikana mainittuja aineita pitää edelleen lääkkeinä, on tehtävä tapauskohtaisesti kyseisten aineiden laadusta esitetyn selvityksen perusteella (KKO 2016:34 kohta 29 ja KKO 2016:35 kohta 25). Tässä ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa ei ole esitetty fenatsepaamin, Bromodragonflyn eikä mCPP:n laadusta ja vaikutuksista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä näiden aineiden luokittelun mahdollisesta virheellisyydestä. Tämän ja edellä lausutun perusteella Korkein oikeus toteaa, ettei hovioikeuden tuomioita sanotuilta osin voida tällä perusteella purkaa.
12. Hakemuksen tueksi ei ole esitetty muitakaan perusteita, joiden johdosta hovioikeuden tuomiot voitaisiin

§:n nojalla purkaa. Päätöslauselma Hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Tuomo Antila ja Tatu Leppänen. Esittelijä Jukka Siro.