2017 false KKO:2017:95 A oli tuomittu rangaistukseen törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallu

§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan valtiolle menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. 6.

§:n 3 momentin esitöiden (HE 80/2000 vp s. 27) mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa olisi arvioitava, onko esine ominaisuuksiltaan erityisen sovelias rikosten tekemiseen ja onko sillä ylipäätänsä mitään laillista käyttöä. Harkinnassa voitaisiin kiinnittää huomiota myös siihen, muodostaako esineen jättäminen juuri rikoksentekijän haltuun riskin sen käyttämisestä uudelleen rikoksen tekemisessä. Harkinnassa voitaisiin ottaa huomioon myös muut seikat kuin uusien rikosten ehkäiseminen. 7. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2010:32 katsonut, että tapauksessa, jossa laittomat sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat lasta esittävät kuvat oli tallennettu tietokoneen kovalevylle, kovalevyä oli käytetty kuvien hallussapidon apuvälineenä, joten sitä oli perusteltua pitää

§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna rikoksentekovälineenä.

1. Korkein oikeus on puheena olevassa ratkaisussaan katsonut edelleen, ettei tietokoneen kovalevyä ole perusteltua pitää erityisen soveliaana juuri rikosten tekemiseen, vaikka kovalevylle on mahdollista tallentaa myös laittomia tiedostoja. Korkein oikeus on todennut, ettei kovalevyn tavanomaiseen käyttöön liity mitään laitonta tarkoitusta. Tapauksessa mikään ei myöskään viitannut siihen, että kovalevyä olisi käytetty pelkästään tai pääasiallisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien lasta esittävien kuvien tai muun laittoman aineiston säilyttämiseen. Kovalevy on tuomiossa määrätty palautettavaksi omistajalleen sen jälkeen, kun menetetyksi määrätty aineisto on poistettu siitä tarkoituksenmukaisella tavalla.
2. Korkein oikeus toteaa, että ratkaisussa KKO 2010:32 on ollut ratkaistavana menettämisseuraamusta koskeva vaatimus, jonka kohteena on ollut pelkästään tietokoneen kovalevy. Nyt käsiteltävänä oleva syyttäjän vaatimus sen sijaan kohdistuu kannettavaan tietokoneeseen ja ulkoiseen levyasemaan kokonaisuudessaan.
3. A on tallentanut laittomat video- ja kuvatiedostot käytettävissään olleiden laitteiden kovalevyille. Laitteet kovalevyineen muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, ja kovalevyn irrottaminen laitteesta edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Korkein oikeus katsoo, että kannettavaa tietokonetta ja ulkoista levyasemaa on kokonaisuudessaan pidettävä

§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina rikoksentekovälineinä, jotka voidaan tuomita valtiolle menetetyiksi, jos se harkitaan tarpeelliseksi.

1. Syyttäjä on perustellut vaatimustaan sillä, että kannettava tietokone ja ulkoinen levyasema kovalevyineen ovat olleet välttämättömiä välineitä laittoman materiaalin hankinnassa ja hallinnoinnissa. A on nimenomaisesti käyttänyt tietokoneen ja ulkoisen levyaseman ominaisuuksia rikostensa tekemisessä. Kuvamateriaali oli haettu ja ladattu tietokoneen välityksellä. Ilman tietokonetta ja ulkoista levyasemaa laittoman materiaalin hankkiminen, hallussapito ja levittäminen ei olisi ollut mahdollista tai ainakaan yhtä helppoa.
2. Kirjallisena todisteena esitetystä teknisen laitteen tutkintapöytäkirjasta ilmenee, että sekä kannettavan tietokoneen että ulkoisen levyaseman kovalevyiltä on löytynyt laitonta materiaalia sisältäviä tiedostoja tai sellaisten tiedostojen jäänteitä, jotka alemmat oikeudet ovat lainvoimaisesti tuominneet valtiolle menetetyiksi. Yhteensä molempien laitteiden kovalevyiltä on löytynyt muutamia kymmeniä laittomia video- ja kuvatiedostoja. Ulkoisen levyaseman kovalevyltä on lisäksi löytynyt GigaTribe ja eMule -nimiset tiedostojenjako-ohjelmistot. Korkein oikeus toteaa, että toisin kuin ratkaisun KKO 2010:32 kohteena olleessa tapauksessa kannettava tietokone ja ulkoinen levyasema ovat tässä tapauksessa olleet paitsi laittoman materiaalin hallussapidon myös sen levittämisen apuvälineitä.
3. Korkein oikeus katsoo, että laitteilta löytyneiden laittomien tiedostojen määrä ei viittaa siihen, että laiton toiminta olisi ollut laitteiden yksinomainen käyttötarkoitus tai että se olisi ollut erityisen laajaa. Asiassa ei ole muutoinkaan osoitettu, että kannettavaa tietokonetta ja ulkoista levyasemaa olisi käytetty vain tai pääasiallisesti laittoman materiaalin hankkimiseen, säilyttämiseen tai levittämiseen. Tiedostojen levittäminen on tapahtunut käyttäen erityisiä vertaisverkko-ohjelmia, mutta myöskään tältä osin ei ole esitetty selvitystä siitä, että ohjelmia olisi käytetty vain nyt kysymyksessä olevan kaltaisten laittomien tiedostojen levittämiseen. Asiassa on sen sijaan selvitetty, ettei A ollut erityisen suunnitelmallisesti levittänyt laitonta materiaalia.
4. Korkein oikeus toteaa, että internetyhteydellä varustettu tietokone on yleisesti käytössä oleva, asioiden hoitamisen kannalta tarpeellinen kulutushyödyke, jollainen on käytettävissään valtaosalla väestöä. Useimmilla on myös taloudelliset edellytykset uuden tällaisen laitteen hankkimiseen, minkä vuoksi sen tuomitsemisella valtiolle menetetyksi ei yleensä voida käytännössä vaikuttaa riskiin siitä, että rikoksentekijä saattaa syyllistyä uudelleen rikoksiin. Se seikka, että tietokoneessa on ollut vertaisverkko-ohjelma, ei anna aihetta toisenlaiseen johtopäätökseen. Edellä mainituilla perusteilla ja laitteiden käytöstä edellä kohdassa 13 esitetyn huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei kannettavan tietokoneen tai ulkoisen levyaseman tuomitseminen valtiolle menetetyksi ole tässä tapauksessa tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi. Onko tietokone tai sen kovalevy tuomittava menetetyksi rikoslain 10 luvussa tarkoitettuna säilytysvälineenä
5. Syyttäjä on perustellut menettämisseuraamusvaatimustaan myös sillä, että kannettava tietokone ja ulkoinen levyasema ovat rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentissa (875/2001) tarkoitettuja menetetyksi tuomittavan omaisuuden säilytysvälineitä ja että tässä tapauksessa ainakin laitteiden kovalevyjen tuomitsemista valtiolle menetetyiksi puoltavat ne hankaluudet, joita poliisille aiheutuu laittomien tiedostojen poistamisesta kovalevyiltä.
6. Kysymyksessä olevien rikosten tekoaikana voimassa olleen rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentin (875/2001) mukaan astia, päällys tai muu väline, jota on käytetty menetetyksi tuomittavan esineen tai omaisuuden säilyttämiseen, voitiin myös tuomita menetetyksi, jos menettämisseuraamusta ei muuten ollut hankaluuksitta mahdollista panna täytäntöön. Lainkohdan esitöiden (HE 80/2000 vp s. 29) mukaan säilytysvälineellä tarkoitetaan tavaran tyypillisiä kuljetus- ja jakelupakkauksia kuten pulloja, säkkejä ja laatikoita eli lähinnä omaisuutta, jota ilman menetetyksi tuomittua omaisuutta voi olla hankala säilyttää tai siirtää. Säännös on otettu rikoslakiin ensimmäisen kerran vuoden 1991 alusta voimaan tulleessa rikoslain uudistuksessa 769/1990, jolloin se sisältyi säännöstelyrikoksia ja salakuljetusta koskevaan rikoslain 46 lukuun (8 §:n 2 momentti). Jo tuon lainkohdan esitöissä (HE 66/1988 vp s. 183) säilytysvälinettä kuvattiin edellä mainituilla esimerkeillä.
7. Rikoslain 10 luvun säännöksiä on sittemmin uudistettu 1.9.2016 voimaan tulleella lailla (356/2016). Tässä yhteydessä rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentti kumottiin ja sitä pääosin vastaava säännös lisättiin luvun uudeksi 5 a §:ksi. Erona aiempaan sääntelyyn on se, että mahdollisuus konfiskoida säilytysväline ulottuu nyt yksiselitteisesti myös tilanteeseen, jossa menettämisseuraamus tuomitaan

§:n perusteella. Lainkohdan esitöissä (HE 4/2016 vp s. 42) viitataan edellä mainittuun ennakkopäätökseen KKO 2010:32, jossa tietokoneen kovalevyä ei katsottu tarpeelliseksi konfiskoida, vaikka sitä oli käytetty

§:n 2 momentin 1 kohdan mukaisena rikoksentekovälineenä. Perustelujen mukaan mahdollisuus konfiskoida säilytysväline on perusteltua ulottaa koskemaan niitä tilanteita, joissa menettämisseuraamus tuomitaan luvun 4 §:n perusteella, eli rikoksentekovälineen säilytysvälineen menettäminen säädettäisiin nimenomaan mahdolliseksi.

1. Kannettava tietokone poikkeaa rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentissa (875/2001) nimenomaisesti mainituista ja säännöksen perusteluissa kuvatuista säilytysvälineistä. Tietokonetta voidaan edellä kohdassa 10 todetulla tavalla pitää kysymyksessä olevien rikosten rikoksentekovälineenä, joka voidaan sellaisena tuomita valtiolle menetetyksi. Tietokoneeseen laitteena liittyy paljon muitakin ominaisuuksia kuin mahdollisuus tiedostojen säilyttämiseen sen kovalevyllä. Lisäksi tietokoneen kovalevy on suhteellisen helposti vaihdettavissa. Tietokonetta kokonaisuudessaan ei näistä syistä ole perusteltua pitää sellaisena säilytysvälineenä, joka voitaisiin tuomita valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentin (875/2001) nojalla. Myös tietokoneen kovalevy poikkeaa säännöksessä mainituista säilytysvälineistä erityisesti siinä suhteessa, että kovalevyllä yleensä säilytetään myös laillisia tiedostoja. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että silloin kun tietokoneen kovalevyllä on menetettäväksi tuomittuja tiedostoja, kovalevyä voidaan pitää puheena olevassa lainkohdassa tarkoitettuna säilytysvälineenä.
2. Ulkoinen levyasema ja sen kovalevy muodostavat niin yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden, että ulkoista levyasemaa on kokonaisuudessaan perusteltua pitää sen kovalevylle tallennettujen tiedostojen säilytysvälineenä.
3. Korkein oikeus toteaa, että laittomiin tiedostoihin kohdistuva menettämisseuraamus on Viestintäviraston lausunnon mukaan mahdollista panna täytäntöön tuomitsematta kovalevyjä menetettäväksi. Menetetyiksi tuomittujen tiedostojen poistaminen siten, että lailliset tiedostot säilyvät, vaatii kuitenkin toimenpiteitä, joita voidaan kovalevyn sisällöstä ja levyn omistajan myötävaikutuksesta riippuen pitää sellaisina hankaluuksina, jotka sinänsä oikeuttaisivat myös säilytysvälineen tuomitsemiseen menetetyksi. Tietokoneen kovalevy on kuitenkin siinä suhteessa erityinen säilytysväline, että siinä voidaan edellä kerrotulla tavalla säilyttää samanaikaisesti myös laillisia tiedostoja. Laillisten tiedostojen merkitys levyn omistajalle voi olla huomattavan suuri esimerkiksi niiden sisältämien muistoarvojen taikka taloudellisen tai toiminnallisen merkityksen vuoksi.
4. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että säilytysvälineen konfiskointi ei ole itsenäinen menettämisseuraamus. Tämän vuoksi sitä tulee lähtökohtaisesti käyttää mahdollisimman harvoin. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa säilytysvälineen arvo on suuri, tulee säilytysvälineen konfiskointiin suhtautua pidättyväisesti (HE 80/2000 vp s. 29). Niin ikään arvioitaessa sitä, ovatko menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon liittyvät hankaluudet sellaisia, jotka puoltavat säilytysvälineen konfiskointia, on huomioon otettava kunkin tapauksen olosuhteet, rikoslain menettämisseuraamusta koskevan sääntelyn kokonaisuus ja keskeiset lähtökohdat sekä kohtuudella toteutettavissa olevat tekniset mahdollisuudet.
5. Tässä tapauksessa ulkoinen levyasema on A:n omistama ja kannettava tietokone hänen puolisonsa omistama. Laitteiden kovalevyillä on paitsi laittomia myös laillisia tiedostoja. Ulkoisen levyaseman kovalevyllä säilytettäviksi laillisiksi tiedostoiksi on ilmoitettu muun muassa perheen keskeisiin elämänvaiheisiin liittyvä kuvamateriaali. Tällaisen materiaalin säilyttämisen merkitystä arvioitaessa ratkaisevaa ei ole se, kumman puolison koneelle se on tallennettu. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tapauksessa kannettavan tietokoneen kovalevyä ja ulkoista levyasemaa ei tule tuomita menetetyiksi säilytysvälineinä. Onko laitteet tai niiden kovalevyt tuomittava menetetyiksi sen vuoksi, että niiden hallussapito olisi rangaistavaa 23.

§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava rikoksen tekemisessä käytetty esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa. Luvun 6 §:n 2 momentista ilmenee, että tämä koskee myös muun kuin rikoksentekijän omaisuutta.

1. Syyttäjä on katsonut, että yksittäisten tiedostojen poistamista ei voida pitää riittävän luotettavana toimenpiteenä laittoman materiaalin lopulliseksi tuhoamiseksi. Jos näin on, kannettava tietokone ja ulkoinen levyasema on tuomittava valtiolle menetetyiksi, koska niiden hallussapito olisi rangaistavaa.
2. Viestintäviraston lausunnossa todetaan, että tietokoneen ja ulkoisen levyaseman kiintolevyllä (kovalevyllä) olevat tiedostot on mahdollista tuhota pysyvästi siten, että tiedostot ylikirjoitetaan riittävän useaan kertaan tarkoitukseen soveltuvalla ohjelmistolla. Sen sijaan tiettyjen tiedostojen ylikirjoittaminen ei ole luotettava tiedostojen tuhoamiskeino. Viestintäviraston näkemyksen mukaan ainoa luotettava tapa sen varmistamiseksi, etteivät tuhottavat tiedostot ole jälkikäteen palautettavissa, on koko kiintolevyn ylikirjoittaminen, jolloin kaikki kiintolevyllä oleva materiaali tuhoutuu pysyvästi. Jos kiintolevyllä on jotakin sellaista materiaalia, jonka ei haluta tuhoutuvan, on tarkoituksenmukaisinta toimia siten, että säilytettäväksi tarkoitettu materiaali otetaan kiintolevyltä erikseen talteen muistitikulle tai muulle siirrettävälle välineelle ennen koko kiintolevyn ylikirjoittamista.
3. Viestintäviraston lausunnossa esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että laittomat tiedostot voidaan tässä tapauksessa luotettavasti poistaa laitteiden kovalevyiltä ylikirjoittamalla koko kovalevy riittävän useaan kertaan. Korkein oikeus toteaa, ettei laitteiden hallussapito ole rangaistavaa, jos niiden kovalevyillä olevat laittomat tiedostot poistetaan, ja ettei laitteita siinä tapauksessa ole tarpeen tuomita valtiolle menetetyiksi. Kenen toimesta ja kustannuksella tietojen poistaminen tehdään
4. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei kysymyksessä olevia laitteita ole perusteltua tuomita valtiolle menetetyiksi

§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina rikoksentekovälineinä eikä myöskään luvun 5 §:n 3 momentissa (875/2001) tarkoitettuina säilytysvälineinä ja ettei niitä ole tarpeen tuomita menetetyiksi luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, jos laitteiden kovalevyillä olevat laittomat tiedostot poistetaan. Tietokoneen ja ulkoisen levyaseman kovalevyillä olevat laittomat tiedostot on jo hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla tuomittu valtiolle menetetyiksi.

1. Korkein oikeus toteaa, ettei sen oikeuskäytännössä ole aikaisemmin ratkaistu nimenomaisesti kysymystä siitä, kenen toimesta ja kustannuksella laittomat tiedostot poistetaan, vaan poistaminen on käytännössä jäänyt poliisin tehtäväksi menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon ja takavarikon kumoamiseen liittyvänä toimenpiteenä. Tässä asiassa syyttäjä on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kannettavaa tietokonetta ja ulkoista levyasemaa voida palauttaa omistajalleen, jollei laittomia tiedostoja poisteta niiltä, ja että tiedostojen luotettavasta poistamisesta aiheutuu poliisille kohtuuton työmäärä ja huomattavia kustannuksia, jotka ovat epäsuhteessa menetettäväksi vaadittujen laitteiden taloudelliseen arvoon nähden.
2. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa menettämisseuraamus on tuomittava

§:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, jollei laitteiden kovalevyillä olevia laittomia tiedostoja poisteta. Tällaisessa tilanteessa tuomioistuin voi luvun 7 §:n 1 momentin mukaan vastaajan suostumuksella määrätä, että menettämisseuraamus raukeaa, jos 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun esineeseen tai omaisuuteen tehdään määräajassa tuomiossa mainittavat muutokset tai sen suhteen muuten menetellään tuomiossa mainitulla tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeettomaksi. Pykälän 3 momentin mukaan menettämisseuraamukseen tuomittu vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat muutostöistä ja muutoin tuomion täytäntöönpanosta. Pykälän esitöissä esitetään esimerkkeinä pykälässä tarkoitetuista tilanteista esineen merkitseminen väärennetyksi, väärän alkuperämerkinnän poistaminen ja esineen tekeminen käyttökelvottomaksi (HE 80/2000 vp s. 30).

1. Laittomien tiedostojen poistaminen tietokoneen kovalevyltä poikkeaa luonteeltaan puheena olevan lainkohdan esitöissä mainituista esimerkeistä. Lisäksi menettämisseuraamus tällaisessa tapauksessa kohdistuu laittomiin tiedostoihin eikä sinänsä tiedostojen tallennusvälineeseen. Laittomien tiedostojen poistaminen ja erityisesti tietokoneen omistajalle tärkeiden laillisten tiedostojen säilyttäminen on kuitenkin tavoitteiltaan ja vaikutuksiltaan rinnastettavissa puheena olevassa lainkohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että menettämisseuraamuksen raukeamista koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös tietokoneen menetettäväksi tuomitsemiseen.
2. A on vaatinut laitteiden kovalevyillä olevien laillisten tiedostojen säilyttämistä. B on vedonnut siihen, ettei hän ole itse aiheuttanut tarvetta kannettavan tietokoneensa tuomitsemiseen menetettäväksi, ja ilmoittanut haluavansa tietokoneen takaisin, jos se on mahdollista. Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä olevat laitteet tulee syyttäjän vaatimuksen mukaisesti tuomita menetetyiksi, jollei niillä olevia laittomia tiedostoja poisteta. Millä tavalla laittomien tiedostojen poistaminen tulee tässä tapauksessa tehdä
3. Viestintäviraston lausunnon mukaisesti poistaminen voi tapahtua luotettavasti vain ylikirjoittamalla levy riittävän useaan kertaan. Kun menettämisseuraamus kohdistuu vain laittomiin tiedostoihin, on seuraamuksen täytäntöönpanon yhteydessä turvattava levyillä olevien laillisten tiedostojen säilyminen siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista. Viestintäviraston lausunnon mukaan laillisten tiedostojen suojaaminen on mahdollista kopioimalla ne ennen levyn ylikirjoittamista.
4. Kysymyksessä olevien rikosten tekoaikana voimassa olleessa laissa ei ollut säännöksiä siitä, miten menettämisseuraamuksen täytäntöönpano tulee tehdä tällaisessa tilanteessa, jossa laittomat tiedostot tulisi poistaa kovalevyiltä ennen laitteiden palauttamista. Tällainen menettelytapa on tuotu esiin edellä mainitun 1.9.2016 voimaan tulleen lainuudistuksen esitöissä. Uudistuksen yhteydessä rikoslain 10 luvun 9 §:ään lisättiin uusi 5 momentti, jonka mukaan tuomioistuimen on menettämisseuraamuksen määrätessään tarvittaessa annettava tarkemmat määräykset sen täytäntöönpanosta, jos menettämisseuraamus koskee pakkokeinolain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua dataa tai jos se on erityisestä syystä muuten tarpeen. Hallituksen esityksessä (HE 4/2016 vp s. 46 - 47) uuden sääntelyn taustalla nähtiin käytännön tilanteet, joissa on ollut ongelmallista panna menettämisseuraamus täytäntöön, kun tuomioistuin on tuominnut kovalevyltä menetetyksi osan tiedostoista ja määrännyt näiden poistamisen jälkeen kovalevyn palautettavaksi. Uuden momentin nojalla tuomioistuin voi nyttemmin määrätä konfiskoitavan datan kanssa samalla kovalevyllä olevan laillisen aineiston siirtämisen toiselle alustalle, kovalevyn uudelleenkirjoittamisen ja laillisen datan palauttamisen kovalevylle.
5. Korkein oikeus katsoo, että kerrottua menettelytapaa voidaan lähtökohtaisesti soveltaa tässä tapauksessa. Koska laittomien tiedostojen poistaminen rikoslain 10 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tapahtuu laitteen omistajan kustannuksella, on perusteltua, että hän voi määrätä, tapahtuuko poistaminen ylikirjoittamalla levy vai irrottamalla levy laitteesta ja tuhoamalla se ja kuinka laajasti tiedostoja säilytetään. Omistajan tulee osoittaa ne lailliset tiedostot, jotka hän haluaa säilytettäviksi. Rikoslain 10 luvun 7 §:n 2 momentin mukaisesti ulosottomies valvoo menettämisseuraamuksen raukeamisen edellytykseksi määrättyjen velvoitteiden noudattamista ja päättää menettämisseuraamuksen raukeamisesta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan Compaq-merkkisen kannettavan tietokoneen ja Buffalo-merkkisen ulkoisen levyaseman menettämisseuraamuksen osalta. Compaq-merkkinen kannettava tietokone (takavarikkopöytäkirja 8240/R/836/12/KEY/1 kohta 2) ja Buffalo-merkkinen levyasema (takavarikkopöytäkirja 8240/R/836/12/KEY/1 kohta 12) tuomitaan valtiolle menetetyiksi. Menettämisseuraamus raukeaa, jos laitteista poistetaan hovioikeuden tuomiossa mainitut laittomat video- ja kuvatiedostot. Laittomien tiedostojen poistaminen laitteesta voi tapahtua laitteen omistajan valinnan mukaan joko irrottamalla ja tuhoamalla laitteen kovalevy tai ylikirjoittamalla kaikki kovalevyllä olevat tiedostot poistamisen varmistavalla tavalla. Ennen kovalevyn irrottamista ja tuhoamista tai sen ylikirjoittamista kovalevyltä on kopioitava ja palautettava omistajalleen omistajan osoittama laillinen aineisto. Täytäntöönpanon kustannuksista vastaa laitteen omistaja. B:n ja A:n on 30 päivän kuluessa tämän tuomion antamisesta vaadittava poliisiviranomaiselta omaisuutensa palauttamista ja ilmoitettava, mitkä lailliset tiedostot he haluavat säilytettäviksi ja kumman laittomien tiedostojen poistamistavan he valitsevat. Ulosottomies valvoo menettämisseuraamuksen raukeamisen edellytykseksi asetettujen velvoitteiden täytäntöönpanoa ja tekee päätöksen siitä, onko velvoitteet täytetty, ja esineen luovuttamisesta omistajalleen. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko, Pekka Koponen (eri mieltä) ja Tuomo Antila. Esittelijä Essi Kinnunen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Koponen : Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisussa kohdassa 22 lausutun osalta. Perusteluissa kohdissa 18 - 21 säilytysvälineen menetettäväksi tuomitsemisen edellytyksistä lausuttu ei anna aihetta kohdassa 22 tehtyyn johtopäätökseen. Pelkästään se seikka, että menetettäväksi tuomittavan omaisuuden ohella säilytettävänä on samalla myös laillista omaisuutta, kuten tässä tapauksessa laillisia tiedostoja, ei ole riittävä peruste jättää tuomitsematta kovalevyjä valtiolle menetetyiksi. Kovalevyjen taloudellinen arvo ei ole suuri ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon liittyy perusteluissa lähemmin käsiteltyjä hankaluuksia. Sanottuun lopputulokseen on perusteltua päätyä erityisesti sen vuoksi, mitä tuomiossa on lausuttu menettämisseuraamuksen raukeamisesta siinä tapauksessa, että laittomat tiedostot poistetaan kovalevyiltä sekä laillisten tietojen palauttamisesta omistajalleen. Näin ollen kysymyksessä olevat kovalevyt on tuomittava valtiolle menetetyiksi myös rikoslain 10 luvun 5 §:n 3 momentin (875/2001) nojalla.