2018 false KKO:2018:5 Avopuolison isä oli vastikkeetta tehnyt huomattavan määrän rakennustyötä avopuolisoiden yhteistä omakotitaloa rakennettaessa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perustei

§:n 1 momentissa oli avopuolison hyvityksen edellytykseksi säädetty, että hän oli antanut panoksen yhteistalouden hyväksi. Tämä viittasi henkilökohtaisesti annettuun panokseen. Kun otettiin huomioon myös pykälän 2 momentin säännös, tällainen panos voi olla esimerkiksi avopuolison itsensä suorittama raha- tai työpanos taikka hänen muu näihin verrattava toimintansa. Säännöstä oli tulkittava niin, ettei kolmannen henkilön vastikkeetta antama panos avopuolisoiden yhteistalouden hyväksi oikeuta avopuolisoa saamaan hyvitystä toiselta avopuolisolta. Asianosaisten ja todistajana kuullun B:n isän kertomusten perusteella voitiin pitää selvänä, että hän oli tarjoutunut tekemään töitä B:n ja A:n yhteisessä rakennushankkeessa avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä vastikkeetta nimenomaan sen vuoksi, että B oli hänen tyttärensä ja kysymys oli kodin rakentamisesta tyttären perheelle. B:n isän työpanos ei ollut tarkoitettu vastikkeelliseksi edes A:n osalta. Kysymys oli ollut B:n isän rakennustyöpanoksen lahjoittamisesta B:lle ja A:lle näiden yhteiseksi hyväksi. B ja A olivat kertomustensa mukaan suunnitelleet yhdessä ensin talopaketin hankkimista, mutta B:n isä oli ammattitaitoisena kirvesmiehenä tarjoutunut tekemään heille tämän sijasta talon pitkästä tavarasta. B:n isälle oli riittänyt perusteeksi rakennustyöhön ryhtymiseen sukulaisuussuhde B:hen ilman, että tämä olisi edellyttänyt B:ltä mitään erityistä ja A:lta merkittävämpää panostusta tai toimintaa. Kysymys ei ollut B:n osalta

§:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta muusta raha- tai työpanokseen verrattavasta toiminnasta.

§:n 1 momentin mukaan oikeus hyvitykseen edellytti myös sitä, että avopuolison antaman panoksen tuli olla sen kaltainen, että se johtaisi omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä perusteettoman edun saamiseen toisen avopuolison kustannuksella. B ja A olivat kumpikin saaneet B:n isän heille lahjoittamasta vastikkeettomasta rakennustyöpanoksesta huomattavan taloudellisen hyödyn. B:n isän työpanos avopuolisoiden yhteisessä rakennushankkeessa oli auttanut kumpaakin avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan. Kummankin avopuolison B:n isän työpanoksesta saama hyöty oli yhtä suuri. Sekä B että A olivat avoerosta huolimatta saaneet kiinteistöön ja sen rakentamiseen itse antamansa panokset kauppahinnan muodossa täysimääräisesti hyväkseen eikä B ollut menettänyt mitään itse antamaansa panosta A:n hyväksi. Omaisuuden erottelu B:n ja A:n omistusosuuksien suhteessa ei johtanut näin ollen siihen, että A saisi perusteetonta etua B:n kustannuksella. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, etteivät

§:ssä säädetyt hyvityksen edellytykset tässä tapauksessa täyttyneet. Näin ollen A ei ollut velvollinen maksamaan pesänjakajan määräämää hyvitystä B:lle. A:n kanne oli tämän vuoksi hyväksyttävä. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jorma Eirola ja Mikko Jaatinen sekä käräjänotaari Niko Kiviluoto. Vaasan hovioikeuden tuomio 1.2.2016 nro 50 B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Pirjo Latvala ja Annette Laukkanen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja B ovat olleet avoliitossa vuodesta 1997 alkaen. Avopuolisoiden yhteiset lapset ovat syntyneet vuosina 2006 ja
2. Avoliiton aikana heidän puoliksi omistamalleen kiinteistölle on rakennettu omakotitalo, johon he ovat muuttaneet asumaan 28.5.
3. B:n isä on vastikkeetta tehnyt rakennustyömaalla huomattavan määrän ammattiosaamista vaativia kirvesmiestöitä. Omakotitalokiinteistö on myyty 13.7.2012, ja avoliitto on päättynyt 18.8.
5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:llä avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa oikeus saada A:lta hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta hänen isänsä tekemän rakennustyön perusteella. Sovellettavat säännökset
6. Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (avoliittolaki) 8 §:n 1 momentin mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Pykälän 2 momentin mukaan yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan: 1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi; 2) varojen käyttö yhteiseen talouteen; 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai 4) muu näihin verrattava toiminta. Pykälän 3 momentin mukaan oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
7. Avoliittolain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 37/2010 vp) on pääteltävissä, että hyvitystä koskevan sääntelyn taustalla on avoliittolain säätämistä edeltänyt oikeuskäytäntö. Avoliiton päättymiseen liittyviä korvauskysymyksiä oli ennen avoliittolain säätämistä ratkaistu lähinnä perusteettoman edun palautusta koskevan yleisen siviilioikeudellisen periaatteen nojalla. Korvausta on määrätty maksettavaksi esimerkiksi avopuolison toisen avopuolison omaisuuteen kohdistamasta työpanoksesta (KKO 1988:27), avopuolison toisen avopuolison omaisuuteen sijoittamista varoista (KKO 1988:28) sekä avopuolison perheen elatukseen käyttämien ansiotulojen sekä kotityön muodossa antamasta panoksesta toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen (KKO 1993:168).
8. Nyt ratkaistavana olevaan kysymykseen avopuolison oikeudesta saada hyvitystä hänen vanhempansa avopuolisoiden yhteiseen omaisuuteen kohdistaman työpanoksen perusteella ei ole saatavissa johtoa avoliittolain esitöistä eikä Korkeimman oikeuden aikaisemmista ratkaisuista. Korkeimman oikeuden arviointi 6.

§:n mukaan oikeus hyvitykseen perustuu avopuolison yhteistalouden hyväksi antamaan panokseen. Merkitystä ei ole sillä, mistä avopuoliso on saanut panoksena antamansa varallisuuden. Jos avopuoliso esimerkiksi käyttää hänen vanhempansa yksin hänelle lahjoittamia rahavaroja yhteiseen talouteen, kysymys on sellaisesta avopuolison yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta, joka muidenkin edellytysten täyttyessä oikeuttaa hyvitykseen.

1. Arvioitaessa B:n oikeutta saada hyvitystä hänen isänsä tekemän rakennustyön perusteella muodostuu keskeiseksi kysymykseksi se, voidaanko isän suorittamaa rakennustyötä pitää B:n yhteistalouden hyväksi antamana panoksena. Jos isän katsotaan tehneen rakennustyötä yksin B:n hyväksi, on mahdollista katsoa, että B on ikään kuin välittänyt isänsä työpanoksen yhteistalouteen ja että kysymys siten on hänen yhteistalouden hyväksi hankkimastaan panoksesta. Jos taas isän katsotaan tehneen rakennustyötä B:n ja A:n yhteiseksi hyväksi, rakennustyössä ei ole ollut kysymys B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta. Tällöin ei muutenkaan ole perustetta katsoa, että A saisi perusteetonta etua B:n kustannuksella.
2. Avoliittolain 6 §:n mukaan siinä tapauksessa, että avopuolisoiden omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Kiinteistöllä tehtyä rakennustyötä ei sinänsä voida pitää säännöksessä mainittuna irtaimena esineenä. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että vastaavaa yhteisomistusolettamaa voidaan pitää lähtökohtana myös arvioitaessa sitä, kenen hyväksi tehtynä avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä suoritettua rakennustyötä pidetään.
3. Asiassa ei ole edes väitetty, että B:n isän, B:n ja A:n kesken olisi sovittu siitä, kenen hyväksi rakennustyötä tehdään tai kenen hyväksi sen arvo luetaan, jos avoliitto purkautuu. Kun rakennustyö on tehty vastikkeetta, vastikkeen suorittamisen perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, kenen hyväksi työ on tehty. B:n isän ei ole myöskään väitetty antaneen rakennustyön suorittamisen aikaan edes yksipuolisia määräyksiä siitä, mikä hänen tarkoituksensa tässä suhteessa on ollut. Vasta myöhemmin avoliiton purkautumisen jälkeen, omaisuuden erottelun ja oikeudenkäynnin aikana annetuille lausumille siitä, kenen hyväksi työ oli tehty, ei ole perusteltua antaa merkitystä.
4. Tahdonilmaisujen puuttuessa asiaa on arvioitava objektiivisten seikkojen perusteella eli ottamalla huomioon ennen kaikkea rakennustyön kohde ja muut työn suorittamisen aikaan vallinneet olosuhteet. Rakennustyö on tehty avopuolisoiden puoliksi omistamalla kiinteistöllä ja sen kohteena on ollut omakotitalo, joka oli tarkoitettu avopuolisoiden ja heidän lastensa yhteiseksi kodiksi. Nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että B:n isän rakennustyö katsotaan tehdyksi avopuolisoiden yhteiseksi hyväksi.
5. Sen käsityksen puolesta, että B:n isän katsottaisiin tehneen rakennustyötä yksin B:n hyväksi, puhuu se, että isän ja lapsen välinen suhde on tyypillisesti huomattavasti läheisempi kuin isän ja hänen lapsensa avopuolison välinen suhde. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että kohdassa 10 mainituille objektiivisille seikoille on perusteltua antaa asiaa ratkaistaessa suurempi painoarvo kuin lähinnä yleiseen elämänkokemukseen perustuvalle oletukselle erilaisten läheissuhteiden merkityksestä toiminnan vaikuttimena.
6. On melko tavallista, että avoliitossa elävien henkilöiden vanhemmat tai muut läheiset auttavat avopuolisoiden perheitä tekemällä vastikkeetta esimerkiksi rakennus- tai lastenhoitotyötä perheiden hyväksi. Sellainen laintulkinta, jonka mukaan tällaiset avopuolisoiden läheisten aikanaan vastikkeetta antamat työpanokset otettaisiin avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa sopimuksen tai tarkoitemääräyksen puuttuessakin huomioon hyvitykseen oikeuttavina panoksina, tekisi avoliiton päättymiseen liittyvästä varallisuussuhteiden selvittelystä monimutkaisempaa ja lisäisi riitoja. Tämäkin näkökohta puoltaa sitä, että tällaiset panokset voidaan pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella katsoa hyvitykseen oikeuttaviksi vain poikkeuksellisesti. Johtopäätös
7. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että B:n isän tekemä rakennustyö on katsottava tehdyksi kummankin avopuolison hyväksi eikä kysymys siten ole B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta. A ei muutenkaan saa perusteetonta etua B:n kustannuksella sen johdosta, että B:n isän tekemän työpanoksen arvo jää hyödyttämään myös A:ta avopuolisoiden yhteistalouden purkamisen jälkeenkin. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada hyvitystä A:lta isänsä tekemän työpanoksen perusteella. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin (eri mieltä), Marjut Jokela (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuomo Antila ja Tatu Leppänen. Esittelijä Petteri Mikkola. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Jokela : B:n isän rakennustyöt B:n ja A:n ja yhteiseksi kodiksi tarkoitetulla ja heidän puoliksi omistamallaan kiinteistöllä ovat nostaneet myös A:n omaisuuden arvoa. Kysymys on siitä, onko A saanut sellaista perusteetonta etua, jonka johdosta B:llä on oikeus saada

§:n nojalla hyvitystä avoliiton päättyessä.

§:n hyvityssäännöksen taustalla on yleinen siviilioikeudellinen periaate niin sanotusta perusteettoman edun palautuksesta. Oikeuskäytännössä periaatetta on sovellettu muun muassa tilanteessa, jossa avopuoliso oli sijoittanut työpanostaan tai varojaan toisen avopuolison omistamaan kiinteistöön (KKO 1988:27 ja KKO 1988:28) tai jossa avopuoliso oli muutoin toiminut kodissa perheen hyväksi niin, että se oli osaltaan mahdollistanut asuinkiinteistön hankkimisen toisen avopuolison nimiin (KKO 1993:168). Ratkaisussa KKO 1998:7 yhteisomistaja määrättiin suorittamaan edunpalautusta, kun yhteisesti omistetun kiinteistön arvo oli kohonnut toisen yhteisomistajan toimenpiteiden johdosta. Olettamana ei siis ole aikaisemminkaan ollut, että avopuolison tai yhteisomistajan tarkoituksena olisi panostaa lahjanluontoisesti toisen omaisuuteen niin, että suhteen päättyessä omistaja saisi hyväkseen toisen toimesta syntyneen varallisuuden kasvun.

§:n mukaan hyvitykseen oikeuttavana panoksena voidaan pitää hyvin erilaisia toimia, joilla avopuoliso on myötävaikuttanut toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämisen. Panoksen syy-yhteys toisen saamaan hyötyyn voi olla välitön tai välillinen. Hyvityssääntelyn tarkoituksena on, että erotilanteessa avopuolisoiden panoksia tarkastellaan kokonaisuutena ja arvioidaan niiden vaikutusta siihen omaisuuteen, joka kummallekin avopuolisolle jää, kun omaisuus esineoikeudellisten sääntöjen mukaisesti erotellaan avoliiton purkautumisen jälkeen. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että ulkopuolisen vastikkeeton panos ei ole

§:ssä tarkoitettu avopuolison antama panos. Sanamuodosta tai lain esitöistä ei kuitenkaan voida päätellä, että pykälän 1 momentissa käytetty ilmaisu "hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella" merkitsisi sellaista rajoitusta, että huomioonotettavana panoksena voitaisiin pitää vain avopuolison henkilökohtaisesti tekemää työsuoritusta tai sijoitusta. Säännöksen ilmaisu "toisen kustannuksella" taas vastaa sitä, miten varallisuuden siirtymisen syy-yhteys perusteettoman edun palautuksessa tavallisesti kuvataan. Edunpalautuksen yleisenä edellytyksenä ei ole, että toiselle osapuolelle olisi välttämättä aiheutunut konkreettista taloudellista menetystä. Avoliittolain hyvityssäännöstä ei ole perusteltua tulkita supistavasti niin, että epäsuhtaisen panostuksen oikaisumahdollisuudet olisivat pitkäaikaisen avoliiton päättyessä heikommat kuin esimerkiksi lyhyessä parisuhteessa. Avopuolison vastikkeetta saama rakennustyö, samoin kuin esimerkiksi lahjaksi saamat rakennustarvikkeet tai rahavarat voidaan siten ottaa hänen panoksenaan huomioon, jos tällainen työ tai lahja on tosiasiassa lisännyt toisen avopuolison omaisuutta. Asiassa on viime kädessä kysymys siitä, onko B:n isä antanut palkattoman työnsä lahjaksi tyttärelleen vai tyttärelleen ja tämän avopuolisolle yhteisesti. Sinänsä on pidetty riidattomana, että B:n isä on tehnyt työn tyttärensä vuoksi ja rakentaakseen tyttärensä perheelle kodin. B:n isä on kiistänyt tarkoittaneensa, että A saisi taloudellisen hyödyn itselleen avoliiton päättyessä. A on puolestaan väittänyt, että B:n isä oli antanut työsuorituksen kummankin avopuolison hyväksi. Tämän tueksi A on vedonnut siihen, että kysymyksessä oli puolisoiden yhdessä omistama asunto ja etteivät B tai tämän isä olleet myöhemminkään avoliiton aikana ilmaisseet, että edunsaajana olisi yksin B. Kiinteistön myynnistä saatu kauppahinta on lisäksi eron jälkeen jaettu tasan B:n ja A:n kesken. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana ei ole, että merkittävä varallisuuden siirto tai työsuoritus olisi vastikkeeton. Todistustaakka on siten lähtökohtaisesti sillä, joka väittää olevansa lahjansaaja. Näitä periaatteita on sovellettu myös edellä viitatuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa. Kun vastikkeettomuus ei avoliittolain eikä aikaisemman oikeuskäytännönkään mukaan ole lähtökohtana edes avopuolisoiden kesken, ei ole perusteltua olettaa, että myöskään avopuolison sukulaiset tai muut läheiset tarkoittaisivat tehdä taloudellisesti huomattavia lahjoituksia, jotka avoliiton päättyessä jäisivät toisen avopuolison hyödyksi. Avopuolison, joka väittää saaneensa tällaisen lahjan toiselta avopuolisolta tai tämän läheisiltä, on siten esitettävä väitteensä toteen. B:n isän rakennustyötä - ammattimaisen kirvesmiehen noin 2 200 tunnin työtä - ei voida pitää tavanomaisena talkootyönä. Osapuolten kesken ei ole tehty kirjallisia tai muutoinkaan nimenomaisia sopimuksia työsuorituksesta eikä edunsaajasta. Kun B:n isä on kiistänyt antaneensa lahjan A:lle, näyttöä on arvioitava ulkoisten seikkojen perusteella. Edellä esitetyllä tavalla avoliitto ei ole sellainen olosuhde, jonka perusteella olisi aihetta katsoa B:n isän tarkoittaneen antaa työsuoritustaan A:n taloudelliseksi hyödyksi. Tätä ei muuta se, että kohteena on ollut avopuolisoiden yhdessä omistama asunto, joka usein, kuten tässäkin tapauksessa, muodostaa pääosan yksityishenkilöiden varallisuudesta. Se, että rakennus on tullut kiinteistön osaksi ja että rakennustyö on näin kartuttanut kummankin avopuolison omaisuutta, on seurausta esineoikeudellisista säännöistä eikä ole osoitus lahjanantajan tarkoituksesta kohdistaa lahja kiinteistön osaomistajille yhtä suurin osuuksin. Parisuhteen aikana B:llä ei ole ollut tarvetta ryhtyä selvittämään isänsä rakennustyön merkitystä. Kauppahinnan jakaminen tasan avopuolisoiden kesken ei osoita B:n myöhemminkään hyväksyneen A:n näkemystä tai luopuneen oikeudestaan vaatia hyvitystä. Muukaan asiassa esitetty selvitys ei tue A:n väitettä. Näillä perusteilla katson, että B:n isän rakennustyö on otettava huomioon B:n panoksena, joka on nostanut toisen avopuolison omaisuuden arvoa. B:llä on siten oikeus saada A:lta hyvitystä. Hyvityksen määrän arvioimiseksi asian käsittelyä on jatkettava alemmassa oikeusasteessa. Oikeusneuvos Bygglin : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Jokela.