2017 false KKO:2017:69 B oli hovioikeudessa tuomittu törkeästä raiskauksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen. B oli tekohetkellä 18-vuotias. C ja D oli tuomittu samasta teosta nuorena henkilönä ehdo

§:n 2 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös tekijän korkea ikä, heikko terveydentila ja muut henkilökohtaiset olot, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Säännöstä koskevissa esitöissä korkean iän yhteydessä lausutaan iän merkityksestä myös, että kehitysiässä oleva vaikutuksille altis nuori kokee laitoselämän ja ympäristön muutoksen voimakkaammin kuin kypsään ikään ehtinyt henkilö. Koulutuksen kannalta ratkaisevien elinvuosien hukkaaminen vankilaan merkitsee myös nuoren tulevaisuuden kannalta usein korvaamatonta menetystä. Tarkasteltavat perusteet koskevat ensi sijassa valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, mutta niillä on myös merkitystä ehdottoman vankeuden pituudesta päätettäessä (HE 44/2002 vp s. 199 - 200).

1. Nuoresta, jota epäillään 15 - 20-vuotiaana tehdystä rikoksesta, on yleensä tehtävä seuraamusselvitys nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain mukaan. Seuraamusselvityksessä arvioidaan sitä, miten seuraamusvalinnalla ja seuraamuksen täytäntöönpanolla voidaan edistää nuoren rikoksesta epäillyn sosiaalista selviytymistä ja estää hänen syyllistymistään rikoksiin. Alle 21-vuotiaan rikoksentekijän kohdalla rangaistusseuraamusta on harkittava tavanomaista kokonaisvaltaisemmin.
2. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 2014:60, jossa tekijä oli tekohetkellä ollut 19-vuotias, että nuoren rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä rangaistusta määrättäessä esimerkiksi rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä silloinkin, kun hän on tehnyt rikoksen yli 18-vuotiaana (kohta 22). Tuossa asiassa vastaajan syyksi luetut rikokset olivat kuitenkin niin suurta syyllisyyttä osoittavia, ettei hänen iälleen voitu antaa rangaistuksen määräämiseen vaikuttavaa merkitystä.
3. B:n iän huomioon ottamisen merkitys korostuu tässä asiassa, koska B:n tekijäkumppaneihin sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden kesken on pieni B:n täytettyä 18 vuotta vasta kaksi kuukautta ennen tekopäivää. Kaikkien vastaajien syyllisyyttä arvioitaessa on ilmeistä, että rikoksen tekemiseen on vaikuttanut ikään liittyvä kypsymättömyys. Lisäksi kohdassa 36 mainitut pitkään vankeusrangaistukseen liittyvät haitalliset vaikutukset nuoren kehitykseen on syytä ottaa huomioon myös B:n rangaistusta määrättäessä, vaikkakin vähäisemmässä määrin. Näistä syistä B:lle tuomittavaa rangaistusta tulee

§:n 2 kohdan perusteella alentaa hänen nuoren ikänsä vuoksi. Poikkeuksellinen julkisuus kohtuullistamisperusteena 40.

§:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon vastaajalle aiheutunut muu seuraamus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Lainkohdan esitöiden mukaan säännöksessä on kysymys moitearvosteluun kuulumattomista kohtuusperusteista ja säännös voi tulla poikkeuksellisesti kysymykseen, jos kokonaisseuraamus olisi muutoin muodostumassa kohtuuttomaksi tai poikkeuksellisen haitalliseksi. Myös epävirallinen seuraamus kuten rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluu säännöksen piiriin. Säännönmukainen mediajulkisuus ei riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomittujen ja usein jo epäiltyjen elämään, kyseiset seuraukset voidaan ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä (HE 44/2002 vp s. 199 - 200). 41.

§:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että ennakoitavissa olevat rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat seuraamukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen. Ratkaisussa KKO 2016:39 Korkein oikeus katsoi, että lahjusrikoksesta ja sitä koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet haitalliset seuraamukset, kuten laaja kielteinen julkisuus ja luottamustehtävien menettäminen, eivät olleet sellaisia poikkeuksellisia ja ennakoimattomia seikkoja, jotka olisi otettava huomioon rangaistusta määrättäessä (kohta 68). Ratkaisussa KKO 2006:44 Korkein oikeus katsoi, että vastaajat olivat voineet toimiessaan jalkapalloseuran johtotehtävissä varautua siihen, että seuran johdon piirissä käsiteltyjä rikoksia käsitellään julkisuudessa. Asiaa ei ollut käsitelty julkisuudessa epäasiallisesti eikä rikosten laatuun nähden poikkeuksellisella tai kohtuuttomia mittasuhteita saaneella tavalla eikä julkisuus siten ollut ollut sellaista, että se olisi voitu ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä (kohdat 13 ja 14).

1. B:n, C:n ja D:n rikosta koskevissa uutisissa puhuttiin jo esitutkintavaiheessa ulkomaalaisten toteuttamasta joukkoraiskauksesta. Epäiltyjen nimet, kuvat ja yhteystiedot tulivat tässä yhteydessä esille jo ennen oikeudenkäyntiä. Vastaajia kohtaan esitettiin uhkauksia. Rikosseuraamuslaitoksen laatimissa nuoren seuraamusselvityksissä on ilmaistu vakava huoli uhkausten vaikutuksesta vastaajien kehitykseen. C ja D ovat joutuneet tutkintavankeudesta vapauduttuaan kiireellisesti lastensuojelun pakkotoimien kohteeksi ja sijoitettaviksi lastensuojelulaitokseen.
2. Korkein oikeus katsoo, että laajakaan julkisuus ei pääsääntöisesti vaikuta rangaistuksen mittaamiseen. Nykyisessä tiedonvälityksessä vakavat tai poikkeukselliset rikokset voivat useinkin tulla joukkotiedotusvälineiden huomion kohteeksi. Lähtökohtaisesti B, C ja D ovat voineet varautua siihen, että rikosta käsitellään julkisuudessa. Julkisuuden huomioon ottaminen rangaistusta määrättäessä edellyttää vastaajalle tosiasiallisesti aiheutuneita poikkeuksellisen haitallisia seurauksia. Tässä asiassa julkisuuden vaikutukset ovat johtaneet muun ohella vastaajien koulunkäynnin ja opintojen keskeytymiseen sekä alaikäisinä rikoksensa tehneiden C:n ja D:n osalta viranomaisten heihin kohdistamiin lastensuojelutoimiin. Rikoksesta seurannutta julkisuutta ja siitä aiheutuneita seurauksia on tässä tapauksessa pidettävä sellaisena poikkeuksellisena ja ennakoimattomana vastaajille aiheutuneena muuna seurauksena, joka on otettava rangaistusta määrättäessä huomioon. B:lle tuomittava rangaistus
3. Korkein oikeus ottaa rangaistusta määrätessään huomioon B:n nuoresta iästä sekä poikkeuksellisesta julkisuudesta aiheutuneesta muusta seurauksesta johtuvat kohtuullistamisperusteet. Näistä perusteista nuorella iällä on suurempi merkitys rangaistuksen alentamisessa kuin poikkeuksellisella julkisuudella. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus B:lle on 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistus. C:lle ja D:lle tuomittava rangaistus
4. C ja D ovat Korkeimmassa oikeudessa vastauksissaan vedonneet B:n valituksessaan mainitsemien seikkojen ohella erityisesti asian saamaan kohtuuttomaan julkisuuteen.
5. Kun otetaan huomioon rangaistuksen määrääminen lievennetyltä rangaistusasteikolta tekohetkellä alle 18-vuotiaille C:lle ja D:lle sekä rikoksen saamasta poikkeuksellisesta julkisuudesta johtuva kohtuullistamisperuste, Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden C:lle ja D:lle tuomitsema 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistus on oikeudenmukainen rangaistus heidän syykseen luetuista teoista.
6. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Oikeuskäytännössä painavien syiden vaatimusta on tulkittu ahtaasti ja niin, että verraten vakavissakin rikoksissa ehdollinen vankeus saa etusijan (KKO 2013:31, kohta 7, ja siinä mainitut ratkaisut).
7. Korkein oikeus katsoo, että raiskaus on lähtökohtaisesti erityisen moitittava uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta vakavalla tavalla loukkaava rikos. Tässä asiassa rikoksesta on aiheutunut käytetyn väkivallan vähäisyydestä huolimatta A:lle huomattavaa kärsimystä. Korkeimman oikeuden C:lle ja D:lle tuomitsema vankeusrangaistus on lisäksi hyvin lähellä ehdollisen vankeusrangaistuksen enimmäismäärää kahta vuotta. Kun kuitenkin otetaan huomioon C:n ja D:n nuori ikä ja se, että heitä ei ole aikaisemmin rikoksesta rekisteröity, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole edellä tarkoitettuja painavia syitä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen. Hovioikeuden tuomiota myöskään C:lle ja D:lle tuomitun ehdollisen vankeuden tehostamiseksi tuomitun valvonnan osalta ei ole syytä muuttaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B tuomitaan raiskauksesta 2 vuoden 2 kuukauden vankeuteen. Lainkohta: Rikoslaki 20 luku 1 § 1 Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Soile Poutiainen (eri mieltä), Pekka Koponen (eri mieltä) ja Tuula Pynnä (eri mieltä). Esittelijä Minna Heikinsalmi (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Määräaikainen oikeussihteeri Heikinsalmi: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen ja lopputuloksen mukainen jäljempänä mainittuja kohtia lukuun ottamatta. Korkeimman oikeuden ratkaisuperustelujen kohdan 26 sijaan Korkein oikeus lausunee tekotavasta seuraavan. Sormin tehtyä raiskausta ei voida kategorisesti arvioida vähemmän vakavana tekona kuin sukupuolielimellä tehtyä raiskausta, vaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaavuuden vakavuutta tulee arvioida kokonaisuutena. On mahdollista, että sormin tehdyssä raiskauksessa muut teko-olosuhteet ovat keskimääräistä useammin vähemmän vakavia. Kahden henkilön yhtäaikaisesti toteuttama kehoon tunkeutuminen sormin on lähtökohtaisesti teon vakavuutta lisäävä tekijä. Tässä tapauksessa kehoon tunkeutuminen ei kuitenkaan ole ollut intensiteetiltään ja kestoltaan yhtä vakava kuin tyypillinen sukupuolielimellä tapahtuva tunkeutuminen. Näistä syistä asianomistajan kehoon tunkeutumisen tavan ei katsottane vertautuvan vakavuudeltaan tavanomaiseen sukupuoliyhteyteen. B:n rikoksen törkeyttä koskevan arvioinnin osalta mietintö oli perusteluiltaan Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Korkeimman oikeuden perustelujen kohdassa 28 lausuttu johtopäätös siitä, ettei B:n syyksi luettua tekoa ole kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä ja hänelle on luettava syyksi törkeän raiskauksen asemesta raiskaus, oli mietinnön mukainen. B:lle, C:lle ja D:lle rikoksesta määrättävän rangaistuksen osalta Korkein oikeus lausunee perustelujen kohdissa 33 ja 34 esitetyn sijaan seuraavan. Raiskausrikoksia koskevien rangaistussäännösten tarkoituksena on suojella seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Rangaistusta mitattaessa on kiinnitettävä huomiota itsemääräämisoikeuden loukkauksen vakavuuteen. B:n, C:n ja D:n tekoa on pidettävä erityisen moitittavana sen johdosta, että teon on tehnyt useampi tekijä yhdessä. Usean tekijän ylivoiman vuoksi A ei ole voinut suojella itseään eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta välittömästi tekohetkellä saada huutamallakaan apua. Varsinaista kehoon tunkeutumista on edeltänyt A:n seuraaminen ja hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuminen, mikä on lisännyt kokonaistilanteen pelottavuutta ja ahdistavuutta A:lle. Lisäksi teolla on ollut A:lle vahingollisia seuraamuksia. Korkein oikeus katsonee, että B:n syyksi luettavasta rikoksesta sekä C:n ja D:n syyksi jäävästä rikoksesta, kun otetaan huomioon teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä rikoksesta ilmenevä syyllisyys, tulee lähtökohtaisesti tuomita 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus. Sen osalta, mitä Korkeimman oikeuden ratkaisussa on lausuttu rangaistusasteikon lieventämisestä ja rangaistuksen kohtuullistamisesta nuoren iän perusteella sekä poikkeuksellisesta julkisuudesta kohtuullistamisperusteena, mietintö oli perusteluiltaan ja johtopäätöksiltään Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. B:lle tuomittavan rangaistuksen osalta mietintö kuului seuraavasti: Korkeimman oikeuden ratkaisussa mainitut kohtuullistamisperusteet ovat B:n osalta rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita. Ottaen huomioon tässä tapauksessa erityisesti B:n nuori ikä ja lisäksi hänelle poikkeuksellisesta julkisuudesta aiheutunut muu haitallinen seuraus Korkein oikeus katsonee oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi B:lle 2 vuoden vankeusrangaistuksen. Lajivalinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä tapahtuu kokonaisharkinnan perusteella rikoksen vakavuuden ja tekijän syyllisyyden sekä muiden rangaistuksen määräämisperusteiden pohjalta. Lähtökohtaisesti mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteluja tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Nuoreen rikoksen tekijään suhtaudutaan rikosoikeusjärjestelmässä eri tavoin kuin vanhempaan rikoksentekijään. Rikosvastuu alkaa 15 vuoden iässä ja jatkuu 18 vuoden ikään asti lievemmän seuraamuskokonaisuuden pohjalta sekä ulottuu edelleen erityissäännösten kautta alle 21-vuotiaisiin rikoksentekijöihin. B on tehnyt rikokset alle 21-vuotiaana, joten hänestä on tehty nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetussa laissa tarkoitettu seuraamusselvitys, jonka tarkoituksena on kartoittaa nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioida rikokseen syyllistymisen riskiä ja edellytyksiä tukea nuorta elämään rikoksetonta elämää. B:tä ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. B:stä laaditusta seuraamusselvityksestä ilmenevät seikat ja siinä esitetyt arviot ovat myönteisiä. Myönteisinä seikkoina on mainittu riittävät läheiset ihmissuhteet ja se, että hän ei käytä päihteitä, sekä peruskoulun jälkeen aloitetut opinnot, jotka ovat kuitenkin tämän rikosasian johdosta keskeytyneet. B:n asenteissa ei tule esiin rikosmyönteisyyttä tai yhteiskunnan vastaisuutta. B on suhtautunut mahdolliseen valvontaan asiallisesti. Korkeimman oikeuden varattua siihen tilaisuuden B on antamassaan lausunnossa todennut sosiaalisen tilanteensa ja muiden olojensa olevan edelleenkin samanlaiset kuin edellä esitetyssä seuraamusselvityksessä on kerrottu. Seuraamusselvitykseen viitaten B on lausunut, että hänellä on erinomaiset edellytykset yhdyskuntaseuraamuksen suorittamiselle. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdassa 36 on esitetty, rangaistusten eriasteinen kohdentuminen eri henkilöille voidaan ottaa rangaistuksen lajivalinnassa huomioon. Rangaistuslajin valintaan sisältyy muunlaistakin kuin seuraamuksen ankaruuteen liittyvää harkintaa. Kohdassa 38 todetun mukaisesti rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä rangaistuslajin valinnassa silloinkin, kun tekijä on tehnyt rikoksen yli 18-vuotiaana. Korkein oikeus katsonee, että B:n nuorta ikää koskevan kohtuullistamisperusteen soveltamiseen johtaneilla seikoilla tulee olla merkittävä painoarvo myös rangaistuslajin valinnassa (KKO 2014:87, kohta 33 ja KKO 2014:55, kohta 26). Tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat tekevät perustelluksi tekijälle tuomittavan rangaistusseuraamuksen vaikutusten arvioinnin. Korkein oikeus lausunee johtopäätöksenään, että vankeusrangaistuksen täytäntöönpano merkitsisi B:lle hänen nuoren ikänsäkin huomioon ottaen kohtuuttoman haitallista lopputulosta. B:n henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen rikoksen vakavuus ja vankeusrangaistuksen pituus eivät ole tässä tapauksessa esteenä rangaistuksen määräämiselle ehdollisena tuomiolauselmassa esitettävällä tavalla määräytyvine koeaikoineen. Sen lisäksi B tuomittaneen käräjäoikeuden määräämään valvontaan. Korkein oikeus katsonee, että ehdollista vankeutta on kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena B:n rikoksesta. Asiassa esiin tulleiden seikkojen ja B:n lausuman perusteella B:n voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalveluksesta, mihin hänen voidaan katsoa lausumansa perusteella myös suostuneen. Korkein oikeus pitänee oikeudenmukaisena oheisseuraamuksena 60 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistusta. Mietintö oli C:lle ja D:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen osalta Korkeimman oikeuden ratkaisussa lausutun mukainen. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavan. B tuomitaan raiskauksesta 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen koeajoin, joka käsittää käräjäoikeuden päätöksen antamisesta 23.6.2015 alkaneen ja hovioikeuden tuomion johdosta 11.4.2016 päättyneen ajan, sekä Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä alkavan ja 30.9.2018 päättyvän ajan. B määrätään käräjäoikeuden määräämään valvontaan. Lisäksi B:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. Muilta osin mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun tuomiolauselmassa lausutun mukainen. Oikeusneuvos Pynnä: Erimielisyyteni koskee rangaistuksen mittaamista. Muilta osin olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista kohdista 13 ja 14 ilmenee, raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat säännökset ovat soveltamisalaltaan laajoja. Myös rikosten rangaistusasteikot ovat enimmäisrangaistusten osalta osin päällekkäisiä. Rikosnimikkeen sisällä sen soveltamisalaan kuuluvat rikokset saattavat vaihdella merkittävästi laadultaan, tekotavaltaan ja moitittavuudeltaan, mitkä seikat tulevat otettavaksi huomioon rangaistusta määrättäessä. B:n, C:n ja D:n osalta rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat keskeiset seikat ilmenevät Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista. Korkein oikeus on lukenut B:n syyksi rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaisen raiskauksen. Katson, että perustelujen kohdissa 33 ja 34 teon vahingollisuudesta lausuttu huomioon ottaen B:n syyksi luetusta raiskauksesta tulee tuomita selvästi ankarampi rangaistus kuin raiskauksesta keskimäärin tuomitaan. Vaikka Korkein oikeus pitää tekoa törkeän raiskauksen asemesta raiskauksena, katson että siitä tulisi lähtökohtaisesti tuomita hovioikeuden lähtökohtanaan pitämää rangaistusta ankarampi 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistus. B:n osalta tulee huomioon ottaa perusteluissa mainitut kohtuullistamisperusteet. Näistä perusteista nuorella iällä on suurempi merkitys rangaistuksen alentamisessa kuin poikkeuksellisella julkisuudella. Katson, että oikeudenmukainen rangaistus B:lle on hovioikeuden tuomitsema 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus. C:n ja D:n kohdalla hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi syyksilukemisen osalta. Heidän on siten katsottava syyllistyneen rikoslain 20 luvun 2 §:n tarkoittamaan törkeään raiskaukseen. Edellä mainitut rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat huomioon ottaen katson, että myös C:n ja D:n kohdalla lähtökohdaksi tulee ottaa 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistus. C ja D ovat tekohetkellä olleet alle 18-vuotiaita. Heidän osaltaan rangaistus tulee määrätä soveltaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Lisäksi huomioon otettavaksi tulee poikkeuksellisesta julkisuudesta johtuva kohtuullistamisperuste. Katson, että C:lle ja D:lle tuomittava rangaistus törkeästä raiskauksesta on korotettava hovioikeuden tuomitsemasta 1 vuodesta 9 kuukaudesta 1 vuodeksi 11 kuukaudeksi vankeutta. Korkeimman oikeuden enemmistön toteamin tavoin katson, ettei asiassa ole painavia syitä vankeusrangaistuksen tuomitsemiseksi ehdottomana ja ettei hovioikeuden tuomiota ole perustetta muuttaa ehdollisen vankeuden tehostamiseksi tuomitun valvonnan osalta. Oikeusneuvos Koponen: Olen samaan mieltä kuin oikeusneuvos Pynnä. Oikeusneuvos Poutiainen: Hyväksyn esittelijän mietinnön.