2019 false KKO:2019:7 A Oy ja B Oy vaativat riita-asiassa, että C Oy ja D Oy sekä mainitut yhtiöt omistaneet henkilöt määrätään esittämään C Oy:n ja D Oy:n yhdessä omistaman yhdysvaltalaisen yhtiön as

§:n 3 momentin mukaisesti täytäntöön. Asiakirjan tulee olla löydettävissä ja erotettavissa haltijansa muista vastaavista asiakirjoista. Yksilöinnin perusteella tulee myös pystyä arvioimaan, voiko yksittäisellä asiakirjalla olla merkitystä näyttönä asiassa. Myös mahdollisten todistuskieltojen soveltaminen edellyttää, että asiakirjat on yksilöity riittävästi.

1. Merkityksellisen asiakirja-aineiston saaminen todisteeksi ei kuitenkaan saa olla asianosaiselle käytännössä mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa liiallisen yksilöintivaatimuksen takia. Asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja aineellisen totuuden selvittämisen tavoite tukevat ennemmin joustavaa kuin tiukkaa yksilöintivaatimuksen tulkintaa.
2. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 20 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen on vastapuolen pyynnöstä ilmoitettava, onko hänen hallussaan sellainen vastapuolen riittävästi yksilöimä kirjallinen todiste tai esine, jolla voi olla merkitystä asiassa. Menettelyn avulla voidaan selvittää, onko asianosaisen hallussa sellainen asiakirja, jonka osalta voidaan tarvittaessa antaa 17 luvun 40 §:ssä tarkoitettu esittämismääräys. Näin ollen mainituissa pykälissä tarkoitettuja asiakirjan yksilöintiä koskevia vaatimuksia on perusteltua arvioida samalla tavalla. Kun asianosaisen ilmoitusvelvollisuutta koskevaa säännöstä täsmennettiin vuoden 2003 alusta voimaan tulleella lailla 768/2002, säännöstä koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että esimerkiksi pelkästään asiakirjan lajin tai sen todistusteeman ilmoittaminen ei yleensä riitä ilmoitusvelvollisuuden syntymiseksi, vaan tämän lisäksi vaaditaan jonkinlaista tarkennusta. Sen sijaan täsmällistä asiakirjan yksilöintiä ei enää edellytetä (HE 32/2001 vp s. 49). Arviointi tässä asiassa
3. Korkein oikeus toteaa, että yksilöintivaatimus täyttyy siltä osin kuin esitettäviksi on vaadittu yhtiön vuosien 2015 ja 2016 tilinpäätökset. Myös yhtiön perustamisasiakirjoja ja osakassopimuksia on pidettävä laatunsa ja rajallisen määränsä perusteella riittävästi yksilöityinä. Myös vaatimus yhtiön nimissä tehtyjen tarjousten ja sopimusten esittämisestä on riittävästi yksilöity, kun se on rajattu koskemaan viittä yhtiön ja sen nimettyjen asiakkaiden välistä, ajallisesti määriteltyä sopimusta ja näitä sopimuksia edeltäneitä tarjouksia liitteineen.
4. Vastapuolilla olevia kirjeitä ja sähköpostiviestejä koskeva vaatimus on samoin rajattu niihin kirjeisiin ja sähköpostiviesteihin, jotka liittyvät edellä mainittujen viiden asiakkaan kanssa laadittuihin viiteen sopimukseen ja sopimuksia edeltäneisiin tarjouksiin. Vaatimus on ajallisesti rajoittamaton. Koska vaatimus kuitenkin koskee vain edellä mainittuihin yksilöityihin sopimuksiin liittyviä kirjeitä ja sähköpostiviestejä, Korkein oikeus katsoo, että vaatimus on riittävästi yksilöity.
5. Otteita yhtiön vuosien 2015 - 2017 kirjanpidosta koskevissa vaatimuksissa on ilmoitettu asiakirjojen laji ja ajankohta. Menoihin liittyviltä osin otteet on yksilöity edelleen viittaamalla vastapuolille maksettuihin suorituksiin. Vaatimus on yksilöity siten riittävästi, että otteet voidaan erottaa yhtiön muusta kirjanpidosta sekä kirjanpidon merkitystä näyttönä ja mahdollista vaitiolo-oikeutta voidaan näiltä osin arvioida.
6. Laskutukseen liittyviltä osin vaaditut otteet kirjanpidosta on rajattu edelleen viittaamalla nimettyjen viiden asiakkaan ja kaikkien muiden asiakkaiden kanssa tehtyihin sopimuksiin. Vaatimus koskee näin ollen tosiasiassa yhtiön koko asiakaslaskutusta kolmen vuoden ajalta. Korkein oikeus katsoo, että vaatimus on nimeltä mainittujen asiakkaiden laskutusta koskevalta osalta yksilöity riittävästi. Muilta osin vaadittuja asiakirjoja ei ole rajattu siten, että asiakirjojen esittämisvelvollisuuden muiden edellytysten täyttymistä voitaisiin asianmukaisesti arvioida, eikä vaatimus siten ole riittävästi yksilöity.
7. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että muutoksenhakijoiden vaatimus on riittävästi yksilöity lukuun ottamatta kirjanpidosta ilmenevää laskutusta, joka on kohdistunut muihin kuin vaatimuksessa nimettyihin asiakkaisiin. Esittämismääräyksen antamisen muita edellytyksiä arvioidaan siten jäljempänä yksilöintivaatimuksen täyttäneiden asiakirjojen osalta. Asiakirjan merkitys näyttönä 23.

§:n mukaisen esittämismääräyksen edellytyksenä on, että asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä. Näytöllisen merkityksen kynnys on matala. Riittävää on, että todisteella saattaa olla näyttöarvoa jollekin asiassa merkitykselliselle ja näyttöä kaipaavalle seikalle. Mainitun luvun 8 §:n mukaan tuomioistuimen on evättävä muun ohella näyttö, joka koskee asiaan vaikuttamatonta seikkaa tai on muuten tarpeeton.

1. Muutoksenhakijat ovat ilmoittaneet tilinpäätösten, perustamisasiakirjojen, tarjousten ja sopimusten, kirjeiden ja sähköpostiviestien sekä otteiden kirjanpidosta todistusteemaksi sen, että ne osoittavat H:n ja U:n yhtiölle tekemän työn laajuutta ja näin ollen kokopäiväisen työskentelyvelvollisuuden rikkomista N Oy:ssä.
2. Korkein oikeus katsoo, että vaaditut asiakirjat voivat ainakin välillisesti osoittaa H:n ja U:n kokopäiväistä työskentelyä N Oy:ssä koskevan velvoitteen mahdollista laiminlyömistä, jos heidän työskentelynsä yhdysvaltalaisen yhtiön hyväksi osoittautuu niin laajaksi, ettei kokopäiväinen työskentely N Oy:ssä olisi ollut mahdollista. Näin ollen asiakirjoilla voi olla merkitystä näyttönä

§:ssä edellytetyllä tavalla.

1. Valituksessa Korkeimmalle oikeudelle on vaadittu myös yhtiön osakkaiden välisten osakassopimusten esittämistä. Hovioikeus on tältä osin katsonut, että näyttöarvoa voi olla vain niillä osakassopimuksilla, jotka on laadittu ennen ilmoitusta lunastusoikeuden käyttämisestä 19.11.2016, ja määrännyt esittämään vain tällaiset osakassopimukset. Korkein oikeus toteaa, etteivät muutoksenhakijat ole esittäneet perusteita hovioikeuden ratkaisun muuttamiselle tältä osin. Asiakirjan hallintaa koskeva edellytys Arvioinnin lähtökohdat
2. Oikeudenkäymiskaaren voimassa olevan 17 luvun 40 §:ssä ei mainita nimenomaisesti asiakirjan hallintaa sitä koskevan esittämismääräyksen edellytyksenä. Kuitenkin esitöiden mukaan mainitun pykälän 1 momentin säännös vastaa asiakirjan ja tuomioistuimeen tuotavan esineen osalta asiallisesti aiemmin voimassa ollutta oikeutta. Lisäksi esitöissä on todettu, että pykälässä asianomaisella henkilöllä tarkoitetaan sitä, jolla on asiakirja tai tuomioistuimeen tuotava esine hallussaan (HE 46/2014 vp s. 101).
3. Oikeudenkäymiskaaren aiemmin voimassa olleen 17 luvun 12 §:n (571/1948) 1 momentin mukaan se, jolla on asiakirja hallussaan, olkoon velvollinen, kun voidaan olettaa asiakirjalla olevan merkitystä todisteena asiassa, tuomaan sen oikeuteen (ks. myös KKO 2011:27, kohdat 42 ja 43).
4. Myös lähimpien vertailumaiden siviiliprosessilaeissa edellytetään yleensä, että määräyksen kohteella on asiakirja hallussaan (Ruotsin rättegångsbalk 38 kap. 2 §, Tanskan retsplejelov § 298 - 300, Saksan Zivilprozessordnung § 421 - 428). Sen sijaan Norjan vuoden 2005 siviiliprosessilain mukaan henkilö voidaan määrätä esittämään asiakirja, joka hänellä on hallussaan tai jonka hän voi hankkia (tvisteloven § 26 - 5). Myös esimerkiksi Englannin siviiliprosessilaissa, samoin kuin eräissä välimiesmenettelysäännöissä edellytys on määritelty hallussapitoa laajemmin (ks. Civil Procedure Rules 1998, Rule 31.8, ja esim. IBA Rules on the Taking of Evidence in International Arbitration, Art. 3.3(c), "in possession, custody or control").
5. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo

§:n edellyttävän, että esitettäväksi määrättävä asiakirja on asianomaisen henkilön hallussa. Tulkinnalle, jonka mukaan esittämismääräyksen edellytyksiä harkittaessa asiakirjan hallintaan voitaisiin yleisesti rinnastaa oikeudellinen tai tosiasiallinen mahdollisuus hankkia asiakirja kolmannelta, ei löydy tukea oikeudenkäymiskaaren sääntelystä tai esitöistä. Myös kuulemisperiaate ja oikeusturvanäkökohdat edellyttävät, että esittämismääräys kohdistetaan siihen henkilöön, jolla on asiakirja hallussaan. Asiakirjan hallinta voi kuitenkin olla paitsi asiakirjan tai sen jäljennöksen fyysistä hallussapitoa myös tähän rinnastuvaa, lähinnä omistukseen perustuvaa määräysvaltaa asiakirjaan. Tällaisesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun asiakirja on annettu pankin säilytettäväksi tai kun sähköisessä muodossa olevat asiakirjat sijaitsevat toisen palvelimella. Viime kädessä tapauskohtaisesti on ratkaistava, milloin henkilöllä on asiakirjaan sellainen määräysvalta, että se voidaan rinnastaa asiakirjan fyysiseen hallussapitoon. 31. Asiakirjaa vaativan on esitettävä riittävä näyttö siitä, että asiakirja on asianomaisen henkilön hallussa. Näytölle ei kuitenkaan pidä asettaa liian korkeita vaatimuksia. Tarvittaessa asianomaista henkilöä voidaan kuulustella

§:n 2 momentin nojalla. Arviointi tässä asiassa

1. Muutoksenhakijat ovat vaatineet yhtiön asiakirjojen esittämistä sillä perusteella, että ne ovat vastapuolten hallussa tai ainakin määräysvallassa yhtiön omistajina ja hallituksen jäseninä. Vastapuolten mukaan asiakirjat eivät ole niiden hallussa, vaan ne kuuluvat yhtiölle ja ovat sen hallussa Yhdysvalloissa. Kumpikaan osapuoli ei ole esittänyt selvitystä Yhdysvaltojen lain sisällöstä.
2. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että osakeyhtiöoikeudessa lähtökohtana on omistuksen ja johdon erillisyys yhtiöstä. Erillisyyden periaate voidaan syrjäyttää vain poikkeuksellisesti, jos konsernirakennetta, yhtiöiden välisiä suhteita tai osakkeenomistajan määräämisvaltaa on selvästi käytetty keinotekoisella ja moitittavalla tavalla siten, että siitä on seurannut esimerkiksi yhtiön velkojien vahingoittaminen tai lakisääteisen vastuun kiertäminen (ks. KKO 2018:20, kohta 14 sekä siinä viitattu oikeuskäytäntö).
3. Yhtiö on emoyhtiöstään C Oy erillinen oikeushenkilö. Siitä, että C Oy on yhtiön emoyhtiö ja että sillä on Suomen lain mukaan määräysvalta yhtiössä, ei edellä todetun mukaisesti sinällään seuraa, että yhtiön asiakirjat olisivat C Oy:n hallussa

§:ssä edellytetyllä tavalla. Asiassa ei myöskään ole tullut esille perusteita poiketa yhtiöiden erillisyyden periaatteesta ja tällä perusteella pitää yhtiön asiakirjoja sen emoyhtiön hallussa olevina asiakirjoina. Vastaavasti yhtiön asiakirjat eivät ole D Oy:n hallussa pelkästään sen osakkeenomistuksen perusteella eivätkä myöskään H:n tai U:n hallussa näiden hallituksen jäsenen aseman perusteella.

1. Yhtiön hallussa olevien asiakirjojen osalta esittämisvaatimus olisi tullut kohdistaa yhtiöön. Esittämismääräys olisi tarvittaessa ollut mahdollista panna täytäntöön oikeusaputeitse todisteiden vastaanottamista ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yleissopimuksen (SopS 37/1976) mukaisesti.
2. Hallinnan osalta kysymys on todetun jälkeen siitä, ovatko muutoksenhakijat esittäneet riittävän näytön siitä, että vaadittujen asiakirjojen tai niiden jäljennösten voidaan katsoa olevan tosiasiallisesti vastapuolten hallussa

§:ssä edellytetyllä tavalla. Kysymystä on arvioitava eri asiakirjojen ja vastapuolten osalta erikseen. Yhtiön tilinpäätösasiakirjat 37. C Oy on holdingyhtiö, jolla ei ole omaa liiketoimintaa. C Oy:n omistaman yhdysvaltalaisen yhtiön liiketoiminnan on tällöin todennäköisesti tarkoitettu edistävän myös C Oy:n toimintaa, ja yhtiön liiketoiminnan on tarkoitettu vaikuttavan C Oy:n tulokseen ja taloudelliseen asemaan. Näin ollen voidaan riittävällä todennäköisyydellä todeta, että yhtiön tilinpäätösten vuosilta 2015 ja 2016 on oltava C Oy:n hallussa sen toimiessa kirjanpitolain 1 luvun 3 §:ssä ilmaistun hyvän kirjanpitotavan edellyttämällä tavalla ja laatiessa kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa edellytetyn tilinpäätöksen, joka antaa oikean ja riittävän kuvan sen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Vastauksessa Korkeimmassa oikeudessa on lisäksi ilmoitettu, että C Oy:n vuoden 2015 tilinpäätökseen oli sisällytetty yhdysvaltalaisen yhtiön vuoden 2015 liikevoitto. Tämäkin osaltaan tukee sitä, että tilinpäätökset ovat C Oy:n hallussa

§:ssä edellytetyllä tavalla.

1. Myös D Oy:tä koskee kirjanpitolain mukainen kirjanpitovelvollisuus. D Oy omistaa 20 prosenttia eli viidenneksen yhtiön osakekannasta. Koska myös D Oy on holdingyhtiö eikä sillä ole omaa liiketoimintaa, koska D Oy:llä on kirjanpitolain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitetun pysyvän yhteyden luova viidenneksen omistusosuus yhtiössä ja koska yhtiön liiketoiminnan on näin ollen katsottava tarkoitetun edistää myös D Oy:n toimintaa, yhtiön tilinpäätösten vuosilta 2015 ja 2016 on riittävällä todennäköisyydellä katsottava olevan tosiasiallisesti myös D Oy:n hallussa editiomääräyksen antamisen edellyttämällä tavalla.
2. C Oy ja D Oy ovat niin sanottuja yhdenyhtiöitä siten, että H omistaa C Oy:n ja U D Oy:n koko osakekannan, ja he toimivat yhtiöiden hallitusten puheenjohtajina. Näissä olosuhteissa ei ole uskottavaa, että yhtiön tilinpäätökset olisivat C Oy:n ja D Oy:n, mutta eivät H:n ja U:n hallussa

§:ssä tarkoitetulla tavalla. Muut asiakirjat

1. H ja U ovat riidattomasti perustaneet yhtiön, ja he ovat siten ilmeisesti myös allekirjoittaneet yhtiön perustamisasiakirjat. Näiden seikkojen perusteella voidaan riittävällä varmuudella päätellä, että heillä on hallussaan ainakin jäljennökset perustamisasiakirjoista. C Oy:n ja D Oy:n osalta perusteita tällaiselle johtopäätökselle ei ole esitetty.
2. Yhtiön nimissä tehdyt tarjoukset ja sen tekemät sopimukset ovat yhtiön asiakirjoja. Muutoksenhakijat eivät ole esittäneet selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa niiden olevan vastapuolten hallussa

§:ssä edellytetyllä tavalla. Asiassa ei ole esitetty selvitystä myöskään siitä, että yhtiön kirjanpito olisi osaksikaan vastapuolten hallussa.

1. Kirjeitä ja sähköpostiviestejä koskeva vaatimus on sen sijaan nimenomaisesti kohdistettu vain niihin asiakirjoihin, jotka ovat vastapuolten hallussa. Vaatimus ei siten koske yhdysvaltalaisen yhtiön hallussa olevaa kirjeenvaihtoa. Kun otetaan lisäksi huomioon, että H ja U ovat riidattomasti omistaneet holdingyhtiöidensä kautta yhtiön koko osakekannan ja osallistuneet yhtiön liiketoimintaan sen hallituksen jäseninä, Korkein oikeus katsoo hakijan saattaneen riittävän todennäköiseksi, että vastapuolilla on hallussaan yhtiön tekemiin liiketoimintasopimuksiin liittyviä kirjeitä ja sähköpostiviestejä. Liikesalaisuuksien merkitys Liikesalaisuuksien suoja
2. Vastapuolten mukaan editiovaatimuksen kohteena olevat asiakirjat sisältävät yhtiön ja sen sopimuskumppanien liikesalaisuuksia, kuten niiden taloudellisia tietoja, hinnoittelumalleja sekä salassapitoehtojen alaisia tietoja ja sopimuksia. Asiassa on näin ollen vielä ratkaistava, voidaanko puheena olevat tilinpäätökset, perustamisasiakirjat sekä kirjeet ja sähköpostiviestit mahdollisista liikesalaisuuksista huolimatta määrätä esitettäviksi.
3. Kirjanpitolain 3 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan osakeyhtiön tilinpäätös ja toimintakertomus julkistetaan ilmoittamalla se rekisteröitäväksi patentti- ja rekisterihallitukselle. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella yhtiön tilinpäätös olisi myöskään Yhdysvalloissa salassa pidettävä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiön tilinpäätöksiin voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa sisältyvän yhtiön liikesalaisuuksia. Asiassa ei myöskään ole esitetty sellaisia perusteluja, joiden nojalla yhtiön perustamisasiakirjojen olisi asiakirjojen laatu huomioon ottaen syytä katsoa sisältävän vastapuolten viittaamia liikesalaisuuksia.
4. Yhtiön ja sen viiden asiakkaan välillä tehtyihin viiteen sopimukseen ja niitä edeltäviin tarjouksiin liittyvien kirjeiden ja sähköpostiviestien on sen sijaan perusteltua katsoa todennäköisesti sisältävän vastapuolten viittaamia liikesalaisuuksia (ks. KKO 2013:20, kohta 31). Näin ollen on vielä arvioitava, onko asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettuja erittäin tärkeitä syitä esittää todisteita, jotka sisältävät liikesalaisuuksia. Suojan murtaminen
5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:n mukaan liike- tai ammattisalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivat erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista.
6. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että asian laadun merkitys on ratkaistava tapauskohtaisesti. Kuten lain esitöissä on todettu, voidaan riita-asiassa painoa panna sille, minkälainen ja kuinka suuri intressi on kysymyksessä. Todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta viittaa puolestaan siihen, kuinka olennaisesta todisteesta on kysymys. Merkitystä voi olla myös sillä, onko korvaavaa todistelua saatavissa. Todisteen esittämisen seurauksia on harkittava erityisesti sen kannalta, jonka hyväksi todistamiskielto on säädetty. Harkinnassa on syytä ottaa myös huomioon, jos todistamiskiellon murtamisen jälkeen todiste otettaisiin vastaan suljetuin ovin ja määrättäisiin salassa pidettäväksi. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja voivat lain esitöiden mukaan olla esimerkiksi asianosaisten tasa-arvoiseen kohteluun ja muut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät vaatimukset (HE 46/2014 vp s. 61 - 62).
7. Korkein oikeus toteaa, että asian laadun osalta ei ole tullut esille erittäin tärkeitä, esimerkiksi asian intressiin muutoksenhakijoille liittyviä syitä murtaa liikesalaisuuksien suojaa. Kirjeitä ja sähköposteja on kuitenkin pidettävä keskeisenä näyttönä H:n ja U:n työskentelystä muun kuin N Oy:n hyväksi. Tämä seikka tukee erittäin tärkeiden syiden käsilläoloa. Kirjeet ja sähköpostiviestit ovat kysymyksessä olevien sopimusten päiväysten perusteella oletettavasti vuosilta 2015 -
8. Asiassa ei ole esitetty selvitystä vahingosta, joka tietojen paljastamisesta oikeudenkäynnissä voisi seurata ottaen myös huomioon asiakirjojen laatimisesta kulunut aika. Esitetyt asiakirjat voidaan lisäksi määrätä pääasiassa salassa pidettäviksi. Ottaen huomioon muutoksenhakijoiden oikeuden ajaa asiaansa sekä aineellisen totuuden selvittämisen tavoitteen Korkein oikeus katsoo, että erittäin tärkeiden syiden käsilläoloa puoltaville seikoille on annettava asiassa enemmän painoa kuin niitä vastaan puhuville seikoille. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että erittäin tärkeät syyt edellyttävät, että asiakirjan esittämisvelvollisuus koskee myös kirjeitä ja sähköpostiviestejä. Johtopäätös
9. C Oy, D Oy, H ja U on näin ollen velvoitettava esittämään yhtiön tilinpäätökset vuosilta 2015 ja 2016 sekä niillä olevat, yhtiön ja sen viiden nimetyn asiakkaan välillä tehtyihin sopimuksiin ja niitä edeltäviin tarjouksiin liittyvät kirjeet ja sähköpostiviestit. Lisäksi H ja U on velvoitettava esittämään yhtiön perustamisasiakirjat. Muilta osin asiakirjan esittämistä koskevat vaatimukset on hylättävä.
10. Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että asiakirjat määrätään esitettäviksi paitsi pääasiaa käsittelevälle tuomioistuimelle myös suoraan muutoksenhakijoille. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että

§:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen. Säännöstä on perusteltua tulkita siten, että esittämismääräys voi koskea vain asiakirjan toimittamista tuomioistuimelle, ei suoraan asiakirjan esittämistä vaatineelle asianosaiselle. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen asiana on saattaa sille toimitettu asiakirja edelleen esittämisvaatimuksen esittäneen asianosaisen tietoon. Tällaista tulkintaa puoltaa muun ohella se, että näin meneteltäessä varmistetaan, että tuomioistuin voi tarvittaessa ottaa kantaa mahdolliseen asiakirjan salassapitoa koskevaan vaatimukseen ennen kuin asiakirja toimitetaan sen esittämistä vaatineelle. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöslauselmaa muutetaan siten, että myös seuraavat asiakirjat määrätään toimitettaviksi Helsingin käräjäoikeudelle: C Oy, D Oy, H ja U määrätään toimittamaan - yhtiön tilinpäätökset vuosilta 2015 ja 2016 sekä - kaikki kirjeet ja sähköpostiviestit, jotka heillä on liittyen seuraaviin sopimuksiin ja tarjouksiin: [salassa pidettävä osuus] H ja U määrätään lisäksi toimittamaan käräjäoikeudelle yhtiön perustamisasiakirjat. Muilta osin asiakirjojen esittämistä koskevat vaatimukset hylätään. Käräjäoikeus voi asettaa määräajan, jolloin asiakirjat on viimeistään toimitettava. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Tuula Pynnä, Tuomo Antila (eri mieltä) ja Tatu Leppänen. Esittelijä Saini Siitarinen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Antila: Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista siltä osin kuin asiassa on kysymys yhtiön kirjanpidosta asiakaslaskutuksen osalta. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista (kohdat 21 ja 22) poiketen pidän muutoksenhakijoiden vaatimusta, joka koskee otteiden esittämistä yhtiön kirjanpidosta vuosilta 2015 - 2017 asiakaslaskutuksen osalta, riittävästi yksilöitynä myös siltä osin kuin vaatimus koskee muita kuin muutoksenhakijoiden nimeämiä yhtiön asiakkaita. Vaikka muutoksenhakijat eivät olekaan kyenneet nimeämään kaikkia yhtiön asiakkaita, esitetty vaatimus on muuten rajattu tarkasti määriteltyyn asiakirja-aineistoon. Tällainen yksilöinti käsitykseni mukaan täyttää ne tavoitteet, joita asiakirjojen yksilöinnille on perustelujen kohdassa 15 asetettu. Mielestäni on muutoksenhakijoiden kannalta kohtuutonta tulkita yksilöintivaatimusta niin tiukasti, että niiden tulisi kyetä asiakirjojen esittämistä koskevan vaatimuksen esittäessään nimeämään ne yhtiön asiakkaat, joita koskevaan laskutukseen liittyviä asiakirjoja ne vaativat esitettäviksi. Perustelujen kohdasta 41 ilmenevästä syystä olen kuitenkin nyt kysymyksessä olevien asiakirjojen osalta ratkaisun lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö.